Kotiäidin kaunistus

Näin heti alkuun on pakko myöntää, että olen sen verran turhamainen, että nyt kolmen lapsen äitinä (ja todella harvoin sitä ennenkään) en ole vielä kertaakaan poistunut ulko-ovesta ilman vähintäänkin ripsiväriä ehostuksenani. Sitten taas toisaalta samalla meikkimäärällä mennään niin arkena kuin vähän erityisempiinkin menoihin (poikkeuksena tähän juhlavat juhlat ja merkkipäivät, häät, bileet, mitä näitä nyt on).

Perustelu meikkaamiselle on se sama vanha, mutta kuitenkin toimiva: fiilis on parempi, jos näyttää hyvältä (tai siis omalla mittakaavalla paremmalta). Jokapäiväinen lookki syntyy tällä hetkellä alla olevista tuotteista. Lumenen ripsiväri on hinta-laatu-suhteeltaan toimiva, CC-voide tekee ihmeitä samealle naamalle, Benecosin peitevoide piilottaa tummat silmänaluset ja edustaa mukavan edullista luonnonkosmetiikkaa, Laveran hennon vaaleanpunainen huulirasva on luomua sekin, ja koska viitseliäisyys omaan itseen ei aina yllä kuitenkaan sille tasolle, että hiukset jaksaisi pestä niin usein kuin kannattaisi, niin tuo Batisten kuivashampoo on silloin oiva apuväline. Kuvista puuttuu poskipuna, joka kuuluu myös jokaiseen päivään, sekä kaksi huulipunaani, joita käytän, jos naamani tai mieleni kaipaa jotain pientä erityistä lisää tai fiiliksennostattajaa. Käyttämäni huulipunasävyt ovat sen verran hailakoita, että eipä niiden käyttöä taida huomata muut kuin minä itse.



5 x vauvan kesäasu

Myönnetään, että nyt tämä äitee menee ehkä vähän asioiden edelle, mutta onko se ihmekään, kun viikonloppuna koko perhe toimi makutuomarina isän shortsinhankintareissulla, tänään päiväkotiin piti palauttaa ilmoitus kesälomista ja loppuviikosta on vappu. Ilmankos siis täällä ollaan kesämielellä pilvisestä päivästä huolimatta! Kesä pyörii mielessä siinä määrin (ja ilmeisesti jollakulla on järkevämmän tekemisen puutetta), että tässä tulee pieni kurkistus meidän vauvan kesägarderobiin. Sillä jos isä on nyt valmis kesään shortseineen, niin sitä on totta vie poikakin. Asukokonaisuutta löytyy niin helteeseen kuin viileämmän päivänkin varalle.


Legginsit mini rodini / body H&M / pusakka Benetton (second hand) / tennarit Converse (ristiäislahja) / pipo Pikkuset (tyttöjen vanha, äitiyspakkauksesta)


Haalarit Lindex / body H&M / huivi Polarn O. Pyret / pipo Pikkuset (sama tyttöjen vanha) / tennarit H&M


Verkkarit Newbie by KappAhl / t-paita Lindex (second hand) / tennarit Converse


Shortsit H&M / raitapaita Lindex (second hand) / pipo Polarn o. Pyret / kengät Gap (second hand)


Shortsit Lindex / body Polarn O. Pyret / hellehattu tyttöjen vanha / tennarit Converse

Kevään ensimmäisiä

Kuluneella viikolla alkoivat kevättyöt mökillä. Jos viimeksi lupaavasti alkanut ensimmäinen vuosi siirtolapuutarhapalstan pääpuutarhurina (sitä ennen päävastuuta kantoi mummini, jota kyllä jo useamman vuoden auttelin) hyytyi kesän puolivälissä raskauspahoinvointiin ja elokuun työkiireisiin, niin nyt haasteena on saada puutarhatyöt tehtyä kolmen lapsen kanssa. Toisaalta kotiäitiys antaa siihenkin hommaan liikkumavaraa, ja tällä viikolla mökille on matkattu metrolla päiväsaikaan, kerran kahdestaan vauvan kanssa ja kerran nelistään. Jotta väsy ja stressi ei iskisi kesken viljelykautta, niin olen asettanut riman itselleni mahdollisimman alas (ei siis mitään uusia viljelykokeiluja, suuremmista uudistuksista tai mullistuksista puhumattakaan). Siirtolapuutarhapalstalla kun niitä välttämättömiäkin töitä on sen verran, että kiirettä pitää, jos tehokasta puutarhurointiaikaa on käytännössä vain nuorimmaisen päiväunien ajan. Huomaan suhtautuvani tähän puuhaan melko ristiriitaisesti. Kotona kaikkien tekemättömien puutarhatöiden ja rikkaruohojen ajatteleminen stressaa, mutta kun töihin pääsee käsiksi paikan päällä, niin homma sujuu lähestulkoon jonkinlaisessa flow-tilassa eikä sitä millään malttaisi lopettaa.







