Olohuoneen tauluseinän uudet julisteet

Olohuoneen uuden järjestyksen johdosta vanhasta taulukollaasista tuli kovin toispuoleinen. Sattumalta olin sopinut Desenion kanssa blogiyhteistyöstä* tovi sitten ja juurikin tuohon tauluseinälle kaavailemani julisteet saapuivat postissa melkein heti sen jälkeen kun sohva oli vaihtanut paikkaa.

Desenion julistevalikoimiin tutustuessani meinasi iskeä valinnan vaikeus, sen verran siellä on kaikkea kivaa tarjolla. Jotenkin kaipasin tällä kertaa tuohon kollaasin väri-iloittelun rinnalle jotain graafisempaa ja mustavalkoista, ja valitsemani printit löytyivätkin mustavalkoisten julisteiden kategoriasta.

Pitkän pohtimisen jälkeen valintani olivat vesivärein sudittu sulka, geometrinen hirvenpää ja siro eucalyptuksen oksa. Tauluja siirrellessäni pari vanhaa printtiä korvautui näillä uusilla ja samalla tein pari muutakin vaihdosta, mm. värikäs New York -printti pääsi hetkeksi kaappiin lepäilemään. Ja voi että, kyllä tykkään! Vaikka niitä muutoksia tässä huushollissa tapahtuu harvemmin, niin kyllä ne piristävät.

 

*Postauksessa mainitut julisteet saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

Kolmen sukupolven mökkipiirakka

Vielä ei ole liian myöhäistä kestitä mökillä kesän viimeisiä vieraita. Sunnuntaina grillattiin ja herkuteltiin ihanassa auringonpaisteessa. Jälkiruoaksi leivoin omenapiirakan, jota herkuteltiin vaniljakastikkeen kera.

Tämän samaisen piirakkareseptin mukaan on ennen minua leiponut sekä äitini että mummini. Resepti on täydellinen meidän mökin satoa ajatellen. Alkukesästä raparperipiirakkaa, keskikesällä vadelma- tai punaherukkapiirakkaa ja syyskesällä omenapiirakkaa. Oli täyte mikä tahansa, niin tämä leipomus saa aina kehuja ja se syödään aina viimeistä murusta myöten (jos ei vieraiden niin sitten isäntäväen toimesta).

Raparperi-/marja-/omenapiirakka

Pohja:

1,75 dl jauhoja

1 kananmuna

reilu 1 dl kermaviiliä

75 g margariinia

1 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

Pinta:

25 g margariinia 

0,5 dl jauhoha

0,5 dl sokeria

Vatkaa ensin muna ja sokeri, ei tarvitse vaahdottaa. Lisää vuorotellen sulanut margariini ja kermaviili. Lisää seuraavaksi jauhot ja leivinjauhe. 

Levitä taikina hyvin voideltuun vuokaan. Levitä pohjan päälle täytteet tasaiseksi kerrokseksi, lisää tarvittaessa ripotellen sokeria (koskee punaherukoita).

Nypi pehmeä margariini, jauho ja sokeri ja ripottele täytteen päälle.

Paista uunissa 200 asteessa noin 20 - 25 minuuttia.

P.S. Samalla reseptillä saa kuulemma myös herkullista puolukkapiirakkaa.

P.P.S. Hei sain muuten viimein muokattua tekstin fonttia myös tablet-käyttöön sopivammaksi. Ja nyt olenkin täällä kotona paukutellut henkseleitäni onnistuttuani ihan itse (Googlen avustuksella) muokkaamaan css-koodia.

Syyskauden ensimmäinen asu

Jos pari viikkoa sitten viikonloppuna otettiin iisisti, niin tämä viikonloppu ollaan oltu kyllä menossa senkin edestä. Eilen kotiuduimme vasta iltakymmeneltä (tai siis minä, mies ja poika, tytöt jäivät ex tempore -yökylään) ja tänäänkin lapset sai ohjata suoraan ulko-ovelta iltapalapöytään. Mutta mikäs siinä kun aikaa on saanut viettää huipputyyppien kanssa, tavata ystäviä ja sukulaisia. Uuteen viikkoon ei ehkä tällä kertaa kirmata niin levänneinä, mutta silti täynnä positiivista energiaa.

Mutta ei sentään niin hektinen viikonloppumme ollut, etteikö mies olisi ehtinyt asukuvia ottaa. Nämä on napattu lauantaina aamulla juuri ennen lähtöä lounastreffeille.

Takki New Look / hame Me&I / lenkkarit Nike / neule Asos / kassi Selected / huivi Twist&Tango

Kuopuksen second hand -popot

Tuolle meidän taaperolle on tässä reilun puolentoista vuoden aikana löytynyt aika tavalla kivaa kirpputoreilta. Alun vauvanvaatehamstrailut ovat tosin vaihtuneet yksittäisiin ja satunnaisiin löytöihin, jotka aina kummasti ilahduttavat mieltä ihan eri tavalla kuin jos vaatteen tai asusteen olisi ostanut uutena. Tuorein hankinta ovat nämä Adidaksen mokkaiset Gazellet, jotka sopivat kuopuksen tyyliin kuin nenä päähän. Ja lähes uudenveroisetkin vielä. Kyllä näillä kelpaa tallustella.

