Juhlakorut

Jatketaan vielä tovi juhlateemalla. Lauantaina nimittäin huomasin, että tapaan valita juhla-asujen seuraksi ne tietyt samat korut. Sen lisäksi, että juuri nämä korut ovat lähinnä krääsästä koostuvien koruvarastojeni ainoita ihan oikeasti arvokkaita yksilöitä, ne ovat myös samalla äärettömän rakkaita perintökalleuksia. Hopeisen käsikorun äitini sai rippilahjaksi vuonna 1963 (sen kertoo korun kaiverrus), Kalevala Korun korvakorut ovat niinikään äitini ja tuo helmisormus kuului aikaisemmin jollekulle isotädeistäni. Se pienennettiin sormeeni sopivaksi jo ollessani alle 20-vuotias. Näiden korujen valitseminen osaksi juhla-asua saa mielen juhlavaksi ja lisää kokonaisuuteen sitä jotain, mitä itse juhlatamineilta toivon. Lisäksi ne tuovat tyyliin kerroksellisuutta ja kätkevät sisälleen tarinoita, jotka ovat merkityksellisiä ainakin minulle, niiden kantajalle.

 



4 kommenttia

  1. Mielettömän upeat korut ja tuohon sormukseen eritoten ihastuin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nanni! Sormus on ihana, mutta jäänyt näistä juhlakoruista vähimmälle käytölle. Täytyy koittaa korjata asia:-)

      Poista
  2. Mulla on tälläkin hetkellä sormessa sormus vuodelta -67. Mummini hankkima sormus, josta äitini osasi kertoa, että mummini osti sen sairaanhoitajien lakon seurauksena tulleella palkan korotuksella. Sormus oli ensin mummillani, sitten äidilläni ja nyt minulla. Olen muuten todella huono käyttämään koruja. Niillä muutamalla korulla, jota käytän on jokin yhteys itselleni tärkeisiin ihmisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti ihan mielettömän tärkeä sormus! Ja ihan mahtavaa, että tiedät sen tarinan noin tarkkaan<3

      Poista