Tyhjennetyt tilat

Muuttoon on aikaa enää muutama päivä (ja yö). Liikkumatila varsinkin olohuoneessa pienenee, kun täysien muuttolaatikoiden määrä kasvaa. Kaapit tyhjenevät ja jätesäkit täyttyvät. Alkuviikkoon on mahtunut monia viimeisiä kertoja: viimeinen kauppakäynti Prismassa, viimeinen lenkki, viimeinen kävely mökille ja nyt on menossa viimeinen pesukoneellinen.

Omat tunteeni vaihtelevat stressin, haikeuden ja innostuksen välillä. Yleensä lähinnä niin, että nukkumaan mennessä uni ei meinaa tulla, kun pää on täynnä suunnitelmia uuteen kotiin, yöllä unta häiritsee vielä tekemättömät hommat ja päivällä eletään pakkausarkea. Haikeat hetket ajoittuvat sinne johonkin väliin. Niitä ei tosin ole paljon.

Myös tytöistä huomaa, että jotain on tapahtumassa. Armi heräilee yöllä monen kuukauden tauon jälkeen, Helmi kaipaa kovasti huomiota ja läheisyyttä ja muutto kuulemma jännittää.

Kaiken tämän luopumisen keskellä rupesin eilen suunnittelemaan nykyisen työhuoneen sisustusta. Tyhjennetty vaatehuone on tosi iso ja siellä on ikkunakin. "Tänne saisi tosi kivan työnurkkauksen ja sitten tää vois olla vanhempien makuuhuone ja toi iso makkari vois olla lastenhuone."

Lisää löytöjä

Täällä taas kylmä hiki alkaa nousta otsalle, kun pakkauspuuhissa ahkeroiduista juhannuspyhistä huolimatta hommaa tuntuu riittävän aikamoisesti.

Kuitenkin piti tulla kertomaan teille taas muutamista löydöistä. Eteisen yläkaappeja tyhjentäessäni löysin lautapelien takaa hyvinkin epämääräisen laatikon, jonka sisuksista paljastuivat seuraavat esineet.

Vanhaa piianpeiliäni olin varsinkin muistellut haikeudella nähtyäni samanlaisen täällä. Kylläpä ilahduin kun tajusin että se onkin vastoin muistikuviani tallessa. Ja tuo puhelin on kyllä myös aika ihana, katsotaan löytyisikö sille jostain paikka...

30

Eilen sitten ikäni siirtyi seuraavalle kymmenluvulle. Se kovasti hössötetty päivä sujui kuten muutkin juhannukset. Varta vasten mua varten Stockmannin Herkussa edellisenä iltana klo 20.30 paistettuja aamupalabageleita lukuun ottamatta.

”Ikä on vain numero”, sanotaan. Olen itsekin sanonut niin useasti ja siltä todella tällä hetkellä tuntuu. Nuorempana ikä oli kyllä paljon muutakin kuin numero ja 30-vuotias tuntui jo aika vanhalta. Samalla lailla kuin lapsena kaikki aikuiset vaikuttivat vanhoilta ja järkeviltä. Tässä sitä nyt ollaan 30-vuotiaana, enkä kyllä omasta mielestäni ole ollenkaan sellainen kuin nuorena ajattelin tai lapsena koin. En vanha enkä kovin järkeväkään. 

Ehkä kolmenkympin kriisini odottaa jossain kulman takana, mutta tällä hetkellä olo ei ole mitenkään erityisen 30-vuotias. Mähän se tässä vain olen, oli ikä sitten mikä tahansa.

Kotikaupunki-sarjani on nyt vaaleanpunaisen lahjakupin myötä täysilukuinen!

Kuvituksena saamiani syntymäpäivälahjoja. Kiitos vielä kerran kaikille muistamisesta; onnitteluista, korteista ja lahjoista!

Lainalaatikot

Meidän juhannuksen vietto alkoi sillä, että Anssi kantoi sisään kaksikymmentä muuttolaatikkoa. Tyhjensimme ja purimme lähes samaan hengenvetoon sitten kirjahyllyn. Ja kahdeksan laatikkoa on jo täynnä.

Nettisivuilla mainittu nyrkkisääntö "yksi laatikko yhtä asuinneliötä kohti" voi siis hyvinkin pitää paikkansa. Ainakin meidän tavaramäärän kohdalla. Anssi lupasi hakea maanantaina toiset parikymmentä lisää. Enempää ei meidän autoon sovi kerralla. Ja sekin on kuulemma jo "todella mallikelpoinen suoritus".

Isosisko ja pikkusisko

On kiva huomata, että vaikka Helmi edelleen ajoittain tykkää tehdä pientä jäynää pikkusiskolleen (välillä vähän kovakuoraisemminkin) ja valittaa kovaan ääneen, kun isosiskon leluista kiinnostunut Armi tulee pilaamaan leikit, niin pikkusisko alkaa jo muodostua tärkeäksi. Leikeissä ovat mukana "Hem, äiti, isi ja Ammi" ja siskosta pidetään välillä myös huolta. Ja Helmin hassutellessa taitaa pikkusiskon kikatus olla se paras palkinto.

