Kotihaaveita

Emme ole muuttamassa tästä minnekään. Vaikka viime maanantaina ihan hetken aikaa kovasti tekikin mieli.

Kuljen lähes päivittäin Kumpulan läpi ja aina jaksaa ihmetyttää, miten niin lähellä meitä voi olla tunnelmaltaan niin erilainen kaupunginosa. Ihania puutaloja, vanhoja omenapuita ja rauhallisia kylänraitteja. Ohitan myös melkein yhtä usein talon, jota on jo jonkin aikaa kunnostettu. Projektia on ollut kiinnostavaa seurata ja myönnetään, olen uteliaana kurkkinut ikkunoistakin. Muutamia viikkoja sitten tuosta puukerrostalosta tuli myyntiin yksi kokonaan kunnostettu asunto. Pohjan ja kokonsa puolesta kuin meille tehty. Ilmeisesti taas kotona jaarittelu kannatti, sillä maanantaina Anssi varasi meille ajan näyttöön. Ihan muuten vaan siis.

Asunto oli ihana. Uutuuttaan loistava asunto, joka oli kuitenkin kunnostettu vanhan puutalon henkeä kunnioittaen. Ihana, täysin muuttovalmis ja ihan liian kallis. No kyllä siellä mätti pari käytännön asiaakin, mutta niille oli niin kovin helppo ummistaa silmänsä. Hetken aikaa oli aika kutkuttavaa leikkiä ajatuksella "entä jos muutetaan tänne, nyt heti, tuosta noin vaan". Suunnittelin jo mielessäni paikkaa ruokapöydälle ja huonejakokin tehtiin tyttöjen kanssa selväksi.

Ei siis nyt kuitenkaan. Mutta ehkä joskus. Puutalo Kumpulasta ei ehkä olekaan hassumpi idea, vaikka sellainen ei aikaisemmin ole varsinaisesti käynyt mielessäkään. Sitä ei kieltänyt Anssikaan, vaikka aikaisemmin sanapari "vanha puutalo" olisi tyrmätty suoralta kädeltä.

Ja ainahan voi haaveilla. Puutalosta, narisevista lautalattioista, ruutuikkunoista, puutarhasta täynnä vanhoja käkkyräisiä omenapuita ja siitä, että olisi uskallusta tehdä jotain oman elämän mullistavaa lähes hetken mielijohteesta.




P.S. Kuvituksena 5-vuotiaan tulkinta meidän nykyisestä kotitalostamme.

Miniloma

Viime viikonloppuna 3/5 meidän perheestä vietti vuorokauden hotellissa. Tytöille oli sovittu jo aikaisemmin yökyläily mummilaan, ja mies yllätti ja kärräsi meidät loput Kalastajatorpalle. On se kumma miten lyhytkin loma voi rentouttaa. Tällä kertaa ei tarvittu kuin nenän eteen kannettu ruoka, leppoisiin kävelylenkkeihin houkutteleva vehreä ympäristö, uima-allas+sauna ja hotellihuone, missä mikään ei muistuta tekemättömistä kotitöistä. Ja sitten vielä vauva, joka kuin ihmeen kaupalla nukahtelee juuri sopiviin aikoihin, ravintolassa vähän ennen ruoan tuloa ja hotellissa aamupalan ajaksi.









Kolme kuukautta

No nyt se vauva on jo kolme kuukautta! Ihanaa ja kamalaa samalla kertaa. Ihanaa, kun voi seurata mussukan kehitystä ja nähdä, kuinka pojan persoona rupeaa näkyä ja ulkonäkö muotoutua. Tällä hetkellä pikkuveikka taitaa piirteidensä puolesta muistuttaa enemmän vanhempaa isosiskoaan. Ja kamalaa, koska aika kuluu niin hirveän nopeaan ja välillä tuntuu, etten muista menneistä kolmesta kuukaudesta juurikaan mitään. En ainakaan niin paljon (eli ihan kaikkea) kuin haluaisin.

