Viikonlopun löpinät


Täällä on meneillään melko tavallinen lauantai-ilta. Mies ja lapset lähtivät happihyppelylle ja itse näköjään päädyin siksi aikaa koneelle blogin pariin. Toinen mahdollisuus olisi ollut heittäytyä sohvalle pötköttämään, mutta johtuneekohan sitten päivän aikana nautituista useista kahvikupillisista vai aamupäivän salitreenistä, niin nyt energiaa tuntuu riittävän muuhunkin kuin torkkumiseen. Salilla ei ole tullut kolmannen syntymän jälkeen käytyä ennen tätä aamua kuin kerran (!), mutta nyt alkoi tuntua siltä, että aika on kypsä. Ja sen verran hyvä fiilis tuosta tuli, että toivon innostusta riittävän tästä lähin vähän säännöllisempiinkin salivisiitteihin. Nyt taidan klikata tuota julkaise-painiketta ja sen jälkeen vielä katsella hetken sisältöä lasten pehmeisiin joululahjapaketteihin. Sitten kana marinoitumasta ja butter chickenin tekoon (resepti löytyi kerran neuvolan odotustilassa olleesta lehdestä). Mukavaa ensimmäisen adventtisunnuntain aattoa!

P.S. Näissä kuvissa muuten näkyy aika hyvin, millä tolalla tämän kodin jouluvalmistelut ovat. Tähdet on sentään otettu esille ja yksi pikkuisen jouluisempi tyynyliinakin tehty yli jääneestä joululiinakankaasta. Mutta siinäpä se onkin sitten toistaiseksi.



Päätä ei palella

Kunnioitimme viime sunnuntaina perheemme jouluperinteitä ja värjöttelimme Aleksanterinkadun varrella, kun sen jouluvalot syttyivät ja jouluinen paraati hevosineen, vanhoine paloautoineen ja joulupukkeineen kulki ohi. Aikaisempina vuosina olen pukenut päälle suosiolla talvitakin, mutta tänä vuonna päätin pärjätä villakangastakissa. Silkasta turhamaisuudesta. Ja kylmähän siellä tuli. Päätä ei sen sijaan paleltanut, sillä tässä vuosia sitten hankitussa villapipossa on fleecevuori, joka kylmän lisäksi blokkaa ja vaimentaa äänet niin, että hiljaisempia keskustelukumppaneita on vaikea kuulla. Pipo on lisäksi ainoa tällä hetkellä käytössä oleva päähine, jota en ole tehnyt itse. Mistä päästäänkin sopivasti seuraavaan pipoprojektiin, joka voisi olla jotakin tämänsuuntaista.



Takki Vila / farkut Crocker / poolo (oikeasti mekko) Object / nilkkurit Wonders / pipo Accessorize / laukku Mango

Päivän pituinen talvi



Tulihan sitä lunta pikkuisen tänne eteläiseenkin Suomeen ja pakkastakin ainakin pari astetta. Ja sitten vielä aurinkokin paistoi tänään niin, että valoa riitti jopa olohuoneen pimeimpään nurkkaan, joka siis kuvattuna tässä. Huomiseksi onkin sitten taas luvattu plusasteita, joten kovin lyhyeksi jää tämä kylmempi kausi. Havahduin yhtäkkiä siihen, että ensi sunnuntaina on jo ensimmäinen adventti. Joulu on siis jo lähempänä kuin luulinkaan. Tai siis onhan siihen vielä kokonainen kuukausi, mutta tuo joulukuu tuppaa yleensä vilahtamaan ohi melko nopeasti. Nyt kuitenkin kutsuu keittiö, sillä tänään on ruokana herkkkua, jota meillä yleensä syödään vain viikonloppuisin. Yrttimarinoitua kanaa, fetakorianterikastiketta ja ranskalaisia. Nam!





