28 viikkoa synnytyksestä

Vauvan kuulumisia on päivittynyt blogiin kuukausittain, mutta raskausajan tilannepäivitysten jälkeen en ole kauheasti kertonut omia kuulumisiani. Nyt kun vauvelikin on jo puolivuotias, ajattelin hieman kirjata ylös, mitä äidille kuuluu.

Ketään ei varmaan yllätä, kun sanon että väsyttää. Toisaalta koen, että saan ihan hyvin nukutuksi, mutta katkonaiset yöunet tekevät kuitenkin tehtävänsä. Vauva herää öisin n. kolme kertaa ja sen lisäksi herään itse vielä pari kertaa, joten yön pisin unipätkä on usein kahden tunnin luokkaa. Päivisin olen suht pirteä, mutta hiukkasenkin tuota edellä mainittua "normaalia" huonommin nukuttu yö ilmenee todella lyhyenä pinnana, hajamielisyytenä ja yleisenä höperyytenä. Niin ja sanoinko jo, että lyhytpinnaisuutena.

Imetys on sujunut alusta asti tosi hyvin (eika tyttöjen vauva-aikoina vaivanneita 40 asteen kuumeen rintatulehduksia ole tullut ollenkaan) ja siihen niin kuin aika moneen muuhunkin vauva-aikaan liittyvään juttuun voin todeta, että kolmannen kanssa on todellakin rennompaa. Jos ensimmäisen kanssa on jokseenkin pihalla ja toisen kohdalla totuttelee vauva-arkeen isosisaruksen kanssa, niin kolmannen kanssa kaikki palaset loksahtavat paikoilleen. Silloin jo tietää olla stressaamatta turhia, tietää, että useimmat negatiiviset jutut ovat vain vaiheita ja osaa suhtautua niihin iisimmin. Tietenkin meidän kohdalla asiaa auttaa myös se, että isosiskot ovat jo isompia, omatoimisia ja tosi innoissaan osallistumaan vauvan hoitoon. Tokihan aluksi oli totuttelemista uuteen elämäntilanteeseen ja mustasukkaisuuttakin, mutta nyt jo on sellainen fiilis, että neljän hengen perheestä on kuin huomaamatta muotoutunut toimiva viisikko, ja elämä ennen tuota viidettä perheenjäsentä tuntuu tosí epätodelliselta.

Raskauskiloista on jäljellä kaksi, enkä ole tehnyt vielä mitään niiden eteen. Muutama kuukausi sitten kävin salilla toteamassa, että vatsalihakset ainakin ovat kadonneet. Toistaiseksi liikunta on koostunut kävelystä, puutarhatöistä ja vauvan kanniskelusta. Aluksi kannoin poikaa usein rintarepussa, mutta koska kundi on jo melko painava, tuo kantoratkaisu alkoi tuntumaan selässä, ja nyt olenkin käyttänyt aktiivisesti kantoliinaa, joka on saanut pölyttyä vaatehuoneen ylähyllyllä esikoisen vauva-ajoista aina näihin päiviin asti. Mikä ei toiminut esikoisen eikä keskimmäisen kanssa, toimii nyt loistavasti kuopuksen kanssa.

Alkuvaikeuksien jälkeen vauva suostuu nykyisin syömään myös tuttipullosta ja niinpä olen pariin otteeseen päässyt yksin tuulettumaan ja tapaamaan kavereita. Kesällä pääsimme jopa miehen kanssa kerran elokuviin, mutta muuten meistä vanhemmista vähintään jompi kumpi on aina ollut paikalla. Laatuaikaa onkin sitten vietetty noilla täälläkin mainituilla hotellilomilla, joille nuorimmainen on päässyt mukaan. Kolmen lapsen perheessä kun tuo liikkuminen pelkästään yhden lapsen kanssa on melkoista lomaa jo sekin.

Vauva

Niinpä se meidän pieni poikanen pääsi vain perheensä yllättämään. Supistusten sijaan kaikki alkoikin lapsiveden menolla myöhään viime tiistaina, ja 12 tuntia myöhemmin meidät otettiin Kätilöopistolle odottelemaan ja hengailemaan vielä epäsäännöllisistä ja kovin heikoista supistuksista huolimatta. Perusteluna se, että edelliset synnytykset olivat kuitenkin edenneet suhteellisen nopeasti. Niin tämäkin sitten, kun sen aika tuli. Tapahtumaan alkoi kuitenkin vasta iltaseitsemältä, mutta silloin vauhdilla, ja pieni söpö poikamme syntyi yhdeksältä keskiviikkoiltana 11. helmikuuta. Kolme päivää ennen laskettua aikaa, tätä päivää.

