Vuoden viimeinen


Vuoden ja vuosikymmenen viimeinen päivä. Vaikka yleensä miellän syksyn enemmän uuden aluksi, niin tänään olen pohdiskellut myös mennyttä vuotta. Vuosi 2019 on ollut kaikin tavoin oikein hyvä. Olen kipuillut aikaisempaa vähemmän omien valintojeni kanssa ja kokenut samalla useaan otteeseen, että juuri näin on hyvä monella tapaa. Olemme matkustelleet ennen kaikkea ympäri Suomea ja lisäksi kokeneet unohtumattomat häät Italiassa. Olen rakastunut mökkiini entistä enemmän ja iloinnut siitä, kuinka se muodostuu vuosi vuodelta tärkeämmäksi myös muulle perheelle. Olen kantanut huolta läheisistäni ja muistellut ehkä edellisvuosia enemmän täältä jo poistuneita. Olen tuntenut kiitollisuutta perheestäni ja ystävistäni, jotka antavat minun olla juuri sellainen kuin olen. Olen aloittanut kaksi uutta liikuntaharrastusta (ja jatkanut yhtä vanhaa), joista toinen jäikin näillä näkymin pelkästään tämän vuoden jutuksi, mutta toinen on antanut jo nyt niin valtavan määrän lisäenergiaa, että se jatkuu toivon mukaan vielä pitkään. Olen kokenut työrintamalla sekä epävarmuutta että iloinnut uusista haasteista ja yhden ammatillisen unelman täyttymisestä.

Entäs sitten se alkava vuosi? Jään odottamaan jännityksellä, mitä se tuo tullessaan.

jumpsuit kirppikseltä (löytyi eilen Maanantaimarketista) // neuletakki omatekemä (2018) // korvikset jokunen vuosi sitten TOKYOn joulumyyjäisistä

Joulun kukkasuosikki


En ole koskaan ollut sellainen, joka kulkisi (joulu)trendien aallonharjalla. Lämpenen uusille jutuille yleensä parin vuodenkin viiveellä. Siinä missä ilmeisesti nyt joulutähdet tekevät uutta tulemista, niin minä olen tänä jouluna innostunut tosissani leikkoamarylliksista.

Itsenäisyyspäivän amaryllikset lähtivät mukaan S-Marketista ja tämä vaaleanpunainen ja eukalyptukset eilen Stockan tuulikaapin kukkakaupasta. Tykkään erityisesti tästä yhdistelmästä ja eukalyptuksien tuoksusta. Nuo eukalyptuksen oksat ovat muuten kauniita kuivahdettuaankin, joten niistä on iloa pitkäksi aikaa.


Arkineule, juhlaneule


Itse tekemistäni neuleista tämä neule on ehdottomasti eniten käytössä. Se valikoituu mustien farkkujen pariksi, kun en oikein jaksa miettiä, mitä sitä pukisi päälleen. Se sopii täydellisesti rakastamieni midihameiden kanssa, ja lisäksi se muuntautuu arjen lisäksi myös juhlaan. Siksi onkin erikoista, että asukuvissa tämä PetiteKnitin ohjeella tehty Ingen dikkedarer sweater -niminen neule on vilahtanut vissiin vain pariin otteeseen. Mutta korjataan se virhe nyt.

Nämä kaksi asua ovat kummatkin viime viikolta. Toinen ihan tavalliselta arkipäivältä ja toinen lauantain pikkujouluista. Näitä monikäyttöisiä perusneuleita voisi tehdä vielä toisenkin, ellei puikoilla olisi tälläkin hetkellä kolme muutakin projektia.

neule omatekemä (2018) // midihame H&M (2016) // hame Nosh (2017) // sukkikset Swedish Stockings (2018) // lenkkarit Karhu (2019) // nilkkurit Vagabond (2016) // laukku Pihka Collection (2019)

Lisää löytöjä


Taas on kaiveltu mummin kaappeja (edellisistä löydöistä on raportoitu täällä ja täällä). Kannoin kotiin muun muassa tämän suomalaisen Amis-vaatemerkin viskoosipuseron. Sen lisäksi, että näitä mummila-löytöjä on kiva tehdä, on myös kiehtovaa, kun voi muuntaa aikoinaan täysin toisenlaisten asujen osana käytetyt vaatteet osaksi omaa tyyliä ja aikakautta. Tämänkin puseron mummi itse puki aikoinaan aivan eri tavalla.  