Pikkujouluilua ja paljetteja


Tämä viikonloppu on startannut kyllä aivan huippufiiliksissä. Pidin eilen ystävilleni pikkujoulut, joten perjantai-iltaan mahtui herkkuja ja naurua kyyneleet silmissä. Ihanan illan jälkeen mieli on korkealla, koti siisti ja viikonloppu vielä edessä. Eipä pahemmin haittaa, vaikka vähän väsyttääkin.

En yleensä koskaan pue jotain asua päälle ainoastaan kuvien ottamista varten ja vain kuvaussession ajaksi. Toki saatan aamulla ajatella, että "hei, tänään mies ehtii ottaa asukuvat, puenpa siis päälle sen ja sen asun, kun se oli niin kiva pari päivää sitten", mutta tässäkin tapauksessa asu on sama koko päivän. Tänään tein poikkeuksen ja lavastin itseni aamupäivällä juhlakuntoon, jotta eilisen pikkariasu saatiin taltioitua. Eilen herra hovivalokuvaaja ja lapset nimittäin olivat jo painuneet naapurikuntaan evakkoon (ja aurinko taivaanrannan taa) siinä vaiheessa, kun tämä emäntä oli edustuskunnossa. Naama on siis syystäkin hieman väsähtänyt, mutta malli niin onnellinen kuin vain ystävien kanssa vietetyn laatuajan jälkeen voi olla<3



Hame Pieces / neule Only / nilkkurit Wonders / kaulakoru Pernille Corydon / korvakorut Kalevala Koru / kello Daniel Wellington

Ensimmäiset joulukoristeet


Innostuttiin eilen tyttöjen kanssa pitkästä aikaa hamahelmeilemään ja päätin kokeilla Pinterestistä nappaamaani koristeideaa. Lisäsin tähtiin vielä inspiskuvasta poiketen nuo helmet, koska tähdet tuntuivat omasta mielestäni kaipaavan vielä jotain väriä ja yksityiskohtaa. Helmet on onneksi helppo vaihtaa tai poistaa kokonaan, jos mieli muuttuu siinä vaiheessa, kun koristeiden lopullinen käyttötarkoitus ja sijoituspaikka selviää.

Ja vaikka oma maku koristeiden suhteen muuttuu ja joulu on tässä kodissa joka vuosi erilainen, niin yksi on ja pysyy. Nimittäin tuo tien vierestä löytämäni ja valkoiseksi maalaamani jouluoksa. Se on ollut käytössä joka joulu ja pääsiäinen. Ja mitä ilmeisimmin otetaan esille tänäkin vuonna. Täten on muuten sitten myös blogin (ja kodin) joulukausi avattu. Jokos teillä on tuo j-sana ilmestynyt keskusteluihin mukaan ja koristeita kaivettu esille vai onko vielä liian aikaista?



Jotain vaaleanpunaista


Viikko alkuun asukuvilla ja vaaleanpunaisella. Ja väsyneissä tunnelmissa. Tällä hetkellä tuntuu, että arkeen mahtuu kahdenlaisia päiviä. Niitä hyviä, kun yöllä on saanut nukkua jokseenkin hyvin, ja sitten niitä väsyneempiä. Kuten tänään. Normaalien kolmen syöttökerran lisäksi illalla kuuden jälkeen sohvalle nukahtanut esikoinen tuli pirteänä juttelemaan uniselle äidille kolmelta ja toistamiseen viideltä. Lisäksi jossain siinä välissä vauva putosi varotoimenpiteistä huolimatta sängystä. Ei tietenkään omastaan vaan minun vierestäni, siitä ainoasta heikosta kohdasta muuten ympäriinsä tuoleilla, tyynyillä sun muilla reunustetussa sängyssä. Isommilta kolhuilta kuitenkin onneksi säästyttiin, vaikka unissaan möyrinyt vauva (ja äiti myös) säikähtikin aika tavalla.

Ilmojen puolesta alkaa nyt näyttää siltä, että villakangastakkien rinnalle on kaivettava esiin myös se vedenpitävämpi yksilö. Sen verran kovaa ainakin Helsingissä satoi tänä aamuna. Hämmentävää, että olen pystynyt sinnittelemään ilman parkatakkiani näinkin pitkälle kuin marraskuun puoliväliin.



