Palanen kesää

Kyseessä ei ole blogeissa parhaillaan kiertävä kesäkuvahaaste, vaan ystävän synttäri-illalliselle päälle valittu viimeksi kesällä käytössä ollut kukkakimono. Vaate, jota kesällä yhdistin ahkerasti bikinien kanssa rannalle ja uima-altaalle, pääsi nyt osaksi melko erilaista asukokonaisuutta lokakuun lopun sateisena iltana. Vaikka kimono ei tuoksukaan enää aurinkorasvalle ja rantahiekalle, muistuttaa se silti menneestä kesästä, joka tällä hetkellä tuntuu olevan niin kovin kaukana.

Vaikka kesä tuntuu olevan valovuosien päässä katsoi sitten taakse- tai eteenpäin, niin tällä hetkellä se ei oikeastaan haittaa. Syysaurinko paistaa, eilinen ilta rakkaiden ystävien seurassa oli mitä parhain, ja tänään tiedossa on päivä perheen kanssa, kunhan saan aamupäivän työrupeaman pakettiin.

Kimono H&M / trikoopusero H&M / farkut H&M Mama / kengät Wonders / korvakorut Kalevala Koru (äidin vanhat)

Vauvan valmis setti

Vauvelin lämpökerrasto valmistui siis viime viikolla. Taktisesti jätin "vaikeimman" vaiheen eli villasukat viimeiseksi. Mummin avustuksella ensimmäiset kantapäät sitten ala-asteen saatiin kunnialla tehtyä, ja nyt villasukkainnostus on tosiaan saanut jo valtaansa. Parasta olisi, jos tämän setin osat mahtuisivat poikasen päälle suhteellisen samanaikaisesti, mutta takuita siitä ei ole. Neuloessa tulin nimittäin noudattaneeksi useita eri ohjeita osittain soveltaenkin, ja puikotkin olivat vähän mitä omasta takaa sattui löytymään. Voi siis olla, että pipo ja nuttu sopivat keväällä ja pöksyt sitten vasta syksymmällä.

Ja täytyy vielä todeta, että pikkuisten vaatteiden neulominen on kyllä aika ihanaa. Ne kun valmistuvat niin nopeasti ja ovat kaiken lisäksi vielä mahdottoman söpöjä!

Väriterapian tarpeessa

Kuten jo edellispostauksesta saattoi hieman päätellä, niin neulominen on levinnyt jo aika mahdottomiin mittasuhteisiin. Mutta ehkä jonkin lämpöisen ja värikkään pakertaminen onkin se paras keino puolustautua näitä harmaita ja kylmeneviä päiviä vastaan. Vauvan setti valmistui viime viikolla (siitä kuvia taatusti myöhemmin), nyt työn alla ovat omat villasukat ja sitten vuorossa tytöille pipot. Ja mitäs sitten? Aika näyttää mitä, mutta varmasti jotakin värikästä.

 

Kynttilöitä ja korvapuusteja

Tälle viikonlopulle ei tarkoituksellisesti ollut sovittuna mitään menoja ja erityistä tekemistä. Toistaiseksi suunnitelma suunnittelemattomuudesta on toiminut ja tuntuu, että paljon kaikkea on kuitenkin saatu aikaan. On leivottu perheen naisväen kesken korvapuusteja, syöty niitä kynttilänvalossa iltapäivän hämärässä, ulkoiltu viimaisessa tuulessa, katseltu pienten ballerinojen tanssia, nukuttu myöhään ja vähän päikkäreitäkin, neulottu ja suunniteltu seuraavia neulomuksia ja niiden väriyhdistelmiä. Vielä olisi tiedossa ainakin herkkukanaa, joka parhaillaan marinoituu jääkaapissa, Putous ja sen sketsihahmot sekä lisää neulomista.

Takilla ja ilman

Pimeät päivät lisääntyvät ja asukuvatkin piti hämärän vuoksi ottaa vakipaikan sijasta puolitoista metriä lähempänä ikkunaa ja sitä vähää valoa.

