Ystävällinen ele

Blogeista on voinut jo jonkin aikaa seurata melkoista viherkasvivillitystä. Itse tulen sen verran jälkijunassa, että vasta pari vuotta sitten tuhosin viimeisen huonekasvini (orkideat tosin sinnittelivät vähän pidempään) ja nyt olen nautiskellut täydellisestä kasvittomuudesta sisätiloissa. Sama olisi varmaan jatkunut vieläkin, ellei alakerran naapurimme olisi päättänyt toisin.

Lauantaina ovikello soi ja naapuri seisoi oven takana tämä pikku reppana kädessään. Ei raaskinut heittää menemään ja olin kuulemma tullut ensimmäisenä mieleen. Enpä raaskinut minäkään, kieltäytyä enkä heittää menemään. Istutin poikasen siis kylvömultaan (löytyi parvekkeelta) ja tyrkkäsin työhuoneen hyllylle.

Katsotaan mitä tapahtuu. Kuulemma jopa metrin mittaisiksi kasvavat lehdet kauhistuttavat, mutta toistaiseksi kaikki on hyvin. Aika ihana naapuri!




8 kommenttia

  1. Villitys tai ei, mun ei parane ostaa noita kun ne vaan kaikki kuolee! :D Mulla on kaksi kirjovehkaa ja sitten joku köynnöshommeli jota sanon Helvi-kukaksi, koska olen sen lapsena saanu Helvi-nimiseltä mummalta - näitä kolmea en ole saanut hengiltä ja ne on hyvässä kunnossa vuodesta toiseen. Kaikki muut mitä olen ostanut ovat kämähtäneet parissa kuukaudessa aina. D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mullakin silloin menestyi kasvit melko vaihtelevasti, kun niitä vielä oli, katsotaan, miten tämän yksilön käy:-)

      Poista
  2. Kappas! Olenkin tietämättäni ajan hermolla! ;) Ostin viime viikolla juuri pari viherkasvia, kun tuli sellainen fiilis, että koti kaipaa hieman lisää vihreää kahden kasvirukan seuraksi. Saas vaan nähdä, kuinka meillä käy... Nim. ei-viherpeukalo

    VastaaPoista