Taaperon muut vaatteet: 

takki Mango / verkkarit Name It (second handia nekin, serkun vanhat) / pipo Tiger Nook

Kesän 2016 asut

Vaikka ulkona pukkaa suorastaan intiaanikesää, niin oma mieli on jo niin syksyssä, että suurin osa kesävaatteistakin on jo säilötty laatikoihin vaatehuoneen ylähyllylle. Meikäläinen on nimittäin kulkenut viime viikot housuissa ja neuletakkiin verhoutuneena näissä 20 astetta lähentelevissä lämpötiloissakin, silti toki auringosta ja vielä jatkuvasta lämmöstä nauttien.

Niihin kaikista kesäisimpiin asuihin on siis tältä vuodelta jo pukeuduttu ja siksi pieni kesäasukollaasi lienee paikallaan ennen syksyyn siirtymistä. Tuntuu, että tänne blogin puolelle on toisaalta tallentunut useita vain kerran käytettyjä asuja, ja ne kaikista suosituimmat kesäkokonaisuudet ovat jääneet ikuistamatta. Silti tuossa kollaasissa on toki mukana niitäkin asuja, jotka ovat tunnusomaisia kesälle 2016. Kuten kokomustat asut kukallisella pilotilla höystettynä, Kööpenhaminasta löytynyt valkoinen suosikkimekko, sekä maksi- ja midimittaiset helmat. Niin ja ehdottomasti eniten kesäkatuja on tullut tallustettua noissa Me&I:n mustissa trikoopöksyissä, jotka yhden välivuoden jälkeen ovat taas löytäneet tiensä suosikkien joukkoon.

Nyt sitten odotellaan, että kesäkengät vaihtuvat lenkkareihin ja nilkkureihin, kaulaan voi kietoa muhkean huivin ja nahkatakin voi heittää niskaan.

Omena-aika

Ainakin meidän siirtolapuutarhapalstallamme viljelykauteen mahtuu kaksi merkittävää satokautta, jotka vaativat kaiken huomion muilta puutarhatöiltä. Ensin vadelmat ja sitten noin kuukautta myöhemmin omenat. Palstan omenapuuvanhukset leikattiin toissa talvena, ja viime syksynä omenasato oli tästä syystä oikeastaan olematon. Mutta nyt. Yllättävintä on, että ennen suurin osa omenapuiden tuottamasta sadosta oli rupisia, piskuisia ja muumioituneita. Tänä vuonna tuo entinen enemmistö on selkeä vähemmistö, ja sen sijaan kotiin on kiikutettu lähes virheettömiä yksilöitä, joista osa on peräti kaupan omenoiden kokoluokkaa.

Meillä onneksi kaikki tykkäävät omenoista, joten niitä syödään sellaisenaan, vaikka kaikista mieluiten piirakassa vaniljajäätelön kera. Omppumehukokeilut ovat toistaiseksi tuottaneet varsin vaatimatonta tulosta työmäärään nähden, joten seuraavaksi olisi tarkoitus keitellä hilloa. Ja leipoa lisää omenaisia herkkuja. Ennen kaikkea nauttia sadosta tässä ja nyt, sillä pakastin on täynnä niitä vadelmia.

Uusi järjestys

Kylläpä kannatti viettää pitkästä aikaa kotoiluviikonloppu. Sunnuntaina nimittäin tuo verkkareissa tallustelu ja pelkästään kodin seinien ja oman pihan tuijottelu tuotti tulosta ja tapahtui niinkin historiallinen seikka kuin että olohuoneessa muuttui järjestys. Jostain syystä olen aina ollut kovin huono vaihtelemaan huonekalujen paikkaa, ja siksi olkkarissakin on näyttänyt järjestyksen suhteen samalta muutosta lähtien. Neljä vuotta. Nyt kuitenkin sohva ja tv-taso saivat vaihtaa paikkaa.

Ja kylläpä muuten uusi järjestys piristää kummasti! Idea oli miehen, joka asiaa sohvaa korjaillessaan tuli ehdottaneeksi. Aikaisemmin epäilyttänyt television sijoittaminen ikkunan eteen ei sekään tällä kertaa tuntunut niin pahalta ja nyt ainakin sohva näyttää kyllä niin hyvältä uudella paikallaan, että ei haittaa ollenkaan. Ja mikä parasta, saan seuraavaksi fiksailla muutoksen vuoksi kovin toispuoleiseksi muuttunutta taulukollaasia. Sattuipa nimittäin niinkin sopivasti, että juuri eilen sain hakea siihen postista lisätäytettä.

Ja isosiskon kotiavaimia järsivä kuvausassistenttikin vaikuttaa varsin tyytyväiseltä muutokseen.

Elonmerkki

Täällä taas. Yllättävän pitkästä aikaa. Esikoisen koulun myötä alkoi niin kiireinen arki, että välillä ihmetyttää, miten tähän soppaan mahdutetaan vielä meikäläisen työ kun sen aika koittaa. Blogille ei ole riittänyt aikaa; ei postausten ideoinnille, ei valokuvaamiselle eikä kirjoittamisellekaan. Yllättävää kyllä se ei oikeastaan ole ihan hirveän paljon harmittanutkaan. Oman vapaa-ajan on tietoisesti priorisoinut toisaalle, ja vieroitusoireet bloggaamisesta ovat olleet minimissä. Olenpa jopa leikitellyt ajatuksella blogin panemisesta jäihin määrittelemättömäksi ajaksi.

Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Pitkästä aikaa pelkästään kotona vietetyn viikonlopun jälkeen rentoutuneena. Jos ei nyt ihan intoa puhkuen, niin ainakin valmiina tunnustelemaan, vieläkö tämä blogi olisi se minun juttuni.