Myös äidin kokoarvio yli nelikiloisesta vauvelista meni sen verran pieleen, että tämä vauva olikin meidän kolmesta kevyin 3,7 kilollaan. Ihan oman näköinen, mutta kuitenkin samalla jotenkin niin siskojensa oloinen. Toistaiseksi rauhallinen ja tyytyväinen. Kotiin pääsimme eilen iltapäivällä, ja täällä totutellaan nyt elämään viiden hengen perheenä tuon mielettömän suloisesti tuhisevan ja nukahtaessaan silmiään pyörittelevän ja tahattomia hymyjä väläyttelevän, välillä kitisevän pienen suuren ihmeen kanssa <3

Viikko 39

Viralliseen laskettuun aikaan eli ystävänpäivään on enää vajaa viikko. Kun on malttamattomana ensisynnyttäjänä joutunut odottamaan esikoistaan 10 päivää yli lasketun ajan, niin nyt väkisinkin suhtautuu melko varauksella siihen, että tämäkään vauva olisi saapumassa vielä ainakaan ennen tuota maagista lauantaita. Mitään varsinaisia merkkejäkään lähestyvästä ei vielä ole ilmaantunut, kuin että vauvelin möyrinnästä voisi päätellä, että tila äidin masussa alkaa hiljalleen käydä ahtaaksi. Huvittavinta on, että oikeastaan kaikki ne pienetkin raskauden aikana vaivanneet jutut ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen viimeisten parin viikon aikana. Korvaongelmat, närästys ja harjoitussupistukset. Toisaalta kummatkin edellisetkin synnytykset alkoivat ilman minkäänlaisia ennakkovaroituksia. Kuopuksen syntymäpäivänä kahden aikaan yöllä herätessäni kaikki oli vielä täysin normaalisti. Noin kaksi tuntia myöhemmin alkoivat lähes saman tien säännölliset supistukset. Jännittäviä aikoja siis elellään, mahdollisesti pelkästään seuraava viikko tai sitten sinne maaliskuuhun asti... Fiiliksetkin vaihtelevat kutkuttavasta odotuksesta jännitykseen, rauhalliseen mieleen, huoleenkin. Miten synnytys menee, onhan vauva kunnossa, miten uusi tulokas vaikuttaa perheeseemme ja elämäämme, ja ennen kaikkea, millainen tyyppi sieltä oikein maailmaan putkahtaa.

Pilkullinen jalkapallo

5-vuotias katseli eilen mietteliäänä juhlatamineisiin sonnustautunutta äitiään ja totesi sitten, että "näyttää ihan siltä kuin äitin vatsassa olisi jalkapallo". Elävä jalkapallo, joka möngertää ja muuttaa mahan muotoa kuin "alien" (miehen sanomaa), ja joka kärsii usein hikasta, joka saa koko vatsan hytkymään.

Muuten pallosta saadut kommentit ovat lähiaikoina olleet vähintäänkin ristiriidassa keskenään: "eihän toi nyt vielä niin iso olekaan", "en mä edes tajunnut, että sä olet noin raskaana, kun sun maha on niin pieni" ja "ihan kun se olisi vielä isompi kuin edelliskerroilla". Vertailukuvat edellisistä raskauksista ovat ulkoisen kovalevyn uumenissa, josta en ole niitä vaivautunut kaivelemaan (vielä), mutta näin lonkalta olisin ehkä taipuvainen olemaan sitä mieltä, että masu on kuin onkin pienempi kuin tyttöjä odottaessa näillä viikoilla.

No olipa sitten vatsapallo iso tai pieni, niin sopivien vaatteiden löytäminen kaapista alkaa olla päivä päivältä haastavampaa, ja erikoistilaisuuksiin pukeutumisen suunnittelu kannattaa ihan koko perheen hermojenkin vuoksi aloittaa jo edellispäivänä.

Pusero Lindex / toppi H&M / trikoovyö Me&I:n neuletakista / farkut H&M Mama / nilkkurit Wonders / korvakorut Kooky Gems

Lomakuulumisia

Äitiyslomasta on kunniakkaasti hurahtanut ohi jo kaksi ja puoli viikkoa. Siitä loppuraskaskauden malttamattomuudesta ja hitaasti kuluvasta ajasta ei vielä ole merkkiäkään. Ehkä sitä ei enää kolmannen lapsen kohdalla tulekaan tai sitten tässä täytyy vielä jonkin aikaa odotella, niin vauvaa kuin kärsimättömyyttäkin.

