Vaatteidenostolakko

Olen pohdiskellut jälleen kriittisesti ostokäyttäymistäni. Konmaritin vaatteeni viisi vuotta sitten, ja sen jälkeen olenkin mielestäni harkinnut ostoksiani tarkemmin ja siirtynyt enenevässä määrin suosimaan suomalaisia merkkejä sekä shoppailemaan kirppiksillä. Vaatevarasto on kyllä silti päässyt paisumaan kuin varkain.

Lähiakoina olen myös ärsyyntynyt somekäyttäytymiseeni. Seuraan monia tyyliaiheisia tilejä insproitumismielessä ja etsin ideoita yhdistää jo olemassa olevia vaatteitani uudella tavalla, mutta aika ajoin huomaan päätyväni instasta/facebookista klikkailemaan kauppojen sivuille ja vakavasti harkitsemaan jonkin sellaisen vaatteen ostamista, jota en oikeastaan sitten kuitenkaan tarvitse. Sillä jos rehellisiä ollaan, niin en taida tarvita mitään. 

Tämän johdosta rupesin ensi kertaa harkitsemaan vakavasti vaatteiden ostolakkoa ja nyt päätinkin sellaisen aloittaa. Tavoitteena minulla on olla puoli vuotta hankkimatta mitään vaatteita itselleni. Muutamat lipsumiset ovat ok, mutta en aio etukäteen tehdä itselleni valmiiksi porsaanreikiä, vaan pohdiskelen mahdolliset poikkeukset sitten tapauskohtaisesti ja kriittisesti.

Liitän lakkoon vielä kaksi muutakin twistiä.

Twisti yksi: Siirsin juuri kesävaatteet laatikoihin, ja nyt vaatehuoneen hyllyillä ja henkareilla on vain syys- ja talvikauteen sopivia vaatteita. Henkareissa riippuvien vaatteiden osalta ajattelin lisäksi tarkastella niiden käyttöastetta ja kääntää henkarin toisin päin, jos vaatetta käytän. Puolen vuoden päästä sitten tsekkaan, onko henkareita kääntämättä ja siten vaatteita käyttämättä.

Ja sitten twisti kaksi (ehkä se kaikkein vaikein): yritän olla ostamatta puoleen vuoteen uusia lankoja. Neuloa toki saan, mutta lankavarastoistani jo valmiiksi löytyvillä langoilla (niitä on paljon, riittävästi isoihinkin projekteihin).

Lakko alkaa n, y, t, nyt ja päättyy 15. maaliskuuta 2022. Väliaikatietoja luvassa ainakin instassa ja viimeistään puolen vuoden päästä yhteenveto täällä blogissakin.

Liittykää ihmeessä mukaan, jos yhtään siltä tuntuu!

Omenoita, omppuja, omenia ja vähän luumujakin

 

Tämä hoitovapaalla olohan on varsin näppärä tapa saada mökin sadosta suurempi osa hyödynnettyä. Ainakin omenasadosta. Ison osan kuopuksen päikkäreistä olen nyt jo parin viikon ajan kuluttanut nimittäin omenoiden lohkomiseen soseita, hilloja ja mehua varten. Tällaisessa mittakaavassa omenahommiin ei ole aikaisemmin riittänyt aikaa, energiaa eikä innostustakaan. 

Mehun keittelen maijalla ja se juodaan jääkaappikylmänä parin päivän sisällä. Soseeseen tulevat omput höyrytän, soseutan ja pakastan jääpalamuoteissa pieniksi suupaloiksi, jotka on helppo lisätä puuroon, jogurttiin tai pirtelöön. Soseeseen en laita sokeria (koska vauva), mutta mahdollisesti ripauksen kanelia, inkivääriä tai vaniljaa. Makeampana vaihtoehtona kokeilussa on ollut uuniomenahillo, johon laitoin omenoiden lisäksi fariinisokeria ja kanelia. Ja sitten on tietenkin ne piirakat, puutarhurin lasten ystävät, joilla herkutellaan koko satokausi milloin milläkin täytteellä, nyt siis omenalla. Kaksi reseptien kestosuosikkia olen teille jo jakanutkin, ne löytyvät täältä ja täältä.

Luumujakin löytyy tänä vuonna ja ne olen pilkkonut omenoiden sekaan ja soseuttanut, sillä pelkistä luumuista tehty sose oli ilman sokeria melko karvasta. 

Vielä kiinnostaisi tehdä ns. aikuisten omenahilloa (miksei luumukin), joka sopisi juustojen ja keksien kaveriksi. Yhden kokeiltavan reseptin jo sainkin, mutta nyt kaikkien omenareseptit jakoon, materiaalia meinaan riittää vielä. Puussa, maassa, mökissä ja parvekkeella.