Sivukonttori sohvalla

Kuten jo Instan puolella kerroinkin, niin sairastuin viime viikon lopulla flunssaan, joka kesyn oloisesta alustaan huolimatta taltutti minut viikonlopun aikana täysin. Pohjanoteeraus oli maanantai, jolloin mieleen jälleen muistui, kuinka alakuloiseksi tauti voi fiiliksen vetää kaameasta olosta puhumattakaan. Onneksi alkuviikon jälkeen suunta on ollut hiljaksiin ylöspäin, ja nyt olo on jo jokseenkin normaali, jos narisevaa ääntä ja aika ajoin yllättäviä yskänpuuskia ei oteta lukuun.

Freelancer (saati sitten äiti-ihminen) ei oikein täydellistä sairauslomaa voi viettää, mutta parhaani olen yrittänyt. Toimisto on tämän viikon ajan toiminut mahdollisimman pienesti ja sohvalta käsin, ja siihen läppärin viereen on aika ajoin ollut kiva nukahtaa päiväunillekin. Petollisen mukava työpaikka, sillä sohvalla jökötän vieläkin, vaikka kunnon puolesta voisin istahtaa jo takaisin työpöydän ääreen.

Työreppu

Tokaluokkalaisen ja eskarilaisen lisäksi meidän perheessä on nykyään kolmaskin reppuselkäinen. Kyllästyin raahaamaan kannettavaa mieheltä lainatussa olkalaukussa, kun lisäksi kädet olivat täynnä jos jonkinmoisia kasseja ja nyssäköitä. Eri reppuvaihtoehtoihin tutustuttuani (joita ei muuten ole juuri nimeksikään, jos läppäri on yli 15,6-tuumainen!) päädyin hankkimaan ihka ensimmäisen Kånkenini. Enkä ole päätöstä katunut, sillä etätyöpäivien logistiikkaongelmat saivat ratkaisun. Reppuun menee koneen lisäksi kaikki se muukin sälä, mitä ennen kanniskelin kangaskasseissa. Mökkitoimistossa vietetyn päivän päätteeksi sinne saa sullottua myös puutarhan antimet. Lisäksi enintään 17-tuumaiselle kannettavalle tarkoitettu reppu on niin iso, että siihen voi pakata työn ulkopuolella vaikka tamineet viikonloppureissua varten.

Paras paikka

Olen viime viikkoina ollut kovin kiitollinen kahdesta asiasta: reilu vuosi sitten tekemästäni päätöksestä olla myymättä mökkiäni ja siitä, että mökki ja tekemäni työ on ollut varsin helppo yhdistää. Hiljaisina päivinä olen rehkinyt puutarhassa ja kaikkien kiireisimpinä tietysti pysytellyt visusti kotona työpöydän ääressä. Mutta väliin mahtuu myös näitä päiviä, kun voi kantaa kannettavan mökille. Asettautua ikkunan ääreen tai omenapuun alle, tehdä töitä, pitää kahvitauko terassilla ja aina välillä upottaa sormet multaan. Työpaikka, mistä ei millään raaskisi lähteä kotiin päivän päätteeksi.

Tämän kevään tyyli

Jatketaanpa vielä näillä tyylijutuilla. Osittain siksi, että tällä hetkellä täällä päässä on niin kauhea kiire, että esimerkiksi koti ei ole oikein kuvauskunnossa. Osittain siksi, että sain taas tilaisuuden koota teille omia suosikkejani Espritin verkkokaupan valikoimista. Kuten marraskuussa töihin paluun lähetessä taisin mainitakin, niin tällä alalla ja tässä työskentelymuodossa työpäivät vaihtelevat alle parituntisista niihin lähes 10-tuntisiin. Nyt ollaan aika lähellä tuota viimeksi mainittua, joten kiirettä pitää. Kotiin ja mökkiin voi panostaa toivon mukaan paremmin sitten parin viikon päästä, jos vaikka meno taas tämän projektin jälkeen hieman rauhoittuisi.

