Sivukonttori sohvalla


Kuten jo Instan puolella kerroinkin, niin sairastuin viime viikon lopulla flunssaan, joka kesyn oloisesta alustaan huolimatta taltutti minut viikonlopun aikana täysin. Pohjanoteeraus oli maanantai, jolloin mieleen jälleen muistui, kuinka alakuloiseksi tauti voi fiiliksen vetää kaameasta olosta puhumattakaan. Onneksi alkuviikon jälkeen suunta on ollut hiljaksiin ylöspäin, ja nyt olo on jo jokseenkin normaali, jos narisevaa ääntä ja aika ajoin yllättäviä yskänpuuskia ei oteta lukuun.

Freelancer (saati sitten äiti-ihminen) ei oikein täydellistä sairauslomaa voi viettää, mutta parhaani olen yrittänyt. Toimisto on tämän viikon ajan toiminut mahdollisimman pienesti ja sohvalta käsin, ja siihen läppärin viereen on aika ajoin ollut kiva nukahtaa päiväunillekin. Petollisen mukava työpaikka, sillä sohvalla jökötän vieläkin, vaikka kunnon puolesta voisin istahtaa jo takaisin työpöydän ääreen.

Kevätfarkut


Ihailen Instagramissa useiden tanskalaisten bloggaajien tyyliä. Sitä, kuinka he näennäisen rennosti ja huolettomasti yhdistelevät eri kuoseja ja vaatteita joskus melko mielikuvituksellisiksikin kokonaisuuksiksi. Sitten päädyn kuitenkin itse pukeutumaan enimmän aikaa tosi yksinkertaisesti. Jotenkin simppeleissä asuissa vain on kodikkainta olla.

Paikkasin alkuviikosta nämä vaaleat kevätfarkkuni (vaikka siltä ei ehkä ihan näytäkään), ja ne oli tietenkin heti saatava takaisin käyttöön. Olen muuten ehdottomasti eniten saanut lapsiltani kommentteja näistä tai muista kulutetuista farkuistani. Tällä hetkellä 3-vuotiaskin on havahtunut siihen, että äidin farkut ovat rikki ja äiti ei tee asialle mitään. Tai siis tekee, mutta jättää silti ne isoimmat reiät paikkaamatta.

En muuten tekstiä kirjoittaessani millään muistanut farkkujen merkkiä, ja koska päällä olevista housuista merkin tarkistaminen tuntui jotenkin työläältä, päätin etsiä blogista edellisen postauksen, missä nämä pöksyt ovat esintyneet ja tsekata merkin sieltä. Jouduin kelailemaan asupostauksia niinkin pitkälle kuin lokakuuhun vuoteen 2016.

Pooloneule Arola (äidin vanha) // farkut Crocker // sukkikset Lindex // nilkkurti Vagabond // korvakorut äidin vanhat // kello Daniel Wellington

Palkintolamppu


Kävin jokunen viikko takaperin PerPR:n Open House -tilaisuudessa Kaapelitehtaalla ja osallistuin kevättä fiilistellessäni myös tapahtuman valokuvauskilpailuun Instagramissa. Ja voitin!

Palkinto oli yllätys, joten kun paketti viikkoa myöhemmin saapui, sen avaaminen oli varsin kutkuttavaa. Kääreistä paljastui tämä Markslöjdin Load-lamppu. Nappiin osunut palkinto, sillä olohuoneesta löytyy kaksikin pimeää nurkkaa, jotka jo pidemmän aikaa ovat kaivanneet valaisimia piristyksekseen.

Hetken aikaa leikittelin myös ajatuksella, että lampun olisi kiinnittänyt seinään osaksi sohvan päällä olevaa taulukollaasia, mutta lopulta se päätyi String-hyllyyn. Nyt tuossakin nojatuolissa voi paremmin istuskella ja neuloa tai lukea.  Lampussa on muuten myös latausmahdollisuus, joten nyt nurkassa onnistuu somettelukin. Mies ei tosin pahemmin somessa pyöri, taitaa tuossakin katsella jalkapallovideoita Youtubesta.

Lapsuuden nimikkokeksit


Meillä sairastelut sen kuin jatkuivat viime viikolla, joten viikon puolivälissä pieni piristys oli tarpeen. Ryhdyimme toipilaan kanssa siis leivontahommiin. Omassa lapsuudessani kaneliässät olivat lähes yhtä suurta herkkua kuin kaurakeksitkin ja kumpiakin leivottiin säännöllisesti.

