Pyykkipäivä

Ulkona ihana aurinkoinen pakkasilma ja meidän yskästä kärsivä perhe on joutunut jököttämään suurimmaksi osaksi sisällä. Ihanteellinen pyykkipäivä siis. Tuntee tekevänsä edes jotain hyödyllistä, kun pesukone jylisee taustalla. Ja minähän siis nautin pyykin pesemisestä. Kaikkein parasta on viikata kuivunut puhdas pyykki ja laittaa vaatteet kaappiin. Voisin jopa sanoa (myönnetään, kuulostaa säälittävältä), että pyykkääminen (ja viikkaaminen) on yksi harrastuksistani. Erityisen ihanaa on pestä tyttöjen vaatteita (niitä saakin tietenkin pestä usein) ja viikata ne sitten tyttöjen omaan vaatekaappiin.

Ehkä juuri tämän erityisen pyykkäysmieltymyksen vuoksi harvinaisen sitkeä tahra jossakin vaatteessa on todella ärsyttävää ja mieltä järkyttävää. Nykyään pesen tyttöjen pyykin Pikkuväen LV:llä, eikä tarvitse olla enää joka kerta kuohuksissaan, kun ripustaa pyykkiä kuivumaan (vähän mainosta, jos jossain on pyykin yhtä tosissaan ottava äiti kuin minä).

Tämä ei nyt kuitenkaan ole se tyttöjen vaatekaappi, vaan meidän liinavaatekaappi...

Koska pyykkäys on mulle näin tärkeä asia, niin totta kai haaveilen myös tässä suhteessa uudesta kodista: isosta, vähintään 7 kg:n pesukoneesta (nykyinen taitaa olla puolta pienempi tilanpuutteen vuoksi) kaikenlaisine erikoistoimintoineen ja kätevästä pyykinkuivausjärjestelmästä. Kuivausrumpua en halua, mutta en myöskään haluaisi jatkaa tätä, että olohuoneessa on pyykkipäivinä kuivaustelineitä ahtauteen asti. Pitääkin siis pitää silmät auki tässäkin suhteessa sisustuslehtiä ja -blogeja lukiessa…

Sohvan väri

Sohvan väri on nyt päätetty ja sohva tilattu. Tosin sitä aletaan valmistaa vasta maaliskuussa, joten vielä on periaatteessa aikaa muuttaa mieltään. Sohvan väriksi valikoitui beige. Päätös alkoi varmistua käydessämme työmaalla viime viikolla. Sohva on kuitenkin niin keskeinen asia olohuoneessa (vie aika suuren tilankin), että joku kirkas väri olisi ehkä ollut liian vallitseva. Beigeen saa sitä paitsi yhdistettyä kivasti niitä kirkkaitakin värejä (turkooseja tyynyjä, vihreä matto ja sellaista). Beige sohva lapsiperheessä tietenkin mietitytti, mutta tämän kankaan voi onneksi pestä koneessa. Lisäksi pinta on karhea, joten sen ei pitäisi edes imeä likaa heti itseensä ja puhdistaminen on siten helpompaa. Toivotaan!

En ollut edes ajatellut, että beigeäkin on niin montaa eri sävyä: tummaa, vaaleaa, kylmää, lämmintä, harmahtavaa, kellertävää. Joten valinta oli vaikea, vaikka väri varsinaisesti olikin tiedossa. Kangas ei ole luonnossa ihan noin harmahtava ja pinta on elävämpi.

Kuva Lauritzon's

Löysin jo aikaisemmin erään sisustusblogin kautta sellaisen värikkään blogin/sivuston kuin Design Seeds. Siellä on aivan ihania värikortteja, joista olenkin nyt sitten värejä katsellut tuon beigen sohvan pariksi. Varmaankin osittain Helmin oranssifanituksen innoittamana on väriyhdistelmä turkoosi-vihreä-oranssi ruvennut miellyttämään silmää...

