Matka Sveitsiin


Pääsimme helatorstain paikkeilla irtautumaan hetkeksi kevätjuhlilla ja mökkihommilla maustetusta arjesta ja matkustamaan neljäksi yöksi Lausanneen, Sveitsiin. Missä kesä oli hurjan paljon pidemmällä kuin täällä Suomessa (lämmintäkin lähes 30 astetta), ja missä nähtävää riitti valtavasti henkeäsalpaavien maisemien lisäksi.

Meidän perhe vinkkaakin Lausanneen ja sen lähiympäristöön matkaajia tsekkaamaan ainakin nämä kohteet:

Le Musée Olympique
Lausannen olympiamuseo on yksi vaikuttavimmista museoista, missä olen käynyt. Tarjolla on kattava ja mukaansatempaava kokonaisuus olympialaisten taustaa, historiaa, syvintä olemusta ja huippuhetkiä. Plussaa siitä, että myös museokävijät pääsevät testaamaan taitojaan mm. ampumahiihdossa ja muisti- ja reaktiotesteissä. Kylmät väreet kulkivat mm. avajaisista koostettua videota katsellessa.

Lutry
Suloinen Lutryn kylä Lausannen kyljessä tunnelmallisine kujineen oli yksi omista suosikeistani.

Maison Cailler
Visiitti Caillerin suklaatehtaalle oli tunnin jonottamisen arvoinen. Jopa tällainen suklaafani oppi uutta faktaa lempiherkustaan ja tehdaskierroksen kruunasi tietenkin huone, jossa konvehteja sai maistella mielin määrin (miten tuossa tilanteessa se seinä sitten tuleekin vastaan niin nopeasti, taisin makustella nimittäin vaivaiset viisi(!) konvehtia).

Verbier
Verbierin vuoristokylä oli varsin unelias näin kahden sesongin välissä, mutta tarjosi silti upeita maisemia, joita olisi jäänyt ihailemaan pidemmäksikin aikaa.

Gruyéres
Gruyéresin keskiaikainen kaupunki on antanut nimensä samalta alueelta tulevalle juustolle, ja sen ravintolat tarjosivatkin jos jonkinmoisia juustoisia herkkuja. Me kulutimme aikaamme kaupunkiin tutustuen, vaikka sen kujilta olisi löytynyt myös Alien-museo sekä hieman alempaa rinteiltä myös juustotehdas.

Lisäksi hurjastelimme yhden illan rannalle pystytetyssä tivolissa, tepastelimme Genevenjärven rantabulevardilla ja käväisimme juuri ennen lentokentälle lähtöä ihailemassa myös Lausannen varsinaista keskustaa. Vaikka kaupungista löytyi sukulaisiakin, niin meidän perhe majaili oikein mukavassa Airbnb-kämpässä - tokakertalaisen syvällä rintaäänellä voin todeta konseptin varsin toimivaksi myös lapsiperheille.

Ihan mahtava kevätloma kaiken kaikkiaan, kiitokset vielä M ja V <3



Lukupäiväkirja: huhtikuu


Lukupäiväkirja laahaa nyt hieman jäljessä, mutta tässä siis merkintä viime kuulta. Huhtikuun kirjojen yhteisenä tekijänä on sosiaalinen media, sillä kummatkin kirjat ovat kulkeutuneet tietoisuuteeni sitä kautta.

Olen jo joitakin vuosia seurannut Instagramissa ruotsalaista lasten- ja nuortenkirjailijaa Lisa Bjärbota (@onekligen), ja sitä kautta lukenut kirjailijan omia kokemuksia kirjoittamisesta. Bjärbon nuorille suunnattu romaani Djupa Ro mainittiin pari vuotta sitten usein kirjailijan insta-päivityksissä, joten kun päätin lukea jotain Bjärbon tuotannosta, oli valinta helppo. Romaani kertoo neljästä parikymppisestä nuoresta, jotka ovat yllättäen menettäneet ystävänsä - ikävästä, muistoista ja niistä ristiriitaisista tunteista, kun tärkeä ihminen on poissa, mutta oman elämän pitäisi kuitenkin jatkua.

Yksi lempibloggaajistani, tanskalainen Emily Salomon, pitää blogissaan lukupiiriä, josta olen bongannut useammankin kirjan omalle lukulistalleni. Yksi niistä on huhtikuun toinen kirja, Maria Semplen Missä olet, Bernadette?

En ole ehkä aikaisemmin ainakaan tietoisesti miettinyt, miksi jotkut kirjat luokitellaan enemmän "viihteeksi" kuin toiset. En vieläkään osaa sen tarkemmin määritellä eri genrejen tunnusmerkkejä, mutta tämä kyseinen kirja oli niin kepeä (varsinkin edellisten kirjojen kuolemateeman jälkeen, sekä myös tyyliltään ja aiheeltaankin), että se olisi sopinut paremmin kuin hyvin luettavaksi aurinkotuolissa uima-altaan reunalla. Viihdyttävä, mutta ei oikeastaan mitään sen enempää.

