Kymmenen kuukautta

Meidän poikanen on jo kymmenen kuukautta. Nyt viimeistään se pötköttelevä vauva on lopullisesti muuttunut ikilikkujaksi, jota kiinnostaa kaikki, mutta yksi juttu kerrallaan vain hetken aikaa (poikkeuksena imuri, jota voi tutkailla pidempäänkin). Jemmailijaksi, joka piilottaa sukat roskiksiin, kylpykalat vessanpönttöön ja pallot muiden perheenjäsenten kenkiin. Kiipeilijäksi, joka niin mieluusti kiipeäisi portaita ylös ja varmasti kohta pääsee omin avuin jo sohvallekin. Kirkujaksi, joka kiljahtelee niin surusta kuin ilostakin, niin kovaa, että sitä luulee jo lasin särkyvän. Höpisijäksi, joka tuttujen tavujen lisäksi käyttää myös jänniä kurkkuäänteitä. Yökukkujaksi, joka valvoo puoleen yöhön ja herää kahdeksan tunnin yöunien aikana kolme tai neljä kertaa, mutta nukkuu päivisin unia helposti neljäkin tuntia putkeen. Pikkuveljeksi, joka saa isosiskoiltaan valtavan määrän halauksia, pusuja ja rakkautta.

Aikamoinen pakkaus siis. Täynnä iloa, omaa tahtoa, uteliaisuutta ja energiaa.

Kahdeksan kuukautta

Onkohan kukaan pienen lapsen vanhempi koskaan sitä mieltä, että "vasta"? Ainakin itse olen huomannut lisääväni lähes kaikkiin vauvan ikää ja vauvavuoden kulkua käsitteleviin lauseisiin "jo". Hei hetkinen. Itse asiassa tänään kyllä käytin tuota vasta-adverbiä. Olimme nimittäin pikku-ukon kanssa tänään jo 8kk-neuvolassa, missä kuulin, että seuraava käynti onkin vasta yksivuotiaana.

Mutta siis. Meillä asuu jo kahdeksankuinen. Sellainen, joka tykkää kiljahdella, päristää huuliaan, papattaa kovaan ääneen, repiä äitinsä ja siskojensa hiuksia, tarrata muutenkin kiinni kaikkeen mahdolliseen, laittaa kaiken mahdollisen suuhunsa, hakata kaikkea mahdollista lattiaa ja muita kovia juttuja vasten (myös omaa päätään, tarkoituksella ja vahingossa) sekä nousta seisomaan.

Meidän vauva ei vielä istu (osaisi kyllä, mutta ei malta), mutta on noussut tukea vasten ylös siitä asti kun täytti seitsemän kuukautta ja kolme viikkoa. Alas laskeutuminen ei oikein vielä suju, joten takaisin lattialle tullaan joko ryminällä tai sitten ruvetaan huutelemaan apua muilta, kun jalat väsyvät seisomiseen. Paikasta toiseen liikutaan ryömimällä, konttausasennossa käydään vain heilumassa.

Päivärytmi on hyvin samanlainen kuin puolivuotiaanakin. Kakkospäikkärit nukutaan usein jopa niinkin myöhään kuin seitsemän aikoihin, mikä luonnollisesti pitkittää nukkumaanmenoa lähemmäksi puolta yötä. Toisaalta ilman noita iltapäikkäreitä illan viimeiset tunnit olisivat yhtä väsykiukkua. Öisin poika herää edelleen sen kaksi tai kolme kertaa. Ensimmäisen kerran usein juuri, kun äiti on saanut unen päästä kiinni (hmmph), mistä seurauksena se, että omassa sängyssä käydään lähinnä vain vierailemassa ja sitten loppuyö nukutaankin äidin vieressä.

Että näin. Kovin ovat vanhemmat ihmeissään, kun kahden rauhallisen tyttösen (esikoista ei kiinnostanut pahemmin seisoskella vielä yksivuotiaanakaan, keskimmäisestä puhumattakaan) jälkeen meillä onkin pieni utelias pellavapää, jolla on vauhti päällä koko ajan.

