Ensimmäinen adventti

Ensimmäinen adventti alkoi askartelulla, sillä viimeiset tarvikkeet tämän vuoden adventtikynttiläasetelmaan hankittiin vasta eilen. Onneksi matkan varrelle sattuneessa Tiger-putiikissa oli juuri se, mitä vielä tarvittiin ja vähän ekstraakin. Nyt yhdessä kynttilässä on tuli ja rätisevä jouluradiokin napsaistiin päälle. Huomenna alkavasta joulukuusta ei tosin varmaan ihan näin idyllistä ja tunnelmallista tule, sillä yleensähän nuo seuraavat 24 päivää laukkaavat ohi vallan valtavaa vauhtia. Toivotaan kuitenkin, että joulukuukin tarjoaisi muutamia tällaisia joulua ja rauhaa henkiviä hetkiä/aamupäiviä/iltoja.





Pikkujoulupulmia

Pulma 1: Mitä laittaa päälle pikkujouluihin, jotka alkavat jo puolilta päivin ja joiden ohjelmaan kuuluu niin hienompaa illallista kuin keilaamista, museovierailu ja kaupungilla kävelyäkin?

Pulma 2: Miten ottaa kuva omasta mielestä onnistuneesta pikkujouluasusta, kun hovikuvaajaa (eli aviomiestä) ei ole mailla halmeilla ja aika kova kiirekin jo olisi?

Pulmat ratkaistu kuvista ilmenevillä tavoilla ja itse pikkujouluihinkin kerkesin melkein ajoissa.

P.S. Meinasin ensin puhua ongemista pulmien sijaan, mutta niin isoista asioista ei ehkä sitten kuitenkaan ollut tällä kertaa kyse.

P.P.S. En myöskään pahoitellut pientä myöhästymistäni seuraavilla sanoilla: "Anteeksi, että olen vähän myöhässä, mutta kun kuvasin itseäni."





Hame Pieces / toppi Asos / neuletakki Seppälä / huivi BeckSöndergaard / kaulakoru kaksi vuotta sitten Tokyon (Taikin) joulumyyjäisistä (jotka muuten on taas juuri tänä viikonloppuna!) / sukkahousut H&M Mama / saappaat Bianco

Jotain sinistä

Vielä on aikaa vauvan saapumiseen, mutta valehtelisin jos väittäisin, etteikö tulevan perheenjäsenen vaatetukselle olisi uhrattu jo ajatus jos toinenkin. Viikottaiset käynnit kätevästi päiväkotimatkan varrella sijaitsevalla Vekarakirppiksellä alkoivat jo alkusyksystä, tyttöjen vauva-ajoilta peräisin olevat neutraalimmat vaatteet inventoitiin heti toisen ultran jälkeen, ja varsinkin nyt marraskuun aikana vauvan vaatevarastoon on kertynyt jo ihan uuttakin vaatetta. Pienimmissä vaatteissa tämän äidin sydän sykähtää varsinkin maanläheisille ja hillityille sävyille, kauppojen valikoimista mieluisimmat bodyt ja pöksyt ovat löytyneet KappAhlin Newbie-mallistosta ja Zarasta. Suurin väriyllättäjä on melko tumma mustikansininen, jonka värisestä merinolangasta valmistui myös viimeisin neulomus, perinteisen mallinen lakki, johon oli pakko ympätä vielä pieni tupsukin.






Talvinen asu

Tänään on käynnistetty kunnolla joulu- ja talvisesonki meidän perheen osalta. Ohjelmaan on kuulunut lumiukkoja, joulumyyjäisiä, joulukadun avajaiset ja ensimmäiset piparkakutkin on naposteltu. Kaupungilla tuli huideltua monta tuntia ja nyt koko perhe loikoilee voipuneena kotona. Minäkin suuntaan sohvalle tuota pikaa pallomahoineni, joka näissä kuvissa tosiaan näyttää jo harvinaisen valtavalta. Luulenpa että siitä on syyttäminen jonkin verran asuvalintaakin. Tiukka tunika ja mahaa korostava vyö eivät ainakaan ole niitä valintoja, joita kannattaa tehdä, jos masun haluaa pitää piilossa.





