Päässä raksuttaa


Toiselle vihkolle tuli siis ainakin käyttöä!
Uusin ajanvietteeni on vetäytyä makuuhuoneeseen omiin oloihini sisustuskirjojen ja kahvikupillisen kanssa. Tällä hetkellä mulla on kolme lempparikirjaa, joita voisin selailla ja lueskella vaikka kuinka moneen kertaan. Näinä harvinaisina selailutuokioina tapahtuu yleensä sellainen ilmiö, että päähäni alkaa tupsahdella useita ideoita meidän kotia varten. Ne eivät edes välttämättä liity suoraan lukemiini kirjoihin ja niissä näkemiini kuviin, mutta ilmeisesti jokin noissa kirjoissa saa alitajuntani inspiroitumaan ja päässä raksuttamaan. Ideat on pakko heti saada kirjoitettua ylös niitä varten perustamaani ideavihkoon, koska muuten ne katoavat yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin. Siellä ne sitten odottavat toteuttamista.


Kärry ja kyläilyä

Onpa ollut mukava lauantai! Ensin meillä oli vieraita ja sitten pääsimme itsekin kyläilemään. Ihanaa nähdä sukulaisia ja ystäviä. Helmikin tokaisi kotimatkalla: "Tänään oli kiva päivä!". Ja kivaa on olla tällaisen päivän jälkeen kotonakin. Jos vaikka repäisisi ja vuokraisi jonkun elokuvan. Karkeiden arvioideni mukaan ensimmäistä kertaa yli vuoteen.




Ja kotona on taas uusi juttu. Vihdoinkin sain jo kauan havittelemani ja harmikseni Ikeasta väliaikaisesti loppuneen Råskog-kärryn käsiini. Nyt pari kivaa, ennen liian korkealla kirjahyllyn päällä piileskellyttä yksityiskohtaa siirtyi paremmalle tasolle.


Ja näköjään muutkin meillä tykkää...




Kyllä tanskalaiset osaa

Taas löytyi ihana tanskalainen merkki. Rie Elise Larsen. Tykkään! Toisaalta olen kyllä aika helppo kohdeyleisö: ei tarvita kuin herkullisia värejä ja söpöjä kuoseja niin tähän osoitteeseen uppoaa varmasti.


Esimerkiksi yllä olevan kuvan keltajalkaisen pöytälampun voisin ottaa meille tältä istumalta.


Ja nämä heidän nettisivuiltaan bongatut kuvat. Voi kuinka tykkään niistäkin, ihanasti stailattu!


Kaikki kuvat siis täältä



Nyt lakkoillaan!

Taas ollaan siinä samassa pisteessä, kuin melkein kaikkina muinakin syksyinä. Ehkä se on se "uuden alun" tuntu, mikä saa allekirjoittaneen ostamaan syksyisin milloin mitäkin. Rahaa palaa huomaamatta ja välillä huono shoppailuomatunto kaihertaa. Nyt on aika saada itsensä takaisin ruotuun!



Tämän suuntaisia ajatuksia olen hautonut mielessäni aika ajoin ja nyt bongasin Kurkistuksia-blogista maininnan ostolakko-haasteesta. Hetken pohdinnan jälkeen se oli päätetty: tämä rouva aloittaa kuukauden kestävän ostolakon.

Ja tietenkin muutamalla poikkeuksella:
- tarpeelliset ulkovaatehankinnat (kuten talvikengät Armille) ovat sallittuja
- kotiin saa ostaa, jos löytyy jotain oikein oikein kivaa
- lankoja saa ostaa - mitä se syksy olisi ilman käsitöitä!
- ostolakko alkaa 1.10. ja päättyy 28.10. klo 16.00 - kestäähän se kuitenkin lähes tasan neljä viikkoa.


Lisäksi lupaan käydä vanhat vaatevarastot läpi ja laittaa turhat ja pieneksi jääneet vaatteet kiertoon. Ja mun kohdalla lakko käsittää siis kaiken shoppailun ruokaa, päivittäistavaroita ja noita yllä mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta.

Mukaan lakkoilemaan saa liittyä ja lupaan tarjota tarvittaessa vertaistukea!



Tämän lakkoilmoituksen kuvituksena uusimmat hankintani. Tänään postiluukusta tupsahtanutta Maxomorraa.