Ai niin ja sitten vielä ne mitat: paino 9380 g (8490 g), pituus 72,5 cm (70 cm) ja päänympärys 46,1 cm (44,8 cm). Ja kun nyt kerran lähdettiin isosiskoihin vertailemaan, niin kerrottakoon, että samanikäisinä siskot olivat samanpituisia, mutta noin puolisen kiloa kevyempiä. Ja nukkuivat muuten jo täysiä yöunia...

Sadepäivän eväät

Lakkopäivän vuoksi tänään kokonaista kotipäivää viettää äidin ja pikkusisarusten seurana myös eskarilainen. Normaaliin perjantaiohjelmaan kuuluva reissu mummilaan jäi väliin, mutta sen sijaan täällä on leivottu sämpylöitä porkkanasosekeiton seuraksi. Samalla tuli myös jälleen kerran todettua, että meidän tytöt eivät näistä kasvissosekeitoista pahemmin välitä. Keskimmäisen spontaani kommentti oli "pahaa" ja esikoisen mukaan "vielä pahempaa kuin se mitä sä viimeksi teit" (se oli muuten lehtikaalikeittoa, toim. huom.). Hah. Jäipähän monta lounaskeittoa pakkaseen itselleni. Sämpylät sen sijaan tekivät kauppansa, ja lounaan aikana aamupäivän pimeä sateinen ilma rupesi kirkastumaan, joten seuraavaksi suunnataankin pihalle. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Eskarilainen, puolivuotias ja yksi siltä väliltä

Meillä alkoi arki eilen vähän uudenlaisissa merkeissä, kun tuo 6-vuotias aloitti esikoulun. Vaikka eskariryhmä on tutussa päiväkodissa, tuttujen opettajien vetämä ja ryhmästäkin on vanhoja tuttuja liki 90 prosenttia, niin lähetin aamulla isän ja siskon kanssa matkaan kauhusta kankean eskarilaisen. Onneksi iltapäivällä päiväkodin pihalta löytyi iloinen ja tyytyväinen tyttö, jota nyt vaan tällaiset "uudet alut" tuppaavat kovasti jännittämään. 4-vuotias sen sijaan siirtyi uuteen ryhmäänsä tomerasti, ja jos neiti itse olisi saanut päättää niin olisi jäänyt päiväkotiin kavereiden luokse saman tien putkeen useammaksikin vuorokaudeksi. Eikä muuten hirveästi innostunut siitäkään, että loppuviikko onkin sitten taas vietettävä kotosalla äidin ja pikkuveljen seurassa. Ja sitten tuo vauva, joka alkuviikosta täytti kuusi kuukautta. Edelleen suurimman osan ajasta oma aurinkoinen itsensä, vaikkakin tuloaan tekevät hampaat vetävät välillä suun mutruun ja otsan lämpöiseksi.

Lomalaiset

Tulin näköjään pitäneeksi kahden viikon blogiloman. Täysin suunnittelemattoman sellaisen. Syyt moiselle ovat kuitenkin helposti tunnistettavissa. Anssin kaksi viikkoa sitten alkaneet työt, minä kotona kolmen lapsen kanssa päivät, mökillä koittanut vadelma-aika ja lisäksi viimein saapuneet kesäkelit. Päivisin ei ole siis hirveästi ehtinyt koneen ääreen istahtaa ja iltaisin on houkuttanut huomattavasti enemmän jo lomalla aloittamamme projekti katsoa digiboksille (jo useamman vuoden ajan) tallennettuja elokuvia läpi. Nyt kuitenkin helteistä huolimatta mieli alkaa siirtymään syksyyn ja arkeen, joten lienee paikallaan saada hieman eloa tännekin.