Puhuin ennen lomaa, että minulla oli odottamassa monen kohdan tehtävälista, jota nyt olenkin uskollisesti noudattanut. Blogissakin raportoidun ompeluvimman jälkeen olen kerennyt järjestää kaikki tämän huushollin paperit, hinkata kummankin kylppärin mustuneet kaakelisaumat, pitää viikon pöytää itsepalvelukirppiksellä, järjestää valokuvat ja teettää niitä, hoidella omia ja muidenkin asioita kaupungilla ja tarjota kahdenkeskistä laatuaikaa varsinkin esikoiselle. Vielä olisi tarkoitus ehtiä ainakin kokkailla ja leipoa jotain pakkaseen laiskojen päivien lounaiksi sekä vierasvaraksi, ja viettää laatuaikaa kuopuksen ja toivon mukaan myös aviomiehen kanssa.

Viime viikot kuulostavat omaankin korvaani aikamoiselta suorittamiselta (ja silti tuntuu, että en ole ehtinyt tehdä puoliakaan siitä, mitä alun perin suunnittelin), mutta kaiken touhuamisen lisäksi olen nukkunut päiväunia, lukenut joululahjakirjaa ja löhönnyt iltaisin sohvalla katsoen elokuvia tai perheen aikuisten tämän hetken suosikkisarjaa Beauty and the Beastia. Ja toisaalta myös kaikki tämä puuhailu ja pitkään mielessä muhineiden rästihommien toteuttaminen on minulle se paras tapa rentoutua ennen alun vauva-aikojen rauhoittumista ja vauhdin hidastumista.

Yllätetty

Eilen tämä odottava mamma yllätettiin pahemmin kuin kuuden ja puolen vuoden takaisena polttaripäivänään konsanaan. Peruslauantaihin valmistautuminen sai vaihtua herkulliseen kotibrunssiin mitä parhaimmassa seurassa, kun pahaa-aavistamattomana menin avaamaan ovea, jonka takaa paljastuikin kahdeksan ystävän joukko vaippakakkuineen päivineen. Eipä Anssikaan käytöksellään tullut paljastaneeksi näitä yllärisuunnitelmia, vaikka miehen epätavallista siivous- ja järjestelyvimmaa aikaisemmin aamulla ohimennen hieman ihmettelinkin. Ällistynyt äiti otti kyllä vauvajuhlistaan kuviakin, mutta - laitettakoon järkytyksen ja liikutuksen piikkiin - blogijulkaisukelpoisia niistä ei oikein tullut. Tässä kuitenkin ikuistettuna tuo mahtava ja elämäni ensimmäinen vaippakakku.  Miten tuota koskaan raaskii alkaa kuluttamaan?

Ihana päivä ja lähes kaikki rakkaat ystävät saman katon alla, kiitos vielä kullanmurut <3

Uskollinen palvelija

Asosin valkoinen pusero on yksi niistä vaatteista, joka on ollut käytössä useita vuosia ja mm. palvellut uskollisesti kaikkien kolmen raskauden aikana. Lisäksi puseron edestä armollinen malli ja napitus tekevät siitä myös oivallisen imetyspuseron. Omassa vaatekaapissani vuodesta toiseen miellyttävät kestosuosikit eivät todellakaan aina ole välttämättä niitä laadukkaimpia, ajattomimpia, yksinkertaisimpia tai tyyriimpiä hankintoja, vaan ne lempparit valikoituvat muilla perusteilla. Jotkut vaatteet vain kolahtavat vuodesta toiseen. Ja toisaalta, alkaahan tähän paitaan liittymään jo aikamoinen määrä muistojakin.

Pusero Asos / toppi Cubus / farkut Asos Maternity / kengät Duffy

Viimeistä viedään

Työpäivää nimittäin. Meillä ei siis normiarki pyörinytkään kuin sen kolme päivää joululoman jälkeen. Nyt vielä viimeinen työprojekti palautukseen ja sitten alkaa äitiysloma. Haikeaa, jännittävää ja ihanaa. Viimeisen työpäivän kunniaksi oli tietenkin puettava jotain kivaa päälle ja houkuteltava etätyöpäivää tekevä mies ulos lounaalle.

Tytöt jatkavat päiväkodissa osan viikkoa ja itse ajattelin käynnistää vauvavalmistelut oikein urakalla. Tehtävälistaa onkin jo laadittu parin kuukauden ajan. Tiedossa olisi ommeltavaa, kudottavaa, järkkäiltävää, leivottavaa ja kokattavaa. Ei ainakaan siis luulisi, että odottavan aika tulisi pitkäksi.

