Suosikkiruoka juuri nyt: sitruunainen fetapasta lehtikaali-kalkkunahöystöllä


Vietin ystävieni kanssa tyttöjen mökkiviikonloppua alkukuusta ja siellä ystäväni Veera loihti meille lounaaksi sitruunaisen pastan, jonka joukkoon kipattiin jääkaapista löytyneistä kalkkunaleikkeistä ja lehtikaalista valmistettu höystö. Ensinnäkin tuo improvisoitu lounaspasta oli aivan mahdottoman hyvää ja toisekseen älyttömän helppo ja maukas tapa syödä lehtikaalia, joka ainakin allekirjoittaneella tökkii muuten jopa pirtelöissä.

Kyseistä ruokaa on tullut valmistettua tuon mökkireissun jälkeen useaan kertaan, ja se uppoaa jopa lapsiin (tosin ilman lehtikaalia). Tässä siis suuntaa-antavaa reseptiä, jonka määriä voi muokata oman maun mukaan, sillä se on vain arvio käyttämistäni määristä. Ja hei, toimii myös kasviksena, kun kalkkunan jättää pois.

Sitruunainen fetapasta kalkkuna-lehtikaalihöystöllä (neljälle)

250 g pastaa
60 g fetaa
n. puolikkaan sitruunan mehu (riippuen siitä, kuinka sitruunaisen aterian haluaa)
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
kaksi valkosipulinkynttä
kolme vartta lehtikaalia
100 g kalkkunaleikettä

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Lisää sen joukkoon sitten murskattu feta, sitruunamehu, loraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Kuutioi kalkkunaleikkeet ja revi lehtikaalin lehdet varresta sopivan kokoisina suupaloina. Kaada paistinpannulle loraus öljyä ja raasta/murskaa joukkoon valkosipuli. Paista kalkkunaa ja lehtikaalia öljyssä, kunnes lehtikaali on rapeaa. Lisää pasta-annoksen päälle tai sivuun ja herkuttele.


Vaaleanpunainen sadetakki


Parin viikon takaisten syyssateiden aikana haaveilin useampana päivänä kunnollisesta sadetakista. Sellainen onkin ollut hankintalistallani jo jonkin aikaa, mutta sadetakki ei ehkä kuitenkaan ole ollut koskaan sen listan kärkipäässä. Sitten matkustimme aurinkoiseen Berliiniin, astuin sisään ihan hurjan ihanaan kauppaan ja siellä, liikkeen takaseinällä, muiden vaatteiden joukossa roikkui vaaleanpunainen sadetakki. Kaavailemaani merkkiä ja mallia (tanskalaisen Rainsin "Long jacket"), mutta tosin eri väriä kuin olin alun perin pohtinut. Sovitin takkia kuitenkin päälleni ja päätin heti, että vaaleanpunainen sen sittenkin tulee olla. Kävelin kassalle ja kulutin lähes koko matkabudjettini yhdellä kertaa. Se seikka ei kuitenkaan haitannut, sillä löysinhän täydellisen sadetakin, joka sopii tyyliini täydellisesti ja lisäksi varmasti piristää harmaita sadepäiviä.

Sadetakki pääsi päälle ensi kertaa toissapäivänä ja keräsi osakseen niin pitkiä katseita kuin kehujakin. Ja oli täydellinen seuralainen räntäsateeseen. Alle mahtuu tarvittaessa muuten myös toinen takki, kuten näissä kuvissa.

Sadetakki Rains / villakangastakki Ellos / farkut KappAhl / neule Selected / huivi BeckSöndergaard / nilkkurit Pier One 

Tanskan tuliaiset


Lensimme Berliiniin muuten AirBerlinillä. Konkurssiin hakeutuneen lentoyhtiön palveluihin luottaminen sisältää luonnollisesti omat riskinsä, joten niinhän siinä kävi, että kotiinpaluuta edeltävänä iltana lähtöselvitystä tehdessäni meille selvisi, että paluulentomme on peruttu. Kuten muuten aika moni muukin AirBerlinin lento samana päivänä.

Yhtiön puhelinpalvelu ei luonnollisestikaan toiminut (keskellä yötä, enkä tiedä olisiko sinne päässyt läpi muutenkaan), joten suuntasimme seuraavana aamuna selvittämään asiaa lentokentälle, missä asia ratkaistiinkin nopeasti (tästä pisteet jo henkitoreissaan olevalle lentoyhtiölle). Saimme valita kolmesta välilaskullisesta kotimatkavaihtoehdosta, joista kaikki olivat perillä Helsingissä muutaman tunnin alkuperäistä lentoamme myöhemmin. Yksi välilaskuvaihtoehdoista oli Kööpenhamina, joten valinta oli helppo ainakin meikäläisen kannalta. Miehelle esitin painavana perusteluna "tanskalaiset lehdet". Vasta myöhemmin mieleen tulivat ehkä ne järkevämmät argumentit, kuten "sopivan pituinen vaihtoaika" ja "tuttu kenttä".