Meidän vauveli:
- on kasvanut kovaa vauhtia ja saanut reippaasti lihaa luidensa ympärille. Siitä todistavat ihanat reisimakkarat, ajoittain esiin tuleva kaksoisleuka ja neuvolakäynnillä tarkistetut mitat: 7340 g (6350 g), 64 cm (60 cm) ja 42 cm (40,5 cm)
- kääntyisi muuten jo selältä mahalleen, mutta toinen käsi on toistaiseksi vielä tiellä
- viihtyy jo pidempiä aikoja mahallaan ja nojaa hienosti kyynärpäidensä varaan
- kutiaa mahasta ja hekottelee ja kikattelee erityisesti silloin, kun bodya riisutaan ja puetaan
- imeskelee ja tuijottelee käsiään intensiivisesti ja tunkee nyrkin välillä niin syvälle, että rupeaa .yökkäilemään
- hapuilee leluja ja saa niistä välillä jo otteenkin, varsinkin pehmoleluista
- koettaa sitterissä ja sylissä nousta pystympään istuma-asentoon
- syö jo huomattavasti harvemmin kuin tunnin välein
- nukkuu jokseenkin saman rytmin mukaisesti kuin kahden kuukauden ikäisenäkin
- naureskelee ja juttelee peilikuvalleen
- viihtyy liikkuvassa sylissä ja rintarepussa kasvot menosuuntaan päin
- on rauhallinen, tyytyväinen, hassu ja ihana.




Kesäsuosikkeja: farkkushortsit

Toinen, ehkä pitkäikäisin kesäsuosikkini ovat farkkushortsit. Toimii varsinkin silloin, kun ei oikein tiedä mitä muuta sitä päälleen aurinkoisena kesälomapäivänä pukisi. Olen muutamat viime vuodet käyttänyt pääasiallisesti vanhoista Miss Sixtyn farkuista tuunaamiani shortseja, mutta tällä viikolla investoin viime kesästä toivelistalla olleisiin boyfriend-mallisiin shortseihin. Uusien shortsien innoittamana kokosin pari kesäistä asukokonaisuutta niiden ympärille. Huomaa, että juuri näitä vaatekaappini kaipasikin, koska erilaisia asuja olisi voinut koota vielä monta lisääkin.


Shortsit Crockers (JC) / t-paita Lindex / huivi Turkista / sandaalit Turkista / korut Accessorize ja tuliainen Unkarista



Shortsit Crockers (JC) / toppi Asos / koru Accessorize / hattu Pieces (oikeasti Anssin) / sandaalit Steven by Steve Madden


Löytyipä sieltä arkistojen kätköistä peräti yksi (!) asukuva niistä tuunaamistani Miss Sixty -shortseistakin. Tämä asu oli muuten yksi viime kesän ehdottomia lemppareitani.


Ja edellinen kesäsuosikki-postaus löytyy täältä.

Vaavisänky

Meidän mötikkä alkaa kohta olla jo sen kokoinen, että vaavisängystä pinnasänkyyn vaihtaminen lähestyy kovaa vauhtia, vaikka vaavisängyn vuokra-aikaa olisi vielä melkein kuukausi jäljellä. Tässä siis hieman meidän kokemuksia kyseisestä "muotisängystä".

Lopullinen päätös vaavisängyn vuokraamisesta tapahtui meillä vasta synnytyslaitoksella, vaikka olin siitä jaaritellut siinä vaiheessa jo useamman kuukauden. Lisäksi rupesin väsäämään tilausta sellaiseen aikaan, että olisimme joutuneet odottamaan sänkytoimitusta postin kautta viikonlopun yli. Onneksi vaavisängyn saa noutaa myös itse Vantaalta, ja niinpä tuo uunituore kolmen lapsen isä kävi kotiutumispäivänämme perjantaina ensin hakemassa sängyn ja sen jälkeen vaimon ja lapsen.