Kuin koru


Kävin taannoin pihistämässä mummilta muutakin, kuin vain vanhoja kankaita. Kalevala Korun kynttilänjalkaa olen ihaillut usein ja sain luvan tuoda sen meille muutettuamme. Nyt se ja ikealainen kaksoisolento etsivät sopivaa paikkaa, missä valaista iltojen hämärtyessä.


Ja taas on tehty pari uutta tyynyliinaa. Liila ja turkoosi voisivat hyvinkin olla ne talven päävärit tässä kodissa. Kankaat tilasin nappikauppa Polinkasta, missä ilokseni oli myynnissä myös Amy Butleria.


P.S. Tuossa se verho vieläkin roikkuu. Täällä kovasti pohdiskellaan edelleenkin sen kohtaloa.

Otsatukka

En kamalasti vaihtele hiustyyliäni. Tykkään pitää hiuksia kiinni ja värjännyt en ole koskaan, sillä tähän asti olen ollut ihan tyytyväinen omaan väriini (tosin nyt toisen raskauden jälkeen se on ruvennut hieman huolestuttavasti tummenemaan). Ainoa muutos ajoittain on otsatukka. Sen leikkaan yleensä näin syksyisin ja jaksan sitä kevääseen asti, sitten keväällä ja kesällä mulla on sivuheitto ja taas syksyllä sitten leikataan otsatukka. Niin taas tänä syksynä. Toistaiseksi tämä vaihtelu riittää ihan hyvin. Vanhojen tuttujenkin on helppo tunnistaa, kun olen näyttänyt ihan samalta viimeiset viisitoista vuotta.





Uudella vanhaa

Tällä viikolla tein jo pitkään haaveilemani hankinnan, joka oikeastaan samalla on myös se 30-vuotislahja itselleni. Ostin järjestelmäkameran. Mitään suurta tasonparannusta blogin kuviin ei kuitenkaan kannata ihan heti odottaa, koska olen tässä hommassa täysi aloittelija. Pitelin (toimivaa) järkkäriä käsissäni ensimmäistä kertaa elämässäni kaivaessani oman kamerani pakkauksestaan.

 
Ja mikä olisikaan parempi ensimmäinen kuvauskohde, kuin isäni vanha kamera. Sekin löytyi jostain vanhan kodin jemmasta muuton yhteydessä ja olen onnellinen, ettei sitä epätoivoisista yrityksistä huolimatta saatu myytyä kirpputorilla noin 20 vuotta sitten. Nyt se on rakas ja tärkeä aarteeni. Yhtä rakkaan suhteen haluaisin kehittää myös uuteen kameraani, mutta toistaiseksi meidät on vasta esitelty toisillemme.



 
Vanha on Yashica minister ja uusi Canon EOS 600D. Erityiskiitokset neuvoista ja valinta-avusta J ja S!


Kahden kerroksen väkeä

Kotimme on kaksikerroksinen. Muuten tavalliseen kerrostaloasuntoon tämä seikka (ja kahden kerroksen korkuinen eteinen) tuo kivan persoonallisen säväyksen. Valintahetkellä kaksi kerrosta kuitenkin mietitytti ja se ei todellakaan ollut syy, miksi tämä asunto oli yksi vaihtoehdoistamme, kun asuntoja jaettiin. Kaksikerroksisuus tuli oikeastaan ikään kuin kaupan päälle ja hyvä niin. Nyt en mistään hinnasta valitsisi toisin.


Portaat ja eteinen ovat tämän kodin kiva erikoisuus. Lisäksi tuntuu, että kotimme jakautuu tunnelmaltaan kahteen erilaiseen tilaan. Yläkerrassa ja makuuhuoneissa tunnelma on rauhallisempi, alakerrassa on enemmän toimintaa. Lapsetkaan harvoin riehuvat yläkerrassa samalla tavalla kuin alakerrassa.



Tietenkin portaat ovat myös haaste pienten lasten kanssa. Kiipeilystä innostunut Armi rakastaa portaita ja kiipeää niitä aika pikaisesti ylös, jos valvova silmä hetkeksi kääntyy poispäin. Turvaportit on kyllä hankittu (ylätasanteelle jopa tarpeeksi leveä sellainen), mutta kiinnittäminen on vaiheessa. Siksi tällä hetkellä meillä turvaudutaankin välikaikaisiin "portteihin", kuten aukon eteen lukittuihin matkarattaisiin...