Tuulta ja turkoosia

Tämän päivän asu kuvattiin siinä meteorologien ennustamassa myrskytuulessa. Ja totta tosiaan. Jo muutenkin tuulisella kotikadullamme tuiversi siihen malliin, että muistikortille tallentui myös pari helmat korvissa -kuvaa Marilynin tyyliin. Kuvissa näkyvä turkoosi keinonahkainen olkalaukku lähti eilen myös mukaan Mangosta. Klassisesti bongasin sen kassalle jonottaessani. Hankinta oli helppo perustella. Pirteä pieni väripilkku on oiva lisä mustan- ja harmaanpuhuviin kevätasuihin. Plussaa myös veskan yhteensopivuudesta lenkkareiden kanssa.







Takki Ellos / huivi Asos / hame Mango / neule Asos / laukku Mango / lenkkarit Nike Air Pegasus

Tapahtui tänään

Suuntasin tänään vauvan kanssa keskustaan kampaajalle. Käynti oli taktisesti ajoitettu yksiin pojan päiväunien kanssa. Kolmessa tunnissa oli tarkoitus keretä kampaajalle ja takaisin kotiinkin. Suunnitelma meni kuitenkin mönkään jo menomatkalla, kun yleensä sikeästi nukkuva vauva rupesi ratikassa itkemään kovaan ääneen. Onneksi vasta loppumatkasta, koska tuttiahan pikkumies ei suostu syömään. Pari pysäkinväliä jouduin kuitenkin turhaan hyssyttelemään poikaa, jonka hiljensi vasta ruokailutuokio kampaamon sohvalla. Hiustenpesun ajan pikku-ukkeli hengaili sylissä ja hiustenleikkuun ajan vaunuissaan tapittaen intensiivisesti uutta vaunuleluaan. Kesken jääneet unet jatkuivat kampaamokäynnin jälkeen, ja tälle äipälle tarjoutuikin houkutteleva tilaisuus vähän kierrellä kaupoissa.

Tyttöjen vaatteita täällä blogissa on lähiaikoina vilahtanut melko harvoin siitä syystä, etten niitä ole pahemmin ostellutkaan. Viimeksi eilen keskimmäinen itkeä tirautti siitä syystä, että pikkuveikka saa alvariinsa (hehe, näppärä viittaus vauvan toiseen nimeen) uusia vaatteita, mutta hän ei koskaan. Ja tottahan se on, keskimmäinen saa uusia vaatteita todella harvoin, koska perii kaiken isosiskoltaan (yleensä ne kyllä otetaan innolla vastaan). Kun sitten tänään Forumin uuden Mangon lastenosastolta löytyi äidin makuun sopivan hillityt tylliunelmat, oli tytöille suorastaan pakko hankkia mätsäävät kesähepenet. Mekot otettiin kotona ihastuneina vastaan, helmat kuulemma hulmuavat paremmin kuin aidoissa ballerinamekoissa.






Lisää kurkistuksia meidän arkeen ja elämään

Ajattelin huikata teille, että lisää palasia meidän elämästä (sekä enemmän vauvakuvia ja -juttuja) löytyy Kotisaari-blogin instagramista. Minut löytää sieltä nimellä @kotisaarisanna.


Paikanvaihdos

Ostin perjantaisella kauppareissulla Deko-lehden uusimman numeron (perjantailehdestä saattaa muodostua pian perinne), ja eilen kerkesin sitä jopa vähän lueskelemaankin. Noin 15 minuuttia. Ihan riittävä aika, sillä lukuhetken aikana minut sai valtaansa hinku siirrellä vähän huonekaluja (näin käy muuten tosi harvoin, mikä ei ehkä ole se paras juttu kun tämän blogin aihepiireihin kuuluu myös sisustaminen). Inspiraatio oli niin ylitsepääsemätön, että lehden loppuun lukemisesta ei tullut mitään, vaan oli pakko keskeyttää lepotauko, rynnätä alakertaan ja ryhtyä tuumasta toimeen.

No joo, mistään kovin mullistavasta ei ollut kyse, sillä paikkaa ja tehtävää vaihtoivat vain ruokailutilan nurkassa keittokirjoja säilönyt vanha yöpöytä sekä sohvan kyljessä kyyhöttänyt, erinäisten asioiden säilyttimenä toiminut Ikean turkoosi kärry. Pieni muutos, mutta omiin silmiini merkittävä. Pääsinpä tekemään vielä vaatimatonta asetelmaakin, nyt kun joka paikkaan ulottuvista pikku kätösistä ei vielä ole pelkoa. Tuo vanha lamppu tosin odottaa vielä ehjää sähköjohtoa toimiakseen, mutta eipä se tuolla paikalla paljon valaisisikaan.

