Vuosi 2017

Joulu sujahti ohi kuin varkain ja nyt elellään jo vuoden viimeisiä päiviä. Päätin tavoilleni uskollisena taas käydä hieman läpi kulunutta (blogi)vuotta ja kokosin kollaaseja blogin eri aihealueisiin liittyen.

Vuosi 2017 on ollut varsin hyvä blogin ulkopuolellakin. Heti tammikuussa kuopus aloitti päiväkodin ja itse palasin yrittäjäksi, keväällä alkoi ensimmäinen kokonainen kausi mökillä sen uuden alun jälkeen, kesällä täytin 35 vuotta ja syksyllä pohdiskelin erään työmahdollisuuden tiimoilta enemmänkin tämänhetkistä työtilannetta ja arkeamme päätyen lopulta siihen lopputulokseen, että juuri näin on hyvä.


"Näin on hyvä" -teema näyttää vallinneen kotioloissakin, sillä koti ei ole kokenut sen suurempia muutoksia tämän vuoden aikana. Ainoa merkittävä mullistus oli työhuoneen uudelleenjärjestely ja samalla työpöydäkseni tuunautunut vanha Lundian kirjahylly (joka on muuten toiminut työoloissa täydellisesti).


Pukeutumisessa on selkeästi tänäkin vuonna miellyttänyt midimitta, niin helmoissa kuin lahkeissakin. Rakastuin palavasti keväällä hankkimiini culottes-housuihin ja ne ovatkin olleet ahkerassa käytössä siitä lähtien. Nyt syksyllä aloin kiinnittää entistä enemmän huomiota omaan kulutuskäyttäytymiseeni, mikä varmastikin näkyy omassa tyylissä ja vaatekaapissa jatkossa.


Perheen kanssa pääsimme reissaamaan Sveitsissä ja Italiassa. Matkakuulumisten lisäksi lapset & perhe -tunnisteen alle päätyi mm. jälleen raportti tyttärien kesäkuisista kaverisynttäreistä.


Alkuvuosi oli käsitöiden osalta melko hiljainen, mutta kesän jälkeen innostuin neulomaan itselleni puseroita, joista kummatkin esittelin myös täällä blogissa (petrooli ja harmaa).


Kesä mökillä oli mahtava kyseenalaisista kesäkeleistä huolimatta (kyllä sitä aurinkoakin on näköjään riittänyt ainakin näiden kuvien perusteella). Mökillä vietettyjen kesälomapäivien lisäksi nautin suunnattomasti myös työpäivistä kesätoimistossani. Lienee sanomattakin selvää, että uuden mökkikauden odotus on jo alkanut.


Ruoka & leivonta -tunnuksen alta löytyy tältä vuodelta erilaisia leivonnaisia ja yksi pastakin.

Huomisen jälkeen toivotetaankin sitten tervetulleeksi vuosi 2018. Jännä nähdä, mitä kaikkea kivaa se tuo tullessaan!

Joululomalla


Tänään on kyynelehditty esikoisen koulun joulujuhlissa (Jouluyö, juhlayö ja kyyneleet vain virtaavat) ja kiristetty hermoja viimeisen työprojektin ja kolmen lapsen keitoksessa. Mutta nyt se olisi vihdoin loma, lähestulkoon reilun viikon mittainen, sillä päätin pistää firman kiinni tammikuun alkuun asti (yhtä työtä lukuun ottamatta tosin). Kuusi ostettu ja koristeltu, tämän joulun toinen piparkakkutaikina tekeytymässä, lahjatkin melkein kaikki hankittuna (illalla tiedossa paketoimista) ja viikolla sairastelleet lapsukaisetkin jo lähes terveinä.

Nämä asukuvat ovat oikeasti jo kuukauden takaa, mutta tuo kuvissa näkyvä tyytyväinen hymy on tälläkin hetkellä ajankohtainen. Tuntuu, että tätä lomaa onkin jo odotettu!