Mutta sitten takaisin itse asiaan. Varsinaisen kevättyylin toteuttaminen on siirtynyt päivä päivältä myöhäisemmäksi pakkasaamujen ja raekuurojen myötä, mutta jokohan vapun jälkeen rupeaisi kirkastumaan. Täällä ainakin ollaan valmiina. Kevätgarderobini muodostaa niin passelin kokonaisuuden (varsinkin viimeisimpien täydennysten jälkeen), että näillä eväillä on hyvää jatkaa sinne kesähelteisiin saakka (huomatkaa toiveikkuus). Tähän Espritin verkkokaupasta koottuun kollaasiin valitsin oman kevättyylini kulmakivien kaksoisolentoja tai melkein kaksoisolentoja. Seuraava kuukausi tullee (ilmojen niin salliessa) nimittäin tallusteltua juurikin nahkatakissa, lenkkareissa tai kevyemmissä nilkkureissa, midihameessa ja farkuissa. Yksinkertaisissa vaatteissa, joita voi helposti maustaa vaikkapa kukkaprintillä, koruilla ja muilla omaan makuun sopivilla yksityiskohdilla. Odotan myös innolla sellaisia kelejä, että voin käyttää valkoista pitsimekkoani nahkatakin kanssa (sopii muuten myös yhdistettäväksi neuleeseen tai vaikka farkkujen kanssa) ja pilottitakkia päällystakkina (siihen taitaakin tosin olla vähän enemmän matkaa).

Näiden kollaasien väsääminen saattaa välillä aiheuttaa lieveilmiöitä erilaisten vaateihastusten muodossa, ja juuri nyt haaveilenkin ihan tosissani noista boyfriend-mallisista farkuista. Ne vanhat todella kulutetut (kuvamateriaalia löytyy mm. täältä) nimittäin myin alkuvuodesta kirpputorilla. Eipä ole muuten mikään vaatteeni ikinä saanut osakseen niin paljon huomiota ja kommentteja kuin nuo risaiset farkkuni. Jopa päiväkotikaverit olivat kyselleet esikoiselta "miksi sun äidillä on rikkinäiset housut". Niin ja ei tuo raidallinen (ja taskullinen) midimekkokaan muuten ole hassumpi.

Melko vaihtelevaa

Tämä arki tällä hetkellä nimittäin. Työrintamalla lähetellään CV:itä kolmella eri kielellä, täytellään rekrykaavakkeita verkossa ja töitä tupsahtelee mitä kummallisimpiin aikoihin (kuten kahdeksalta illalla). Pitkältä tauolta kun palaa freelanceriksi, niin aikaa riittää tässä vaiheessa vielä asioilla juoksemiseen, päiväkotiuransa alkutaipaleelta kaikki mahdolliset taudit itselleen imevän kuopuksen hoivaamiseen ja välillä kaikkeen turhanpäiväiseenkin. Mutta tällä hetkellä ihan hyvä juuri näin. Kun voi ottaa kaksivuotiaan kainaloon ja nukkua yhdessä päiväunet sohvalla tai käväistä aurinkoisena päivänä mökillä, niin sitä jaksaa välillä tehdä töitä iltaisin ja viikonloppuisinkin.

Hei ja eilen muuten kahvitettiin kotona esikoisen opettajaa! Sen verran merkittävä vierailu, että kaupasta lähti mukaan kimppu tulppaaneja ja leivoin lounastauolla muffinsseja.

Takaisin töihin

Kuten olen tainnut jo mainitakin, niin täällä ovat meneillään hoitovapaan viimeiset kuukaudet ja kuopuksellekin on haettu päivähoitopaikkaa tammikuulle. Olo on tietenkin haikea, mutta aika tuntuu myös oikealta töihin paluuta ajatellen. Helmikuussa 2 vuotta täyttävä tomera poikanen tulee varmasti viihtymään päiväkodissa ja itsekin jo odottelen uudenlaista arkea.

Paluu freelanceriksi toki hieman jännittää. Muutamaa vanhaa asiakasta lukuun ottamatta asiakaskunta ja oikeastaan kaikki työkuviot on luotava uudestaan alusta alkaen. Ensimmäiset kuukaudet toimeentulo on siis varsin epävarmaa ja vanhojen työskentelytapojen mieleen palauttaminen ja uusien juttujen opetteleminen vie sekin varmasti aikansa.