Nyt siirryn jatkamaan rauhallista ja pelkästään perheen kesken vietettyä viikonloppua. Viime viikonlopun hälinän jälkeen tällainen kotiviikonloppu (ihmisten ilmoille on pistäydytty ainoastaan eilen kirppisvisiitille ja tänään äänestämään) on kyllä tervetullutta vaihtelua. Ja illalla tietenkin jännätään vaalitulosta. Mukavaa sunnuntaita!







Jotain hyvää

Kuten taisin jo mainitakin, niin ulkoistin suurimman osan ristiäistarjoiluista ammattilaisille ja ystävilleni. Silti omaksi tehtäväksi jäi niin suolaista kuin makeaakin. Makeaa puolta edustivat kananmunattomat herkkukeksit, joihin olen saanut ohjeen ystävältäni. Herkulliset keksit on varsin helppo valmistaa, ja ainekset löytyvät usein kaapista valmiina silloinkin, kun akuutti leipomishinku (ja makeanhimo) iskee. Sokeria kekseihin tosin uppoaa niin paljon, että heikompaa saattaisi hirvittää, mutta siksihän ne varmasti ovatkin niin mahdottoman hyviä. Tässä herkkukeksien ohje teillekin näin perjantain ja alkavan viikonlopun kunniaksi.


Herkkukeksit

Ensin tarvitset 
200 g leivontamargariinia ja
3 dl sokeria.

Sekoita ja vaahdota sokeri ja löysäksi sulatettu voisula.
Lisää vaahtoon 
2 rkl tummaa siirappia.

Sekoita keskenään
3 tl vanilliinisokeria,
5 dl vehnäjauhoja ja
2 tl soodaa.
Lisää seos vaahtoon.

Tee pellille taikinasta kaksi pitkää pötköä.
Paista niitä uunissa 175 - 200 asteessa n. 10 - 15 min.
Keksi ovat valmiita, kun pinta rupeaa lohkeilemaan ja ruskistuu vähän.
Taikinan pitää myös jähmettyä niin, ettei se hölly uunista pois otettaessa. 
Leikkaa pötköt vinoiksi viipaleiksi kuumina ja anna jäähtyä.


Tein keksejä ristiäisiin melko reilun määrän, ja niinpä niitä onkin saanut napostella iltapäiväkahvin kanssa pitkin viikkoa. Keksit on muuten myös helppo pakastaa ja ne sulavat nopeasti huoneenlämmössä, jos ihan kaikkia ei saa kerralla syödyksi.




Pako yläkertaan

Valmistauduimme viikonlopun juhlallisuuksiin viime viikolla niin suurella intensiteetillä, että koti ja sen siisteys jäi vähemmälle huomiolle. Kun sekasortoon lisättiin vielä juhlapaikalta tuodut lahjat ja muut tavarat, siivo alakerrassa oli sellainen, että sunnuntain asukuvat otettiin suosiolla yläkerrassa. Ravintolareissulle valikoitui silloin omaan silmääni varsin simppeli asukokonaisuus, johon pyrin lisäämään aavistuksen juhlallisuutta korollisilla nilkkureilla.

Kuvan hame on muuten sellainen, mikä on sitkeästi säilynyt vaatekaapissani jo yhdeksän vuotta. Pikkuputiikista Bilbaosta hankittu hame on useasti ollut vähällä päätyä kirppiskassiin ja välillä ollut putkeen käyttämättömänä jopa vuoden. Näistä kuvista sitä ei näe, mutta hameen sivussa vyötärön kohdalla komeilee neljä pinkkiä nappia. Juurikin tuo kyseinen yksityiskohta on saanut minut säästämään hametta kaikki nämä vuodet ja hyvä niin, sillä nyt se on päässyt huomattavasti aikaisempaa ahkerampaan käyttöön. Joskus se on pienestä kiinni.




Neule Mango / hame matkamuisto Bilbaosta vuonna 2006 / nilkkurit Wonders

Kahden kuukauden ikäinen

Tähän väliin pakollinen infopaketti meidän perheen nuorimmaisen elämästä. Nyt tuo meidän pötkylä on nimittäin jo kaksi kuukautta. Neuvolassa mitattiin tänään seuraavanlaisia tuloksia (ensimmäisen kuukauden mitat suluissa): 60 cm (55,5 cm), 6350 g (4765 g) ja 40,5 cm (38,5 cm). Painoa on siis tullut lisää yli 1,5 kiloa. Jos kasvu on hurjaa, niin sitä on myös tämä ajan kulu. Tuntuu, että vaikka kuinka yrittäisi pysähtyä nauttimaan juuri tästä hetkestä, niin aika ympärillä posottaa auttamatta eteenpäin.

