Talvi Helsingissä

 
 
Kiitollinen olo, että Helsingissä on talvi. Olen iloinnut lumen myötä lisääntyneestä valoisuudesta. Pukenut päälle muhkeimman villahuivini ja mummin vanhat nahkakintaat. Etsinyt esikoiselle toppahousuja Uffista seuraavan päivän liikuntatuntia varten, jolloin luvassa oli luistelua 15 asteen pakkasessa. Pelastanut lumi-infernon takia sekaisin menneen raitioliikenteen vuoksi koulumatkan varrelle jääneen 9-vuotiaan.  Hakenut 5-vuotiaan pulkalla päiväkodista. Puskenut vaunuja eteenpäin hangessa (ja loskassa). Nukuttanut vauvaa poikkeuksellisesti ja huonolla menestyksellä sisälle pahimpina pakkaspäivinä. Kannustanut autopaikkaa lapiolla kolannutta miestä parvekkeelta. Ja jäädyttänyt näppini ja puhelimeni napsiessani valokuvia lumen kaunistamasta kaupungista. 

Löysin myös kännykästäni toisenlaisen kuvan. Se on otettu vuosi sitten, kun lahden vesi nousi pitkälle, melkein taloihin saakka, eikä talvesta ollut tietoakaan.


Pastelleja ja puolikas vauva


Raskausaikana ensimmäisiä fiilistelemiäni vauvanvaatteita taisi olla neulotut lyhytlahkeiset pöksyt henkseleillä ja ilman. Niitä neidillä onkin jo yhdet kutakin ja tietenkin myös asuun kuuluvat sukkikset useissakin väreissä (sukkahousut, ensimmäiset googlaamani vauvanvaatteet muuten. Sittemmin paras valikoima on löytynyt täältä).

Odotusaikana, kun vauvelin sukupuoli ei ollut vielä tiedossa, keräsin vauvan vaatekaappiin ennen kaikkea vaaleaa, turkoosia (no tietty!), ruskeaa ja rusehtavaa keltaista. Sitten tyttö syntyi ja lempivärit ovat selkeästi liila, vaaleanpunainen ja noh, edelleen turkoosi. Nyt kun kolme muuta lasta eivät ole enää aikoihin kuunnelleet äitiä vaatevalinnoissaan, niin oi kuinka (niin paljon että jo ihan nolottaa) iloinen olen, että perheeseen on saapunut uusi pötkylä mamman puettavaksi. Ja pastelliväreihinhän sitä on tosiaan taas päädytty.

Hei ja apua. Kuopus on jo yli kolme kuukautta!