Uutta väriä

Terveisiä syyslomalta, joka on ollut niin täynnä puuhaa, etten ole aikaisemmin ehtinyt kuulumisia kirjoitella. Suurimman osan ajasta on vienyt alkuperäisen suunnitelman mukaan kodin laittaminen. Aluksi rymsteerasimme yläkerrassa, kun me vanhemmt viimein luovuimme miehen "master bedroomiksi" nimittämästä isommasta makuuhuoneesta ja siirsimme tavaramme pienempään makkariin. Lapset saivat siten enemmän tilaa leikeilleen, ja uuteen lastenhuoneeseen mahtuu myös paremmin kirjoituspöytä koululaisille.

Ensi ajatuksella varsin mutkattomasta huoneiden vaihdosta muotoutui todellinen minikokoinen muutto, sillä huoneiden lisäksi muutettavana oli kaksi vaatehuonetta, joista varsinkin toinen oli aivan täyteen ahdettu. Huonekalujen siirtelyn lisäksi täällä on siis tosissaan käyty tavaroita läpi, karsitty ja kerrytetty kirppiskasaa ja etsitty uusia säilytyspaikkoja.

Yläkerran projekti on edelleen sen verran vaiheessa, että näissä kuvissa komeileekin se toisen kotiprojektin lopputulema. Nimittäin olohuoneen seinä, joka sai eilen uuden värin pintaansa. Kotioloissa ensimmäistä kertaa värillistä maalia käyttelevälle pariskunnalle tämä homma oli varsin jännittävä, mutta olemme lopputulokseen tosi tyytyväisiä. Värivalinta (Tikkurilan Salaisuus) osui nappiin ja pieniä kömmähdyksiä lukuun ottamatta projekti onnistui suuremmitta katastrofeitta. Tiedetäänpä ainakin, mitä ensi kerralla tehdään toisin.

Tällä hetkellä koti tuntuu kuin uudelta, sillä näin massiivisia muutoksia täällä ei olekaan tehty sitten kuuden vuoden takaisen muuton.

Vaiheessa

Tämän syksy on siis tuonut mukanaan melkoisen uudistusinnon kodin ja sen sisustuksen suhteen, ja tällä hetkellä tuntuu, että lähes jokainen huone on jonkinlaisessa välitilassa. Vanhaan järjestykseen on kajottu, mutta mikään ei ole vielä valmista. Melko tuskastuttavaa siis.

Sama on tilanne myös olohuoneessa kirjahyllymme suhteen. Sen keventämisen aloitin toissailtana siirtämällä puolet lehtikokoelmistani taloyhtiön kierrätyshyllyyn naapureiden luettavaksi. Tuo vanha kellastunut Lundia olisi tarkoitus maalata valkoiseksi, kunhan pääsisin maalikauppaan asti. Joten tämäkin projekti on siis, no, vaiheessa. Kuvasin kuitenkin tämän vanhan uskollisen palvelijamme kesken muodonmuutoksen, jotta maalausprosessin jälkeen olisi niitä kuuluisia ennen-kuvia, mihin sitä lopputulosta voisi sitten vertailla.

Treffit rautakaupassa

Anssi lupasi heti muutettuamme tehdä parvekkeellemme seuraavaksi kesäksi lattialaudoituksen ja tänään päästiin aloittamaan tuo projekti ja viettämään laatuaikaa Bauhausiin. Ja oli muuten kivat ja erilaiset deitit. Ohjelmassa lautojen valikointia, sahaamista ja pähkäilyä, miten ne saadaan pakattua autoon. Kaikki meni kuitenkin ihmeen vaivattomasti (miten sattuikin, että takakontista löytyi kaikki tarvittavat välineet) ja päästiin ruokailemaan kiinalaiseen buffettiin ja vielä turvallisesti takaisin kotiinkin.

Nyt laudat on viety parvekkeelle odottamaan projektin seuraavaa vaihetta. Ja siellä odottaa myös emännän oma pieni rinnakkaisprojekti: siemenet on vieläkin kylvämättä ja taimien kasvatus aloittamatta...

Today me and my husband  had a date in a big hardward store. Different, but fun. A project called "new floor for the balcony" has started...