Äitiyslomalle melkein kaksi vuotta sitten jäädessäni annoin itselleni luvan kuulostella, onko tämä ammatti ja tämä tapa sitä harjoittaa minulle se oikea. Lupasin itselleni, että on ihan ok haluta jotain muutakin kuin olla kääntäjä ja freelancer. Kahden vuoden pohdiskelun ja sulattelun jälkeen olen kuitenkin innoissani palaamassa töihin. Kääntäjän ammatti on edelleen se unelma-ammattini, ja jos sitä yritttäjän arkeen kuuluvaa ajoittaista epävarmuutta ei oteta lukuun, niin myös freelanceriksi palaan mielelläni. Tuntuu myös, että nyt on oikea hetki kokeilla toteuttaa muutamia ammatillisia haaveitani. Sellaisia, jotka nekin onnistuvat vain freelancerina.

Aluksi tavoitteena on tehdä kuusituntisia päiviä ja nelipäiväistä työviikkoa ainakin ensi syksyyn asti. Tosin kuten muut yksityisyrittäjät ja freelancerit varmasti tietävätkin, ihan noin tarkkaan suunnitelmaa on mahdoton toteuttaa. Projekteista riippuen mukaan mahtuu vamasti kaikkea 10-tuntisista työpäivistä kaksipäiväisiin viikkoihin.

Mutta minä olen valmis. Sitä ennen kuitenkin otan kaiken irti näistä viimeisistä kotiäitikuukausista.

Kesäloma

Lomalla. Jo kolmatta päivää. Kyllä sitä kotiäitikin pystyy kokemaan lomafiiliksen kun on ensin kesäkuun ajan saanut tehdä muutamia työprojekteja. Loma tuntuu taas lomalta eikä vain jatkuvalta olotilalta, joka muuttaa muotoaan miehen yhtäkkiä hengaillessa enemmän kotosalla (Anssillakin on nyt loma). Nämä kuvat ovat viime viikonlopulta, kun me vanhemmat vietimme omaa lomaa Långvikissa hääpäivän ja kesän kunniaksi. Perinteisen kylpylähengailun lisäksi pääsimme kokeilemaan suppaamista ja pulahdimmepa rantalaiturilta uimaan mereenkin.

Tämän äidin lapsettomat menot jatkuvat huomenna, sillä suuntaan ystävien kanssa Tallinnaan viikonlopuksi. Viime kerrasta tuossa naapurimaassa onkin jo useampi vuosi aikaa!

Toppi Mango / housut Me&I / sandaalit kirppikseltä / korvakorut Coruu* / lompakko Ruotsista

*saatu blogin kautta

Pakkasaamu

Ihan vielä ei ensilumi ole satanut, mutta tänään aamulla oli jo sentään pakkasta ja maa jäässä. Tytöt odottavat jo kovasti talvea (ja joulua), mutta itselleni käy tämä syksykin mainiosti niin kauan kuin aurinko paistaa samalla tavalla kuin nyt. Enpä muista koska olisin nauttinut näin paljon tästä vuodenajasta. Uuden alun tunteesta, luonnon ja kaupungin väreistä, auringosta, lämpimämpien vaatteiden esiin kaivamisesta ja kotoilusta.

Uusi alku ei tosin liity ainakaan työkuvioihin, sillä tein juuri päätöksen jatkaa täysipäiväistä kotona olemista vielä ainakin ensi elokuuhun asti. Vaikka työjutut jo välillä mielessä pyörivätkin, niin nyt päätös tuntuu ainakin oikealta. Onneksi näin freelancerina tilanteen saa myös nopeasti muutettua ja työt aloitettua vaikka vain pienissä määrissä, jos tulen toisiin aatoksiin.

2 x kotitoimisto

Melkein heti kun suljin oman puljuni äitiysloman ajaksi, siirtyi mies tekemään etätöitä kotoa käsin ja valtasi työpöytäni ja koko työhuoneen itselleen. Aluksi surffailu ja bloggailu keittiön pöydän ääressä oli kivaakin vaihtelua, mutta melko pian koneen säilyttäminen ruokatilan pienellä sivupöydällä yhdessä valtaisan paperipinon (miten niitä paperitöitä riittää mammalomallakin?!) ja muiden tärkeiden juttujen kanssa alkoi ärsyttää. Huono organisointi yhdistettynä vauvahuuruista pehmeään päähän sai asiat aikamoiseen kaaokseen ja lopulta rupesin ruinaamaan omaa työpöytää. Sellainen hankittiin miehen kotitoimiston viereen viime viikolla Ikeasta, ja vaikka edelleen arkena käyttelen konetta olohuoneen puolella, niin oma (toistaiseksi vielä siistikin) pöytä luo ainakin tehokkaan illuusion siitä, että kaikki arjen langat ovat taas käsissäni.