Vauvan päivärytmiin on selkeästi ruvennut muodostumaan säännöllisyyttä. Aamulla herätään seitsemän jälkeen. Vielä pari viikkoa sitten seiskalta saatettiin vielä nukahtaa yhdeksi pätkäksi ysiin asti, mutta nyt unisen äidin vieressä pötköttävällä kaverilla on pyöreät silmät niin apposen ammollaan, että toivoakaan aamu-unista ei ole jäljellä. Tosin välillä poitsu tyytyy vielä jonkin aikaa juttelemaan itsekseen ja äiti saa torkkua vielä hetken. Aamutoimien ja seurustelun jälkeen ensimmäisille päiväunille vaunuihin parvekkeelle siirrytään kymmenen ja yhdentoista välillä. Nämä unet kestävät tällä hetkellä sellaiset 2 - 3 tuntia. Yleensä siis yhden jälkeen parvekkeelta saa hakea nälkäisen punaposkisen pojan, joka maitoa tankattuaan on kovinkin hymyileväinen, puhelias ja valmis leikkimään. Kyllä, nyt hymyä väläytellään ahkerasti jo meillekin ja isille jopa hekotellaan. Ilme ei ole enää niin usein tuima kuin vielä kuukausi sitten, mutta leluja kyllä tapitetaan tarkkaavaisesti kulmat kurtussa.

Hereillä ollessaan vauva syö edelleen noin tunnin välein. Tosin onpahan joskus jo käynyt niin, että ruokailuväli on venynyt lähes kahteen tuntiin ja kerran niinkin, ettei pojalla pitkiltä unilta herättyään ollutkaan heti kiljuva nälkä. Toiset unet ajoittuvat tyttöjen kolmena päiväkotipäivänä siihen, kun lähdemme kävellen hakemaan isosiskoja (eli puoli neljästä viiteen/kuuteen). Muina päivinä unet saattavat olla vähän myöhemmin ja usein katkonaisempia, nukkumispaikasta riippuen. Parhaiten pikkuveljeä nukuttaa parvekkeella. Illalla seurustellaan koko perheen kanssa, leikitään, syödään ja hetkittäin torkahdetaan syönnin päälle.

Meidän poika ei edelleenkään pahemmin itke tai kitise ellei ole nälkä. Silloin äänenvoimakkuus nousee vauhdilla ihan uusiin lukemiin, jos äiti ei ole heti valmiina syöttämään. Tylsyyttä protestoidaan varsinkin väsyneenä, ja silloin usein paras paikka on sylissä ja liikkeessä. Iltaunille nukahdetaan hämärässä olohuoneessa kymmenen ja yhdentoista välillä joko rinnalle, syliin tai sitteriin, mistä nukkuva vauva sitten kannetaan vaavinsänkyyn vanhempien sängyn viereen. Yöllä vauva herää syömään kahden tunnin välein, ja ensimmäisen syötön jälkeen hän nukkuu loppuyön vieressäni. Välillä tuntuu, että yöllä tissin sijaan kelpaisi tuttikin, sen verran lyhyt on ruokailupätkä ennen uudelleen uneen vaipumista, mutta tutti ei toistaiseksi tätä herraa kiinnosta pätkääkään. Omaa nyrkkiä sen sijaan on välillä kiva imeskellä. Heräämisiä yöhön kertyy siis yleensä kolme, mikä on omien yöunieni kannalta paljon parempi kuin kuukauden takainen 5 - 6 kertaa.







Eilen

Hartaudella odotettu, jännitetty ja valmisteltu päivä, paljon auttavia käsiä (kiitos!), kaiken rauhallisesti ottava pieni päätähti, äitiin takiaisen lailla takertuva isosisko, kastemaljasta unohtunut vesi, piilopaikkoja täynnä oleva juhlatila, ihanat sukulaiset ja ystävät (olette rakkaita!), kevään tähän mennessä lämpimin päivä, pieniin suihin hetkessä huvennut keksilautanen (Dominot ovat ilmeisesti parhaita), kuusi keittimellistä kahvia, onnen kyyneleitä, naurua ja puheensorinaa.

Sellainen oli meidän nuorimmaisen kastepäivä.

P.S. Blogiin sopivia kuvia vain kourallinen, perhealbumiin päätyviä monin verroin enemmän.