Kuva Design Seeds

Uusia projekteja

Meillä on tällä hetkellä muutamakin rauta tulessa muuttoprojektirintamalla. Sen lisäksi, että me kumpikin Anssin kanssa käydään paperisotaa työhuoneessa kansioiden ja mappien keskellä, otin myös selvittääkseni sopivan verhoilijan meidän kahdelle Artekin 401-nojatuolille. Vanha ruskea kangas on jo aikansa elänyt (onhan ikääkin jo kolmisenkymmentä vuotta) ja saa nyt väistyä jonkun kivemman (en vielä tiedä minkä) kankaan tieltä. Tehtävälistalla tämä verhoilujuttu oli oikeastaan ajoitettu vasta maalis-huhtikuulle, mutta kun Artekin omissa liikkeissä on nyt uudelleenverhoilu 20 prosentin alennuksella seuraavat kaksi viikkoa, niin päätin perehtyä asiaan jo nyt. Tarkoitus on vähän vertailla, että onko verhoilu edullisempaa jossain muualla tuosta alennuksesta huolimatta, vai pitäisikö kääntyä suoraan Artekin puoleen, jotta nojatuolit säilyttäisivät arvonsa. Ja hei jos jollakulla on vinkkejä hyvästä huonekaluverhoomosta, niin kertokaahan!

Kolmas projekti, joka lähenee uhkaavasti, on tämän nykyisen asunnon myyminen… Huomenna on ensimmäinen tapaaminen kiinteistövälittäjän kanssa. Jännittävää.

Kotikaupunki

Vaikka on ihanaa, että on kunnon talvi, niin lumi tuo mukanaan omat haasteensa. Meillä on katoton parveke, jolla tänä aamuna oli n. 30 cm lunta. Armi, joka on tottunut nukkumaan ulkona, nukkui eilen sisällä 2x2 tunnin päikkäreiden sijasta yhteensä 45 minuuttia. Uloskaan ei voitu mennä, kun Helmi on kuumetoipilas. Täällä oli siis illalla aika kiukkuinen pikkuneiti. Meinasin tänään uhmata luonnonoloja ja laittaa Armin ulos lumesta huolimatta. Tein jo lumityötkin, mutta totesin, että ulkona pyryttää liikaa ja katolta voi jo pudota aika painavaa lunta. Nyt siis kokeillaan toista keinoa: Armi nukkuu vaunuissa työhuoneessa, jonka ikkuna on auki. Vähän viileämpää, Helmin touhuilu ei kuulu liikaa ja tarvittaessa vaunuja voi mennä työntelemään, jos Armi tyypilliseen tapaansa heräilee kesken unien. Katsotaan miten onnistuu…

Juhlistin meidän kodin melkein valmistumista hankkimalla Arabian Kotikaupunki-mukin. Olen nähnyt noita mukeja sisustuslehdissä ja eräällä ystävälläni. Ajattelin, että tuo neljän mukin sarja olisi mukava kerätä muistoksi meidän kodin valmistumis- ja muuttovuodesta. Kun vuosi 2012 on meille muutakin kuin vain se vuosi kun Helsinki on maailman designpääkaupunki. Lisäksi mukeissa on muitakin yhtymäkohtia meidän muuttoelämäntilanteeseen tänä vuonna: mehän muutamme tavallaan lähiöstä kaupunkiin ja vielä se, että mukit ovat Arabian, on meille monimerkityksinen juttu. Pidän myös tuosta Teema-mukin mukikoosta (3 dl), ihanteellinen aamukahvimukiksi. Aloitin keräilyn hankkimalla Puisto-mukin, koska se oli mielestäni nätein väreiltään ja kuvitukseltaan.

Ja sitten pieni vinkki omaa Kotikaupunki-mukia halajavalle: meidän Prismassa mukit olivat ainakin pari euroa yleistä hintatasoa halvemmat!