Neule Selected / hame Y.A.S / nilkkurit Pier One / kello Daniel Wellington

Neule nimeltä Alba


Alba genser. Alba sweater. Jouluneule. Alien-neule. Hartaasti neulotulla harmaalla ihanuudella on monta nimeä (jälkimmäinen Anssin keksimä, liittyy kuulemma tuohon selän lettikuvioon). HipKnitShopin norjankielisellä (löytyy myös englanniksi) ohjeella ja Snurresta hankitulla (ja tästä neuleesta puretulla) Gepardin Puno-langalla toteutettu neule valmistui kuin valmistuikin jouluksi. Ensimmäinen alusta loppuun ohjeen mukaan neulottu neule onnistui sen verran nappiin, että taidan jatkossakin suosia valmiita ohjeita omien sovellusten sijaan.

Tarkkasilmäisimmät varmasti huomaavat kuvista pienen kauneusvirheen. Toinen hiha on sentin pari toista lyhyempi, koska lanka loppui kesken. Päällä tuota puutetta ei onneksi huomaa. Eikä sitä, että jouduin hyödyntämään kaikki lyhyimmätkin langanpätkät, että sain hihan edes noin pitkäksi.

Mutta muuten neule on kuin unelma. Täydellinen.

Joulukiireitä


Kaikenlaisia jouluun liittyviä ja liittymättömiä menoja. Lisäksi väsähdin jostain syystä itsenäisyyspäivän jälkeen, ja kaikki energia meni viikon ajan lähestulkoon pelkkään arjen pyöritykseen. Joulufiilis alkoi nousta toden teolla vasta torstaina, kun pääsimme miehen kanssa treffeille jouluiseen Helsinkiin. Kiertelimme Tuomaan markkinoilla, ihailimme jouluvaloja, kävimme kahvilla ja suunnittelimme joululahjoja. Eilen sitten sain viimein hommattua hyasintitkin ja tänään on ennakoitu tulevaa siivoamalla. Keittiössä nousee pullataikina ja tähän viikonloppuun on luvassa vielä kahdet pikkujoulut, joten eiköhän tämä tästä. Lisäksi ensi viikko vaikuttaa yllättäen edeltäjiään rauhallisemmalta ainakin menojen suhteen.

Löysin Tuomaan markkinoilta muuten tuon kuvissa vilahtavan tuoksukynttilän. Candle Light Storyn soijavahakynttilät ovat täysin vegaanisia ja lisäksi Suomessa pientuotantona valmistettuja. Kojussa myytiin jouluisempiakin tuoksuja, mutta itse päädyin sesongista riippumattomampaan vaihtoehtoon. Vielä kun sitä raaskisi polttaakin.


Itsenäisyyspäivän juhla-asu


Asulinjalla jatketaan, sillä itsenäisyyspäivänä tarjoutui viimein tilaisuus pukeutua ompelijalla muokattuun mummin mekkoon (lisää tarinaa mekosta täällä). Olisinpa tajunnut ottaa teille myös ennen-kuvan, sillä mekko on muuttunut varsin paljon yllättävän pienillä muokkauksilla. Ja voi että, kuinka pidänkään siitä nyt. Hihoista, pilkuista, röyhelöistä, mallista ja helman pituudesta. Täydellinen mekko hieman juhlavampiin menoihin, kuten vaikkapa juuri rakkaan kotimaan 100-vuotisjuhlintaan.

 Mekko mummin vanha / nilkkurit Ecco / laukku Oliver Bonas / korvakorut Kalevala Koru

Jotain suomalaista


Itsenäisen Suomen lähestyvän 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi mielessäni kyti jonkinsorttinen "suomalainen asu" -postaus, ja koitin kaivella vaatekaapistani aiheeseen sopivia (siis suomalaisia) vaatteita. Saalis oli ällistyttävän köyhä. Nopealla inventaariolla omistamistani vaatteista vain neljä näyttäisi olevan jotakin suomalaista merkkiä: Noshin hame, Seppälän neuletakki, Marimekon neuleesta tuunattu villatakki ja Arolan poolo. Ja noista kaksi viimeksi mainittua oikeastikin "made in Finland". Kummatkin tietenkin äitini peruja, joten suomalaista suosivaksi allekirjoittanutta ei ainakaan voi vaaterintamalla tituleerata (mutta tähän toivon mukaan tulossa pientä muutosta).

