Rooman kokoisessa kaupungissa kaksi päivää on aivan naurettavan lyhyt aika, mutta näin jälkikäteen ajateltuna aika paljon ehdimme silti. Näimme Colosseumin ja Espanjalaiset portaat, odottelimme paavia Pietarinkirkon edustalla (turhaan, myöhemmin tosin kuulimme, että noin tunnin päästä käynnistämme paavi olisi ihan oikeastikin tullut parvekkeelleen tervehtimään), kävelimme Via del Corson päästä päähän Piazza Popololta Piazza Venezialle, maistoimme paikallisen asiantuntijan mukaan Rooman parasta jäätelöä (ja olihan se ihan mielettömän hyvää), leikimme lasten museossa (suosittelen varsinkin alle kouluikäisille) ja söimme vatsamme täyteen pastaa ja pizzaa (useasti). Ja ennen kaikkea nautimme kesästä! En ole tainnut koskaan ennen matkata syyslomalla etelän lämpöön ja olin suorastaan ällistynyt, että siellä sitä tosiaan vielä lokakuun lopussakin riittää. Pikkuisen päälle parikymmentä astetta on nimittäin aikamoista luksusta keholle ja mielelle, jotka ovat jo ehtineet unohtaa ne Suomen kesäpäivät aikoja sitten.
Koko perhe oli matkan päätyttyä sitä mieltä, että Roomaan on palattava (ekaluokkalaisen mukaan kahdeksi viikoksi). Seuraavalla kerralla käväisemme ainakin Villa Medicin puutarhassa (joka ikävästi oli juuri mennyt kiinni, kun sen portille ennätimme), majoittaudumme samaan hotelliin (yllä muuten näkymä meidän huoneen ikkunasta) ja syömme lisää jäätelöä.