Meidän mökki ja me lehden sivuilla

Uusimman keskiviikkona ilmestyneen Unelmien talo ja koti -lehden kannessa on otsikko "Helsinkiläisperhe menee mökille metrolla". Me ollaan se perhe!

Viime kesänä juhannuksen jälkeisellä viikolla yhtenä aamuna kiiruhdimme mökille Kumpulan maauimalasta esikoisen uimakoulun jälkeen (autolla silloin tosin) ottamaan vastaan jo palstamme portilla odottelevia toimittaja Ilona Pietiläistä ja valokuvaaja Satu Nyströmiä. Seuraavien tuntien aikana tuo lahjakas kaksikko loi ja ikuisti sen tunnelman, joka nyt välittyy kesäkuun numeron sivuilta.

Sen lisäksi että juttu on ihan paras ja kuvat mielettömän ihania, kokonaisuus on myös täysin meidän mökin ja meidän perheen näköinen ja värinen.

Palkintolamppu

Kävin jokunen viikko takaperin PerPR:n Open House -tilaisuudessa Kaapelitehtaalla ja osallistuin kevättä fiilistellessäni myös tapahtuman valokuvauskilpailuun Instagramissa. Ja voitin!

Palkinto oli yllätys, joten kun paketti viikkoa myöhemmin saapui, sen avaaminen oli varsin kutkuttavaa. Kääreistä paljastui tämä Markslöjdin Load-lamppu. Nappiin osunut palkinto, sillä olohuoneesta löytyy kaksikin pimeää nurkkaa, jotka jo pidemmän aikaa ovat kaivanneet valaisimia piristyksekseen.

Hetken aikaa leikittelin myös ajatuksella, että lampun olisi kiinnittänyt seinään osaksi sohvan päällä olevaa taulukollaasia, mutta lopulta se päätyi String-hyllyyn. Nyt tuossakin nojatuolissa voi paremmin istuskella ja neuloa tai lukea.  Lampussa on muuten myös latausmahdollisuus, joten nyt nurkassa onnistuu somettelukin. Mies ei tosin pahemmin somessa pyöri, taitaa tuossakin katsella jalkapallovideoita Youtubesta.

Perjantain pieni piristys

Sairastupa pysyy vieläkin sitkeästi pystyssä, ja uusiksi menivät siis suunnitelmat eilisistä treffeistä, koko perheen kylpylähotellivisiitistä ja todennäköisesti huomisesta jääkarusellifestivaalistakin. Tytär heräsi tähän päivään kuitenkin aavistuksen pirteämpänä ja päätin, että perjantai se on (sairas)lomaviikon perjantaikin. Puin päälle jotain asiallisempaa kuin nuhjuiset kotivaatteet, meikkasin ja hain kauppareissulla kukkia piristykseksi. Heti tuntuu paremmalta, onneksi myös pienestä potilaastakin.

On tähän viikkoon mahtunut kivojakin juttuja. Sain tammikuussa tilaisuuden kokeilla, millaista olisi olla sisustustoimittaja, ja valokuvasin ja kirjoitin jutun kodistamme ja tästä blogista Parhaat kotiblogit -lehteen. Viikon puolivälissä tuo lehden uusin numero sitten ilmestyi, ja koko perheen voimin ihmettelimme tuttuja nurkkia (ja naamaa) lehden sivuilla. Varsin hauska kokemus ja olipa jännä nähdä oma artikkeli ja koti painetussa muodossa!

Blogipohdintoja osa 2: blogi ja kieli

Aloitin jokunen viikko sitten postaussarjan, jonka ensimmäinen osa löytyy täältä. Tarkoitus on kirjoitella teille mietteitäni muutamista bloggaamiseen liittyvistä aiheista. Ja nyt onkin vuorossa blogipohdintoja-sarjan toinen osa.

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, ja osittain varmasti siksikin oman blogin kirjoittamisesta on tullut minulle niin tärkeä harrastus. Kun omassa työssä, joka sekin tietenkin liittyy kiinteästi kieleen ja kirjoittamiseen, lähestyy tekstiä eri tavalla luovasti, on blogiin kirjoittaminen ja ihan oman tekstin tuottaminen kivaa vaihtelua. Lisäksi koen sen myös tukevan ammattitaidon ylläpitämistä mukavalla ja helpolla tavalla.

