Tämän hetken takkityyli


Jotain hyvää näissä nollan yläpuolella huitelevissa lämpöasteissa sentään on, kun ulkona pärjää paremmin kuin hyvin villakangastakilla (sadesää onkin sitten ihan eri juttu, onnea on silloin tämä). Tämä pitkä villakangastakki on talvitakkisuosikkini ja näiden kuvien asukokonaisuutta voikin tällä hetkellä tituleerata ulkounivormukseni. Becksöndergaardin huivi on ollut käytössä melkein joka päivä hankkimisestaan lähtien ja pipokokoelmani helmi on tällä hetkellä tuo itse tekemäni harmaa myssy.

Tuntuu, että talviaikaan sitä näyttää päivästä toiseen samalta ihmisten ilmoilla liikkuessaan. Silloin kannattaakin suosia niitä omia lemppareita, niin fiilis on ratkaisevalla tavalla parempi. Ja toinen, mikä piristää ja tekee arjesta juhlavampaa tai lisää sitä jotakin viikonloppuun on omalla kohdallani huulipuna.

Takki mint&berry / nilkkurit Pier One / huivi Becksöndergaard / pipo omatekemä / reppu Mango

Joulukauden aloitus ja joulukoti edellisvuosina


Meidän perheen joulukausi alkaa aina perinteisesti Aleksanterinkadun joulukadun avajaisista. Joulujutut siis hiipivät pikkuhiljaa mieleen ja kaivelin esiin postauksia ja kuvia edellisvuosien jouluista. Muutama viime joulu on ollut tyyliin sopivasti varsin pastellinen ja samoilla linjoilla sitä mennään varmasti tänäkin vuonna. Toisaalta myös hieman tummemmatkin sävyt kiinnostavat.

Joulukorteille ja niihin mahdollisesti otettaville kuville en ole vielä uhrannut ajatustakaan ja joulukalenterikaan ei ole vielä edes idea-asteella. Kyllä harmittaa, että tämän viimevuotisen kierrätyspaperisen version pussukat tuli kaikki hävitettyä. Ei sitä nimittäin oikein enää ehdi väsäillä ja suunnitella samalla tavalla kuin vuosi sitten vielä hoitovapaalla. Jouluista ja koko perheen yhteistä puuhaa voi onneksi järjestää ilman joulukalenteriakin.

Onneksi sentään suurin osa itse väsätyistä koristeista on tallella ja itse asiassa nuo hamahelmitähdet ovat koristaneet kotia kesät talvet valmistumisestaan lähtien. Myös viimejouluinen adventtikynttelikkö on helppo tarvittaessa toteuttaa uudelleen, jos en keksi uutta ideaa.


Mekon muodonmuutos


Älä osta mitään -päivän tiimoilta ajattelin kirjoitella tästä kuvien mekosta. Koluan vähintään kerran vuodessa isoäitini kaapit, ja yllättävän usein vieläkin niistä löytyy sekä mummini että äitini käyttämiä vaateaarteita. Tämän mekon mummini hankki alun perin vanhempieni häihin päätyen kuitenkin olemaan käyttämättä sitä sen synkän värin vuoksi. Bongasin mekon jo useita koluamiskertoja takaperin, mutta se on roikkunut vaatehuoneen tangolla käyttämättömänä useasta syystä.

Röyhelökaulus ja pilkullinen kangas ovat aina vedonneet allekirjoittaneeseen, mutta kaksi kokoa liian iso mekko ja jopa tälle midimittaa fanittavalle liiankin tanttamainen helman pituus ovat estäneet tehokkaasti käyttöaikeet. Kierrätykseenkään en ole ensin mainittujen ominaisuuksien vuoksi mekkoa raaskinut laittaa.

Omat ompelijan taidot eivät mekon tarvittavaan muokkaukseen ole riittäneet, mutta viimeinkin sain vietyä sen ammattilaisen muokattavaksi, kun eräs perhetuttu vinkkasi pätevää ja kohtuuhintaista ompelijaa. Ja siinä se pilkullinen unelma nyt odottaa sopivaa tilaisuutta päästäkseen käyttöön minun päälläni. Istuvaksi pienennettynä, helma lyhennettynä.

Ja mitenkö tämä liittyy tämän päivän teemaan? No vaikka niin, että aina ei kannata hankkia uutta, vaan katsella omia vaatteitaan myös sillä silmällä, että niistä itse tai taitavamman avustuksella saattaa saada muokattua sellaisen, että sille löytyy käyttöä. Sen sijaan, että etsii uuden (mahdollisesti lähes samanlaisen) tilalle.


Seesteinen lauantaiaamu


Tänään oli kyllä aika onnistunut lauantaiaamu. Melko kaoottisen, mutta kohtuullisen myöhäisen (klo 9) herätyksen ja aamupuuron jälkeen ei ollut kiire minnekään ja kaikki syventyivät tekemään omia juttujaan. Mies luki, kuopus leikki autoilla ja tytöt helmillä. Itse karkasin takaisin yläkertaan neulomaan aamukahvin ja kameran kanssa. Puikoilla on nimittäin tällä hetkellä uusi neule, mutta vanha lanka. Vuoden vähäisen käytön jälkeen tämä neule nimittäin sai purkutuomion ja on nyt muotoutumassa uudeksi. Ja tällä kertaa on ihan oikea ohjekin. Kyllä on muuten helppoa, kun ei tarvitse itse laskeskella ja pähkäillä silmukoita ja mittoja. Sen kun seuraa vain (norjankielistä) ohjetta.

