Sateen jälkeen

 

Viime viikko oli niin sateinen ja syksyinen, että jännitimme tosissamme, millaista säätä viikonloppu toisi tullessaan. Onneksi säätiedotus piti sunnuntain osalta paikkansa ja saimme juhlia 10-vuotiaan kaverisynttäreitä lämpimässä säässä auringonkin pilkistäessä aika ajoin pilvien takaa. Viime vuonna moiset juhlallisuudet jäivät koronan vuoksi välistä, mutta sitäkin ihanampaa oli taas valmistella lastenjuhlia ja kattaa värikkäästi omenapuun alle. Vapaamuotoisen ohjelman lisäksi kehittelin tytöille suunnistuksen, jossa etsittiin mm. vaaleanpunaista mökkiä, pinkkiä postilaatikkoa ja päärynöin koristeltuja portteja. Koska siirtolapuutarha-alueemme on iso, rajasin kartalle siitä vain osan. Kakuksi päivänsankari tilasi mutakakun.

Kesäkaudella lähes viikko poissa mökiltä on pitkä aika, joten siksikin oli ihana taas käyskennellä puutarhassa ja nauttia lämpimästä loppukesän päivästä.

Jämälankapaita

 

Käsityökorin pohjalla on lojunut jämäkeriä vauvan neuleprojekteista, joten päätin neuloa niistä pikkuneidille perusneuleen. Ohje on mukailtu vanhasta käsityölehden ohjeesta. Neule ei ihan kestä lähempää tarkastelua, sillä langat ovat varsin eripaksuisia, mutta värit ovat ainakin ihanat! Täydellinen oversize-neule legginsien kanssa viileämpinä kevät- ja kesäpäivinä.

Ruskeaa, kiitos!

 

Vauvan vaatekaappiin on kuulunut joitakin ruskeita vaatekappaleita odotusajasta asti, ja vielä nykyäänkin ruskea yhdistettynä vaaleanpunaiseen tai laventeliin miellyttää silmää kovasti. Enpä silti ollut ajatellut, että tuo väri tunkeutuisi elämäni muillekin osa-alueille. Sinänsä vähäpätöinen mutta meidän huushollissa merkittävä askel ruskean voittokulussa on kuitenkin se, että nyt väriä löytyy jo olohuoneestakin. Vieläpä kaikkein pyhimmästä eli sohvalta. Ja kuinka se tuossakin näyttää tosi hyvältä vaaleanpunaisen parina! Mihinkähän tässä vielä oikein joudutaan.

P.S. Vauvan pöksyt kirppikseltä ja tyynyliina H&M Home.

Talvi Helsingissä

 

 

Kiitollinen olo, että Helsingissä on talvi. Olen iloinnut lumen myötä lisääntyneestä valoisuudesta. Pukenut päälle muhkeimman villahuivini ja mummin vanhat nahkakintaat. Etsinyt esikoiselle toppahousuja Uffista seuraavan päivän liikuntatuntia varten, jolloin luvassa oli luistelua 15 asteen pakkasessa. Pelastanut lumi-infernon takia sekaisin menneen raitioliikenteen vuoksi koulumatkan varrelle jääneen 9-vuotiaan.  Hakenut 5-vuotiaan pulkalla päiväkodista. Puskenut vaunuja eteenpäin hangessa (ja loskassa). Nukuttanut vauvaa poikkeuksellisesti ja huonolla menestyksellä sisälle pahimpina pakkaspäivinä. Kannustanut autopaikkaa lapiolla kolannutta miestä parvekkeelta. Ja jäädyttänyt näppini ja puhelimeni napsiessani valokuvia lumen kaunistamasta kaupungista. 

Löysin myös kännykästäni toisenlaisen kuvan. Se on otettu vuosi sitten, kun lahden vesi nousi pitkälle, melkein taloihin saakka, eikä talvesta ollut tietoakaan.

Pastelleja ja puolikas vauva

Raskausaikana ensimmäisiä fiilistelemiäni vauvanvaatteita taisi olla neulotut lyhytlahkeiset pöksyt henkseleillä ja ilman. Niitä neidillä onkin jo yhdet kutakin ja tietenkin myös asuun kuuluvat sukkikset useissakin väreissä (sukkahousut, ensimmäiset googlaamani vauvanvaatteet muuten. Sittemmin paras valikoima on löytynyt täältä).

