Ensimmäinen adventti ja joulukorttikuvaukset


Joulukorttikuvat otettiin tänäkin vuonna sen verran myöhässä, että nyt sitten jännitetään, ehtivätkö kortit kehityksestä kotiin ja postiin ajoissa. Lasten korttiasut kiskaistiin kaapista hetken mielijohteesta, ja kuvattavat ovat paljain jaloin ja varpain siitä syystä, että kaikki mekkoihin mätsäävät legginsit ja sukat ovat parhaillaan pesussa. Ja tonttulakitkin vielä kellarissa.

Kovin pastelliselta näyttää meidän tämän vuoden joulu ainakin näiden otosten perusteella. Adventtikyntteliköksi löytyi aikoinaan koulun puutyötunnilla väsäämäni kynttilänjalka. Ja voi kuinka fanitankaan edelleen noita teippejä!

Nyt tämä adventtisunnuntai jatkuu pilateksella ja sen jälkeen Treffipubin Amerikka-teemaisella brunssilla ystävien kanssa. Mukavaa päivää teille <3

Vähemmälläkin pärjää


Eloa supistuneen vaatekaapin kanssa on takana nyt parisen viikkoa. Toistaiseksi yli puolta pienemmällä vaatemäärällä on pärjännyt vallan mainiosti. Kun kaikista sellaisista oikeastaan aika tylsistä mutta silti helpoista vaatteista on luopunut, niin päälle on valikoitunut vain niitä hyvän fiiliksen vaatteita. Sellaisia, joita aikaisemmin on ihan turhaan säästellyt rekeillä tavispäivinä. Tämän on huomannut esikoinenkin, sillä 7-vuotias on jo useampana aamuna ihmetellyt, miksi äidillä on tänään niin nätit vaatteet. Siihen sitten vastaukseksi lyhyt esitelmä äidin uudesta vaatefilosofiasta, mihin tytär on vastannut yleensä vain tuhahtelemalla.

Joitakin myönnytyksiä olen tosin joutunut käytännön syistä tekemään. Esimerkiksi lähtöpassit saaneet talvibootsit oli pakko palauttaa käyttöön kirppiskassista, kun muuten ainoat matalakorkoiset nahkakengät olisivat olleet kosteudesta pilalla alta aikayksikön.

Tämän asun kukkapusero kuuluu juurikin niihin vaatekappaleisiin, jotka aiemmin ovat unohtuneet lähes käyttämättöminä vaatehuoneen perukoille. Kukkakuosi toimii näin marraskuussakin, kun lumet ovat sulaneet ja ulkona ruoho viheriöi kuin keväällä konsanaan.

Pusero Pieces / farkut Bik Bok / neuletakki Lindex / nilkkurit Ecco

Vinkkejä marrasmasennuksen karkottamiseen


Syksyn kiireet ja tapahtumat ovat vieneet niin mennessään, että marraskuinen alakulo ei ole oikein päässyt aikaisemmin tavoittamaan. Nyt kuitenkin tällä viikolla loskainen pimeys ja väsymys (miten voi yksi neljään valvottu yö vaikuttaa näin paljon?) ovat ajoittain vetäneet omankin mielen matalaksi. Enkä ilmeisesti ole ainoa. Tästä syystä ajattelinkin listata ylös muutamia sellaisia pieniä ja helposti lapsiarjessakin toteutettavia juttuja, jotka ainakin omaa mieltä jokusen asteen piristävät.

Ruoka. Suklaa ja muut herkut nyt tietenkin, mutta tarkoitan tällä kertaa pikkuisen terveellisempää lohturuoan muotoa. Nimittäin vaikka niiden omien ruokaherkkujen kokkaamista tai uusien kutkuttavien ruokalajien kokeilemista sen perusjauhelihakastikkeen sijasta. Täällä tepsii aina tex mex -herkut ja allekirjoittaneen intialaiset ruokakokeilut (viimeisimpänä mifusta kokattu palak paneer, joka ei kylläkään uponnut lapsiin).