Maalaushommissa

Edellispäivien muuttostressi on väliaikaisesti hieman helpottanut. Parannuskeinoksi riittivät tällä kertaa jäljellä olevien päivien laskeminen ja muutaman lisälaatikon koluaminen (tällä kertaa löytyi mm. lippusia ja lappusia ulkomaanmatkoilta). Kohta taas jatketaan.

Viime viikolla aloitin myös huonekalujen maalausprojektin, joka jatkunee vielä pitkään. Tavoite oli, että edes pinnatuolit saisivat uuden maalin ennen muuttoa ja siinä suhteessa ollaan jo todella hyvässä vaiheessa. Kolme valkoista pinnatuolia ruokapöydän ympärille on muuttovalmiina, yksi huonokuntoisin on hiottu maalausvalmiiksi ja työhuoneen tuoli on maalattu jo kertaalleen mustaksi.

Mökin piha on osoittautunut ihanteelliseksi maalausstudioksi ja maalaaminen todella mukavaksi puuhaksi. Hiominen onkin sitten ihan toinen juttu. Mutta sitäkin hommaa on helpompi tehdä ulkosalla puutarhahanskat käsissä.

Näin meillä valmistellaan muuttoa

Aamupäivä alkoi lupaavasti. Sain käytyä läpi pari nurkkaa ja laatikkoa (löysin mm. kasan kasetteja 1970-luvulta ja toisen mokoman 1990-luvulta...). Sitten rupesi ahdistamaan. Sehän oli vasta jäävuoren huippu. Hommaa ja läpikäytävää on ihan liikaa. Ei siinä auttanut kuin mennä lamaantuneena lepäämään. Onneksi on vasta lauantai ja huomenna sataa vettä.

Jumpsuitit

Eilen saapui Asosin paketti ja olen erittäin tyytyväinen hankkimaani jumpsuitiin. Potentiaalinen kesän lempiasu, jahka ilmat vielä vähän lämpenevät. Siitä muistuikin sitten mieleen, että myös tytöillä on jumpsuitit, jotka ostin jo kevättalvella Accessorizen alennusmyynnistä. Nyt kelpaa kaikkien odotella niitä lämpimämpiä kelejä!

Aurinkoista perjantaita! 

Tämä poppoo suuntaa kohta mökille mm. maalaushommiin...

Särkyvää ja räjähdysherkkää

Enää kaksi viikkoa ja muutama hassu päivä. Välissä juhannus ja Kentin konsertti. Nyt pitäisi siis aloittaa muuton valmistelu ihan kunnolla.

Ainakin olen jo onnistunut ärsyyntymään koko hommaan. Eniten ärsyttää:
1. lasiesineiden kääriminen sanomalehteen, sormet mustuu ja tuntuu likaisilta ja kun niitä käärittäviä juttuja on niiiiiin paljon. En varmana rupea käärimään kaikkia, menkööt sitten vaikka rikki (onpahan sitten sen verran vähemmän).
2. se, että tavaraa on vieläkin liikaa. Ei auta kirpputorilla ja huuto.netissä myyminen, kaatopaikkakäynnit ja Kierrätyskeskuksen vierailut (ne kävivät tänään), tavaraa on edelleen liikaa.Vaikka sitä on oikeasti kadonnut jo monta kuutiota.
3. paperin määrä. Mappeja mappien perään. Ja mikä ihmeen sääntö se on, että laskut ja tiliotteet pitää säilyttää viisi vuotta? Ja miksi tuo silppuri on noin toivottoman hidas? Voitte olla varmoja, että mä siirryn e-laskuihin!

Nyt ärsyttää. Ja stressaa. Ja sitten taas välillä tajuaa: "me muutetaan ihan kohta!". Mutta kaukaiselta se vielä tuntuu. Ainakin tällä hetkellä.

Onnistuneiden juhlien asu

Viikonloppuna sain ilon emännöidä mahtavia 330-vuotisjuhlia yhdessä kymmenen muun tänä vuonna 30 vuotta täyttävän/täyttäneen ystäväni kanssa.

Vieraat tykkäsivät ja me tykkäsimme. Iso kiitos kaikille osallistuneille!

Juhlat olivat niin hauskat, että en illan aikana ottanut yhtään ainoaa valokuvaa. Kun nyt kuitenkin huippuillasta halusin pari sanaa kirjoittaa, niin kuvitukseksi saa kelvata juhla-asuni, joka omasta mielestäni oli onnistunut. Ainakin se täytti sille asettamani kriteerit: että tuntisin itseni kauniiksi ja kuitenkin omaksi itsekseni.

Juhlamekkona toimineen Vilan pitsisen pikkumustan ostin pari päivää aikaisemmin (helmaa lyhensin muutamalla sentillä).  Asusteet sen sijaan löytyivät kaappien perukoilta.

