Vihreä lasikuutio


Löysin eilen mummini keittiön yläkaapista tämän vihreän maljakon. Sinne se oli hautautunut pakastekippojen ja tyhjien mehupullojen keskelle. Sain luvan viedä maljakon kotiin samalla kun mummi muisteli saaneensa maljakon aikoinaan äidiltäni äitienpäivälahjaksi. Tänään kävin ostamassa maljakkoon yhden jaloleinikin. Tuulahdus keväästä tähän lumiseen laskiaisviikonloppuun.

Perussetti


Viime aikojen asukuvat ovat liittyneet pitkälti hieman erikoisempiin tilaisuuksiin, joten päätin ikuistaa teille vaihteeksi tavallistakin tavallisemman arkiasun. Pitkä villakangastakki, lenkkarit, farkut ja neule. Siinäpä viime viikkojen suosituimpia asukokonaisuuden osia.

Lenkkarit saavat mielen kyllä kummasti keväisemmäksi, vaikka myönnetään, että välillä niillä on tullut liukasteltua päiväkodin pihalla ja samalla mielessä on käynyt, että olisiko sittenkin vielä pitänyt odottaa jonkin aikaa.

Neule Selected Femme / farkut Gina Tricot / takki mint&berry / lenkkarit Nike / huivi Pieces / pipo omatekemä / laukku Italiasta

Huomenta


Meidän lauantaiaamu alkoi tänään näissä merkeissä. Nyt jo toista kertaa tämän vuoden puolella katoimme miehen kanssa koko perheelle brunssipöydän. Tapa, joka on saanut paljon kiitosta varsinkin tyttäriltä. Erikoisherkut (kananmunat, pekoni, croissantit ja vaihtuva pirtelö) sekä valmis kattaus servetteineen näyttävät toistaiseksi purevan varsin hyvin. Aurinkoinen viikonloppu voi siis alkaa.

Pirtelöksi tein tällä kertaa varsinkin aamuun sopivan raikkaan karpalo-vadelmapirtelön, johon tarvitaan (kahteen annokseen):
3 dl karpalomehua
1 dl appelsiinimehua
150 g vadelmia
1 rkl sitruunamehua

Ihanaa viikonloppua!


Melko vaihtelevaa


Tämä arki tällä hetkellä nimittäin. Työrintamalla lähetellään CV:itä kolmella eri kielellä, täytellään rekrykaavakkeita verkossa ja töitä tupsahtelee mitä kummallisimpiin aikoihin (kuten kahdeksalta illalla). Pitkältä tauolta kun palaa freelanceriksi, niin aikaa riittää tässä vaiheessa vielä asioilla juoksemiseen, päiväkotiuransa alkutaipaleelta kaikki mahdolliset taudit itselleen imevän kuopuksen hoivaamiseen ja välillä kaikkeen turhanpäiväiseenkin. Mutta tällä hetkellä ihan hyvä juuri näin. Kun voi ottaa kaksivuotiaan kainaloon ja nukkua yhdessä päiväunet sohvalla tai käväistä aurinkoisena päivänä mökillä, niin sitä jaksaa välillä tehdä töitä iltaisin ja viikonloppuisinkin.

Hei ja eilen muuten kahvitettiin kotona esikoisen opettajaa! Sen verran merkittävä vierailu, että kaupasta lähti mukaan kimppu tulppaaneja ja leivoin lounastauolla muffinsseja.

Puutarhainspiraatiota Kööpenhaminasta


Ulkona on mitä ihanin helmikuinen talvisää, mutta meikäläinen on nähnyt vain kukkasia kohta viikon ajan. Jostain se vain yhtäkkiä iski, hirveä hinku suunnitella kevään kylvöksiä, kasvimaata ja puutarhaa. Siementilauksia on tehty useampaan paikkaan, kirjastosta on varattu kasa puutarhakirjoja, netistä on etsitty idätysvinkkejä ja ensi kesään liittyviä ideoita on rustailtu muistikirjaan lähes päivittäin. Enpä ole koskaan aikaisemmin kokenut mitään tällaista. Olo on kuin uudella mökinomistajalla.

Tässä siis pieni annos kukkaloistoa myös teidän talviseen päiväänne. Majoittauduimme viime kesän Kööpenhaminan reissullamme ihanassa Airbnb:n kautta löytämässämme asunnossa ja saimme kaupan päälle nauttia taloon kuuluvasta, asukkaiden yhteiskäytössä olevasta pihapiiristä. Puutarha oli juuri sopivan rönsyilevä ja huoleton minun makuuni ja siitä tulikin räpsittyä kuvia useaan otteeseen. Tuolla matkalla pihamme lisäksi lähes joka puolella muuallakin talojen seinänvieruksilla kukkineet salkoruusut (esim. ylimmässä kuvassa etualalla) ihastuttivat niin suuressa määrin, että ainakin juuri noiden kukkasten siemeniä tässä jo kovasti odotellaan saapuvaksi postiluukusta.


