Meidän päivä

Eilen oli treffipäivä. Veimme lapset puoliltäpäivin hoitoon Espooseen ja suuntasimme Kaivopuiston Caruselin upottaville sohville ja pohjattomien kahvikuppien ääreen, suussa sulavia ja aidolta voilta maistuvia pullia unohtamatta. Ilma oli mitä mielettömin, ja Etelä-Helsinki syysauringossa niin kaunis, että päätimme kävellä kahvin päälle keskustaan ja takaisin. Shoppailua, lisää kahviloita ja sitten vielä nepalilaiseen syömään. Täydellinen päivä, vaikka illansuussa suunnitelmat muuttuivat ja läksimmekin hakemaan toista lapsista hoidosta Lastenklinikan päivystykseen. Onneksi kuume ja vatsakivut saivat mitään sen suurempia toimenpiteitä vaatimattoman selityksen, ja nyt täällä suunnitellaan myös sunnuntain käynnistämistä ja vielä toisen lapsen hakemista takaisin kotiin.











Kengistä ja sukupuolesta

Kenkäkauden vaihtumisesta iloitseminen alkaa mennä jo kohtuuttomiin mittasuhteisiin. Sen verran fiiliksissä olen kaivaessani syys- ja talvikenkiä laatikoistaan yhdet kerrallaan taas käyttöön. Ensimmäisenä vuorossa olivat Cloun bootsit ja seuraavat pääsevät suunnitelmien mukaan käyttöön huomenna.

Kävin alkuviikosta hakemassa tyttöjä päiväkodista tässä samaisessa asussa. Bussissa kotimatkalla jonkin verran alkoholin vaikutuksen alainen mukava setä jutteli ensin tytöille ja kiinnitti sitten huomionsa nahkatakin alta pilkottavaan vatsaani todeten, että "Ja sieltä on poika tulossa". Naureskellen vastasin, että vielä ei asiasta ole tietoa, mutta että mies ainakin toivoisi, että olisi. Setä ennätti siihen vielä kertoa sanasen omasta lapsuudestaan ennen kuin antoi meille ystävällisesti tietä jäädä pois bussista.

Ensi viikolla tuohon näköjään muidenkin kuin meidän perheen mieltä askarruttavaan kysymykseen saadaan vastaus, sillä suuntaamme tiistaina rakenneultraan. Päällimmäisenä jännityksen aiheena tietenkin on, onko vauva kunnossa, mutta kyllähän tuo kysymys vauvelin sukupuolestakin jännittää, sillä olemme päättäneet, että haluamme kuulla sen, jos se vain on mahdollista ultrassa nähdä. Itselläni on ehkä pikkuisen enemmän sellaisia viboja, että meille tulisi kolmas tytttö, mutta katsotaan...





Mekko Boden / nahkatakki New Look / kengät Clou / huivi H&M (miesten puoli) / legginsit Asos Maternity
 

Maanantai-ilta

Eilen illalla oli ehkä ensimmäistä kertaa ihan oikeasti tosi syksyinen fiilis. Pimeää ja sade ropisi ikkunoihin. Mitä paras tekosyy herkutella vähän tummalla suklaalla (kokeilussa Fazerin uutuus, joka oli kyllä tosi hyvää) ja hörppiä vihreää teetä. Illan herkkuhetkestä kuuluu kaikki kiitokset Anssille, joka minun lukiessa tytöille iltasatua kävi kaupassa hankkimassa kyseiset maanantai-illan eväät (taisi miehenkin teehammasta kolottaa). Lisäksi syksyistä väriä kynsiin ja sohvannurkkaan lukemaan viimeisimmältä Tukholman reissulta bongatun lempilehden uusinta numeroa. Välillä ne sateiset maanantaitkin on ihan kivoja.





Mekoilla mennään

Tuntuu, että maha on tämän viikon aikana pompsahtanut oikein kunnolla esille. Viimeisetkin normifarkut rupesivat puristamaan ja koska äitiysfarkut vaativat toistaiseksi vieläkin isompaa palloa pysyäkseen ylhäällä kunnolla, niin tämä välivaihe luotetaan äitiyssukkiksiin ja -legginseihin. Onneksi olen mekkotyttöjä.

Vaikka tässä asussa on turvauduttu osittain jo mama-malliston vaatteisiin, niin vakaana aikomuksenani on sinnitellä omilla normivaatteilla mahdollisimman pitkään. No joo, poikkeuksena tietenkin juuri housut, legginsit ja sukkikset. Mutta onneksi moni muu vaatekappale on todettu yhteensopivaksi ainakin vielä tämän kokoluokan vauvamasun kanssa.