401

Huonekalumme vähenevät pikku hiljaa. Jotkut lähtevät kaatopaikalle, jotkut uusille omistajille. Tänään lähtivät Artekin 401-nojatuolit. Ne tulevat meille kyllä vielä takaisin. Uudistuneina uuteen kotiin. Ne lähtivät nimittäin äsken verhoilijan matkaan. Ruskeista, ajan ja lapsiperheen murjomista tuolivanhuksista olisi tarkoitus tulla turkoosit. Jännityksellä odotan lopputulosta.

Istumapaikat olohuoneessa rupeavat huolestuttavasti hupenemaan. Tällä hetkellä sohvan virkaa toimittaa vanha rautasänky. Mutta sekin on jo myynnissä.

Uusi verhoilukangas on Lauritzonin Feel

Kirpputori

Eilisen vietimme aamuseitsemästä kahteen iltapäivällä Vallilan Valtterissa myymässä. Myytävää oli täysi henkilöautollinen. Niin paljon, että ihan kaikki ei edes mahtunut myyntiin. Siksi ehkä tuntuikin koko päivän, että tavara ei vähentynyt yhtään, vaikka kauppa kävikin tasaisesti. Oli siis ihan mukava yllätys, kun päivän päätteeksi voittoa oli kertynyt n.130 euroa (summasta jo vähennetty pöytävuokra 28e).

Myimme vaatteita, lastenvaatteita, kirjoja (jee, kirjataakka taas vähän keveni!), kenkiä, laukkuja ja muuta sekalaista. Mitään emme tuoneet enää kotiin, vaan lajittelin loput jo paikan päällä Uffi-pusseihin, roskiin ja mummin kellariin seuraavaa kirpputorikeikkaa odottamaan. 

Pahoittelen huonoa kuvaa. En jostain syystä tullut räpsineeksi kirpputorikuvia...

Vanha viime kerroista tuttu ilmiö tapahtui taas tällä kertaa: ensin hinnat olivat korkeammat, mutta sitä mukaa kun tunnit kuluivat ja epätoivo (”me ei päästä MISTÄÄN eroon”) kasvoi, niin alennusmyynnit alkoivat. Kestää taas pari päivää, että alitajunnassa kaihertava ajatus siitä, että jotain lähti ehkä liian halvalla, tyyntyy.

Sitten vielä yksi huomio: mä olen aivan surkea löytämään itse kirpputoreilta mitään. Nytkin kuuntelin ja katselin ihaillen ja hieman kateellisena vieressämme myyviä tyttöjä, jotka kummatkin omalla kierroksellaan olivat löytäneet todella ihania vaatteita. Itse omalla kierroksellani näin vain epämääräisiä vaatekasoja ja harmaata lasitavaraa. Pitäisi joskus ihan tietoisesti harjoittaa omaa ”kirppissilmää”.

Sohvaton koti

Nyt on tavaraa viety pakettiautollinen Sortti-asemalle. Mieli on kevyempi, vaikka pahalta tuntui rahdata noin paljon uusiokäyttöön kelpaamatonta kaatopaikalle... Huonoa omaatuntoa hieman rauhoittelee 36 euron jätemaksu ja se, että lajitteluasemalla sain edes muutaman tavaran heitettyä hyödynnettävien lavalle ja ainakin elektroniikkaroju ja ongelmajätteet päätyivät niille tarkoitettuun paikkaan.

Kun nyt kerran pakettiauto oli vuokrattuna ja tarkoituksena se, että kaatopaikalle ei tarvitsisi enää toistamiseen tämän muuton yhteydessä mennä, niin hyvästelimme sitten hetken asiaa sulateltuamme myös meidän parhaat päivänsä nähneen sohvan. Pois se olisi mennyt joka tapauksessa (eikä varmasti olisi kelvannut kierrätyskeskukseenkaan), joten ollaan nyt sitten kesään asti ilman. Toistaiseksi televisiota voi katsella nojatuoleissa istuskellen, mutta kun ne toukokuussa lähtevät verhoiltaviksi, niin sitten ollaan vissiinkin lattian tasossa.