Odotusaikana, kun vauvelin sukupuoli ei ollut vielä tiedossa, keräsin vauvan vaatekaappiin ennen kaikkea vaaleaa, turkoosia (no tietty!), ruskeaa ja rusehtavaa keltaista. Sitten tyttö syntyi ja lempivärit ovat selkeästi liila, vaaleanpunainen ja noh, edelleen turkoosi. Nyt kun kolme muuta lasta eivät ole enää aikoihin kuunnelleet äitiä vaatevalinnoissaan, niin oi kuinka (niin paljon että jo ihan nolottaa) iloinen olen, että perheeseen on saapunut uusi pötkylä mamman puettavaksi. Ja pastelliväreihinhän sitä on tosiaan taas päädytty.

Hei ja apua. Kuopus on jo yli kolme kuukautta!

Neljäs

En oikein edes ymmärrä, miten olen saanut pidettyä tämän uutisen salassa teiltä näin kauan (varsinkin instan puolella asukuvien ottaminen on ollut välillä aika haasteellista), kun pallo on jo ihan kunnon kokoinen. Mutta nyt viimein aika tuntuu oikealta kertoa. Meille syntyy syksyllä neljäs lapsi <3

Kesäloman ensimmäinen päivä

Koululaisten ensimmäinen kokonainen lomapäivä ja samalla toukokuun viimeinen. Mökillä on jo valtavan vihreää, ja tällä hetkellä kukkivat omenapuut ja ensimmäiset kärhöt. Yhden vähäkukkaisen vuoden jälkeen en meinaa saada tarpeekseni noista kukkivista omenapuuvanhuksista. Ehkä yksi kauneimmista asioista, joita tiedän <3

Matka menneisyyteen

Sain alkuviikosta läpikäytäväkseni laatikollisen isäni vanhemmille kuuluneita vanhoja valokuvia ja valokuva-albumeita Pohjanmaalta. Vanhat valokuvat ovat mielestäni aina olleet hurjan kiehtovia, varsinkin ne pienet mustavalkoiset poseerauskuvat juhlasta ja arjesta.

Mummilla olen useaan kertaan käynyt läpi äidin puolen suvun pikkiriikkisiin kuviin tallennettua historiaa, mutta näiden mummun ja papan kuvien joukossa oli sellaisiakin, joita en muista nähneeni koskaan ennen edes heillä käydessäni. Tunnekuohu oli siis valtava, kun löysin mm. kuvia isästäni arviolta alle 20-vuotiaana nuorukaisena sekä isovanhemmistani vastarakastuneina, ujot ja onnelliset hymyt huulillaan. Hämmentävää oli myös nähdä isällä 50 vuoden takaisessa peiliselfiessä sama kamera, joka löytyy minulta edelleen työhuoneen kaapista. Muutamat kuvista olivat niin helmiä, että harkitsen niiden kehittämistä ja kehystämistä meille tänne kotiin. Ja taidanpa muuten myös selvittää, olisiko tuosta kamerasta vielä johonkin.

Sitten vielä vanhoihin kuviin liittyvä Instagram-vinkki: tunnisteella #aprillaprill_nuochdå löytyy nimittäin kuvia, joissa menneisyys ja nykyisyys on yhdistetty samaan kuvaan.

Heinäkuu mökillä

Terveiset lomalta! Palasin tänään töihin ja avasin läppärini, jota en ole juurikaan käyttänyt kuluneen kuukauden aikana. Tietokoneeton loma ei ollut mikään suunniteltu juttu, niin vain tapahtui, ja samalla tietenkin hiljeni myös tämä blogi (somelomaa en kuitenkaan pitänyt, instagram on nimittäin päivittynyt koko heinäkuun lähestulkoon normaalisti).

Nyt kuitenkin arki alkaa käynnistyä pienissä osissa ja sain siirrettyä lomakuviakin koneelle. Koko perheen kesäloma koostui kolmen päivän Suomi-roadtripistä, päiväristeilystä Tallinnaan, meidän aikuisten yön yli -visiitistä Porvooseen, erilaisista päiväpyrähdyksistä ja tietenkin ennen kaikkea hengailusta mökillä. Mies rakensi uuden terassin, keräsimme ennätysmäärän vadelmia (kohta on 30 litraa täynnä), ja luin aurinkotuolissa peräti neljä kirjaa. Siinäpä ehkä ne merkittävimmät lomakuulumiset, lisää mökkitunnelmia kuvien muodossa.