Kurkistus uuteen kotiin

Tänään koitti se kauan odotettu päivä ja päästiin kurkkaamaan meidän tulevaan kotiimme! Ainakin melkein. Työmaalla on vielä työt sen verran kesken, että pääsimme tutustumaan vain uuden talon ensimmäiseen ja toiseen kerrokseen (meidän asunto on kolmannessa/neljännessä). Onneksi myös meidän alakerrassa on samanlainen kämppä, joten saatiin nyt hyvin käsitystä asunnon koosta ja mittasuhteista. Siellä me siis hyörimme mittanauhan, muistiinpanovälineiden ja kameran kanssa (kuvia en uskalla tähän kuitenkaan laittaa, kun asunto ei olllut se meidän).

Mua jännitti ihan kamalasti mennä työmaalle, koska olemmehan tavallaan ostaneet sian säkissä. Mutta hermoilin ihan turhaan, sillä asunto tulee olemaan aivan ihana! Tilava ja valoisa. Huomasi kyllä, että pelkän pohjapiirustuksen perusteella arvioi mittasuhteita helposti väärin, mutta me emme onneksi kokeneet siinä suhteessa kuin positiivisia yllätyksiä: keittiö oli leveämpi, iso makuuhuone isompi, olohuone leveämpi, eikä niin pitkulainen ja vessat pienempiä (natisen aina uusien kämppien kylpyhuoneiden isosta koosta, ne kun ovat mielestäni melkein samankokoisia kuin muut huoneet, joten nyt pienet vessat ovat positiivinen juttu). En malttaisi enää odottaa muuttoa, mikä rakennuttajan edustajien arvioiden mukaan on luultavasti kesäkuussa. Vielä siis ainakin neljä, lähes viisi kuukautta odotusaikaa. Huoh.

Anssilla oli auton hansikaslokerossa pieni yllätys tätä juhlahetkeä varten…

Sohvasuunnitelmia

Olen tänään pohdiskellut meidän uuteen kotiin hankittavaa sohvaa. Käytiin pari viikkoa sitten Askossa ”ihan vaan katselemassa” ja taisimme sillä käynnillä jo sen mieleisen löytääkin. Heh. Niin meidän tyylistä. Harvoin etsitään tai mietitään mitään hankintaa kovin pitkään. Tai ehkä mietitään, mutta monien vaihtoehtojen haaliminen ei ole se meidän juttu ja se yksi oikea vaihtoehto löytyy sitten nopeasti.

Valintamme taitaa siis olla Askon BB-divaanisohva. Divaanisohva on ollut haaveissa jo kauan ja kyseinen yksilö on ihanan muhkea ja pehmeä. Tietenkin sohvan sopivuus kokonsa puolesta meidän uuteen olohuoneeseen on vielä varmistettava.

Kuva Askon sivuilta

Varsinaisesti mua ei siis tänään ole mietityttänyt itse sohva, vaan sen väri. Sen valinta onkin vaikeampi pala myös meille. Värivaihtoehtoja on kolme: kylmän sävyinen beige, kirkkaan vihreä (sellainen lähes myrkynvihreä) tai turkoosi. Olin jo kallistunut vahvasti beigen puolelle, kun näin netissä aamulla vihreän sohvan. Lisäksi Armilla oli kuin kohtalon oikusta tänään päällä vihreää ja turkoosia. Olenkin siis tuijotellut useaan otteeseen mietteliäänä meidän palleron vihreää tunikaa ja turkoosiraidallisia legginsejä.

Lopullinen valinta tehdään varmaan Askossa paikan päällä, kun nähdään valittavana olevat verhoilukankaat. Mistä väristä löytyy se sopivin sävy ja materiaali. Kaikilla väreillä on puolensa. Beigeen olisi helpointa yhdistellä muita värejä, vihreä on ihana pinkin parina ja turkoosi, no sehän on jo sanomattakin selvää, miksi turkoosi on tässä mukana.

