Vaatekärry

  Kun kuopus oli syntynyt, serkkuni tuli vierailulle ja toi pienokaiselle lahjaksi suloisia vaatteita. Hän myös totesi, että laitan varmastikin tytön vaatteita esille ja osaksi sisustusta. Hyvinpä se rakas serkku minut tuntee, sillä juuri sellaisia suunnitelmia mielessäni muhi ja nyt viimein sain vauvan vaatteet pois vaatehuoneen hämärästä. Tarvittiin vain taas tanskalaisten sisustuslehtien selailua (miten se aina auttaakin!) ja vähän aikaa, niin toteutus hioutui lopulliseen muotoonsa. Siinä ovat vauvan vaatteet nyt säntillisessä järjestyksessä (sillä myöskin minut tuntecat tietävät himoni viikkailuun) ja hyvin saatavilla. Tilaakin on kuitenkin sen verran rajatusti, että vaatevarastot (toivon mukaan) pysyvät maltillisen kokoisina.


Cookierakkautta

Olin opiskeluaikoina töissä kahvilassa, jossa myytiin muiden herkkujen ohella maailman parhaita cookieita. Varsinkin silloin ne veivät kielen mennessään, kun joku otti ne uunista hieman liian aikaisin ja me työntekijät saimme syödä liian pehmeiksi jääneet hävikkikeksit. Siitä asti olen suhtautunut intohimoisesti cookieiden pehmeyteen. Sillä pehmeitä niiden todellakin kuuluu olla!

Tällä cookiereseptillä saa aivan taivaallista taikinaa (ihan kuin Ben&Jerry'sin jäätelössä, voin kertoa, että jääkapilla tuli käytyä aika tiuhaan) ja herkullisia keksejäkin, mutta paistoajan kanssa saa olla todella tarkkana, jotta koostumus pysyy pehmeänä. Resepti löytyy täältä, mutta tämä oma versioni poikkeaa hieman alkuperäisestä. Esimerkiksi tanskankielisessä reseptissä suklaata oli lähes tuplasti enemmän. Ja taikinan kannattaa tosissaan antaa tekeytyä vähintään 24 tuntia jääkaapissa. Leivoimme cookieita useassa osassa ja ne totta vie paranivat sitä mukaa kuin aikaa kului.

Suklaahippucookiet (n. 30 kpl)


480 g jauhoja
1 ¼ tl ruokasoodaa
1 ½ tl leivinjauhetta
1 ½ karkeaa suolaa
280 g margariinia
280 g fariinisokeria
240 g sokeria
2 isoa kananmunaa
2 tl vaniljasokeria
300 g tummaa suklaata

Ota margariini ja kananmunat huoneenlämpöön vähintään tunti aikaisemmin.
Sekoita jauhot, sooda, leivinjauhe ja suola keskenään kulhossa ja siirrä sivuun odottamaan.
Sekoita huoneenlämmössä pehmentynyt margariini ja sokerit (huom. sekä tavallinen sokeri että fariinisokeri) suuressa kulhossa sähkövatkaimella vaaleaksi ja ilmavaksi seokseksi (n. 3-5 minuutin ajan).
Lisää joukkoon kananmunat yksitellen ja hyvin sekoittaen.
Lisää joukkoon myös vaniljasokeri ja sitten muut kuivat ainekset hitaalla nopeudella. Sekoita taikinaa vain sen verran, että ainekset sekoittuvat.
Murskaa lopuksi suklaa paloiksi ja sekoita taikinaan.
Aseta muovikelmu tiiviisti taikinan päälle ja anna taikinan tekeytyä jääkaapissa 24-48 tuntia.

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja muotoile taikinasta uunipellille leivinpaperin päälle reilun ruokalusikallisen kokoisia pyöreitä taikinanokareita. Älä paina nokareita litteiksi! Ripottele keksien pinnalle vielä halutessasi sormisuolaa.
Paista keksejä n. 15 minuuttia (jos siis haluat niistä pehmeitä, rapsakampia saat pidentämällä paistoaikaa muutamalla minuutilla), anna jäähtyä ja herkuttele.