Eipä sitä ihan joka päivä pääse sohvalle kumpparit jalassa hyppimään!

Löytöjä vintiltä

Ja vinttiteema jatkuu...

Varsinkin lasten kannalta ullakolta löytyi aikamoiset apajat. Helmi ja Armi leikkivät koko eilisen illan mun vanhoilla puuleluilla (hyvä, että ne löytyivät nyt, kun sellaiset vielä edes vähän kiinnostavat). Pikkulegot ja barbiet saavat odottaa vielä muutaman vuoden (vaikka äiti niillä mielellään jo leikkisi).

Ehkä eniten iloitsin näistä isoista jutuista, jotka tilan niin mahdollistaessa tulevat kaikki käyttöön ennemmin tai myöhemmin. Jopa Brion retrot nukenrattaatkin, vaikka ne Anssin mukaan ovat "kuin suoraan jostain kauhuelokuvasta".

Päivä ullakolla

Pääsiäiseksi suunniteltu vinttikomeron raivaus toteutui vasta tänään ja ullakolla tuli vietettyä tunti jos toinenkin. Nyt olo on jo vähän kevyempi, vaikka lajitellut rojut odottavat vielä jatkosijoituspaikkaa.

Meidän vinttikomeromme on suurin piirtein kolme kertaa normikomeroa suurempi ja täpötäynnä tavaraa (lisäksi olemme vallanneet väliaikaisesti (kahdeksi vuodeksi) myös pienen komeron käytävän vastakkaiselta puolelta, ääriään myöten täynnä sekin…). Puolustukseksi täytyy sanoa, että ei ainoastaan meidän perhe ole ehtinyt tuollaista määrää tavaraa keräämään, vaan osa niistä oli vielä rakkaiden vanhempieni peruja. Raivausurakan aloittaminen kummitteli siis mielessäni melko ahdistavana.

Tavarat siirrettynä vinttikäytävälle lajittelua varten

Joukosta löytyi niin turhaa kamaa, yllätyksiä kuin rakkaita muistojakin. Jopa sellaista, mistä luulin jo vahingossa luopuneeni. Nyt komeron sisältö on lajiteltuna neljään eri ryhmään osoitteen mukaan: uuteen kotiin, kirppikselle, kierrätyskeskukseen ja kaatopaikalle matkaavat säkit ja laatikot. Meidän mukanamme muuttaa noin kolmasosa. Jos joku tarvitsee joskus lainaan mehumaijaa, ilmakiekkopeliä tai rinkkaa, niin meiltä löytyy!

Kirjoista

Mutta mitä tapahtui niille kirjahyllystä karsimilleni kirjoille? Niitä oli yhteensä 140 (mistä voi päätellä, että noin 300 on vielä jäljellä).

Lähetin kirjalistan sähköpostilla neljään eri antikvariaattiin, joista kolmesta otettiin yhteyttä. Yhteensä sain myytyä 30 kirjaa. Keskimääräinen hinta oli n. 1,50euroa/kpl (osasta maksettiin jopa 3euroa, osasta tuskin mitään). Kirjalistan lähettäminen etukäteen osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä muuten olisin kanniskellut kirjoja ihan turhaan paikasta toiseen. Antikvariaatit ovat nimittäin aika nirsoja: harvat kirjat käyvät ja esim. kirjakerhojen kirjoja ei huolita ollenkaan (ikävä kyllä mun tarjoamista kirjoista noin puolet on kirjakerhokirjoja). Parhaiten kaupaksi kävivät harrastekirjat ja muutamat kaunokirjallisuuden edustajat (ja Agatha Christien dekkarit). Kunnon piti olla priimaa, mutta onneksi käsitys priimakunnosta oli aika laaja. Tosin jos irtokannet puuttuivat, niin ei kiitos.

