Kirpputori

Eilisen vietimme aamuseitsemästä kahteen iltapäivällä Vallilan Valtterissa myymässä. Myytävää oli täysi henkilöautollinen. Niin paljon, että ihan kaikki ei edes mahtunut myyntiin. Siksi ehkä tuntuikin koko päivän, että tavara ei vähentynyt yhtään, vaikka kauppa kävikin tasaisesti. Oli siis ihan mukava yllätys, kun päivän päätteeksi voittoa oli kertynyt n.130 euroa (summasta jo vähennetty pöytävuokra 28e).

Myimme vaatteita, lastenvaatteita, kirjoja (jee, kirjataakka taas vähän keveni!), kenkiä, laukkuja ja muuta sekalaista. Mitään emme tuoneet enää kotiin, vaan lajittelin loput jo paikan päällä Uffi-pusseihin, roskiin ja mummin kellariin seuraavaa kirpputorikeikkaa odottamaan. 

Pahoittelen huonoa kuvaa. En jostain syystä tullut räpsineeksi kirpputorikuvia...

Vanha viime kerroista tuttu ilmiö tapahtui taas tällä kertaa: ensin hinnat olivat korkeammat, mutta sitä mukaa kun tunnit kuluivat ja epätoivo (”me ei päästä MISTÄÄN eroon”) kasvoi, niin alennusmyynnit alkoivat. Kestää taas pari päivää, että alitajunnassa kaihertava ajatus siitä, että jotain lähti ehkä liian halvalla, tyyntyy.

Sitten vielä yksi huomio: mä olen aivan surkea löytämään itse kirpputoreilta mitään. Nytkin kuuntelin ja katselin ihaillen ja hieman kateellisena vieressämme myyviä tyttöjä, jotka kummatkin omalla kierroksellaan olivat löytäneet todella ihania vaatteita. Itse omalla kierroksellani näin vain epämääräisiä vaatekasoja ja harmaata lasitavaraa. Pitäisi joskus ihan tietoisesti harjoittaa omaa ”kirppissilmää”.