Isoäidin takkikaapilla

Avauduin mummilleni aikaisemmin syksyllä, kuinka kalliin äitiystakin hankkiminen talvea varten tuntui turhalta muutaman kuukauden käyttöajan vuoksi. Tämän kuullessaan mummi ehdotti minulle tutustumista omaan takkivarastoonsa, josta jo toisella sovituksella löytyi täydellinen takki silloin vielä kovin pienen vauvamasun peitoksi. Takki on odotellut siitä lähtien omassa kaapissani kärsivällisesti, kunnes se vihdoin viime viikkoina on päässyt käyttöön (täytyy tosin tässä vaiheessa todeta, että myös oma talvitakkini menee vielä juuri ja juuri vatsan kohdalta kiinni ja onkin näissä sadekeleissä ollut huomattavasti aktiivisemmin käytössä). Telttamainen takki ja sen ihana lämpöinen huppu on kerännyt kaveripiirissäni niin kehuja kuin hihityksiäkin, mutta itse olen valtavaan viittaan tosi tyytyväinen, ja voikin olla, että mummi joutuu lainaamaan tätä minulle vielä helmikuun jälkeenkin.

Tämä mamma kassialmaili tänään myös kahden veskan voimin siitä syystä, että kotityöläisellä oli etätyöpäivä. Tytöt ja minä suuntasimme nimittäin torstaiperinteen mukaisesti mm. piparkakun paistoon juuri samaiselle mummille, ja työt sekä kone sullottiin laukkuun mukaan.

Takki Halonen (mummilta lainassa) / huivi Cubus / pipo itse tehty / kassi Selected Femme / olkalaukku Boden / kengät Duffy / nahkahansikkaat Wedins tai Accent

Laiska tiistai

Luin kännykän raskaussovelluksesta pari päivää sitten, että nyt kannattaa lepäillä aina kuin vain voi, koska "kohta siihen ei ole mahdollisuutta". Tätä laiskottelijaa ei tarvitse kahdesti käskeä, ja iltoja onkin tullut vietettyä tiiviisti sohvannurkassa. Lisäksi olen jo jonkin aikaa vedellyt päiväunet aina työpäivinä, jos aikaa on vain liiennyt.

Näin hurjaan laiskotteluun kuin tänään, en kuitenkaan ihan joka päivä ole onneksi sortunut. Osittain voin selitellä saamattomuuttani aamupäivän neuvola- ym. tapaamisilla ja ulkona syödyllä lounaalla, mutta muuta en olekaan vielä saanut aikaiseksi. Paitsi kammennut itseni sohvasta vielä hetken paistavan auringonvalon houkuttelemana, kantanut parvekkeella kesän viettäneen rottinkituolin vihdoinkin sisään, mallaillut sille uutta paikkaa ja ottanut kuvia. Työaikaa jäljellä tehokasta 30 minuuttia ja sitten onkin taas aika suunnata päiväkodille. Ehtiihän niitä töitä tehdä - ööh - yömyöhälläkin? Tai huomenna!

Juhlahumua

Lauantaina olikin aika harvinaislaatuinen päivä, sillä sain osallistua erään mahtavan big band -orkesterin 50-vuotisjuhlallisuuksiin ja peräti kahteen bändin keskenään hyvin erilaiseen juhlakonserttiin. Samalla päättyi myös yksi kevättalvesta asti jatkunut mielenkiintoinen projekti, jonka lopputulos on nyt viimein kovissa kansissa. Aika mahtava fiilis lukea oma nimensä painetun kirjan tekijöiden joukosta. Monta aihetta juhlaan siis!

Vaikka en yleensä osta uusia vaatteita pelkästään jotakin juhlaa/merkkipäivää varten, niin tällä kertaa tein asiassa poikkeuksen, ja tämä H&M:n pilkullinen mekko on hankittu varta vasten viime lauantaita silmällä pitäen. Tosin käyttökertoja kertyy varmasti useampiakin nyt jo raskausaikana, sen verran kätevä telttamalli on kyseessä.

Mekko H&M / sukkahousut H&M Mama / nilkkurit Wonders / laukku Boden / kaulakoru Pernille Corydon / korvakorut Taikin joulumyyjäisistä / rannekoru äidin vanha