pusero Amis (mummin vanha) // farkut Lee (2017) // neuletakki omatekemä (2018) // lenkkarit Karhu (2019) // korvikset Tallinnasta

Pipo ja laventelit


Tämän syksyn toinen pipo jo valmiina. Tämä Chunky Beanie on kyllä näihin kymppikeleihin ihan liian lämmin, mutta onpahan jotakin mitä odottaa sitten, kun ilmat kylmenevät. Lankana käytin tästä neuletakista yli jäänyttä haalean ja viileän turkoosia lankaa, ja koska tuo lanka saattaa hieman kutitella, niin neuloin kääntöpuolen takuuvarmasti pehmoisella langalla (eli tällä). Hyvä tuli! Ei ehkä ihan niin "chunky" kuin esikuvansa, mutta lämmin ja melko muhkea kuitenkin.

Ja nuo laventelit. Mökin terassilla kesän ruukussa kasvanut laventeli ei osoittanut minkäänlaisia paleltumisen merkkejä vielä syyskuun lopussakaan, joten siirsin sen hiljattain talvehtimaan parvekkeelle. Vielä en tiedä, selviääkö laventeli siellä koko talvea, mutta tällä hetkellä se ainakin kukkii yhtä innokkaasti kuin mökillä kesällä konsanaan.


Räikeä poikkeus


Täällä on meneillään peruslauantai. Esikoinen viedään kohta crossfitiin, ja muu perhe suunnistaa siksi aikaa tekemään tulevan viikon ruokaostoksia lähi-Prismaan. Illalla suunnitelmissa kokkailla itse tehtyjä falafelpyöryköitä ja ehkä voisi lisäksi tunnelmoida lokakuun märkyyttä ja pimeyttä parin kynttilän voimin.

Ja aamulla kuvailin päivän asua. Vaatekaapistani löytyy kesän alennusmyyntien jäljiltä tämä räikeä poikkeus muuten lähes yksinomaan valkoisesta, mustasta, harmaasta, vaaleanpunaisesta ja turkoosin eri sävyistä koostuvaan värimaailmaan. Esimerkki siitä, kuinka paljon kolahtava kuosi voi vaikuttaa (ja midimitta ja taskut). Ja oikeastaan aika osuva asuvalinta näihin syksynkin väreihin. Vastapainona värikkyydelle tietenkin äidiltä peritty musta poolo (miehen inhokki muuten, vaikutan siinä kuulemma jotenkin "kireältä"). Tuo poolo on kulkenut mukanani jo suurin piirtein parikymppisestä, opiskeluaikoina yhdistin sen usein Miss Sixty -farkkuihin (niihin, jotka palvelevat nykyään mökkishortseina).

hame Armedangels (2019) // poolo Arola (äidin vanha, minun käytössäni 2000-luvun alusta) // nahkatakki New Look (2014) // laukku PIHKA Collection (2019) // sukkikset Swedish Stockings (2018) // lenkkarit New Balance 997s (2019)

Syyskuu mökillä


Syyskuu alkoi aurinkoisena ja lämpimänä mutta päättyi sateisena ja kylmänä. Tämän vuoden mökkikausi tuntui loppuvan kuin seinään. Mökillä vietetyt etätyöpäivät ovat laskettavissa yhden käden sormilla ilmojen sekä työkiireiden vuoksi.

Käynnit mökillä olivat hengailun ja fiilistelyn sijaan täynnä tekemistä. Keräsin tomaattisatoa turvaan hallaöiltä, ihmettelin kompostiin levinnyttä krassia ja valmistelin mökkiä ja puutarhaa talven varalle. Omenasadon vaatimattomuus teki syystöistä varsin helppoja, mutta toisaalta omien puiden omenoita olisi mielellään syönyt enemmän kuin vain muutaman. Nyt mökki on jo talviteloilla ja odottaa luukut ikkunoissa satunnaisia haravointivisiittejä ja ensi kevättä.