Kaksi ensimmäistä viikkoa vauva nukkui vaavisängyssään myös päiväunet, ja sänky siirrettiin aina aamuisin alakertaan, missä sitä liikuteltiin päivän mittaan huoneesta toiseen tarpeen mukaan. Kun vaunut ja parvekepäikkärit tulivat mukaan kuvioihin, sänky siirtyi pelkästään yökäyttöön ja pysyi yläkerrassa. Öisin vaavisänky kärrätään aina meidän vanhempien sänkyyn kiinni, ja niin poika nukkuu myös yön ensimmäisen pätkän tavallaan vieressä vaikkakin omassa sängyssään. Siitä vauva on myös helppo siirtää viereen ruokailemaan. Lopun yötä mini nukkuu edelleen äidin kainalossa, joten toisaalta vaavisängyn käyttöaste on tällä hetkellä sen noin kolmisen tuntia yössä. Toisaalta taas sängyn tehtävä on toimia loppuyön ainakin näennäisenä suojana silloin, kun vauva nukkuu meidän sängyssä sängyn reunan puolella.

Ollaan oltu vuokraamispäätökseen tosi tyytyväisiä. Sänky oli suuri apu ensimmäisinä viikkoina, kun pientä vastasyntynyttä ei isosiskojenkaan vuoksi voinut laskea ihan mihin vain. Lisäksi on ollut tosi kiva, että Eerik on saanut nukkua jo alkuyöstä asti joka yö vieressä, kun esimerkiksi toinen alkukuukausien petivaihtoehto äitiyspakkauslaatikko olisi sijoitettu tuohon isoon pinnasänkyyn meidän sängyn jalkopäähän. Pyörät ovat olleet myös hyvä apu niinä muutamana (onneksi tosiaan vain muutamana, muuten voisi vaavisängystä luopuminen olla työläämpää) iltana, kun unen rajamailla kitissyt vauva on tuuditettu sänkyä liikuttamalla uneen.






Festaripäivä

Aikamoista, että omalta kotiovelta tarvitsee kävellä vain muutaman korttelinmitan verran ja on keskellä ihmispaljoutta ja mahtavaa festarimeininkiä. Suuntasimme kulkumme Arabian Katufestivaalille heti kahdeltatoista, ja ihmisiä oli jo silloin liikkeellä tungokseen asti. Omien hermojen kannalta siis hyväkin, että liikuimme paikasta toiseen fiilispohjalta, ilman sen kummempia suunnitelmia tai aikatauluja. Vaunujen kanssa eteenpäin pääsi nimittäin varsin hitaasti, ja oli kiva, kun pystyi pysähtymään ja ihmettelemään milloin katutaideteoksia, milloin kirppisantia ja milloin eri esityksiä ihan omaan tahtiin. Rennolla mielellä näyttivät muutkin olevan liikkeellä, sillä festarifiilis oli mitä mainioin ja aurinkokin porotti välillä jopa kuumasti. Poikkesimme kesken kiertelyä myös levähtämässä ja leikkimässä läheisen päiväkodin pihalla, josta sai lisäksi vaikka mitä herkkuja. Nuorimmainen nukkui kolmetuntisen festarikäynnin lahjakkaasti läpi ja havahtui huutavaan nälkään vasta kotona hississä.

Tätä mieltä olen ollut jo pitkään, mutta todetaan se nyt vielä tähän loppuunkin: asutaan kyllä ihan huippu-kaupunginosassa <3

