Siksi minulle tärkeä osa blogikokonaisuutta on myös kieli ja oikeinkirjoitus. En nyt sentään käy tekstejäni läpi kielioppikirja toisessa kädessä, mutta pyrin kirjoittamaan virheetöntä suomea, sikäli kun se onnistuu ilman, että harrastukseen kuuluva rento fiilis kärsii. Täältäkin siis tarkkasilmäinen varmasti löytää pilkkuvirheitä, outoja ilmaisuja, erikoisia lauserakenteita ja yhdyssanavirheitäkin (tosin niitä yritän kyllä parhaani mukaan välttää). Joskus käyn korjaamassa myös huomaamani virheet (varsinkin nuo yhdyssanavirheet) vähin äänin jälkikäteen. Olen myös jossain vaiheessa päättänyt vetää linjaa, että en käytä vieraskielisiä ilmaisuja (esim. new in tai in action) ja pyrin keksimään tilalle jonkin suomalaisen vastineen.

Kirjoitustyylini on kehittynyt tällaiseksi tietynlaiseksi blogivuosien saatossa. Tuntuu, että se on "jalostunut" kirjakielisemmäksi alkuaikojen puhekielisyyksiä vilisseestä tilityksestä. Päiväkirjamaisemmin kirjoittaminen olisi varmastikin helpompaa, mutta toisaalta en tiedä, pystyisinkö enää palaamaan siihen. Tämä on se tyyli, millä haluan blogiani kirjoittaa. Sen sijaan haluaisin saada näihin teksteihini vielä enemmän persoonaani mukaan, niin sisällön kuin sanavalintojenkin kautta.

Toisten blogeissa minulle oikeaa kielioppia tärkeämpää on tekstin sujuvuus ja sisältö, mutta myönnetään, että varsinkin jotkut tietyt ikävästi aktiivikäytössä yleistyneet virheelliset ilmaisut ärsyttävät aika tavalla (ammattitauti vissiin). Noita muutamia silmiinpistäviä juttuja lukuun ottamatta väittäisin kuitenkin, että olen erilaisille kielioppivirheille melko sokeakin blogeja lukiessani. Sen sijaan ihailen useiden kanssabloggaajieni taitoa tuoda tekstissä esille oma persoonansa, kirjoittaa hyvin jäsenneltyjä kokonaisuuksia sekä kuvata elävästi arjen ja elämän tapahtumia.

Verkossa on se hyvä puoli, että jokainen saa kirjoittaa juuri niin kuin haluaa. Toisaalta se on myös verkon huono puoli. Tekstien monimuotoisuus kun ulottuu myös sille tekniselle tasolle, mikä vaatii myös lukijalta enemmän. Jos oikeasti haluaa ylläpitää omia äidinkielen taitojaan ja harjoittaa kielioppisilmäänsä, niin omalta lukulistalta ei kannata jättää pois myöskään painettua tekstiä. 

Mikä teitä ihastuttaa tai vihastuttaa blogien tekstejä lukiessanne? Mikä teidän mielestänne tekee blogitekstistä hyvän ja onnistuneen?

Blogipohdintoja: lasten kuvat ja kuulumiset

Kävin tänään läpi valokuvia muutaman viime vuoden ajalta ja kuvia fiilistellessäni ryhdyin pohtimaan ja osittain harmittelemaankin, että niistä monet ihanat eivät ole päätyneet tänne blogiin asti. Syy on kuitenkin selvä, sillä noissa kuvissa poseeraavat lapseni.

Blogini alkutaipaleella puhuin tytöistä heidän etunimillään ja suoria kasvokuviakin esiintyi blogissa runsaasti. Jossain vaiheessa tämä kuitenkin alkoi hieman epäilyttämään, ja niinpä kuvat vähenivät ja lasten nimiäkään ei tule enää niin usein mainittua, vaikka eivät ne nyt ihan salaisuuksiakaan ole. Yksi syy siihen, että perhettämme koskevat postaukset ovat blogissa selkeästi vähentyneet on juurikin se, että en koe voivani enää kauhean avoimesti kertoa esimerkiksi pian kouluikäisen tyttäreni edesottamuksista. Toisaalta taas tuon vauvan kuulumisia on tullut edelleen raportoitua täällä säännöllisesti.

Nämä päätökset jokainen bloggaaja tekee oman tilanteensa ja näkemystensä mukaan, mutta itselläni on tullut suurempi tarve suojella etenkin noiden vanhempien lasten yksityisyyttä. Päätös on ollut oikeastaan aika helppo ja luonnollinenkin, sillä lapset eivät koskaan (varsinkaan nykyisin) ole olleet pääosassa blogissani. Asia, joka tänään kuvia katsellessani hieman harmittikin, koska jos tämä olisi perheblogi, niin mukaan olisi varmasti taltioitunut enemmän kuvia ja muistoja elämästämme. Sellaisia palasia, joita itsestäkin olisi kiva lueskella joskus myöhemmin. Toisaalta tuleehan niitä kuulumisia edelleenkin teille kerrottua ainakin muutamilla sanoilla muita juttuja käsittelevien postausten yhteydessä, kuvat vain ovat sitten hieman eri aiheista. Nämä tämän postauksen kuvat on julkaistu blogissa kuluneen vuoden aikana ja kertovat aika hyvin siitä, millaisten kuvien koen olevan vielä ihan ok.