Kerros kerrokselta


Vaikka säilönkin vaatehuoneen ylähyllyllä kahta laatikkoa, jotka kesällä ovat täynnä talvivaatteita ja talvella puolestaan kesävaatteita, niin yritän käyttää mahdollisimman suurta osaa vaatteistani ympäri vuoden. Kuten nyt vaikka tätä kesämekkoa, joka taipuu hyvin osaksi syksyistäkin asukokonaisuutta.

Tämä mekko on muuten toinen niistä kesän aikana tekemistäni mekko-ostoksista, joiden hankintapäätöksiin nämä mekkolenkkarit vaikuttivat vahvan puoltavasti (selkeästi ei kannata siis mennä niissä lenkkareissa sovituskoppiin, jos haluaa olla ostamatta mitään, tai siis oikeastaan ei kannata mennä sovituskoppiin/vaatekauppaan silloin ollenkaan).

Tässä mekossa puhuttelivat myös sen 50-lukulaisuus ja se seikka, että se istuu kuin hansikas. Niin ja väri, kangas, malli, helman pituus ja mitä näitä nyt on. Nuo kaikki seikat ilahduttavat vielä näin lokakuussakin. Ja tietenkin mekko muistuttaa mukavasti siitä heinäkuun aurinkoisesta koko perheen päiväseikkailusta Tallinnaan. Siltä reissulta tämä nimittäin löytyi.

mekko Tallinnasta (2019) // neule omatekemä (2017) // takki Ellos (2014) // huivi BeckSöndergaard (2017) // laukku kirppikseltä (2019) // lenkkarit New Balance (2019) // panta omatekemä (2015) // sukkikset Swedish Stockings (2018)

Takaisin mustaksi


Nämä Leen pari vuotta vanhat mustat farkut ovat ahkerassa käytössä kesät talvet (uusimpia asukuvia niistä täällä ja täällä), ja niiden väri olikin jo haalistunut kaikkea muuta kuin mustaksi. Harmahtavuus ei sinänsä olisi ehkä niin haitannut, ellei kulumisen jälkiä olisi ilmaantunut jokseenkin häiritseviin paikkoihin, kuten puolisääreen siihen kohtaan, mihin ilmeisesti kumisaappaat ovat hanganneet.

Olen joskus aikaisemminkin pyöritellyt mielessäni tätä haalistuneiden vaatteiden värien palauttamista värjäämällä. Aina se on kuitenkin tuntunut liian työläältä. Olen ajatellut, että pesukonevärjäystä en ainakaan uskalla kokeilla, ja vadissa värjääminen taas on vaikuttanut hitaalta ja sotkuiselta prosessilta.

Nyt kun syksyllä intoa kaikenlaisille projekteille näyttää olevan muutenkin enemmän, niin päätin viimein ryhtyä värjäyshommiin ja marssia lähiostarin Tokmannille ostamaan pienen purkin Nitorin mustaa all in one -tekstiiliväriä (hinta alle 6 euroa). Värjääminen osoittautuikin paljon pelkäämääni helpommaksi: väripussi ja farkut pesukoneeseen ja lopputuloksena uudestaan mustat lempifarkut. Ja pesukonekaan ei kärsinyt värjäysprojektista. Aivan naurettavan helppo tapa saada muuten täydellisille farkuille lisää käyttöaikaa.


Donitsista asiaa


On jo muutaman päivän tuntunut siltä, että haluaisin päivittää blogia (ennen kaikkea siksi, että siitä tulee tosi hyvä mieli), mutta kun ei ole ollut aikaa eikä oikein asiaakaan. Eipä sitä asiaa ole vieläkään, paitsi että neuloin äsken hiusdonitsin jämälangoista ja otin siitä valokuvia. Syyskuun vesisade ropisee ikkunoihin, lasten serkku on yökyläilemässä ja 4-vuotias puolestaan mummilassa. Nuo kuivakukan näköiset kukat löytyivät miehen perheen siirtolapuutarhamökiltä, ja omalle mökillekin pitäisi mennä keräämään tomaatit ja sammuttamaan jääkaappi ennen ensi viikon viileitä öitä. Että sellaista. Kupissa olevan kahvin ehdin muuten jo puoliksi juoda ennen kuin donitsi valmistui.