Se mikä alkaa j:llä

Kahvia joulukupista alkuiltapäivän hämärässä (kyllä hämärässä) on tämän vuoden ensimmäisiä kosketuksia lähestyvään teemaan. Kadun toisella puolella loistaa jo ainakin yksi iso tähti, ehkä meilläkin viikonloppuna? Ainakin vanhoja joululehtiä voisi selailla, jahka kiireiltä ehtii. 4-vuotiaan seinäkollaasikin on jo aika joulunpunainen. Kummallista kuitenkin, miten kohta voi olla jo marraskuu, kun kesänkin vielä tuntee mielessään.



#23: Yön yli nukkunut Pikku Myy

Usein asioiden kannattaa hautua yön yli. Lukioaikana tämä tapa osoittautui tehokkaaksi varsinkin ruotsin kokeeseen lukiessa (varmaan muihinkin kokeisiin, mutta ruotsin kokeet ovat jääneet sattuneesta syystä paremmin mieleen). Viime hetken pänttäämiset vielä juuri ennen nukkumaanmenoa ja - tadaa- aamulla ja kokeessa muistin kaiken. Tai no en tietenkään ihan kaikkea, mutta silti olin vakuuttunut, että lukemisstrategiani toimii.

Ja kyllähän tuo sama juttu pätee muihinkin asioihin. Kuten tärkeisiin päätöksiin. Kuten esimerkiksi että mitä sitä laittaisi kastejuhliin päälle. Kun edellispäivänä mikään ei ole hyvä ja vaatekaappi täynnä sopimattomia vaatteita, niin seuraavana päivänä sitä saa ahaa-elämyksen ja yhtäkkiä se vaatekaappi onkin täydellinen ja sieltä löytyy täydellinen asu.

Tällä kertaa parhaan kommentin asusta (ja kampauksesta) laukoi miehen sijasta vanhempi tytär: "Äiti, sä näytät ihan Pikku Myyltä!"




Neuletakki Seppälä / hame H&M / toppi Only / sukkikset Norlyn / kengät Wonders / korvakorut Snö of Sweden / rannekoru Lovelinks by Aagaard

Valmistautumista juhlaan

Tänään suunnataan pienen suloisen pojan kastejuhlaan. Ja kyllä jännittää, minkä nimen poikanen oikein saakaan:-)

Mukavaa lauantaita teille!<3






#22: DIY pilkkufarkut

Taannoisella Kööpenhaminan matkalla tulin eräässä liikkeessa sovittaneeksi pilkullisia farkkuja. Farkut jäivät kauppaan, mutta pilkut alitajuntaan. Koska kaapista löytyi ylimääräiset mustat farkkulegginsit ja niiden pilkuttaminen vaikutti helpolta hommalta, päätin kokeilla pilkkufarkkujen tekemistä itse. Kangasmaali löytyi naapurin Tiimarista ja kumipäinen lyijykynä omalta työpöydältä. En ole koskaan ollut mikään perfektionisti, joten pilkut on paineltu täysin mielivaltaisesti ja palluratkin ovat kaikki vähän eri näköisiä maalin määrästä ja lyijykynän asennosta riippuen. Ovatpahan uniikit ja sopivasti itse tehdyn näköiset:-)






Farkkulegginsit Pieces/itse tuunattu, collegetunika Only, kengät Wonders ja kaulakoru ystävän tekemä.

Ystävällinen ele

Blogeista on voinut jo jonkin aikaa seurata melkoista viherkasvivillitystä. Itse tulen sen verran jälkijunassa, että vasta pari vuotta sitten tuhosin viimeisen huonekasvini (orkideat tosin sinnittelivät vähän pidempään) ja nyt olen nautiskellut täydellisestä kasvittomuudesta sisätiloissa. Sama olisi varmaan jatkunut vieläkin, ellei alakerran naapurimme olisi päättänyt toisin.

Lauantaina ovikello soi ja naapuri seisoi oven takana tämä pikku reppana kädessään. Ei raaskinut heittää menemään ja olin kuulemma tullut ensimmäisenä mieleen. Enpä raaskinut minäkään, kieltäytyä enkä heittää menemään. Istutin poikasen siis kylvömultaan (löytyi parvekkeelta) ja tyrkkäsin työhuoneen hyllylle.

Katsotaan mitä tapahtuu. Kuulemma jopa metrin mittaisiksi kasvavat lehdet kauhistuttavat, mutta toistaiseksi kaikki on hyvin. Aika ihana naapuri!




#21: Opettajatar

Tässä asussa tuli jotenkin opettajatar-olo, ehkä jopa kotiopettajatar-olo. Jännä, että yhdistän asun Kotiopettajattaren romaaniin, jota en koskaan ole edes lukenut (pitäisi varmaan muuten). Johtunee vissiin nutturasta, mekosta ja mekon mennyttä aikaa sopivasti henkivästä pitsisomisteesta. Ja omista olettamuksistani, miltä kotiopettajatar näyttää.

Läheltä pitikin, ettei musta tullut opettajaa. Tai voiko sanoa, että se oli lähellä, jos pääaineen kahdesta eri linjasta tiesi koko ajan valitsevansa sen toisen. Ei siis oikeastaan pitänyt läheltä, mutta olisi se teoriassa voinut olla mahdollista.