Vatsa ja vauva kasvavat, vaikka ne välillä saa vielä jopa mukamas piiloonkiin. Kesävauvoja odotellessa tarvittavan pitkälle kevääseen palvellut takki rupeaa kinnaamaan oikein kunnolla. Nyt jo hieman mietityttää, että kuinka valtavia täällä vielä muutaman kuukauden päästä oikein ollaankaan. Jos edellisistä raskauksista voi mitään päätellä, niin valtavia. Sittenpähän näette.

Mekkojen käytön lisäksi olen jo ehtinyt kehittää vahvan kiintymyyssuhteen kumpiinkin käytössä oleviin äitiysfarkkuihini. Kummatkin niin ihania, että tuntuu pahalta kuvitella niiden kovin rajallista käyttöaikaa.

Farkut H&M Mama / neule Vero Moda / kengät Duffy / huivi BeckSöndergaard / takki Zara / laukku Boden

Meillä leivottiin

Lounasvieraita kylässä, aika valmistaa jälkiruokaa kahvin seuraksi ja äidillä mielessä idea tallentaa idyllinen leivontahetki valokuviksi ja blogiin. Lopputulos ei ehkä ihan vastannut mielikuvia niiden tunnelmallisten leivontahetki-kuvien osalta, mutta piirakasta tuli kyllä oikein herkullista!

Innokkaat leipuriapulaiset odottelevat projektin aloitusta. "Pois siitä pöydältä!"

 Ja sitten hommiin...

"Valokuvauksen aikana nenä ei saa vuotaa."

Taikinakulhon kaapiminen on tietenkin parasta leipomisessa. Välillä lusikka toki eksyi piirakkavuokaankin.

Pakkasesta löytyi sopivasti purkki punaherukoita...

...jotka maistuvat ilman piirakkaakin!

Ja valmis piirakka...

Se oli menestys!

Juhlahumua

Lauantaina olikin aika harvinaislaatuinen päivä, sillä sain osallistua erään mahtavan big band -orkesterin 50-vuotisjuhlallisuuksiin ja peräti kahteen bändin keskenään hyvin erilaiseen juhlakonserttiin. Samalla päättyi myös yksi kevättalvesta asti jatkunut mielenkiintoinen projekti, jonka lopputulos on nyt viimein kovissa kansissa. Aika mahtava fiilis lukea oma nimensä painetun kirjan tekijöiden joukosta. Monta aihetta juhlaan siis!

Vaikka en yleensä osta uusia vaatteita pelkästään jotakin juhlaa/merkkipäivää varten, niin tällä kertaa tein asiassa poikkeuksen, ja tämä H&M:n pilkullinen mekko on hankittu varta vasten viime lauantaita silmällä pitäen. Tosin käyttökertoja kertyy varmasti useampiakin nyt jo raskausaikana, sen verran kätevä telttamalli on kyseessä.

Mekko H&M / sukkahousut H&M Mama / nilkkurit Wonders / laukku Boden / kaulakoru Pernille Corydon / korvakorut Taikin joulumyyjäisistä / rannekoru äidin vanha

Uudella paikalla

Parvekekukat ovat aikaa sitten kuolleet ja/tai kuivuneet, ja edelleenkin nimettömänä pysyttelevä naapurilta aikoinaan saatu huonekasvi nauttii taas talouden ainoan viherkasvin asemasta. Syksyn myötä tuo lemmikkimme on saanut vaihtaa paikkaa hämärästä työhuoneesta hieman vähemmän hämärään olohuoneen nurkkaan. Ilmeisesti valon määrä on kuitenkin sen verran lisääntynyt, että kasvi on pykännyt innoissaan pari uutta versoa ja kasvattanut jo olemassa olevia varsiaan muutamia senttejä. Vielä kun tämä emäntä muistaisi välillä kiivetä tuohon tuolille ja antaa raukalle hieman vettäkin. Tosin tuolla uudella ja näkyvämmällä paikalla vihreällä ystävällämme on ehkä hieman paremmat mahdollisuudet, että emäntä niin muistaa joskus tehdä.