Pääsimme siis onnellisesti kotiin lasten luo saman vuorokauden puolella, kasa tanskalaisia sisustus- ja muotilehtiä kainalossa. Nyt riittää inspiroivaa luettavaa useamman lukuhetken ajaksi.

Berliinin matkagarderobi


Matkustimme jälleen pelkillä käsimatkatavaroilla, joten sain suunnitella ja hioa mahdollisimman suppean matkagarderobin. Tuon toisiinsa sopivista vaatteista muodostetun toimivan kokonaisuuden muodostaminen onkin nykyään mieluisa osa matkavalmistelujani.

Näissä kuvissa näkyvien vaatekappaleiden lisäksi mukana oli myös yksi kesäpaita ja musta midihame, joista jälkimmäinen oli käytössä ainoastaan ensimmäisenä iltana ja ensimmäinen ei ollenkaan. Joten näillä sitä pääasiallisesti mentiin. Varsinaisia asukuvia ei matkalla juurikaan tullut otettua, joten valokuvat matkavaatteista käytössä ovat osittain mallia "Sanna sovittaa uusia korvakorujaan" ja "Sanna kävelee". Mutta ainakin niistä näkee, miten eri osia milloinkin yhdistelin.

Myös pukeutumisen puolesta oli mukava palata hetkeksi lämpimimpiin keleihin. Täällä koti-Suomessa taitavat paljaat nilkat ja ehkä jopa nahkatakkikin joutua odottelemaan seuraavaa kevättä.


Berliini


Monella tapaa kiireinen alkusyksy huipentui kolmeen päivään Berliinissä, Anssin kanssa kahdestaan <3

Meille jo entuudestaan tuttu kaupunki tarjoili vanhoja tuttuja, mutta myös valtavasti uutta, ja kolme päivää kului ennen kaikkea ympäriinsä käveleskellen ja herkutellen. Syksyinen Berliini tarjoili kahdessakympissä huidellutta aurinkoista säätä, joka varsinkin Suomen "sadekauden" jälkeen oli niin mieletöntä luksusta, ettemme pahemmin malttaneet pyöriä museoissa tai muissa sisätiloissa. Ainoat ns. turistinähtävyydet olivatkin Fernsehturm ja Berliinin muuri aka East Side Gallery.

Kyselin myös etukäteen paljon Berliinin-vinkkejä ystäviltäni, mutta loppujen lopuksi niiden perusteella tulikin katsastettua vain Friedrichsheinissa sijainnut vietnamilainen ravintola 1990 Vegan living, joka vakuutti myös ensin hieman epäileväisen siipankin herkullisella ruoallaan. Samaisesta kaupunginosasta bongasin myös aivan täydellisen sisustus- ja vaatekaupan Victoria met Albert, jossa kulutin lähes koko shoppailubudjettini (asiasta varmasti myöhemmin lisää).

Matka sai edellisvisiitin jälkeen hiipuneen Berliini-fanituksen syttymään uuteen liekkiin, ja aloimmekin heti suunnittelemaan myös lasten viemistä samaiseen kaupunkiin.


Talvisäilytyksessä


Laitoimme mökin eilen talviteloille: luukut ikkunoihin, puutarhakalusteet sisälle ja tyhjät kukkaruukut odottamaan kevättä. Samalla kuljetin kotiin kaikenlaista säilytykseen talven ajaksi. Astioita, espressopannun, säilytyskoreja ja laatikoita. Granitin kori saa säilöä sisäänsä käsityöprojekteja seuraavat kuukaudet ja pannukahvi muistuttaa Italiasta sekä mökin terassilla aurinkoisina kesäpäivinä hörpityistä päiväkahveista.

Nyt ollaan siinä kohdassa vuotta, kun mökin portin sulkee melkeinpä helpottuneena. Tämän vuoden työt alkavat olla paketissa, ja on aika ottaa rennosti ilman että puutarhalle tarvitsee uhrata ajatustakaan. Tammikuussa meininki onkin sitten taas ihan toinen, silloin uuden mökkikauden aloitusta ei malttaisi odottaa.