Taaperon nukkunurkka


Meidän kuopus täyttää ensi viikolla jo kaksi vuotta, mutta taaperon nukkumisjärjestelyt ja oma nurkkaus vanhempien makuuhuoneessa eivät ole juuri muuttuneet miksikään sitten omaan sänkyyn siirtymisen. Enkä usko, että muutoksia ihan heti on tiedossakaan. Toki jossain vaiheessa poika pääsee muuttamaan siskojensa kanssa samaan huoneeseen ja pinnasänkykin vaihtuu matalareunaiseen, mutta juuri nyt on hyvä näin.

Henkarissa roikkuu poikasen joulupukilta (kummitädiltä) saama päheä pilotti, joka odottelee keväisempiä lämpöasteita. Tarkoituksena olisi neuloa vielä pusakkaan sopiva katu-uskottava myssy kevätpäiviä varten.


Pilotti ja mekko


Kylläpä nyt viikot menevät nopeasti. Eivät meinaa nämä päivän asutkaan oikein pysyä vauhdissa mukana, vaan pääsevät tänne blogiin aina melkein viikon myöhässä. Niin tälläkin kertaa.

Ammennan yleensä inspiraatiota ja ideoita omaan pukeutumiseeni mm. lehdistä, blogeista, Instagramista ja Pinterestistä. Kovin usein silti ne kaikkein inspiroivimmat asuideat kävelevät vastaan. Kuten nyt esimerkiksi tällainen mekko ja pilotti -yhdistelmä Itiksen kauppakeskuksen käytävällä. Heti oli kokeiltava samaa itsekin. Alkuperäisessä asussa pilotti oli musta ja kokonaisuutta täydensi vielä huivi. Oman versioni toteutin kukkapilotilla ja ilman huivia, mutta niinhän sen kuuluukin mennä. Toteuttaa idea omannäköisesti, muokata siitä sopiva omaa vaatekaappia ja tyyliä varten.

Pilotti Vero Moda / mekko Object / sukkikset Pieces / nilkkurit Vagabond / korvakorut Snö of Sweden

Lukupäiväkirja: tammikuu


Uusi arki on tuonut mukanaan paljon ratikka- ja bussimatkustamista yksin (luksusta!). Vaikka joskus matkoilla tulee laukusta kaivettua esiin älypuhelin, niin mieluiten kulutan aikaani lukemalla. Tässä kuussa onnistuin valitsemaan luettavat sen verran nappiin, että kirjaa ei ole malttanut laskea kädestään aina kotonakaan.

Ajattelin nyt kokeilla yhdistää tämän lukuharrastukseni blogiharrastukseen ja ryhtyä pitämään täällä blogissa pientä lukupäiväkirjaa. Tiedossa ei ole mitään kovin syväluotaavia kirja-analyysejä tai juonipaljastuksia, vaan pyrin kuvailemaan lukukokemuksiani muutamalla sanalla.

Fredrik Backmanin En man som heter Ove löytyi Åhlénsin kirjaosaston bestseller-hyllystä jo jokunen vuosi sitten. Kirja selvisi konmarinoinnista ja päätyi luettavaksi jostain syystä vasta nyt. Hauska, mutta samalla myös surullinenkin kirja. Backmanilla on oma veikeä tyylinsä kirjoittaa ja mukaan mahtui myös sellaisia elämää osuvasti kuvaavia lauseita, jotka kolahtivat ainakin tähän osoitteeseen. Tarkoitus olisi saada seuraavaksi käsiin suomenkielinen käännös Mies, joka rakasti järjestystä (kirjasta tehdyn elokuvankin voisi katsoa). Kovasti nimittäin ihan ammatinkin puolesta kiinnostaa, minkälaisia ratkaisuja kääntäjä on tyylin ja kielen suhteen tehnyt.

Aki Ollikaisen Nälkävuosi taasen oli lohduttomin ja riipaisevin lukemani kirja pitkään aikaan (tai ehkä koskaan). Silti tarina ja teksti veivät mennessään.


Vi tror alltid att det kommer finnas tid kvar att göra saker med andra människor. Tid kvar att säga saker till dem. Och sedan händer något, och så står vi där plötsligt och tänker på ord som "om".
Fredrik Backman: En man som heter Ove