Tähän asuun valitsin sitten toisen niistä Suomessa valmistetuista, Arolan pooloneuleen, enkä voi taaskaan olla kuin ihmettelemättä vanhojen vaatteiden laatua. Suomalainen villakankaisiin, villaneuloksiin ja neulevaatteisiin erikoistunut Arola lopetti toimintansa vuonna 1990, joten tällä neuleella on ikää ainakin sen verran ja rohkenen väittää, että vielä vuosia siihen päälle. Ja se on kuin uusi. Ei nukkaa, ei silmäpakoja, ei mitään merkkejä käytöstä.

Tämä neule on siis sinnitellyt ensin äitini ja sitten minun vaatekaapissani varsin pitkään, käyden välillä kääntymässä kirppiskassissakin (onneksi vain kääntymässä!). Sitä se laatu ja ajaton malli teettää.

Hei ja on tässä asussa jotain muutakin suomalaista: Maanantaimallin Kaarella-korvikset. Asusteiden puolella suomalaisuus ei nimittäin onneksi ole ihan niin alakynnessä.

Miten on teidän vaatekaappienne laita, löytyykö henkareilta ja hyllyiltä suomalaisia merkkejä tai Suomessa valmistettuja vaatteita? Olisi kiinnostavaa kuulla!


 Pooloneule Arola / hame Asos / nilkkurit Vagabond / korvakorut Maanantaimalli

Adventtikynttilät


Ensimmäinen adventtisunnuntai ei valjennut ihan yhtä talvisissa merkeissä kuin eilinen ja nyt parhaillaankin sade rummuttaa ikkunaan. Mutta nyt jos koskaan tuntuukin ihanalta sytytellä vähän kynttilöitä. Aloitin pyhäpäivän siivoamalla koko huushollin, joten siitäkin syystä olo on raikas ja tyytyväinen ulkona vallitsevasta märästä harmaudesta huolimatta. Adventtikynttilöiksi valikoitui kodin väreihin sopivasti sointuva nelikko, jotka päätin mallailun jälkeen iskeä sittenkin irrallisiin kynttilänjalkoihin.

Loppupäiväksi on tiedossa lisää kotona hengailua sekä illemmalla keskimmäisen tulevan koulun adventtijuhla. Tunnelmallista ensimmäistä adventtia <3

Lukupäiväkirja: lokakuu ja marraskuu


Olen laiminlyönyt lukupäiväkirjamerkintöjen tekemistä viime kuukausina aika törkeästi johtuen siitä, etten ihan kamalan paljon ole lukenutkaan (neulominen on ahmaissut merkittävän osan siitä ajasta). Nyt olisi kuitenkin taas kaksi kirjaa luettuna. Kummastakin muuten tykkäsin kovasti.

Lokakuun kirja on Mikko Kamulan Metsän kansa -trilogian ensimmäinen osa Ikimetsien sydänmailla. 1400-luvun Suomeen sijoittuva kirja yhdistelee mielenkiintoisella tavalla historiaa ja kirjan sivuilla todelliseksi muuttuvaa suomalaista mytologiaa ja vanhan kansan uskomuksia. Erityisen kiehtovaa minusta oli salaperäiseksi ja voimalliseksi kuvattu luonto sekä monet nykyihmiselle hämärästi tutut sanat, jotka saavat kirjassa alkuperäisen merkityksensä.

Marraskuussa luin Kate Mortonin Hylätyn Puutarhan, jonka tapahtumat puolestaan sijoittuvat 1900-luvun vaihteesta nykyaikaan, Englantiin ja Australiaan. Kirjan naiskohtalot kietoutuvat vuosikymmenten yli ulottuvaksi arvoitukseksi, jota lukijakin saa olla mukana ratkomassa. Kirja koukutti aika ajoin melko pahastikin, ja loppua kohden tällainen nyyhkijä sai liikuttua lukiessaan useampaan kertaan.