Juhla-asu


Alan vasta nyt ymmärtää, että nyt on ihan oikeasti jo toukokuu. Syitä tähän hitaaseen havahtumiseen on monia: työkiireet, epätavallisen talvinen sää ja myös se, että tänä vuonna vappua tuli vietettyä eri tavalla kuin normaalisti (selkeästi mieleni ei rekisteröi toukokuuta alkaneeksi, jos en ole viettänyt huhtikuun viimeistä ylioppilaslakki päässä, serpentiinit kaulassa) . Nimittäin perinteiset treffit vanhojen luokkakavereiden kanssa vaihtuivat serkkuni ja tämän miehen 50-vuotisjuhliin (eli oikeastaan peräti 100-vuotisjuhliin) - olipa muuten hirmuisen hauskat pippalot!

Uudet culottesini debytoivat juhlakäytössä varsin toimivana osana juhla-asua. Ja nuo Maanantaimallin iki-ihanat korvikset tuli hankittua juurikin mainittua tilaisuutta varten.

Pilotti Vero Moda / culottesit Lindex / t-paita S.Oliver / nilkkurit Ecco / laukku Oliver Bonas / korvakorut Maanantaimalli

Mökkikauden aloitus


Tänään se alkoi virallisesti. Meidän mökkikausi.

Luukut irrotettiin ikkunoista, mökki imuroitiin ja siistittiin, ja pallogrillikin lämpeni ensimmäistä kertaa. Kun luukut poistettiin ja puutarhakalusteet siirrettiin ulkosalle, oli mökki yhtäkkiä taas yhtä ihana ja valoisa kuin viime kesänäkin. Aurinko paistoi ja tuntui kuin mitään talvea ei olisi välissä ollutkaan. Muutamien mukulakukkien lisäksi kukkapenkeissä kukkivat esikot ja raparperikin jo kovasti puski maasta. Ja näkyihän siellä penkeissä kyllä jo muutakin, kun oikein meni multaa nuuhkimaan.

Ja voi että, kuinka tykkään tuosta Anssin nikkaroimasta köynnösritilästä/näkösuojasta! Vielä kun saisi siihen kärhöjä kiemurtelemaan.

 

Lähikuukausien kosmetiikkakokeilut


Olen alkuvuoden aikana törmännyt muutamiin varsin toimiviin uusiin kosmetiikkatuttavuuksiin, joista ajattelin nyt kirjoitella teillekin. Ensimmäisenä kehuja saa Urban Decayn huulipunasivellin, joka on ollut korvaamaton apu tällaiselle hieman harjaantumattomalle huulien punaajalle. Sivellin on juuri oikean levyinen ja mallinen, jotta huulipunan levittäminen olisi helppoa ja tarkkaa samalla kertaa.

Loput putelit ovatkin sitten kaikki luonnonkosmetiikkaa. Joululahjaksi saamani Estelle&Thildin Biocalm-sarjaan kuuluvat Anti-redness Rescue Serum -seerumi ja Soothing Moisture Day Cream -päivävoide ovat toimineet milloin mistäkin ärtyvällä ihollani, vaikka seerumi ei ihan kaikkea punoitusta olekaan onnistunut rauhoittamaan. Jos seerumi siis saa arvosanakseen 9-, niin päivävoide on ollut täysi kymppi: hyvin levittyvää, riittoisaa (päivittäisessä käytössä riittänyt joulusta näihin päiviin saakka) ja sopivasti kosteuttavaa.

Investoin Sokoksen 3+1-päivillä alumiinittomaan Mádaran Bio Active -deodoranttiin, joka ei muuten sekään ole ärsyttänyt herkkää hipiääni. Siirtymä alumiinillisista antiperspiranteista tähän luonnonmukaisempaan versioon on mennyt paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Olen välttänyt kokonaan sen haisulijakson, joka kuulemma voi olla varsin yleinenkin, kun siirtyy käyttämään luomudeodorantteja. Mádaran dödön tuoksu on varsin vahva, mutta se haihtuu nopeammin kuin monien markettidödöjen tuoksu, joka usein saattaa jäädä häiritsemään nenää lähes koko päiväksi.

Viimeisimpänä kokeiluun on päässyt suomalaisen Flow kosmetiikan Kanerva parranajo- ja sheivaussaippua, joka matalasta vaahtoavuudestaan huolimatta on toiminut erinomaisesti niin sääriin kuin kainaloihinkin. Ja iho on jälkeenpäin unelmanpehmeä!