Mitä mieltä te olette lasten kuvien (ja kuulumisten) julkaisemisesta sosiaalisessa mediassa? Entä kaipaako joku niitä postauksia, jotka käsittelivät enemmän perhe-elämäämme?

Mielessäni muhii pari muutakin bloggaamiseen liittyvää aihetta, joita ajattelin myös käsitellä omissa postauksissaan. Palataan siis blogiaiheisiin pohdintoihin taas myöhemmin.

Blogin uusi ilme

Blogin nyt muutenkin kokiessa muutoksia rupesin kaipaamaan sille myös uutta ilmettä. Hankalaa, kun omat koodaustaidot eivät ihan (tai siis lähimainkaan) yllä sille tasolle, että omat visionsa voisi toteuttaa itse. Kuin tilauksesta satuin lukemaan useammastakin paikasta, että myös tähän asiaan ratkaisu saattaisi löytyä lempinettikaupastani Etsystä. Ja totta tosiaan, aikani Etsyn valikoimia kahlattuani löysin justiinsa minun ja blogini näköisen layoutin - yksinkertaisen ja samalla sopivan hempeän. Blogin uusi ilme löytyi täältä. Tykkään ihan mahdottomasti!

Muuten tämä päivä on kulunut peruslauantaita huomattavasti alakuloisemmissa tunnelmissa. Eilisiltaiset tapahtumat tunkeutuivat tietoisuuteeni heti herättyäni, ja ajatukset ovat tänään useaan otteeseen kulkeutuneet Pariisiin ja terrori-iskuissa läheisensä menettäneiden luokse<3

Sunnuntaikahvit ja blogipohdintaa

Leivoin tänään syysloman viimeisen päivän ja appiukon vierailun kunniaksi gluteenittomia suklaamuffinseja. 4-vuotias autteli innokkaasti, ja odotti vielä innokkaammin sitä hetkeä, kun sai lusikoida loput taikinat kulhosta lusikalla suuhunsa. Ehkä vieläkin parempaa kuin ne valmiit muffinsit, jotka kyllä nekin onnistuivat varsin hyvin.

Podin syyskuussa pienoista blogikriisiä, ja harkitsin jo koko blogin lopettamista. On tämä kuitenkin sen verran kiva, rakas ja inspiroiva harrastus, että päätin jatkaa, mutta hieman eri spekseillä kuin aikaisemmin. Tästä lähin blogin on tarkoitus keskittyä ennen kaikkea meidän kotiin ja sisustukseen sekä omaan tyyliini. Nämä lokakuun postaukset antavat ehkä parhaiten osviittaa siitä mitä tuleman pitää. Toki muitakin aiheita varmasti vielä välillä postauksiin eksyy, mutta luultavasti aiempaa vähemmän. Tarkoitus on siis toisaalta palata juurille sisustusaiheisiin, toisaalta panostaa enemmän myös pukeutumiseen ja tyyliin liittyviin juttuihin. Vaikka useimmat ilmeisesti ovat tykänneet myös parin viime vuoden sillisalaattimeiningistä, niin itseäni varsinaisen punaisen langan puuttuminen on ajoittain häirinnyt jonkin verran. Lisäksi Kotisaari löytyy nykyään myös Instagramista nimellä kotisaariblogi.

Toivottavasti viihdytte blogini parissa jatkossakin ja muistakaahan, että postaustoiveita ja muuta palautetta saa aina jättää!

Leikkiasemalla

Tänään kauppakeskus Itikseen avataan lapsiperheille suunnattu Leikkiasema. Meidän poppoo kävi tutustumassa uuteen leikkitilaan viime torstaina ennen tyttöjen kevätjuhlia, ja me tykättiin kovasti. Monipuolinen ja viihtyisä Leikkiasema hurmasi tytöt niin, että viisivuotias jo kyseli löytyykö sama paikka Itiksestä varmasti ensi kerrallakin. Meidän suosikkeja olivat elokuvateatteri (josta löytyi löhöilypaikka vauvallekin) ja kiipeilyteline+putkiliukumäki, mutta kyllähän siellä oli valtavasti muutakin touhuttavaa. Täydellinen paikka lapsille päästellä höyryjä shoppailun lomassa ja vanhemmille tervetullut tilaisuus hetki huoahtaa.