Finlaysonin värikkäiden lakanoiden lisäksi liinavaatekaapistamme löytyy tämä yksi valkoinen lakanasetti (joskus saatu kaupanpäällisenä H&M:n postimyynnistä, muistatteko vielä ne ajat?). Jotenkin nuo valkoiset lakanat tulee valittua aina silloin, kun kaipaa pikkuisen lisää ylellisyyttä. Vaikka pehmeät ja kuluneet lakanat ovatkin kaukana niistä jäykähköistä hotellilakanoista, ne ovat silti (tai ehkä juuri siitä syystä) ihan täydelliset.

Tyylimietteitä


Täällä on taas pohdittu omaa tyyliä ja kulutuskäyttäytymistä. Jostain syystä näitä juttuja tulee mietittyä aina näin syksyisin. Siitä on nyt melko tarkalleen vuosi, kun konmaritin vaatekaappini. Vuodessa on tullut hankittua uusiakin vaatteita, mutta vaatevarasto on silti pysynyt ilahduttavan suppeana ja toimivana.

Nyt syksyllä aloitin säästökuurin, jonka tarkoituksena on minimoida kaikki turhat menot. Tämä koskee myös vaatemenoja. Päätin pyrkiä ostamaan vähemmän, mutta laadukkaampaa, mahdollisuuksien mukaan ekologisempaa ja eettisempää (mielellään kotimaista). Yritän täydentää vaatekaappiani tästä lähtien päämäärätietoisemmin sellaisilla vaatteilla ja asusteilla, joilla todennäköisesti on käyttöä useiksi vuosiksi ja jotka myös kestävät yhtä kauan. Hankin harkiten ja vaalin niitä vaatteita, jotka minulla jo on.

En tykkää olla tällaisissa jutuissa kuitenkaan täysin ehdoton, joten varmasti tästä periaatteesta tulee tingittyä aika ajoin. Olen nimittäin sitä mieltä, että myös halpisvaate voi olla investointi useiksi vuosiksi, jos se puhuttelee ja istuu osaksi omaa tyyliä (tästä löytyy omastakin vaatekaapista lukuisia esimerkkejä). Ja toisaalta heräteostoskin voi olla täydellinen nappiostos. Mutta siis yllä toimintasuunnitelmaa ainakin suurimmaksi osaksi aikaa.

Näissä kuvissa muuten se lokakuun "harkittu hankinta", Becksöndergaardin harmaa villahuivi, josta olen haaveillut pitkään ja joka löytyi Hulluiltä päiviltä varsin tuntuvalla alennuksella.

Takki Ellos / huivi Becksöndergaard / housut Lindex / nilkkurit Vagabond / reppu Mango / pipo omatekemä

Helppo omenapaistos


Pikainen poikkeaminen tänne blogin puolelle näin perjantai-illan kunniaksi. Otin nämä omenapaistoskuvat jo jokunen viikko sitten, mutta jotenkin nyt tuntui oikealta hetkeltä julkaista tämä omenainen resepti. Tein nimittäin samaa paistosta tänään (nelinkertaisella annostuksella tosin) Nosh-kutsuille saapuneille kavereille ja naapureille. Lähes vihoviimeisistä oman puutarhan omenoista.

Tätä paistosta onkin tullut leivottua syksyisin siitä saakka, kun resepti vajaa kymmenen vuotta sitten eteeni ilmestyi. Helpossa paistoksessa on niin yksinkertaiset ainekset, että ne löytyvät aina jopa tästä huushollista. Lisäksi reseptillä saa juuri sopivan kokoisen herkun meidän viisihenkiselle perheellemme.

Murea omenapaistos (n. 4 annosta)

n. 1,5 vehnäjauhoja
0,5 dl kaurahiutaleita
3 rkl sokeria
100 g margariinia

4 pientä omenaa
2 rkl fariinisokeria
1 tl kanelia

1. Sekoita jauhot, kaurahiutaleet, sokeri ja sulatettu margariini ryynimäiseksi seokseksi.
2. Kuori omenat ja poista niistä siemenkodat. Leikkaa omenat viipaleiksi tai lohkoiksi.
3. Voitele uuninkestävä vuoka ja pane omenapalat siihen.
4. Ripottele omenoiden päälle fariinisokeria ja kanelia. Levitä murotaikina päällimmäiseksi.
5. Paista paistosta 225-asteisen uunin keskiosassa 20 minuuttia tai kunnes paistoksen pinta on saanut hieman väriä.
6. Tarjoile paistos haaleana vaniljajäätelön kanssa.


Pipopolkka


Komensin torstaina etäpävää kotona tekevän miehen taloyhtion saunan terassille kuvaamaan uutta polkkatukkaani. Pituus, jonka päätin leikkauttaa hetken mielijohteesta matkalla kampaajalle. Ensimmäisenä päivänä epäilytti, ehkä jopa kaduttikin, mutta yhden yön nukuttuani päätös ja uusi tukka tuntui juuri oikealta ja olen edelleen fiiliksissä. Polkka on mielestäni nimittäin täydellinen pipokauteen, kun myssyn alla nököttävä ponnari näyttää tyhmältä nutturasta nyt puhumattakaan.

Ja tietenkään en näitä kuvia varten sitten kuitenkaan tullut laittaneeksi hapsujani mitenkään. Siinä ne nyt ovat sitten luonnontilassa, suoristamattomina, toinen puoli taipuneena vasemmalle ja toinen oikealle. Lytyssä juurikin sen pipon jäljiltä.
T-paita Gina Tricot / neuletakki Lindex / tekonahkahame Vero Moda / nilkkurit Pier One / kaulakoru ystävän tekemä