Mekko H&M Mama (ystävän vanha) / neuletakki Boden / vyö Global / sukkikset H&M Mama / huivi Pieces / tennarit Converse

Pieniä muutoksia

Syksy (ja päätään hiljalleen nostava pesänrakennusvietti) on siis tosiaan tuonut mukanaan pieniä muutoshaluja sisustuksen suhteen ja ensimmäisenä käsittelyyn joutui se helpoin kohde, nimittäin olohuoneen sohva. Sohvan tyynyt vaihtuivat siis tummanpuhuvampiin kesäisen hempeyden tieltä ja lisäksi innostuin yksi ilta muokkaamaan myös olohuoneen taulukollaasia. Siinäkin värikkyys ja hempeys tekivät tilaa mustavalkoisuudelle. Mitään kovin radikaalia muutosta en kuitenkaan saanut aikaiseksi, sillä kehysten paikkojen muuttaminen olisi tarkoittanut liian suurta työtä. Siksi siis lähinnä kuvat kehysten sisällä vaihtuivat. Muutos se on pienikin muutos. Varsinkin kun edellinen kollaasi saikin olla koskemattomana runsaan vuoden päivät.





Kurkistus syysgarderobiin

Aurinkoista maanantaita kaikille! Viikonloppu tuli vietettyä tyttöporukassa mökillä, ja vaikka tämä mamma painui raittiista ilmasta ja kaikesta puhumisesta uupuneena eilen pehkuihin jo yhdeksän maissa, niin olo on silti rentoutunut ja onnellinen. Kiitos tytöt <3

Aurinkoinen ja syksyisen kirpeä aamu sai minut penkomaan vaatehuoneesta teille esiteltäväksi muutamia tämän syksyn varteenotettavia tulevia lemppareita. Harmaan lisäksi lempivärejä näyttävät olevan (edelleen) musta ja vaaleanpunainen. Vaatteista suosikkeja ovat oma rakas nahkatakki, mekot/tunikat, muhkeat huivit ja pörröiset neuleet. Jalkinepuolella olen vielä toistaiseksi pärjännyt lenkkareilla, tennareilla ja ballerinoilla, mutta kovasti tekisi mieli kaivaa esiin myös ne syksyisemmät kengät.





Aamuaurinko

Syyskuun aamuaurinko on ilahduttanut muutamana aamuna paistamalla ihanasti yläkertaan. Tosin nämä kuvat eivät ole ihan reaaliaikaisia, sillä tänäänkin ikkunan takana oli vastassa tiheähkö sumu.

Huomaa kyllä syksyn tulleen ja päivien hieman jo lyhentyneen, sillä aamuaurinko ei suinkaan ehdi aamuisin lempeästi herättelemään, vaan nämäkin kuvat on räpsäisty nopeasti vasta siinä vaiheessa, kun lapset ovat seisseet eteisessä jo täydessä varustuksessa valmiina lähtemään päiväkotiin. Ja sitten äiti on vielä koetellut poloisten kärsivällisyyttä kapuamalla kamera kourassa yläkertaan kuvailemaan.





Lokkeja ja variksia

Olin jossain vaiheessa mieltynyt mekkoihin, joiden heti rinnan alla oleva leikkaus oli tällaiselle melko huonoryhtiselle epäedullinen. Minulta nimittäin tiedusteltiin usein, olenko raskaana ja pariin otteeseen jopa onniteltiin suoraan perheenlisäyksen johdosta. Traumatisoiduin näistä kokemuksista sen verran, että mekot ovat lojuneet vaatehuoneessa jokseenkin käyttämättöminä (osasta olen hankkiutunut jo eroonkin). Hassua ja ironistakin, että nyt, kun oikeasti olen raskaana, nuo samaiset mekot piilottavat orastavan vauvamahan varsin tehokkaasti.

Tästä mekosta 5-vuotias totesi tänään seuraavaa: "Toi on toi varismekko." Äidin ilmeen nähtyään neiti korjasi sanomisiaan: "Ei vaan siinä on mustia lokkeja".