Arabian Katufestivaali

Näin keväisin tuntuu eri kaupunginosissa olevan jos jonkinmoista kivaa ohjelmaa pihakirppiksistä kirsikankukkajuhliin. Huomenna oman kortensa tuohon kekoon kantavat meidän omat kotikulmamme huikean Arabian Katufestivaalin muodossa. Itse osallistun festareihin tänä vuonna ensimmäistä kertaa pelkästään kävijänä, kun kaksi edellistä vuotta on tullut häärittyä tapahtumassa vapaaehtoisena. Festivaaliohjelma on hengästyttävä, ja näettävää ja koettavaa riittää varmasti. Meidän perhe aikoo lähteä festareille kiertelemään ilman sen kummempia ennakkosuunnitelmia, tosin katutaidepuolelta erityisesti kiinnostaa Jukka Hakasen jättimäinen muraali (sen edistymistä olemme kurkkineet jo pitkin viikkoa), kierrätyspuolelta haluaisin katsastaa kirppikset ja Toukolan avoimet pihat, sekä toivottavasti pääsemme maistelemaan myös Ravintolapäivän antimia. Erityisesti lapsille suunnattua ohjelmaa näyttää sitäkin olevan mukavasti. Jos huomiselle ei siis ole vielä muuta ohjelmaa tiedossa, niin suosittelen teitä suuntaamaan kulkunne tänne Arabiaan!


Kesäsuosikkeja: kangashousut

Kohta on kulunut vuosi siitä, kun tämä perhe suuntasi aurinkolomalle Turkkiin ja koto-Suomessakin hellivät toukokuiset helteet. Nyt on tilanne kuitenkin erilainen, viisikkomme pysyttelee kotimaassa ja keli täällä on huomattavasti viileämpi vuodentakaiseen verrattuna. Kesän vaatteille on kuitenkin tullut uhrattua ajatus jos toinenkin, ja olenpa pohtinut kesäpukeutumistani hieman yleisemminkin. Tuntuu, että kesävaatteisiini pätevät eri lait, kuin muiden vuodenaikojen pukeutumiseen. En muutenkaan seuraile muodin uusimpia tuulia, mutta kaikkein vähiten teen sitä kesällä. Jo vuosia aikaisemmin kesägarderobiin eksynyt ja hyväksi havaittu vaate voi palvella monta kesää. Ajattelinkin esitellä teille muutamia tällaisia kestosuosikkeja seuraavien viikkojen aikana jokusen postauksen verran. Ensimmäisenä kaivelin blogin kuva-arkistoista esiin asukuvia kangashousuista, joista innostuin tosissani viime kesänä. Haaremiversiona pöksyt ovat kuitenkin kuuluneet suosikkilistalleni jo aikaisempinakin vuosina. Näille on taas käyttöä, jos (toivottavasti ei!) uusimmat ennustukset viileästä kesästä pitävät paikkansa.





Pöksykokoelmiani voisin täydentää vielä kukallisilla versioilla, tai sitten voisin palata alkupisteeseen ja investoida mustaan haaremimalliin. Kollaasin housut poimin teille H&M:n ja Vero Modan mallistoista.


1 / 2 / 3 / 4


P.S. Iskipä muuten aika kova ikävä Turkkiin! Siellä hotellin parvekkeella kolme noista yllä olevista asukuvista on ikuistettu.

Päiväkahviseuraa ja kuulumisia

Tällä hetkellä (mitä ilmeisimmin) kuvauksellisin juttu täällä kotosalla taitaa olla tuo siniturkoosi pötkylä. Ihan luonnollista siis, että sama herra kuvittaa myös tätä postausta. Tulin nimittäin ilmoittamaan, että täällä ollaan, vaikka perinteinen "postaus joka toinen päivä"-rytmi vähän venyikin. Kuuteen viime päivään on nimittäin mahtunut esikoisen nimipäivä, miehen syntymäpäivä, äitienpäivä, kaksi mökkipäivää, vieraita useaan otteeseen ja vielä tänään päiväkodin grillijuhla. Kiirettä on siis pitänyt. Ja vauvakin täytti eilen kolme kuukautta. Sen lisäksi, että poika on kasvanut ja kehittynyt kuin varkain, niin myös puut ovat alkaneet yllättäen vihertää ja valoisaa aikaa riittää jo melkein nukkumaanmenoaikaan asti.

Ja siitä päiväkahviseurasta. Isosiskojen alkuviikon päivähoitojärjestelyjen johdosta taidan täyttää lattemamman kriteerit, vaikka kahvilan erikoiskahvin sijasta nautin suodatinkahvia muumimukista omalla lattialla leikkimaton ääressä.