Taas tyynyjä

Ja taas on tiedossa ompelua, tyynyjä ja vähän verhojakin. Mutta vaihteen vuoksi yläkerrasta. Eilen ompelin nimittäin jo aika kauan tehtävälistalla sinnitelleet koristetyynyt makuuhuoneeseen.


Isojen vihreävalkoisten kangas on arvioideni mukaan 1970-luvulta peräisin olevasta verhosta (vanhempieni peruja) ja pienten vaaleanpunavihreiden Eurokankaasta ostettua Amy Butlerin kangasta (silloin kun sieltä vielä niitä sai...). Itse tykkään erityisesti noista pienemmistä. Kuinka ollakaan, tämän harrastelijan ompelujälkikin on niissä melkein esittelykelpoista.



Alimmassa kuvassa mukana menossa pieni kuvausapulainen, joka kovin innoissaan haluaisi kiivetä ihan kaikkialle.


Voihan verho!

Olohuoneen ihaniin isoihin ikkunoihin on mulla ollut jo jos jonkinlaista suunnitelmaa. Edelleenkään en ole ihan päässyt yli tästä, mutta kuitenkin laskosverhot ovat jo pitkään olleet se varteenotettavin vaihtoehto. En nimittäin haluaisi pilata tuota avaruuden tuntua ripustamalla verhoja ainakaan joka väliin. Olisikohan noilla lastenhuoneen onnistuneilla verhoilla ollut osuutta asiaan, mutta nyt tuntuu, että olohuoneenkin verhotilannetta olisi kiva saada eteenpäin.



Tästä mummin kätköistä löytyneestä Marimekon Fandango-kankaasta olin ajatellut tehdä tyynyjä uutta syksyistä lemppariväriä lisätäkseni, mutta iskinkin sen tuonne nurkkaan roikkumaan. Ja nyt en tiedä mitä ajatella. Onko se vain nurkassa jököttävä pimeä mörkö vai voisiko se oikeasti olla noin...



Lundioita, laatikoita ja lehtiä

Meillä kirjahyllyinä niin olo- kuin työhuoneessakin toimivat perheidemme vanhat Lundian hyllyt. Täytyy kyllä sanoa, että sen verran tottunut ja rakastunut olen noihin hyllyihin ja tuohon merkkiin, että jos joskus ne raaskin vaihtaa, niin tilalle tulee varmasti uutta Lundiaa.




Menneellä viikolla innostuin vähän järkkäilemään hyllyjen sisältöä. Työhuoneen hyllyssä useammatkin tavarat vaihtelivat paikkaa. Olohuoneessa tein vähän näkymättömämpää työtä ja järjestelin lehti- ja cd-kokoelmani loogiseen järjestykseen ja kirjoitin Kassett-koteloiden ja -laatikoiden (myöskin lemppareitani) etiketteihin niiden sisällön. Samalla oman paikkansa löysivät myös Tarinoita talosta -blogin kirppikseltä ostamani House Doctorin ihanat säilytyslaatikot.

Lehtiä löytyy koko alahyllyn leveydeltä. Mm. lähes kaikki Trendi-lehdet vuodesta 2001 alkaen. En raaski heittää niitä pois sillä tekosyyllä, että joskus voi olla kiva katsoa, millaista muoti oli ennen...

Cd-kokoelma löytyy tv-tasosta.

Ensimmäiset verhot

Tämän pidempään en näköjään malttanut tuota eilistä projektiani salata. Heti aamusta oli tultava kertomaan, että ompelin eilen tämän huushollin ensimmäiset verhot. Finlaysonin ihania keltaisia elefantteja lastenhuoneeseen. Kylläpä näytti tyttöjen huone pirteältä aamuauringon valossa. Verhoja tuo huone ehdottomasti kaipasikin.


Elefantteja huoneessa juoksentelee muutamia jo ennestäänkin. Tigerin vihreisiin koukkuihin ripustin jotain tyttömäistä. Ystäväni Marimekon Karkulaiset-kankaasta tekemä tyttöjen vauva-aikainen leikkipeitto on tarkoitus laittaa Armin sänkyyn päiväpeitoksi.