Väriä perjantaihin siis tarjoilee meidän huushollin värikkäin nurkka. Täällä jo odotellaan muuta perhettä saapuvaksi kotiin. Sitten onkin tiedossa itse tehtyä pizzaa ja pikkuisen muitakin herkkuja..! Kivaa viikonloppua!

Jotain pientä vauvalle

Syksyn ja raskauden myötä heräilee taas myös neulomisvimma. Tämä tuplavaikutus on saanut minut istumaan illat liimautuneena sohvannurkkaan puikkojen kanssa jo useamman päivän ajan. Illat ovat venähtäneet välillä turhan pitkiksi, kun ei vaan ole pystynyt lopettamaan neulomista. Lauantaina aloitin nimittäin "talvivauvalle villa-asu" -projektin.

Oikeastaan olisin voinut rientää lankakauppaan lähestulkoon heti, kun raskaustesti näytti plussaa, mutta päätin malttaa odottaa siihen asti, kun vauvelin sukupuoli on selvillä. Vihdoinkin pääsin siis lanka-apajille, ja tarpeet vauvan villatakkiin, pöksyihin, pipoon, villasukkiin ja tumppuihin on nyt hankittuina, ja villatakkiakin jo aloitettu. Harmaata ja mintunvihreää raitaa sekä ripaus keltaista.

Lauantaipäivän paljetit

Palataanpa vielä viime viikon lauantaihin, jolloin vetäisin ylleni pikkujouluhameeksi hankkimani paljettihameen. Tykkään kovasti paljeteista ja mielelläni yhdistelisin niitä enemmänkin arkisempiinkin asuihin. Paljettien yhdistäminen lauantaipäivän asuun tuntui sopivalta ensimmäiseltä askeleelta matkalla kohti arkipaljetteja. Varsinkin kun kyseinen hamonen vielä kuminauhavyörärönsä johdosta mahtuu päällekin.

Paljettihame Pieces / neuletakki H&M / toppi H&M / legginsit Asos Maternity / huivi Cubus / nahkatakki New Look / kengät Duffy / kassi Selected / korvakorut Snö of Sweden

Siskokset ja...

Eilen oli siis se hartaasti ja jännityksellä odotettu rakenneultra, jonka aikana kuulimme vauvan voivan hyvin ja olevan kunnossa, ja saimme lisäksi myös tietää, että tämä pastellinen parivaljakko saa ensi vuonna seurakseen pikkuveljen.

Toisin sanoen siis minä olin tyttöaavistuksineni väärässä ja kaikki muut oikeassa. Poikahan se siellä potkiskelee <3 Hurjaa, ihanaa ja jotenkin uudenlaista. Ja samalla tämä raskaus ja vatsassa kasvava vauva muuttuivat vielä entistäkin konkreettisemmiksi.

Täytyy kyllä tähän vielä todeta, että jos vertaa tätä raskautta tähän asti tyttöjen odotusaikoihin, niin eipä oikeastaan mikään ole mennyt kovin eri lailla. Alkuraskauden pahoinvointi oli parin viikon ajan ehkä vielä karseampaa kuin edellisillä kerroilla, mutta toisaalta niin oli raskauksien välinen ero aikaisemminkin. Kuopusta odottaessa pahoinvointi oli ehkä tuplasti sen, mitä esikoisen kohdalla. Toinen seikka, minkä perusteella vauvan sukupuolta kovasti spekuloidaan, ovat sydänäänet, eikä niistäkään tällä kertaa voinut mitään päätellä. Samalla tahdilla se sydän on kaikilla kolmella jyskyttänyt.

Nyt jäädäänkin sitten odottelemaan, että millainen tyyppi sieltä lopulta tähän maailmaan putkahtaa.