Lämmin yhteiskiitos vielä kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille! Olette ihania <3




Mekko Asos / legginsit Asos Maternity / huivi Turkista / ballerinat Warehouse / neuletakki H&M

Kolmas


 
Meidän perheen elämässä on alkuvuodesta tiedossa muutoksia, jotka varmasti tulevat näkymään jossain määrin täällä blogissakin. Perheemme on nimittäin tarkoitus kasvaa yhdellä ensi vuoden helmikuussa. Alkuraskauden kuvotuksesta, oksentelusta, turvonneesta olosta ja kiukkuisuudesta on nyt selvitty, ja vauvan ensimmäiset, hipaisun omaiset potkutkin olen onnellisena saanut jo viikon verran tuntea. Suurin osa läheisistämme ja ystävistämme on tähän mennessä kuullut uutisen ja siksi nyt tuntui olevan oikea hetki kertoa asiasta teillekin.

Yrittäjän päivä

Tänään vietetään Yrittäjän päivää. Sen lisäksi, että juhlistan itseänikin koskettavaa merkkipäivää päiväkotimatkalla haetulla latella ja cookiella, niin ajattelin myös hieman avautua aiheesta täällä blogissa. Olen toiminut yksityisyrittäjänä (freelance-kääntäjänä) valmistumisestani lähtien, eli n. 2,5 vuotta (kun ajasta vähennetään kuopuksen äitiysloma). Oman alan töitä palkollisena tuli kokeiltua opiskeluaikoina, joten vertailukohtaa siihenkin suuntaan löytyy jonkin verran.

Toistaiseksi tämä on ollut minulle se ehdottomasti paras työmuoto joustavuutensa vuoksi. Rauhalliset ja kiireettömät aamut sekä läheisten kanssa vietetyt vapaatorstait tosin kostautuvat joskus ilta- ja viikonlopputöillä ja hermoja kiristävällä stressillä, mutta kuitenkin koen pystyväni tarjoamaan tytöille rauhallisemman ja enemmän läsnä olevan äidin kuin jos paiskisin töitä 7,5 tuntia päivässä kodin ulkopuolella. Lisäksi torstain vapaat mahdollistavat laatuajan vieton tyttöjen lähes 90-vuotiaan isomummin kanssa.

Välillä tämä työ saattaa tuntua yksinäiseltä (varsinkin kun minulla on entuudestaan kokemusta ainoastaan aivan mahtavista työyhteisöistä) ja sitä vertaistukea ja kollegoita kaipaisi kovastikin. Toisaalta tämä työskentelymuoto on opettanut minua itsenäisemmäksi. Tunnen rajani ja itsekurikin on lisääntynyt melkoisesti (no joo, joskus sitä koneella istuessaan eksyy surffailemaan aiheen vierestä ja päikkäreitäkin on tullut nukuttua, tai sitten käy niin kuin nyt, kirjoitan blogia, vaikka muutakin hommaa olisi). Työvirtojen aaltoliike tuottaa milloin kiirettä tai positiivista innostusta, milloin turhautumista ja jopa rahahuolia, mutta ainakin kiireisinä aikoina auttaa ajatus, että tekemäni ylityöt tulevat suoraan omaan pussiini.

Ja sitten ne työt. Ainakin omalla kohdallani freelancerina toimiminen on mahdollistanut huomattavasti runsaamman kirjon erilaisia toimeksiantoja kuin mihin tietyn firman palkkalistoilla olevilla on tällä alalla yleensä mahdollisuus. Olen kääntänyt tekstejä mitä mielikuvituksellisemmista aiheista, osallistunut mielettömän mielenkiintoisiin projekteihin ja oppinut uutta sellaisista asioista, joille tuskin muuten olisin uhrannut ajatustakaan. Ja vaikka tämä homma on enimmäkseen sitä yksin koneella kyhjöttämistä, niin olen työni kautta kyllä saanut törmätä myös useisiin mielenkiintoisiin ihmisiin.

Yksityisyrittäjän työssä niin paljon on sinusta itsestäsi kiinni. Omasta aktiivisuudestasi, ammattitaidostasi, asenteestasi, motivaatiostasi ja jaksamisestasi. Se tuo mukanaan haasteita, mutta myös rajattoman määrän mahdollisuuksia.



Kippopäivitys

Toukokuiselta Turkin matkalta meille kotiutuneet koristeelliset kipot ovat viimein löytäneet paikkansa (matkan ostoksia voi käydä vilkaisemassa täältä). Liila pääsi olohuoneen string-hyllyyn ja pienen turkoosin otin makuuhuoneeseen näppäräksi säilytyspaikaksi korvakoruille ja muille pienen pienille asioille.

Syksyn myötä olohuoneen värien päivityshalu alkaa taas nostaa päätään, ja täällä jo kovasti pohditaankin, minkälaista uudistusta sitä kaipaisi...