Kuvissa otsatukka näytti paremmalta kuin naama, joten sitä (ja päälakea) tarjoillaan nyt teillekin:-)




Mekko Lumoan, neuletakki Only, sukkikset H&M ja nilkkurit Wonders.

Syksyn ekat

Rakastan kynttilöitä, tuikkuja, erilaisia kynttilänjalkoja ja tuikkukippoja. Voisin hamstrata meille niitä loputtomasti. Kuitenkin se kynttilöiden ja tuikkujen polttelu tuppaa lapsiperheessä jäämään ihan käytännön syistä aika vähälle. Vaikka kynttilänvalo ja tunnelmointi ovat juurikin niitä syksyn hyviä ja kotoisia puolia, niin meillä raapaistiin tulitikku ensimmäisen kerran tänä syksynä vasta eilen. Ja eilen päivällä suoritetun kynttiläkuvaussession jälkeen se pitkään muhinut suunnitelma oli suorastaan välttämätöntä toteuttaa. Muu olisi ollut noloa ja tämän postauksen tekeminen turhaa. Todistusaineistoa viimeisessä kuvassa.







blingon talvimallisto

Jos olin myyty jo kutsuilla, niin täytyy sanoa, että tämän blingon uuden talvimalliston nähtyäni olen todella hurahtanut. Ja onko ihmekään, sillä mieskin sen huomasi ja totesi "ihan sun tyylisiä", kun pakotin armaan siippani koneen eteen uutta mallistoa "ihastelemaan".



Eritoten kolahtivat niin tyttöjen kuin naisten mekot ja tunikat, joita kollaaseiksikin teille kokosin. Lisäksi silmää miellyttivät myös mallin asukokonaisuudet, jotka siis tosiaan ovat aika tarkkaan sitä tyyliä, mistä tämä lyyli tykkää.


Suosittelen kurkkaamaan blingon sivuille ja jos innostuitte, niin oman blingo-jälleenmyyjäni yhteystiedot löytyvät tämän postauksen kommenteista;-)

Kaikki kuvat: blingo

Valmista vihdoinkin

Eipä taida tämänhetkinen elämäntilanne oikein soveltua kutomiseen. Tuntuu, että näitä säärystymiäkin tuli väkerrettyä aika pitkään. En edes muista koska aloitin. Valmista kuitenkin tuli ja vaikka saapassäärystimiksi ne alun perin ajattelin, niin ihan kivoilta näyttävät myös nilkkureiden kanssa.

Ja jos tekemiseen meni aikaa, niin idea ehti muhia päässä vieläkin kauemmin. Viime talvena vilkuilin kahvilassa viereiseen pöytään ja pöydässä istuvaan tyttöön, tarkemmin sanottuna tytön jalkoihin ja turkooseihin säärystimiin. Siitä se ajatus sitten lähti. Asuun liittyyi jotenkin myös jotain keltaista. En muista mitä, mutta väriyhdistelmä jäi mieleen.




#20: Ei takki-ihmisiä

En ole koskaan oikein ollut (talvi)takki-ihmisiä. Ne ovat olleet välttämättömyys, ei sen enempää. Yksi takki riittää talveksi ja sillä mennään monta vuotta siksikin, että en viihdy takkiostoksilla. Sitten toisaalta kun ajattelee, miten usein sitä talvikuukausina näyttäytyy ihmisten ilmoilla nimenomaan siinä takissa. Takkihan on usein se näkyvin ja pysyvin osa tyyliä.

Tuhlasin jossakin hetkellisessä mielenhäiriössä (vai viisaudessa?) viitisen vuotta sitten syys-/talvitakkiini kolminkertaisen summan silloiseen normaaliin nähden. Muutaman välivuoden jälkeen (vauvamahat ym. tiedättehän) takki on taas löytänyt tiensä päälleni ja edelleen olen itselleni kiitollinen, että silloin kerran laitoin rahaa menemään juuri tuohon villakangastakkiin. Takin malli, yksityiskohdat ja väri (yllätys) ovat edelleen mieluisia ja takki säilynyt hyvin, jos ei oteta huomioon revennyttä vuoria ja alimman nappirivin selittämätöntä eritasaisuutta.






Takki Jackpot, pipo omatekemä, farkut Gina Tricot, laukku Selected, kengät Chinese Laundry ja neule H&M.

Brunssi

Ystäviä kylään, yhdessä valmistettua herkkuruokaa, nautiskelua ja jutustelua kaikessa rauhassa - yksi parhaista tavoista viettää sunnuntaita!








Pakollinen ruskapostaus

Silmien verkkokalvoille on lähiviikkoina ehtinyt jo tallentua melkoinen määrä ihania syksyisiä maisemia ja värejä, jotka mieluusti olisi ikuistanut kamerallekin. Harmi vaan, että kamera harvemmin on sattunut olemaan lähettyvillä. Eilen onneksi tuota virhettä sain vähän paikkailtua, kun kamera seurasi mukaan iltapäiväkävelylle lähipuistoon. Muistikortille tallentui niin syksyä kuin koko perhekin. Anssi komeili lähes samanvärisessä syysasussa kuin vaahterat.