Kengät ostettu valtavan isosta ja edullisesta kenkäkaupasta Venetsian läheltä vuonna 2006. Ne ovat ihan mielettömän mukavat jalassa.

Vyö ja sormus ovat äitini vanhat.

Laukku, korvakorut ja rannerenkaat Accessorize.

Virkattu amppeli

Vielä ei ole muuttostressi iskenyt päälle, vaikka merkkejä on jo havaittu yön hämärinä tunteina, kun unen päästä ei meinaa saada millään kiinni tehtävälistan vilkkuessa verkkokalvoilla. Sitten kun se iskee, niin en voi muuta kuin syyttää itseäni. Mitäs touhuilin turhia silloin, kun olisi pitänyt jo toimia. Esimerkiksi virkkasin.

Uusin tekele on tämä virkattu amppeli parvekkeelle tulevia orvokkeja varten. Inspiraation sain Kotilon blogista.

Sivupoluilla

Aurinkoinen päivä ja viikonloppuna virinneet matkasuunnitelmat saivat tieni kulkemaan vaatteiden ”hovihankkijani” Asos.comin sivuille kesäasuostoksille. Olen tilannut Asosilta jo usean vuoden ajan. Virheostoksiakin on tullut aina joskus tehtyä ja englantilaisessa nettikaupassa palautuspolitiikka on melko monimutkainen. Enemmän olen kuitenkin onnistunut hankkimaan niin ihania vaatteita, että klikkailen niitä tuolta kotiin edelleen. Nyt jään jännittämään, kumpaanko kategoriaan jumpsuit ja bikinit kuuluvat...

Kuvat Asos.com

Kuten olettekin varmasti huomanneet, niin poikkean aina välillä (varsinkin viime aikoina) melko paljonkin tuosta pääjuonesta (muutto ja sisustus). Tämä siitä syystä, että muuttovalmistelujen ja mökkielämän tiimellyksessä itse sisustusaiheiset suunnitelmat ja ajatukset ovat jääneet päässäni vähemmälle. 

Näin laaja aiherepertoaari saattaa olla vain väliaikaista, tai sitten pysyvää. Siihen vaikuttavat allekirjoittaneen fiiliksen lisäksi myös teidän mielipiteenne. 

Siis oi rakkaat lukijani, jos tykkäätte muistakin, kuin sisustusaiheisista postauksistani, niin älkää epäröikö ruksata Tykkään-ruutua aina kun luette teitä kiinnostavasta aiheesta. Tai sitten voitte kirjoittaa mieltymyksistänne ja lempiaiheistanne kommenttiboksiin. Palaute on enemmän kuin tervetullutta ja se otetaan kiitollisena vastaan!

Vaatehuonehaaveilua

Haluaisin, että tulevat vaatehuoneemme olisivat vaatehuoneita. Eivät epämääräisiä komeroita, jotka tungetaan täyteen tavaraa, vaan hyvässä järjestyksessä olevia säilytystiloja, joihin voisi mennä hyvillä mielin hengailemaan ja valitsemaan seuraavan päivän vaatteita. Isojahan ne eivät ole, mutta kun olisivat edes järjestyksessä.

Toisessa olisi aikuisten vaatteet ja toisessa lasten. Ylimpien hyllyjen laatikoihin voisi piilottaa hätätapauksessa muutakin, mutta näkyvillä olisi vain vaatteita ja muuta pukeutumiseen liittyvää.

Kuvissa näkyy nykyisen kodin säilytysratkaisuja. Nykyinen vaatehuone on juuri sellainen kun en haluaisi niiden tulevien olevan.

Avoimet ovet

Tässä vaiheessa mielessä on jo aika paljon suunnitelmia ja ajatuksia, jotka alkavat sanoilla ”sitten siellä uudessa kodissa…”. Osa niistä on melko epärealistisia: ”…on koko ajan siistiä” tai ”…lapset ei kiukuttele” jne.

Yksi ”sitten kun”, mistä olemme Anssin kanssa samaa mieltä, on se haave, että uuteen kotiin olisivat sukulaisemme, ystävämme ja tuttumme tervetulleita lyhyelläkin varoitusajalla. Toivoisimme, että vieraita kävisi paljon. Vietettäisiin aikaa yhdessä läheisten kanssa.

Ei niin, että vieraita kutsutaan pari kertaa vuodessa ja niitä vierailuja edeltää hirvittävä stressi siivoamisesta ja tarjottavista. Vaan, että enemmän tehtäisiin vaikka ruokaa yhdessä tai vain kahviteltaisiin. Että meille voisi tulla, kun siltä tuntuu. Ilman sen suurempaa suorittamista tai paniikkia (olen nimittäin erikoistunut kumpaankin).

Tähän siis ainakin pyritään. Katsotaan, mitä todellisuus tuo tullessaan.

Nykyinen olohuone on jo melko avara...