Leffaillat. Aina silloin kun kaikki lapset on saatu suht aikaisin nukkumaan, katsomme Anssin kanssa jakson jotakin seuraamaamme sarjaa. Iltaan saa hitusen lisää luksusta valitsemalla sarjan sijasta elokuvan (meillä niitä katsomattomia on tallennettuna useita kymmeniä), ja jos parituntinen elokuva tarkoittaa liian pitkää kukkumista, niin voihan sen katsoa vaikka kahdessa tai useammassakin osassa.

Pieni hemmottelu. Naamioita, hiushoitoja, kuorintoja. Perussuihkun tai iltatoimien yhteyteen ympättynä ei edes vie niin kovasti aikaa, mutta mieli ja kroppa tykkäävät. Täältä löytyy muuten ihan superhelppo ohje toimivaan kuorintaan.

Neulominen. Terapiamuoto, joka nostaa päänsä syksyisin ja hiipuu kuin itsestään kevätauringon säteiden lämmittäessä lumikasoja. Varsin mukava ajanviete silloin, kun kyse ei ole vimmatusta neulomisprojektista, joka vie kaiken liikenevän ajan.

Liikunta. Meillä on taloyhtiössä meneillään kahden naapurimme vetämä fitcamp, joka saa kymmenpäisen ryhmän kuntoilemaan ulkosalla kahdesti viikossa oli keli sitten millainen tahansa. Olo tuon session jälkeen on niin mahtava, että siitä riittää energiaa myös niinä kaikkein harmaimpina ja märimpinä päivinä. Huikea meininki ja vertaistuki saa myös lähtemään ulos intoa puhkuen, vaikka juuri olisi tullut vilusta väristen väsyneenä kotiin.

Joulufiilistely. Varsin toimiva kaamosfiiliksen karkottaja, joka tässä huushollissa otettiin käyttöön heti kun lumi alkoi sulaa. Joulutähdet ikkunoissa, kynttilät pöydällä ja jouluiset askareet mielessä jaksaa pikkuisen paremmin.

Ja wow! Kyllä tämä meidän kulmilla tällä hetkellä paistava aurinkokin tekee niiiin hyvää.


Takaisin töihin


Kuten olen tainnut jo mainitakin, niin täällä ovat meneillään hoitovapaan viimeiset kuukaudet ja kuopuksellekin on haettu päivähoitopaikkaa tammikuulle. Olo on tietenkin haikea, mutta aika tuntuu myös oikealta töihin paluuta ajatellen. Helmikuussa 2 vuotta täyttävä tomera poikanen tulee varmasti viihtymään päiväkodissa ja itsekin jo odottelen uudenlaista arkea.

Paluu freelanceriksi toki hieman jännittää. Muutamaa vanhaa asiakasta lukuun ottamatta asiakaskunta ja oikeastaan kaikki työkuviot on luotava uudestaan alusta alkaen. Ensimmäiset kuukaudet toimeentulo on siis varsin epävarmaa ja vanhojen työskentelytapojen mieleen palauttaminen ja uusien juttujen opetteleminen vie sekin varmasti aikansa.

Äitiyslomalle melkein kaksi vuotta sitten jäädessäni annoin itselleni luvan kuulostella, onko tämä ammatti ja tämä tapa sitä harjoittaa minulle se oikea. Lupasin itselleni, että on ihan ok haluta jotain muutakin kuin olla kääntäjä ja freelancer. Kahden vuoden pohdiskelun ja sulattelun jälkeen olen kuitenkin innoissani palaamassa töihin. Kääntäjän ammatti on edelleen se unelma-ammattini, ja jos sitä yritttäjän arkeen kuuluvaa ajoittaista epävarmuutta ei oteta lukuun, niin myös freelanceriksi palaan mielelläni. Tuntuu myös, että nyt on oikea hetki kokeilla toteuttaa muutamia ammatillisia haaveitani. Sellaisia, jotka nekin onnistuvat vain freelancerina.

Aluksi tavoitteena on tehdä kuusituntisia päiviä ja nelipäiväistä työviikkoa ainakin ensi syksyyn asti. Tosin kuten muut yksityisyrittäjät ja freelancerit varmasti tietävätkin, ihan noin tarkkaan suunnitelmaa on mahdoton toteuttaa. Projekteista riippuen mukaan mahtuu vamasti kaikkea 10-tuntisista työpäivistä kaksipäiväisiin viikkoihin.