Sama mekko, huomattavasti pienemmällä mahalla ja ilman vyötä, löytyy ikuistettuna täältä.

Mekko H&M / sukkikset H&M Mama / trikoovyö Me&I:n neuletakista / saappaat Bianco / neuletakki Seppälä

Vauvan tuleva nurkkaus

Tulevan vauvan on tarkoitus nukkua meidän vanhempien makuuhuoneessa ainakin ensimmäisen ikävuotensa ajan. Paikkakin on katsottuna jo valmiiksi, jolloin äidin korut ja laukut saavat lähteä kuten pukeutumispeilikin (huokaus). Suunnitelmissa oli, että pinnasänky haettaisiin kellarista ja kasattaisiin äitiysloman alussa, mutta innokas (ja ilmeisesti joululoman toimettomuudesta lisäenergiaa saanut) isä yllättikin, ja vauvan sänky odottaa jo nyt valmiina yläkerran eteisessä. Makuuhuoneen päätyä odottaa siis lähiviikkoina muodonmuutos vauvan omaksi sopeksi, josta lisää myöhemmin kunhan se loma alkaa ja pääsen toteuttamaan vauvanhuuruista tehtävälistaani.

Väliaikatietoja raskausviikolla 34

Sanomattakin selvää, että viikot ovat taas hurahtaneet ohi huimaa vauhtia, ja jos joku spontaanisti kysyisi, millä raskausviikolla nyt mennään, niin en varmasti osaisi vastata (paitsi tietenkin nyt, kun tarkistin viikot kalenterista useaan kertaan tätä postausta varten). En muista, menikö aika näin nopeasti muissakin raskauksissa, mutta toisaalta luulen sen nyt hidastuvan merkittävästi, kun laskettu aika lähenee...

Verrattuna viikon 26 kuulumisiin (jotka löytyvät täältä) olo on kutakuinkin samanlainen. Tosin joulukuun aikana tuli sairastettua ensin viikon mittainen nuhaflunssa (ilman kuumetta) ja joulun alla vielä 24 tuntia kestänyt vastatauti, joka ei onneksi tarttunut muuhun perheeseen. Tulevia tauteja varten varauduin viime neuvolakäynnillä ottamalla influenssarokotteen, kun kuulin sen suojaavan vauvaakin, jonka on määrä syntyä pahimpaan flunssa-aikaan.

Olen myös saanut kokea ensimmäisiä kesä- ja talviraskauden välisiä eroja, kun sen sijaan, että viilettäisin ulkona löysissä mekoissa ja helposti jalkaan sujahtavissa läpysköissä (kuten kahdella edelliskerralla), olen joutunut kerrospukeutumaan ja ähkimään talvikenkien kanssa. Maha on tiellä varsinkin sukkia ja kenkiä jalkaan laittaessa tai tyttöjen haalarinlahkeita korjatessa. Ja talvitamineissa tulee kaupassa heti niin kuuma ja tukala, että rupeaa pyörryttämään.

Ennen joulua tunsin myös satunnaisesti lieviä harjoitussupisteluja noustuani esim. portaat tai käveltyäni reippaasti. Ilmeisesti olen kuitenkin joululomalla pystynyt ottamaan aika iisisti, koska nyt supistuksia ei ole tainnut tuntua pariin viikkoon.

Lattialla istuminen (ja legoilla leikkiminen) onnistuu vielä, mutta ylös könyäminen voi olla jo aika hankalaa. Olo on siis selkeästi vaivaisempi jo tässä vaiheessa edellisraskauksiin verrattuna.

Yksi jatkuva häiriötekijä, josta en viimeksi tainnut mainita, on jo aikaisista viikoista asti jatkunut pieni nuha / nenän tukkoisuus. Asia ei sinänsä haittaa eikä häiritse mutta aiheuttaa sen, että korvani menevät lukkoon säännöllisen epäsäännöllisesti. Täytyy sanoa, että kun on kuunnellut omaa ääntään ja hengitystään kaikuna pään sisässä tunninkin verran ja muiden vaimeita ääniä kohisevan kuplan ulkopuolella, niin kyllä rupeaa ärsyttämään.

Yöllä olen saanut toistaiseksi vielä ihan hyvin nukuttua (vaikka vauva yleensä liikkuukin aktiivisimmin juuri nukkumaanmenoaikaan) ja olo on energinen, vaikka päiväunet ovatkin silti usein tervetullutta luksusta.