Neule ja pipo omatekemät / farkut Bik bok Never denim / t-paita Mango / saappaat Bianco / huivi Pieces / takki Vila / laukku Boden

Blogin uusi ilme


Blogin nyt muutenkin kokiessa muutoksia rupesin kaipaamaan sille myös uutta ilmettä. Hankalaa, kun omat koodaustaidot eivät ihan (tai siis lähimainkaan) yllä sille tasolle, että omat visionsa voisi toteuttaa itse. Kuin tilauksesta satuin lukemaan useammastakin paikasta, että myös tähän asiaan ratkaisu saattaisi löytyä lempinettikaupastani Etsystä. Ja totta tosiaan, aikani Etsyn valikoimia kahlattuani löysin justiinsa minun ja blogini näköisen layoutin - yksinkertaisen ja samalla sopivan hempeän. Blogin uusi ilme löytyi täältä. Tykkään ihan mahdottomasti!

Muuten tämä päivä on kulunut peruslauantaita huomattavasti alakuloisemmissa tunnelmissa. Eilisiltaiset tapahtumat tunkeutuivat tietoisuuteeni heti herättyäni, ja ajatukset ovat tänään useaan otteeseen kulkeutuneet Pariisiin ja terrori-iskuissa läheisensä menettäneiden luokse<3




Juhlakorut

Jatketaan vielä tovi juhlateemalla. Lauantaina nimittäin huomasin, että tapaan valita juhla-asujen seuraksi ne tietyt samat korut. Sen lisäksi, että juuri nämä korut ovat lähinnä krääsästä koostuvien koruvarastojeni ainoita ihan oikeasti arvokkaita yksilöitä, ne ovat myös samalla äärettömän rakkaita perintökalleuksia. Hopeisen käsikorun äitini sai rippilahjaksi vuonna 1963 (sen kertoo korun kaiverrus), Kalevala Korun korvakorut ovat niinikään äitini ja tuo helmisormus kuului aikaisemmin jollekulle isotädeistäni. Se pienennettiin sormeeni sopivaksi jo ollessani alle 20-vuotias. Näiden korujen valitseminen osaksi juhla-asua saa mielen juhlavaksi ja lisää kokonaisuuteen sitä jotain, mitä itse juhlatamineilta toivon. Lisäksi ne tuovat tyyliin kerroksellisuutta ja kätkevät sisälleen tarinoita, jotka ovat merkityksellisiä ainakin minulle, niiden kantajalle.

 



Äidin juhla-asu

Sainpahan minäkin viimein valittua sen juhla-asun. Tosin perjantai-illan "tee ja lehdet" -hetki vaihtui vaatteiden sovitteluun miehen ja vauvan toimiessa makutuomareina. Jonkin aikaa eri asukokonaisuuksia kokeiltuani se oikea löytyi kuitenkin melko helposti. Tämä asu päällä fiilis nousi selkeästi, joten valinta oli selvä. Ja se tuntui onnistuneelta vielä lauantainakin seitsemän tunnin juhlarupeaman jälkeen.




Neule Vero Moda / tyllihame Blushfashion / laukku Boden / kengät Ecco / sukkikset Lindex / korut perintökalleuksia / kello Daniel Wellington

Karhuja ja peuroja

Huomenna juhlitaan ja siitä syystä kaivoin tänään jo hyvissä ajoin lasten juhlavaatteet esille. Näköjään metsä ja sen eläimet ovat hyvin edustettuina eikä se ehkä ihan huonokaan teema ole näin syksyn juhlissa varsinkaan. Lasten juhla-asujen valitseminen oli varsin helppoa verrattuna omien päällepantavien pähkäilyyn. Siinä missä tytöillä on juhlavaatteita lähinnä vain nämä mekot (pojalla juhla-asuja ei oikeastaan ollenkaan, siksi vauva saakin päälleen tuon kolitsin ja siistimmät housut), niin itselläni ongelmia tuottaa valinnan vaikeus ja runsauden pula. Eiköhän sekin ongelma kuitenkin saada ratkaistuksi viimeistään huomenna.