Kattaus viidelle

Jostain kumman syystä olen mieltynyt sellaisiin astioihin, jotka poistuvat valmistajan valikoimista hyvin pian sen jälkeen, kun olen omani kyseiseen sarjaan kuuluvat astiat hankkinut. Näin on käynyt jo kaksi kertaa. Se on mielestäni paljon, kun ajattelee, että olen elämäni aikana kerännyt kolmea sarjaa. Ja niistä kolmesta kahden valmistaminen on siis lopetettu: Iittalan metsänvihreät Aino Aalto -lasit ja Arabian vihreä 24h Avec -sarja. Tämä ärsyttää varsinkin siksi, että kummastakin sarjasta on mennyt yksi lasi/lautanen rikki, enkä nyt siis saa enää (helposti) uusia tilalle. Mutta ei luovuteta vielä, metsästys jatkuu huuto.netissä, kirpputoreilla ja tehtaanmyymälöissä

Sitä paitsi puoli tusinaa perusmääränä on ihan liian vähän. Meillä ainakin käy yleensä noin kahdeksan vierasta ja kun jokaista sarjaa on korkeintaan se kuusi kappaletta, niin AINA joutuu ottamaan myös toisenlaisia astioita kattaukseen… 

Onneksi sentään kolmatta keräilemääni sarjaa, Marimekon Sukat makkaralla -laseja, on vielä hyvin saatavilla (ainakin toistaiseksi). Ehkä pitää alkaa seuraamaan tarkemmin valmistajien kotisivuja, että ehtii hamstrata omaan mielisarjaan kuuluvat osat ajoissa. Arabialla ainakin näyttäisi olevan ihan asiallinen lista, missä valikoimista poistuvat tuotteet ilmoitetaan.

Aika vihreitä muuten nämä meidän astiat näyttää olevan.

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/3333559/kohti-kotisaarta?claim=xa7rxq2v8nh">Follow my blog with Bloglovin</a>

Ensimmäinen projekti: kirjahylly

Toistaiseksi ollut tosi kiva loppiaisviikonloppu. Eilen vietettiin mukava aamupäivä ystäväperheen luona ja tänään kävin serkkujen kanssa tulevassa kotikaupunginosassa Dylanissa herkullisella brunssilla (käytiin kurkkaamassa myös tulevaa kotia, naapurirappuun on asukkaat jo päässeet muuttamaan!). Ja lisäksi tämä ihana talvinen ilma.

Ja sitten olen vielä saanut aloitettua yhden muuttoon tähtäävän projektin. Nimittäin olohuoneen kirjahyllyn läpikäymisen. Olen kuullut jostain, että asuntoa myytäessä eivät kaikki nurkat saa olla täpötäynnä tavaraa (jotta mahdollinen ostaja näkee asunnon potentiaalin) ja tätä myyntiä ajatellen päätin jo hyvissä ajoin käydä läpi meidän ääriään myöten täyttä kirjahyllyä, karsia kirjoja ja yhtenäistää hyllyjä. Meidän lundia nimittäin oli aika tukkoinen.

Ennen...

Tähän mennessä olen saanut otettua kaikki kirjat hyllystä, käytyä ne läpi ja eroteltua ne, joita tarjoan myytäväksi antikvariaateille. Sitten järjestin hyllyjen järjestystä yhtenäisemmäksi ja laitoin meille jäävät kirjat takaisin. Antikvariaattiin lähtee noin kolmannes kirjoista. Heti tuli paljon kevyempi olo, mutta kirjahyllyn ulkonäköön en ole yhtä tyytyväinen. Onhan se ilmavampi, mutta myös kylmemmän oloinen… Ja samalla lailla häiritsevästi se tuossa jököttää… Mutta onpahan kirjoja nyt vähemmän ja sehän se oli tämän homman tärkein tavoite.

... ja jälkeen.