Mutta minä olen valmis. Sitä ennen kuitenkin otan kaiken irti näistä viimeisistä kotiäitikuukausista.

Viime viikolla

Maanantai, uusi viikko ja uudet kujeet. Ajattelin kokeilla lanseerata tänne blogiin uutta postaustyyppiä, joka kokoaa yhteen pieniä arkisia hetkiä menneeltä viikolta. Aina välillä. Ainakin tämän yhden kerran.

Arkena järkkäriä ei tietenkään tule kanniskeltua mukana, joten tarjolla onkin tällä kertaa rakeisia ja epätarkkoja kännykkäkuvia. Kynnys kyseisten kuvien julkaisuun oli muuten hurjan korkealla. Enhän blogin instagramissakaan yleensä kännykkäkuvia harrasta. Viime viikolla tapahtui kuitenkin sellaisia arkisia kivoja juttuja, jotka mielelläni tallentaisin tänne blogiinkin.


Alkuviikosta oli ekaluokkalaisen vanhempainilta, jonne pääsimme Anssin kanssa kumpikin. Vielä illan päätteeksi päätimme varastaa itsellemme yhteisen 20-minuuttisen ja suuntasimme Löylyyn kaakaolle ja teelle. Kerta oli meille ensimmäinen, ja vaikka kyseinen paikka varmasti on enemmän edukseen kesällä, niin siellä oli varsin tunnelmallista myös pimeänä talvi-iltana.
 

Viikon keskivaiheen lunta tuiskuavat aamut olivat mitä mainioin syy juoda tämän talvisesongin ensimmäinen piparkakkulatte.


Kahvia tuli kulutettua myös loppuviikosta, lattekupillinen ja tytöille pari pullaa kantis-Kannistossa perjantaina. Kävimme myös fiilistelemässä kynttiläkaupoilla Mokossa, vaikka vielä mitään ei tarttunutkaan mukaan (valinnan vaikeus).


Lumifiilistelyä ratikkaa odotellessa.


Viikko huipentui rakkaan ystävän häihin, joissa sain kunnian toimia kaasona. Vaikka vastuu painoikin, niin selkeästi ei kuitenkaan liikaa, kuten mm. tästä kuvasta voi päätellä. Ihana ilta ja ihana hääpari<3

Nyt kovin mielelläni kuulisin, mitä mieltä te lukijat olette, jos blogiin aina välillä eksyisi tällaisia päiväkirjamaisempia postauksia?

Vaatteet vähenevät


Sunnuntain suunnitelmat siirtyivät maanantaille, mutta nyt on vaatteet käyty läpi. Kaadoin eilen kaikki vaatteeni, kenkäni ja laukkuni olohuoneen lattialle ja rupesin käymään niitä läpi yksitellen (taaperon avustuksella). Muutaman tunnin urakan jälkeen kaikki oli lajiteltu jääviin (karkeasti arvioituna noin 1/3) ja lähteviin (2/3). Valikointi oli ainakin osittain melko helppoa, sillä olen lahjakkaasti onnistunut säilömään vaatehuoneen ylähyllyllä laatikoita, jotka ovat täynnä vaatteita, joita en pidä, mutta joita en aikaisemmin ole raaskinut heittää poiskaan. Nyt kävin kaiken läpi Konmarin oppien mukaan yrittäen kuunnella intuitiotani (se kyllä oli ajoittain aika haastavaa) ja sain supistettua myös aktiivikäytössä olevaa vaatevarastoni osaa. Onpa kevyt olo!

Bonuksena vielä tälle kevennykselle sain makuuhuoneemme yhteydessä olevan vaatehuoneen pelkästään oman kutistuneen garderobini käyttöön Anssin käytyä myös omat vaatteensa varsin tehokkaasti läpi. Jee, oma pukeutumishuone!

Joitakin huomioita tein kulutuskäyttäytymisestäni vastaisuuden varalle. Erilaiset vaatekutsut (vaikka sellaisia rakastankin) eivät ehkä kuitenkaan ole se minun juttuni ainakaan omien vaatteiden hankintaa ajatellen. Vaikka joukosta löytyi myös ikisuosikkeja, niin suuri osa kutsuilla ostetuista vaatteista siirtyi nyt vähän käytettyinä kirppiskasaan. Ilmeisesti hämäännyn siis kutsutilanteessa ostamaan sellaisia vaatteita, jotka pidemmän päälle eivät ehkä olekaan kuitenkaan niitä omimpiani. Lisäksi verkkokaupoissa surffailua sekä vaatekaupoissa ilman varsinaista tarvetta kiertelyä voisi vähentää. Ja vaatteen palauttaminen on ihan ok, jos kotona alkaa vähänkin epäilyttää.