Tulevaakin olen ruvennut jonkin verran aprikoimaan. Syntyykö vauva reilusti yli lasketun ajan niin kuin vanhempi isosiskonsa, vai suurin piirtein laskettuna aikana kuten nuorempi isosiskonsa. Kuopus painoi syntyessään lähes 4,2 kiloa, joten mikään pieni kaveri sieltä ei varmaan tälläkään kertaa ole tulossa.

Isoäidin takkikaapilla

Avauduin mummilleni aikaisemmin syksyllä, kuinka kalliin äitiystakin hankkiminen talvea varten tuntui turhalta muutaman kuukauden käyttöajan vuoksi. Tämän kuullessaan mummi ehdotti minulle tutustumista omaan takkivarastoonsa, josta jo toisella sovituksella löytyi täydellinen takki silloin vielä kovin pienen vauvamasun peitoksi. Takki on odotellut siitä lähtien omassa kaapissani kärsivällisesti, kunnes se vihdoin viime viikkoina on päässyt käyttöön (täytyy tosin tässä vaiheessa todeta, että myös oma talvitakkini menee vielä juuri ja juuri vatsan kohdalta kiinni ja onkin näissä sadekeleissä ollut huomattavasti aktiivisemmin käytössä). Telttamainen takki ja sen ihana lämpöinen huppu on kerännyt kaveripiirissäni niin kehuja kuin hihityksiäkin, mutta itse olen valtavaan viittaan tosi tyytyväinen, ja voikin olla, että mummi joutuu lainaamaan tätä minulle vielä helmikuun jälkeenkin.

Tämä mamma kassialmaili tänään myös kahden veskan voimin siitä syystä, että kotityöläisellä oli etätyöpäivä. Tytöt ja minä suuntasimme nimittäin torstaiperinteen mukaisesti mm. piparkakun paistoon juuri samaiselle mummille, ja työt sekä kone sullottiin laukkuun mukaan.

Takki Halonen (mummilta lainassa) / huivi Cubus / pipo itse tehty / kassi Selected Femme / olkalaukku Boden / kengät Duffy / nahkahansikkaat Wedins tai Accent

Laiska tiistai

Luin kännykän raskaussovelluksesta pari päivää sitten, että nyt kannattaa lepäillä aina kuin vain voi, koska "kohta siihen ei ole mahdollisuutta". Tätä laiskottelijaa ei tarvitse kahdesti käskeä, ja iltoja onkin tullut vietettyä tiiviisti sohvannurkassa. Lisäksi olen jo jonkin aikaa vedellyt päiväunet aina työpäivinä, jos aikaa on vain liiennyt.

Näin hurjaan laiskotteluun kuin tänään, en kuitenkaan ihan joka päivä ole onneksi sortunut. Osittain voin selitellä saamattomuuttani aamupäivän neuvola- ym. tapaamisilla ja ulkona syödyllä lounaalla, mutta muuta en olekaan vielä saanut aikaiseksi. Paitsi kammennut itseni sohvasta vielä hetken paistavan auringonvalon houkuttelemana, kantanut parvekkeella kesän viettäneen rottinkituolin vihdoinkin sisään, mallaillut sille uutta paikkaa ja ottanut kuvia. Työaikaa jäljellä tehokasta 30 minuuttia ja sitten onkin taas aika suunnata päiväkodille. Ehtiihän niitä töitä tehdä - ööh - yömyöhälläkin? Tai huomenna!

Talvinen asu

Tänään on käynnistetty kunnolla joulu- ja talvisesonki meidän perheen osalta. Ohjelmaan on kuulunut lumiukkoja, joulumyyjäisiä, joulukadun avajaiset ja ensimmäiset piparkakutkin on naposteltu. Kaupungilla tuli huideltua monta tuntia ja nyt koko perhe loikoilee voipuneena kotona. Minäkin suuntaan sohvalle tuota pikaa pallomahoineni, joka näissä kuvissa tosiaan näyttää jo harvinaisen valtavalta. Luulenpa että siitä on syyttäminen jonkin verran asuvalintaakin. Tiukka tunika ja mahaa korostava vyö eivät ainakaan ole niitä valintoja, joita kannattaa tehdä, jos masun haluaa pitää piilossa.

Tunika H&M / neuetakki Urban Outfitters / legginsit Mom2Mom / vyö äidin vanha / huivi ja säärystimet itse tehty / saappaat Topshop