Tunika H&M / neuetakki Urban Outfitters / legginsit Mom2Mom / vyö äidin vanha / huivi ja säärystimet itse tehty / saappaat Topshop

Pipot ja poseeraukset

Tänään kameran eteen pääsivät poseeraamaan tyttäret, kun päätin valokuvata ja tallentaa tekemäni talvipipot tänne blogiin. Pipojen värit tytöt saivat valita itse lankakaupasta, mutta myönnetään, että äiti taisi ihan vähän johdatella... Pipot olivat hitti heti valmistuttuaan, ja materiaaliksi valittu pehmoinen vauvalanka ei kutita lämpimälläkään kelillä, mutta lämmittää kunnolla kylmällä, koska neuloin pipot kaksinkertaisesta langasta.

Poseerauksiin kuului myös riehakas ilveily ja oudot asennot (pitäisiköhän äidinkin kokeilla seuraaviin asukuviin), ja hullunkurisille yhteiskuville kikatettiin kovasti kuvaustilanteen lisäksi niitä jälkeenpäin tietokoneen ruudulta tarkasteltaessakin.








Vaaleanpunainen

Vuorossa on Petralta saamani värihaasteen toinen osa: vaaleanpunainen. Vaaleanpunainen väri on selkeästi painottunut yläkertaan, mistä sitä löytyy tyttöjen enimmäkseen perusväreillä väritetyn huoneen yksityiskohdista sekä yllättävän paljon myös meidän aikuisten makuuhuoneesta. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että monet merkittävimmistä vaaleanpunaisista jutuista, kuten tyttöjen korituoli ja makuuhuoneen matto, samoin kuin mummilta 2-vuotislahjaksi saamani vaaleanpunainen salkku, ovat alun perin peruja vanhasta huoneestani yli 20 vuoden takaa.

Tällä kertaa haastaisin mukaan Sort of Pink -blogin Tarun. Olisi kiva kuulla ja nähdä teidän kodin väreistä!








Tyttöjen juttuja

Vietimme lauantaina laatuaikaa isompien tyttöjen kesken, kun esikoinen valitsi minut seuralaisekseen päiväkotikaverin synttäreille. Ohjelmanumero käsitti kaksituntisten juhlien lisäksi mukavat bussi- ja kävelymatkat sekä tietenkin juhliin valmistautumisen. Ensin valittiin juhlatamineet nuoremmalle, ja sillä aikaa kun minä puin päälleni ja meikkasin, hyppi 5-vuotias sängyllä, kävi vaatehuoneessa läpi äidin vaatevarastoja kommentoiden välillä hyväksyvästi (suosikkeja olivat kuulemma vaaleanpunainen villatakki ja kaikki paljettiset vaatekappaleet), hypisteli henkarilla roikkuvia kaulakoruja ja lopuksi vielä leikki äidin meikeillä leikkiä, jossa ripsiväri, kulmageeli ja cc-voide olivat keskenään vilkkaasti keskustelevia ihmisiä. Välillä myös sain vastailla eri kauneudenhoidollisia tuotteita koskeviin tiedusteluihin, kuten mitä poskipunalla tehdään, miksi tätä jauhomaista luomiväriä ei saanut avata, mikä on hiusdonitsi jne. Aika kului niin rattoisasti, että vilkaistessani radion kelloa, jonka kuopus oli aikaisemmin aamulla tanssiessaan vahingossa napsauttanut kesäaikaan, olisin hyvinkin voinut uskoa, että aikaa oli mennyt puolen tunnin sijasta se puolitoista. Juhliin ehdimme kuitenkin onneksi ajoissa.






Väliaikatietoja raskausviikolla 26

Tuntuu, että pari viimeistä kuukautta on mennyt ihan hurjalla vauhdilla. Jouluun on enää reilu kuukausi ja laskettuun aikaankin kolme kuukautta. Tätä kolmatta raskauttani olen puinut täällä blogissa melko vähän ja lähinnä sivulauseissa, mutta nyt ajattelin kirjoittaa hieman yhteenvetoa kuluneista kuukausista muistiin itselleni sekä tiedoksi niille lukijoille, joita aihe kiinnostaa.


Pahoinvointi alkoi juhannuksen aikoihin, eli suurin piirtein viikolla 6 ja helpotti poikkeuksellisesti jo viikon 13 paikkeilla. Kesäloman ohjelmaan kuului siis jo edellisraskauksista tuttua kuvotusta ja oksentamista. Lisäksi olin väsynyt (sekä tosi äkäinen), ja silti tuntui, että välillä päiväunet vain lisäsivät huonoa oloa. Olisi voinut kuvitella, että huonovointisuus olisi vienyt ruokahalun, mutta ei. Päinvastoin. Anssi päivittelee välillä vieläkin, kuinka valtavasti söin. Lähinnä siksi, että se tuntui auttavan oksetukseen. Toisaalta makeaa ei tehnyt kovasti mieli, koska siitä jäi suuhun tosi paha maku.