Näistä kuvista puuttuvat alusvaatteet, kotivaatteet, yksi laatikollinen kesävaatteita, urheiluvaateet, ulkovaatteet sekä muutamat kengät + pari pesussa olevaa vaatekappaletta, mutta ehkä näistäkin saa osviittaa vaatekaappini nykyisestä koosta. Jotenkin heti tuli myös sellainen fiilis, että näitä vaatteita on helpompi yhdistellä keskenään kuin aiemmin. Ja nyt kun kaapista löytyy vain kivoja vaatteita, ne valikoituvat nyt myös päälle sen sijaan, että aamulla kiireessä pukisin vain jotain "ihan ookoota".


Konmari-innostus ja ensilumi


"Sanna on ConMari sepahtanut!! Sunnuntaina on iso päivä ja tapahtuu kummia! Sanna ei malta oottaa.."

Näin kirjoitti Anssi perheelleen koko porukan yhteisessä WhatsApp-ryhmässä eilen. Ja totta tosiaan. Ostin aikaisemmin syksyllä minäkin jostain alennusmyynnistä Konmari-kirjan ja nyt sain aikaiseksi aloittaa sen lukemisen. Tietty allekirjoittaneenkin valtasi saman tien kova karsimis- ja järjestelyhinku. Nyt tuollaisen rupeaman ehtisi hyvin aloitellakin, kun hoitovapaatakin on vielä jokunen kuukausi jäljellä. Kirjaa on luettu ääneen myös aviomiehelle, joka taitaa itsekin jo odotella sunnuntaita (ja tietää nyt, että konmari kirjoitetaan koolla). Silloin nimittäin käydään läpi kaikki tämän huushollin vaatteet. 

Ja mitä tuohon ensilumeen tulee, niin otin tuon toissapäiväisen lumipyryn vastaan melko ristiriitaisissa fiiliksissä. Tiistaina kun työntelin rattaita lumessa, joka tarttui renkaisiin kuin liisteri, mietin että vaikka sateista harmautta en kaipaakaan, niin olisin mielelläni nauttinut vielä tovin sellaisista kuivista pakkaspäivistä. Sitten eilen aurinko paistoi ja ohkainen hanki hehkui kirkkaana, eikä se lumi sittenkään ollut yhtään hassumpaa. Kummasti se myös saa mielen heti jo hieman jouluiseksi.



Syyslomapäivä mökillä


Kylläpä on ollut taas aikamoinen paluu arkeen. Italiassa viettämiemme päivien aikana Suomen aurinkoinen syksy oli vaihtunut harmauteen ja sateisiin, ja lehdetkin tuntuivat pudonneen puista juuri loman aikana. Lisäksi kimppuumme hyökkäsi lähes heti palattuamme inhottava vatsatauti. Eilen luulin jo, että siitä selvittiin, kunnes illan hämärissä yläkerrasta kuului taas yökkäilyä. Eihän siinä auta muuta kuin kääriä matot uudelleen sivuun, verhota sohva pyyhkeillä, perua menoja ja muuttaa suunnitelmia. Onneksi oma vointi on jo normaali, joten jälkikasvun hoivaaminenkin käy helpommin.

Nämä aurinkoiset kuvat ovat kahden viikon takaa, kun vietimme syyslomapäivää esikoisen ja kuopuksen kanssa mökillä. Haravoimme ja korjasimme viimeisetkin ruukkukasvit pois. Pelargonitkin siirsin kompostin päälle kukkimaan. Samalla tuli jo vähän suunniteltua ensi kevättä, mihin sitä laittaisi mitäkin ja mitä uutta sitä kasvattaisi. Samanlaisia mietteitä tulee varmasti pyöriteltyä läpi talven, nyt kun sille suunnittelulle jää taas puutarhatöiltä enemmän aikaa.