Helteisinä lomapäivinä iltapäiväkahvi on välillä korvautunut jäätelökahvilla, joka tehokkaasti parantaa niin kahvihampaan kolotuksen kuin makeanhimonkin. Yhteen annokseen tarvitaan 1,5 tl pikakahvijauhetta, 1,5 dl maitoa ja pari siivua vaniljajäätelöä (sekä tehosekoitin tai vastaava). Nam!

Kaksi raidallista säilytysyksikköä

Jo tässä vajaassa viidessä kuukaudessa on tullut todettua, että kolmannelta lapselta ei leluja puutu. Vaikka niitä on olevinaan matkan varrella hieman karsittukin. Ja puhun nyt siis niistä vauvaleluista. Niistä, joista suurimmalla osalla ei varsinaisesti edes leikitä. Niistä, joita ensin heilutellaan vauvan naaman edessä, joita sitten tungetaan suuhun vauvan itsensä toimesta, joiden päälle kuolataan ja joita järsitään kutiavilla ikenillä. Pikkuveikka peri vauvaleluja isosiskoiltaan ison muovikassillisen (sellaisen punaisen, jonka saa kun ostaa Citymarketista vaatteita). Muovikassi sai vaihtua raidallisiin House Doctorin kangaskoreihin (pienempi täältä* ja isompi täältä*), joista pienempi säilöö alakerrassa sisäänsä tällä hetkellä aktiivisessa käytössä olevat vauvan lelut, ja isompi jököttää lastenhuoneen nurkassa niiden seuraavan vaiheen lelujen säilyttimenä.

 

*Tähdellä merkityt ovat mainoslinkkejä. 

Ne synttärit

Eilen päivien jännitys viimein palkittiin ja talo täyttyi esikoisen ystävistä. Parituntiset pippalot kuluivat kuin siivillä ja hauskaa oli. Herkuista suosituimmiksi osoittautuivat muumikarkit ja popcornit, alakertaan piilotettuja yllätyspusseja etsittiin taas Anssin piirtämien vihjeiden avulla, ja ilmakin oli ainakin päivän ajan sellainen kuin kesällä kuuluukin.

Ja olin muuten aivan väärässä. Tällä kertaa kameralle tallentuikin hurja määrä kuvia. Sekä kutkuttavista hetkistä juuri ennen vieraiden saapumista kuin myös itse juhlahumustakin.

Leikkiasemalla

Tänään kauppakeskus Itikseen avataan lapsiperheille suunnattu Leikkiasema. Meidän poppoo kävi tutustumassa uuteen leikkitilaan viime torstaina ennen tyttöjen kevätjuhlia, ja me tykättiin kovasti. Monipuolinen ja viihtyisä Leikkiasema hurmasi tytöt niin, että viisivuotias jo kyseli löytyykö sama paikka Itiksestä varmasti ensi kerrallakin. Meidän suosikkeja olivat elokuvateatteri (josta löytyi löhöilypaikka vauvallekin) ja kiipeilyteline+putkiliukumäki, mutta kyllähän siellä oli valtavasti muutakin touhuttavaa. Täydellinen paikka lapsille päästellä höyryjä shoppailun lomassa ja vanhemmille tervetullut tilaisuus hetki huoahtaa.

Pinta-alaltaan 300 neliön kokoinen Leikkiasema löytyy Itiksestä Stockmannin päästä kakkoskerroksesta ja lapsilta sisäänpääsymaksu on vaivaiset 2 euroa (aikuiset ilmaiseksi). Lapset ovat tilassa luonnollisesti vanhempien vastuulla ja valvonnassa, vaikka henkilökunta koostuukin lastenalan ammattilaisista. Erilaisten leikkipaikkojen lisäksi Leikkiasemalla on myös kahvioalue kahvi-, virvoke ja välipala-automaatteinen sekä siistit WC- ja lastenhoitotilat. Varsin toimiva, ja vielä muuten kivannäköinenkin, kokonaisuus siis!

Alla seuraa melko tyhjentävä kuvakavalkadi meidän hurvitteluista, taitaapa Leikkiasemasta muodostua tämän jälkeen lähes jokakertainen stoppi, kun Itikseen suunnataan.