Hitaasti etenevä dominoefekti

 

Perheemme kellarikomerovastaava Anssi sai viikonloppuna järkkäilyinspiraation (ihan käytännön syistä, alkoi olla ahdasta). Verkkokellarista lähti jälleen jotakin kiertoon, mutta osa löysi tiensä takaisin myös tänne asuntoon. Esimerkiksi televisiotason vaihdoksen yhteydessä kellariin päätyneet stereot (vauvalle pitää kuulemma soittaa Abbaa, kuten isosiskollekin 11 vuotta sitten). Ja siitähän se sitten lähti: stereoille tila kirjahyllyyn -> kirjojen läpikäyntiä ja hyllyn järkkäilyä. Ja kun kerta tähän pienimuotoiseen sisusteluun ryhdyttiin, niin hienosäädin paria muutakin kohtaa olohuoneessa: ensin viherkasviasetelmaa ja sen seurauksena String-hyllyä. Ihan piristävää, kun vuoteen muutoksen kourissa ei ole ollut kuin sohvan yläpuolinen taulukollaasi. 

Homma on tietenkin vielä kesken (varsinkin kirjahyllyn osalta, koska esim. sisustuslehtien läpikäyminen niitä selailemalla on aika hidasta), joten jatkoa seuraa. Tähän kuvitukseksi pari tarkoin rajattua kuvaa, sillä muu sisustus on kuorrutettu epämääräisella tavarakerroksella. 

Ehkä ihan hyväkin, että talvi vielä hetken jatkuu, koska täällä kotona on selkeästi vielä tehtävää ennen kuin huomion ja energian voi siirtää mökille. Nyt pölyjä pyyhkimään.


Mökkikesä 2020

 

Aurinko lämmittää, tiet ovat jo paikoin sulia ja kalenterikin on kääntynyt ensimmäiseen viralliseen kevätkuukauteen. Mökkikuume ja kesäkaipuu saavat aivan uusia kierroksia. Ennen kuin on aika kohdistaa huomio tulevaan kesään, niin kokosin teille hieman kuvia nähtäväksi viime kesältä.

Mökistä muodostui muun maailman myllerryksen keskellä turvasatama, johon pääsi pyörällä silloinkin, kun julkisilla ei uskaltanut kulkea ja Uusimaa suljettiin. Keskikesäksi tilanne rauhoittui ja kutsuimme ystäviä kylään lähes normaaliin tapaan. Itse asiassa taisimme tavata ystäviä ja sukua mökillä edellisvuosia enemmän, kun ulkotilat ja oma puutarha tuntuivat koteja ja julkisia tiloja paremmalta vaihtoehdolta tapaamispaikaksi. Elokuun hämärissä sain myös toteutettua unelmani tunnelmallisista elojuhlista.

Viime kesästä on jäänyt koronan lisäksi mieleen ennätyksellisen suuri vadelmasato, yli kaksimetrisiksi venähtäneet tuoksuherneet, juhlavieraille tarjoilemani helpot mutakakkukerroskakut ja odotusaika, joka ei kuitenkaan juuri estänyt puutarhahommia. Vauvan lokakuulle ajoittunut laskettu aika oli täydellinen siirtolapuutarhurille. Kitkin aidanvierustaa kontillani vielä kuukausi ennen h-hetkeä. Sitten toisaalta ehdin hengailla mökillä enemmän ihan muuten vainkin, istahtaa sohvalle (sohvan hankinta oli muuten myös yksi viime kesän merkittävä juttu!) omenapuun alle, neuloa ja nukkua päikkäreitä.

Lämmöstä ja auringosta saatiin nauttia pitkälle syksyyn ja silti tuntuu, että viime kesästä on vierähtänyt ikuisuus. Tulevana kesänä edessä on perusmeiningin lisäksi ainakin kurtturuususavotta ja liian korkeaksi venähtänyt omenapuu. Ja tiedossa on myös nuorimmaisen ensimmäinen mökkikesä. En malta odottaa!