Me kotiuduttiin juuri mummilareissulta ja ruokakaupasta suoraan iltapalapöytään. Vielä olisi suunnitelmissa päästä sohvalle lueskelemaan uusia lehtiä ja nauttimaan kupponen teetä. Sitä ennen kuitenkin lapset nukkumaan. Mukavaa perjantai-iltaa! 




Uutta olohuoneessa

Tämä tarina alkaa viime lauantaista. Tai oikeastaan perjantain ja lauantain välisestä yöstä. Meidän muuten ihan ok nukkuva kuopuksemme ei jostain syystä saanut kunnolla unta kuin vasta kolmen aikoihin, ja tämä äiti olikin sitten lauantaina vähän väsynyt. Kun väsymykseen lisätään orastavan flunssa, niin olo oli aika voipunut. Alakuloinen jopa.

Kun vauva nukkui univelkojaan parvekkeella ja muu perhe lähti kauppaan, minä pötköttelin sohvalla ja tein samalla siihen nimenomaiseen olotilaan ja huonekaluun varsin hyvin sopivan heräteostoksen. Olo oli jo onneksi huomattavasti parempi, kun eilen kiikutin tilauksen postista. Ja mieli piristyi vielä vähän enemmän, kun House of Rymin päiväpeitto oli juuri niin täydellinen kuin toivoinkin.

Joskus terapiashoppailu kannattaa, ja ensi kerralla päikkärit sohvalla saa nukkua ihanan peiton alla. Onneksi tuo vauva ei usein valvo aamuyöhön...






Huivin ja korun kaveri

Jos lempiasusteiden kärkipäähän kuuluvat erilaiset huivit ja kaulakorut, niin tämä mekko on täydellinen (muutenkin kuin väriltään ja malliltaan). Kivalta se näyttää ilmankin, mutta sopii mainiosti edellä mainittujen juttujen kaveriksi.

Mies rupesi perjantaina niiskuttamaan ja ehdin jo ihmetellä miten meillä ensimmäistä kertaa (ehkä ikinä) sairastuukin mies enkä minä. Noh, ei siinä kauaa mennyt kun omakin nokkani tuhisi (tarkalleen ottaen yksi yö), ja nyt kun Anssi selvisi tosiaan sillä pelkällä parin päivän niiskutuksella, niin itselläni onkin sitten jo kolmatta päivää melko nuutunut olo. Joten turvakaapu ja villahuivi sopivat fiiliksen lisäksi varsin hyvin myös tämänhetkiseen terveydentilaan.






Mekko/tunika Object / huivi BeckSöndergaard / kaulakoru Tokyon joulumyyjäisistä jokunen vuosi sitten / sukkikset Lindex / kengät Duffy

Tyhjän panttina

Eipä ole tullut tänä syksynä vielä pahemmin kynttilöitä poltettua. Suurin syy varmaankin se, että meiltä ei tällä hetkellä oikein löydy tarpeeksi turvallista tasoa, mihin tuikkuja tai kynttilöitä voisi sijoittaa ilman että tuo kurkottamisesta ja oikeastaan ihan kaikesta muustakin kiinnostunut lisäksi pöytäliinoja vetelevä vauva pääsisi niihin käsiksi. Näihin kuviin keräsin silti ne omat lempparini. Kaapeista löytyisi erilaisia kippoja ja alusia vielä toinen samanlainen joukko. Pieni karsiminen olisi siis paikallaan.

Aurinkoiset päivät ovat onnistuneet hämäämään sen verran, että kun tänään harmaa hämäryys ei päivän aikana missään vaiheessa väistynytkään, tajusin melkein hämmästyneenä missä vaiheessa vuotta sitä oikein mennään. Ehkä sitä on ihan pakko keksiä joku (lapsiturvallinen) paikka parille elävälle tulelle tuomaan valoa marraskuuhun.