Sittemmin en ole kaneliässiä tainnut leipoakaan, kunnes nyt aika tuntui kypsältä noille klassikkokekseille. Nämä kuuluvat niihin herkkuihin, joihin ainekset löytyvät lähes aina kotoa valmiina akuutin makeanhimon iskiessä. Respeti löytyi netistä täältä, mutta voi vaihtui leivontamargariiniksi ja taikinan koko pieneni puoleen.

Kaneliässät (n. 40 kpl)

100 g leivontamargariinia
1 dl sokeria
1 muna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

sekä 1 tl kanelia ja 1,5 rkl sokeria

Ota margariini pehmenemään huoneenlämpöön joitakin tunteja ennen tai sulata sitä mikrossa. Lisää margariinin joukkoon sokeri ja vatkaa seosta, kunnes se vaalenee. Lisää muna ja vatkaa kuohkeaksi. Lisää taikinaan keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe. Sekoita taikina tasaiseksi ja anna sen jähmettyä jääkaapissa ainakin tunnin verran.

Leivo taikinasta tankoa, jonka halkaisija on reilu 1 cm. Käytä tangon pyörittelyssä tarvittaessa jauhoja apuna. Leikkaa tangosta 8 cm:n mittaisia paloja, pyörittele niitä lautasella kaneli-sokeriseoksessa ja asettele leivinpaperin päälle pellille s:n muotoon. Paista ässiä 175-asteisessa uunissa n. 12 minuuttia.

Keksit voi tarvittaessa myös pakastaa, jos eivät katoa kokonaan saman tien.



Frozen-villatakki


Se on valmis! Ja se on ihana! Jäinen turkoosi väri, sopivasti löysä malli, pituus ja taskut natsaavat kaikki täydellisesti. Olen täällä taputellut itseäni olalle upeasta suorituksesta ja pistänyt tyytyväisenä merkille, että neulomistaidot ovat viimeisten projektien parissa kehittyneet kuin vaivihkaa. Yhdistin neuletakin tänään valkoiseen kesämekkoon, mutta se toimii huippuhyvin myös esimerkiksi t-paidan ja mustien pillifarkkujen kanssa. Ja onpa muuten kivaa vaihtelua saada näin kevään korvalla uusi väri pukeutumiseen.

Sitten hieman faktoja pöytään. Neuletakki on siis PetiteKnitin Ingen Dikkedarer Cardigan (ohje ostettavissa myös englanniksi ja ruotsiksi). Ja lankana Lankamaailman alennusmyynneistä löytynyt Gjestal Garnin Tynn Alpakka Ull (90 % alpakkaa ja 10 % villaa), värinä vaalea turkoosi. Neuloin 4-puikoilla kaksinkertaisella langalla, jota meni tähän työhön yhteensä vajaa 18 kerää (50 g, kerässä n. 167 m lankaa). Tämä neuletakki on kokoa M, enkä lähtenyt soveltamaan esim. takin tai hihojen pituudessa vaan tein tarkalleen ohjeen mukaan.

Tekemieni neuleiden nimeämisestä elokuvien mukaan näyttää olevan muodostumassa jonkinlainen perinne. Tämän Frozenin väriteemoja jäljittelevän neuletakin lisäksihän omistan myös Alien-neuleen.

Neuletakki itse tehty Ingen Dikkedarer Cardigan // mekko Six Ames // sukkahousut Swedish Stockings // kengät Pomar

Ei ihan valmis vieläkään


Tällä hetkellä työn alla oleva mintunvihreä neuletakkini on laajin koskaan tekemäni käsityö. Tekele painaa sylissä jo aikamoisesti, mutta ei ole vieläkään valmis. En kuitenkaan malttanut olla kuvailematta sitä teille hieman jo nyt. Hihapuolena ja taskuttomana.

Olen istunut olohuoneen nurkassa jo niin monituiset illat ja vapaahetket, että olen jo mennyt laskuissa sekaisin. Milloin tämän oikein aloitin? Toisaalta olo ei ole vielä kovin kärsimätönkään, jatkan vain siitä, mihin viimeksi jäin ja tietenkin vähän myös haaveilen, miten takkia käytän sitten kun se vihdoin ja viimein valmistuu. Lyhyistä neulomishetkistä työpäivän jälkeen ennen arki-illan hulinoita on jo muodostunut se tarpeellinen vedenjakaja työajan ja perheajan välille.

Tämä projekti on sisältänyt varsin vähän purkamista. Uusien neulekikkojen opettelua sekä rikkoontuneen pyöröpuikon ja sitä seuranneen orastavan katastrofin kyllä. Mutta tästä tulee hieno, tiedän sen jo nyt.