Nyt teen vielä listan myytävistä kirjoista (karkeasti arvioiden niitä on noin 150) ja sitten laitan sähköpostia antikvariaatteihin. Koetin jättää meille kaikki klassikot ja mielenkiintoisilta vaikuttavat kirjat. Täytyy myöntää, että loppua kohden kirjat päätyivät pois-pinoon yhä heppoisemmin perustein. Mutta löytyihän kirjahyllystä myös monia aarteita, kuten Spes Patriae, jossa on kummankin vanhempani ylioppilaskuvat, äidin koululukemistoon kuulunut Vänrikki Stoolin tarinat (äidin muistiinpanoilla varustettuna), isän diplomityö, oma vauvakirjani ja lapsuuden ja nuoruuden lempikirjoja. Niistä en luovu.

Turkoosi

Ehkä tässä vaiheessa jo on aiheellista käsitellä yhtä mulle erittäin tärkeää väriä, nimittäin turkoosia. Se on ehdottomasti väri yli muiden (joskus ehkä vaikea uskoa, kun tietää, että pukeudun enimmäkseen mustaan). Mutta turkoosi on jotenkin vain niin rauhallinen ja kaunis väri. Ja nykyään kuin tärkeä osa persoonaani.

Turkoosi on kulkenut mukanani jo melko pitkään. Olin 18-vuotiaana lomamatkalla Mallorcalla ja löysin jostain myyntikojusta turkoosin rannekorun. Muistan ajatelleeni, että "hei, turkoosihan on tosi kaunis väri, voisin käyttää sitä vähän enemmänkin". Niinhän siinä sitten kävi. Nykyäänkin erityisesti juuri koruostoksilla kiinnyn ensimmäisenä turkoosiin vaihtoehtoon. Sen jälkeen on äärettömän vaikeaa edes harkita muita värejä.

Onneksi myös Anssi tykkää turkoosista. Yhteisestä värimieltymyksestämme on todisteena turkoosi auto ja häidemmekin teemaväri oli turkoosi.

Voi kuulostaa oudolta tämän hehkutuksen jälkeen, mutta sisustuksessa en ajatellut turkoosia käyttää yhtään sen enempää kuin muitakaan värejä (tai no, ehkä ihan pikkuisen enemmän). Jotenkin ehkä pelkään, että se voisi vahingoittaa minun ja turkoosin herkkää suhdetta.

Turkoosista tykkääminen ei taida kuitenkaan olla periytyvää. Helmin ehdoton suosikki on nimittäin oranssi.

Nyt ajattelin tehdä pienen kyselyn:-) Olisi nimittäin todella kiinnostavaa kuulla myös teidän lempiväreistänne. Ja mahdollisesti myös tarinoista niiden takaa. Olen muokannut kommenttiasetuksia niin, että kommentin voi jättää halutessaan myös nimettömänä.

Tukholman tuomisia

Meillä podetaan täällä pientä flunssaa. Tai siis tytöt potee. Tosin se taitaa olla jo voiton puolella. Armi ei enää viime yönä niiskuttanut ja Helmikin on jo parempi, mitä nyt välillä tulee viereen seisomaan ja karjumaan ”Räkä pois!”, kun haluaa, että pyyhin nenän. Muutenkin jännä tauti, kun se on vaivannut lähinnä öisin ja aamuisin.

Oltiin ennen joulua jokavuotisella Tukholman risteilyllä ja käytin tilaisuutta hyväkseni ja kiertelin Tukholmassa vähän sisustuskaupoissa. Kun lapset on mukana, niin kulku on melko rajoitettua ja kolusin vain muutamia ydinkeskustan kauppoja. Sitä paitsi noin joulun alla kaupat olivat täynnä lähinnä kaikkea jouluista. Mutta kyllähän niistäkin jotain löytyi. 