Pinot tehty hyllyyn jäävistä kirjoista

Vielä on siis jäljellä yli sata kirjaa… Koetan keväällä myydä niitä kirpputorilla ja loput varmaan vien kierrätyskeskukseen. Tai sitten askartelen jotain kivaa. Pitäisiköhän harkita tämän kirjan hankkimista…

Kuva Atena kustannus

Uusia projekteja

Meillä on tällä hetkellä muutamakin rauta tulessa muuttoprojektirintamalla. Sen lisäksi, että me kumpikin Anssin kanssa käydään paperisotaa työhuoneessa kansioiden ja mappien keskellä, otin myös selvittääkseni sopivan verhoilijan meidän kahdelle Artekin 401-nojatuolille. Vanha ruskea kangas on jo aikansa elänyt (onhan ikääkin jo kolmisenkymmentä vuotta) ja saa nyt väistyä jonkun kivemman (en vielä tiedä minkä) kankaan tieltä. Tehtävälistalla tämä verhoilujuttu oli oikeastaan ajoitettu vasta maalis-huhtikuulle, mutta kun Artekin omissa liikkeissä on nyt uudelleenverhoilu 20 prosentin alennuksella seuraavat kaksi viikkoa, niin päätin perehtyä asiaan jo nyt. Tarkoitus on vähän vertailla, että onko verhoilu edullisempaa jossain muualla tuosta alennuksesta huolimatta, vai pitäisikö kääntyä suoraan Artekin puoleen, jotta nojatuolit säilyttäisivät arvonsa. Ja hei jos jollakulla on vinkkejä hyvästä huonekaluverhoomosta, niin kertokaahan!

Kolmas projekti, joka lähenee uhkaavasti, on tämän nykyisen asunnon myyminen… Huomenna on ensimmäinen tapaaminen kiinteistövälittäjän kanssa. Jännittävää.

Ensimmäinen projekti: kirjahylly

Toistaiseksi ollut tosi kiva loppiaisviikonloppu. Eilen vietettiin mukava aamupäivä ystäväperheen luona ja tänään kävin serkkujen kanssa tulevassa kotikaupunginosassa Dylanissa herkullisella brunssilla (käytiin kurkkaamassa myös tulevaa kotia, naapurirappuun on asukkaat jo päässeet muuttamaan!). Ja lisäksi tämä ihana talvinen ilma.

Ja sitten olen vielä saanut aloitettua yhden muuttoon tähtäävän projektin. Nimittäin olohuoneen kirjahyllyn läpikäymisen. Olen kuullut jostain, että asuntoa myytäessä eivät kaikki nurkat saa olla täpötäynnä tavaraa (jotta mahdollinen ostaja näkee asunnon potentiaalin) ja tätä myyntiä ajatellen päätin jo hyvissä ajoin käydä läpi meidän ääriään myöten täyttä kirjahyllyä, karsia kirjoja ja yhtenäistää hyllyjä. Meidän lundia nimittäin oli aika tukkoinen.

Ennen...

Tähän mennessä olen saanut otettua kaikki kirjat hyllystä, käytyä ne läpi ja eroteltua ne, joita tarjoan myytäväksi antikvariaateille. Sitten järjestin hyllyjen järjestystä yhtenäisemmäksi ja laitoin meille jäävät kirjat takaisin. Antikvariaattiin lähtee noin kolmannes kirjoista. Heti tuli paljon kevyempi olo, mutta kirjahyllyn ulkonäköön en ole yhtä tyytyväinen. Onhan se ilmavampi, mutta myös kylmemmän oloinen… Ja samalla lailla häiritsevästi se tuossa jököttää… Mutta onpahan kirjoja nyt vähemmän ja sehän se oli tämän homman tärkein tavoite.

... ja jälkeen.

Nyt teen vielä listan myytävistä kirjoista (karkeasti arvioiden niitä on noin 150) ja sitten laitan sähköpostia antikvariaatteihin. Koetin jättää meille kaikki klassikot ja mielenkiintoisilta vaikuttavat kirjat. Täytyy myöntää, että loppua kohden kirjat päätyivät pois-pinoon yhä heppoisemmin perustein. Mutta löytyihän kirjahyllystä myös monia aarteita, kuten Spes Patriae, jossa on kummankin vanhempani ylioppilaskuvat, äidin koululukemistoon kuulunut Vänrikki Stoolin tarinat (äidin muistiinpanoilla varustettuna), isän diplomityö, oma vauvakirjani ja lapsuuden ja nuoruuden lempikirjoja. Niistä en luovu.