Takaisin mustaksi


Nämä Leen pari vuotta vanhat mustat farkut ovat ahkerassa käytössä kesät talvet (uusimpia asukuvia niistä täällä ja täällä), ja niiden väri olikin jo haalistunut kaikkea muuta kuin mustaksi. Harmahtavuus ei sinänsä olisi ehkä niin haitannut, ellei kulumisen jälkiä olisi ilmaantunut jokseenkin häiritseviin paikkoihin, kuten puolisääreen siihen kohtaan, mihin ilmeisesti kumisaappaat ovat hanganneet.

Olen joskus aikaisemminkin pyöritellyt mielessäni tätä haalistuneiden vaatteiden värien palauttamista värjäämällä. Aina se on kuitenkin tuntunut liian työläältä. Olen ajatellut, että pesukonevärjäystä en ainakaan uskalla kokeilla, ja vadissa värjääminen taas on vaikuttanut hitaalta ja sotkuiselta prosessilta.

Nyt kun syksyllä intoa kaikenlaisille projekteille näyttää olevan muutenkin enemmän, niin päätin viimein ryhtyä värjäyshommiin ja marssia lähiostarin Tokmannille ostamaan pienen purkin Nitorin mustaa all in one -tekstiiliväriä (hinta alle 6 euroa). Värjääminen osoittautuikin paljon pelkäämääni helpommaksi: väripussi ja farkut pesukoneeseen ja lopputuloksena uudestaan mustat lempifarkut. Ja pesukonekaan ei kärsinyt värjäysprojektista. Aivan naurettavan helppo tapa saada muuten täydellisille farkuille lisää käyttöaikaa.


Donitsista asiaa


On jo muutaman päivän tuntunut siltä, että haluaisin päivittää blogia (ennen kaikkea siksi, että siitä tulee tosi hyvä mieli), mutta kun ei ole ollut aikaa eikä oikein asiaakaan. Eipä sitä asiaa ole vieläkään, paitsi että neuloin äsken hiusdonitsin jämälangoista ja otin siitä valokuvia. Syyskuun vesisade ropisee ikkunoihin, lasten serkku on yökyläilemässä ja 4-vuotias puolestaan mummilassa. Nuo kuivakukan näköiset kukat löytyivät miehen perheen siirtolapuutarhamökiltä, ja omalle mökillekin pitäisi mennä keräämään tomaatit ja sammuttamaan jääkaappi ennen ensi viikon viileitä öitä. Että sellaista. Kupissa olevan kahvin ehdin muuten jo puoliksi juoda ennen kuin donitsi valmistui.


Onnistunut asu


Pääsemme huomenna Anssin kanssa viettämään iltaa ystäväpariskunnan bileisiin, ja tämä edelliseen iltamenoon omasta vaatehuoneesta löytynyt asukokonaisuus on vahva ehdokas huomisenkin päällepantavaksi. Olin ihan hurjan tyytyväinen tähän asuun, kuten kuvien iloisesta ilmeestäkin voi päätellä. Pitkän hamekesän jälkeen farkutkin tuntuivat hyvältä päällä, tuo pusero ei nyt oikeastaan petä koskaan, ja Tallan puukengistä on tullut varma valinta aina, kun tiedossa tavallisuudesta poikkeavaa ohjelmaa.

Meinasin muuten kertoa teille tämän vaatteistani vanhimpiin kuuluvan puseron tarinan, mutta tajusin, että olenkin tehnyt sen jo täällä. Siinä on hyvä esimerkki, että joskus ketjuliikkeestä ostettu tekokuituvaatekin voi kestää vuosia, tässä tapauksessa jo yli kymmenen.

toppi BikBok (2007) // farkut Lee (2017) // puusandaalit Talla (2018) // laukku Herttoniemen pihakirppis (2019) // korvikset Århusista

Elokuu mökillä


Elokuussakin ehdimme nautiskelemaan mökillä, vaikka arki toikin mukanaan kiireet. Parhaimpia olivat koko perheen arki-iltavisiitit ja elokuun puolivälin vaiheilla vietetty mökkiviikonloppu, joka tuntui ihan lomalta yöpymisineen kaikkineen. Elokuun alussa vietettiin mökillä myös tyttöjen syntymäpäiviä sukulaisille, jonka jälkeisistä tunnelmista kertovatkin tämän postauksen kolme ensimmäistä kuvaa.

Tämä kesä jää mm. mieleen jättimäisisitä sipuleistaan, jotka selkeästi tykkäsivät alkukesästä pariin otteeseen levittämästäni viherkatteesta. Isoimmat niistä ovat nimittäin miehen nyrkin kokoisia. Maatiaisen siemenistä idättämäni tomaatit, Matinat ja Potattomatit, puolestaan rehottavat omassa lavassaan (johon tyhjensin mullaksi useampia kasvatussäkkejä) ja ovat tällä hetkellä täynnä raakileita.