Huonovointisuus hävisi kuitenkin melko yllättäen ja sen jälkeen raskauden ”vaivat” ovat olleet tosi vähäisiä. Jano on jatkuva ja tällä hetkellä yöunia häiritseekin eniten se, että yöllä pitää herätä juomaan ja hakemaan lisää vettä. Tämäkin on tuttua edellisraskauksista.


Alkuraskaudessa iho oireili massiivisilla hormonifinneillä leukaperissä, rinnassa ja selässä, mutta vaiva helpotti loppukesästä ja nyt iho on varsin hyvässä kunnossa. Täysin uusi ilmiö on hiusten rasvoittumisen väheneminen. Yleensä pesen hiukset joka toinen päivä, nyt jo pidemmän aikaa on riittänyt pesu kerran viikossa.


Ruokahalu on pysynyt alun notkahdusta lukuun ottamatta suhteellisen samana. Herkkuja nyt tekee mieli, mutta niin niitä teki mieli kyllä ennen raskauttakin. Lähtöpainoon on tullut tähän mennessä lisää 8 kiloa, joka on ehkä kilon pari vähemmän kuin edellisraskauksissa tässä vaiheessa. Viimeisten parin viime viikon aikana myös ruoansulatus vaikuttaa hidastuneen, sillä täysi olo tulee jo pienistä annoksista. Pari kertaa olen kärsinyt myös aikamoisesta ähkystä, jos olen esim. ravintolassa innostunut syömään normaalia isompia annoksia.

Liikkuminen koostuu tällä hetkellä pääasiassa arkisesta hyötyliikunnasta, sillä kävelen tyttöjen kolmen kilometrin mittaiset päiväkotimatkat päivittäin. Menomatka 2 kilometrin lievää ylämäkeä rattaita työntäen ei kuitenkaan enää onnistu, joten osa kävelystä on harmikseni vaihtunut bussikyytiin. Salitreenit ovat jääneet lähinnä saamattomuuden vuoksi melkein kokonaan, mikä hieman huolettaa, koska edellisraskauksissa treenaaminen ehkäisi tehokkaasti niin loppuraskauden kuin vauva-ajankin selkävaivoja.


Raskaus on siis sujunut tosi samalla lailla kuin ennenkin, ja tietenkin toivon, että niin jatkuu synnytykseen asti. Jännityksellä odotan, miten loppuraskauteen vaikuttaa se seikka, että tytöt ovat syntyneet heinäkuun helteillä ja tämän vauvan on puolestaan määrä putkahtaa maailmaan helmikuun pakkasilla/nollakeleillä. Vaikka tulevaa mietinkin milloin toiveikkaana, milloin aprikoiden miten kaikki sujuu, niin yritän parhaani mukaan keskittyä tähän hetkeen. Juuri nyt olo on hyvä ja vauva möngertää masussa tomerasti.

Turkoosi

Sain Puistolassa-blogin Petralta haasteen (kiitos Petra!), joka alkujaan taitaa olla lähtöisin Syhinä-blogista. Tarkoituksena on valita kodista viisi väriä ja esitellä ne kukin omana päivänään. Jokaisena päivänä haastetaan myös joku mukaan kertomaan oman kotinsa väreistä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan nämä viisi väriä esitellään viikon aikana. Ihan tuohon tahtiin en taida päästä, mutta lähiviikkoina blogissa on siis tiedossa väriteemapäiviä, joista tämä keskiviikko on turkoosi.

Valitsin ensimmäiseksi väriksi lempivärini turkoosin, sillä se on väri, joka itselleni ensimmäisenä tulee mieleen, jos joku kysyy kotimme värityksestä. Yllättävää kyllä, turkoosia väriä on muutamien tuolien lisäksi päässyt lähinnä pieniin yksityiskohtiin. Toisaalta, kuten kuvien määrästäkin voi päätellä, niin niitä yksityiskohtia löytyy meiltä paljon. Viimeisessä kuvassa näkyy muuten myös hämäryytensä vuoksi harvoin kuviin päässyt yläkerran aula, josta on ikkuna-aukko portaisiin ja alakerran eteishalliin.

Haastaisin tällä kertaa mukaan Valkoinen Koti -blogin Cinnabarian. Mielelläni näkisin, mitä värejä teiltä löytyy:-)