Pinta-alaltaan 300 neliön kokoinen Leikkiasema löytyy Itiksestä Stockmannin päästä kakkoskerroksesta ja lapsilta sisäänpääsymaksu on vaivaiset 2 euroa (aikuiset ilmaiseksi). Lapset ovat tilassa luonnollisesti vanhempien vastuulla ja valvonnassa, vaikka henkilökunta koostuukin lastenalan ammattilaisista. Erilaisten leikkipaikkojen lisäksi Leikkiasemalla on myös kahvioalue kahvi-, virvoke ja välipala-automaatteinen sekä siistit WC- ja lastenhoitotilat. Varsin toimiva, ja vielä muuten kivannäköinenkin, kokonaisuus siis!

Alla seuraa melko tyhjentävä kuvakavalkadi meidän hurvitteluista, taitaapa Leikkiasemasta muodostua tämän jälkeen lähes jokakertainen stoppi, kun Itikseen suunnataan.

Pilkkua ja raitaa

Toistaiseksi ainoista aleostoksista on saanut nauttia esikoinen, joka kuitenkin kieltäytyi toimimasta uusien vaatteidensa mallina. Ennen kaikkea ensi kesäksi Bodenilta tilatut hame ja paita olivat kuitenkin kovasti Helmi mieleen ja tyttö jo itse suunnitteli asuyhdistelmiä aurinkoisia kesäpäiviä silmällä pitäen. Täällä mennään siis jo kovasti asioiden edelle, vaikka tänään pitäisi alkaa se hartaasti odotettu talvikin. Ainakin lämpömittari näyttää pikkuisen miinusta!

Lopuksi vielä pieni huomio bloggaamisesta. Ainakin allekirjoittaneelle tämä toimii piristeenä siinäkin suhteessa, että kun muutaman kiireisen päivän jälkeen ehtii istua koneelle kirjoittamaan postausta ja saa sen julkaistuksikin, niin mieli on ihmeen iloinen. Edes pienen asian jakaminen teille lukijoille on kuin piristysruiske, joka saa tämän huolienkin värittämän lauantain muuttumaan pikkuisen paremmaksi <3

Hei ja muistuttelisin teitä myös arvonnasta, johon on vielä reilu viikko aikaa osallistua.

Muutoksen tuulia

Olen nyt puolisen vuotta kirjoittanut tämän blogin rinnalla myös toista blogia, tyylipäiväkirjaani. Tuo toinen oli hetken mielijohde, sivuprojekti ja tarkoitettu ennen kaikkea itselleni. Kertoihan se myös siitä, että pitkän tauon jälkeen myös oma tyyli ja pukeutuminen alkoi kiinnostaa. Jopa siinä määrin, että tämä blogi on jäänyt huomattavasti vähemmälle huomiolle, kun tyylipäiväkirjaani on samanaikaisesti päivittynyt jo yli kuusikymmentä päivän asua.

Tänään tein sitten päätöksen, joka luultavasti on muhinut jo jonkin aikaa jossain alitajunnassani. Bloggaan ennen kaikkea omista kiinnostuksen kohteistani ja koska edelleen koen, että juuri tämä blogi on se minun blogini, kuuluu sen myös mielestäni olla minun näköiseni. Aionkin siis nyt yhdistää nämä kaksi blogia.

Kohti kotisaarta jatkaa elämäänsä samanlaisena sekalaisena sisustus-/päiväkirjablogina, mutta sen aihepiiri laajenee nyt entistä enemmän myös pukeutumisen puolelle. Ehkä eniten tämän huomaa päivän asu -postauksista, joita aion nyt jatkaa täällä, unohtamatta kuitenkaan postauksia kodistamme, elämästämme ja kaikesta muusta, mistä olen kirjoitellut tähänkin asti. Tyylipäiväkirja sen sijaan saa ainakin toistaiseksi jäädä tauolle.

Sitten toinen asia. Tämän blogin nimi. Kohti kotisaarta viittaa aikaan, jolloin malttamattomina odotimme muuttoa tänne. Koska tuosta elämämme mullistaneesta muutosta (siltä todella tuntuu) on nyt jo se vuosi, ajattelin, että blogin nimeä voisi hieman päivittää. Olkoon se siis tästä lähtien Kotisaari (vaikka emme saarella asukaan). Ja blogin osoitehan siis edelleen pysyy samana.

Kiitos teille lukijoille, että olette jaksaneet roikkua mukana hiljentyneestä postaustahdista huolimatta ja toivottavasti käytte lukemassa juttujani ja meidän perheen kuulumisia myös jatkossa!

P.S. Tämän postauksen kuvituksena on neljä lemppari päivän asua Tyylipäiväkirjan puolelta tältä kesältä. Ihan näin ennakkovaroituksena, että tiedätte, mitä on tulossa;-)

For about six months now I have been writing also an another blog. About my style and clothes. Now I've decided to combine these two blogs. This means that from now on there will be some outfit posts in this blog as well. But everything else still remains the same.

Except the name of this blog. It is no longer Kohti kotisaarta, but just Kotisaari.