Granitissa oli vaikka mitä ihania purkkeja, purnukoita ja laatikoita, mutta ei niitä oikein vielä voinut ostaa, kun ei tiedä, mitä uuteen kotiin tarvitsee. Mukaan tarttui valokuvalaatikko ja sitten heräteostoksena (”Voi, kuinka kätevä!”) tuollainen seinälle ripustettava kuvien ja piirustusten ikkunallinen säilytyslokero. Uusi tuttavuus oli Village, josta ostin tuon naulakon. Joko eteiseen vierasnaulakoksi tai sitten ehkä tyttöjen huoneeseen. Vihreä paperilamppu Lagerhausista on tyttöjen huoneeseen. Ei ole avattuna ihan noin kirkkaan vihreä. Lagerhausissa oli muuten muitakin ihanan värikkäitä ja eri muotoisia paperilamppuja. Tykkään myös niistä ihan perinteisistä paperilampuista.

Anssikin löysi jotain, nimittäin Arnoldin kuvan vuodelta 1980:-D

Väri-inspiraatiota

Pakko aloittaa tämä kirjoittaminen tänään vähän tunteilemalla. Eilen vaihtui se kauan odotettu vuosi ja nyt voi vihdoinkin sanoa, että muutamme tänä vuonna. Mutta enhän sitten siitäkään selvinnyt ilman haikeutta. Vietimme vuodenvaihdetta perheen kesken kotosalla ja kun kello kaksitoista katselimme taivaanrannassa paukkuvia ilotulituksia olohuoneen päätyikkunasta, mieleeni juolahti, että teen niin viimeistä kertaa. Ensi vuonna olohuoneen ikkunasta avautuu vastapäisen talon ikkunat ja ilotulituksista voi sisätiloissa kokea enimmillään niiden paukkeen. Ja sitten ajattelin, että tyttäreni eivät näe tuota samaa maisemaa vuodenvaihteessa, kuin minä nyt ja lapsuudessani. Sain nämä ajatukset mielestäni järkeilemällä, että aika harvoin viime vuosina olemme olleet vuodenvaihteessa kotona, saati sisätiloissa, joten ei se menetys nyt niin kamala ole. Sitten piti jostain kaivaa esiin kamera ja saada edes pieni hetki rakettishowta videolle... Otin siis videota, en valokuvia, mutta saadaksenne edes jonkun käsityksen maisemasta niin otin kuvan sitten vuoden ensimmäisestä aamusta.

Eli kuvitelkaa tumma talviyö ja taivaanrantaan joka puolelle paukkuvia ilotulituksia, nyyh..

No niin, ja sitten iloisempiin asioihin. En siis todellakaan ole mikään kokenut sisustaja ja oma tyyli on vielä aika pahasti hakusessa. Ajattelin nyt kuitenkin avata sitä vähää, mitä olen saanut jo päätettyä tulevan kodin sisustuksen yleisilmeen suhteen. Keittiön kaapistot, kylpyhuoneen kaakelit ja koko asunnon lattiamateriaalin valitsimme viime toukokuussa. Hitas-asunnossa noita perushintaan kuuluvia vaihtoehtoja on "huimasti": kylpyhuoneeseen vain yksi (valkoinen) ja keittiöön kaksi (valkoinen ja valkoinen)... Lattiaan valitsimme melko vaaleaa parkettia (saarni). Joten pohja muulle sisustukselle on siis vaalea. Siihen on sitten hyvä roiskia värejä, nimittäin värejä kuitenkin haluan! Ei liikaa, että tilan tuntu säilyy, mutta sellaisia pieniä (ja suurempiakin) yksityiskohtia sinne tänne. Ja väreissä olenkin melkein kaikkiruokainen.

Näitä värikortteja hamstrasin K-Raudan värisävyseinästä (tai mikälie) ikionnellisena, kun kuulin, että niitä saa viedä kotiin...

Yksi väri-inspiraation lähde ovat nämä A:n kestovaipat.

Eli värejä tekstiileissä ja huonekalut sitten valkoisia ja vaaleaa puuta (nykyisen kodin tummanruskeat huonekalut saavat kokea muodonmuutoksen tai vaihtaa omistajaa, häälahjaksi saatua lipastoa lukuun ottamatta). Tästä on hyvä lähteä liikkeelle tarkempaa sisustusta miettimään ja suunnittelemaan.