Vapaapäivä

Tämä uupunut ja vähän kipeäkin kotiäiti sai tänään nauttia vapaapäivästä, kun mies ja lapset lähtivät päiväksi Espoon mökille. Vapaapäivän teemaan kuului, että teen vain sitä mitä huvittaa. Kotitöiden osuus jäi siis olemattomaksi (silitin lakanat) ja lounaankin hain Stockmannilta. Lähinnä aika kului lukemiseen. Harrastus, joka on jäänyt aivan liian vähälle viime vuosina.

Sain ystävältäni lainaksi Anna-Leena Härkösen kirjan Heikosti positiivinen. Oikein viihdyttävä ja juuri sopivan kevyttä luettavaa kotiäidin vapaahetkiin. Yksi elämänviisauskin on kirjan sivuilta jo bongattu: ”Kun mies tulee väsyneenä töistä, häntä pitää ruokkia ja ymmärtää. Ainakin tunnin ajan. Sen jälkeen voi alkaa pikkuhiljaa kuormittaa häntä erilaisilla asioilla.”

Tosin tuo ei päde kyllä meidän huushollissa. Anssi-parka tekee itse ruokansa (usein meidänkin) ja mä taidan heti alkaa kuormittaa niillä asioilla… Itsetutkiskelun paikka.

Lukemisen ja nukkumisen lisäksi ehdin myös mm. vähän ommella Finlaysonilta hankkimistani kankaista. Kaksi tyynyliinaa työhuoneen petiä varten on nyt valmiina. Tällä kertaa ompeluohje löytyi täältä.

Hakaniemen torilla

Kävimme Hakaniemen torilla hakemassa kukkia mökille ja käytin samalla tilaisuutta hyväkseni hankkiakseni pari asiaa myös tulevalle parvekkeelle.

Suosittelen kyllä kesäisiä torivierailuja, meillä ne ovat jo jokavuotinen perinne. Tarjonnan tarkka syynääminen, mieleisten kukkien valitseminen ja sitten vielä piipahdus torikahvilaan ennen kuin koko kukkameri kuljetetaan varoen metrolla mökille asti.

Tänä vuonna ostettavaa oli niin paljon, että Helmi sai olla keikan ajan hoidossa, jotta vaunuihin mahtui enemmän kukkia. Armi nautti täysin rinnoin ja lumosi muita torilla asioivia kahden hampaan hymyllään.

Uuteen kotiin ostin siis jo valmiiksi orvokkeja amppeliin ja yrttejä. Ne on sijoitettu väliaikaisesti mökille ja tänne vanhaan kotiin ennen lopullista määränpäätänsä.

Lisää verhokankaita

Vaikka en siis tällä hetkellä yhtään varma meidän verhoista olekaan, niin löysin jälleen pari herkullista vaihtoehtoa. Ylempi vaikkapa makuuhuoneeseen. Pistetään mietintään. Nämä Marimekon kesäiset Kaivo-kankaat ovat nimittäin aika herkullisia. Kuvia olen nähnyt niistä jo aikaisemmin, mutta kunnolla ne tunkeutuivat tietoisuuteeni nähtyäni ne livenä Espan myymälän ikkunassa.

Kuvat Marimekko

Miten se onkin, että juuri tämän kesän uutuusvärit kankaissa ovat kuin mulle tehtyjä...

Se oikea

Tämä on nyt vähän säälittävää myöntää, mutta muuttoon liittyy yksi asia, jota odotan aivan hirmuisesti. Ehkä eniten. Odotan sitä, että saan uuden pyykinpesukoneen.

Se oikea on LG:n F1443KD

Joka ikinen kerta, kun avaan tuon meidän vanhan, korkeintaan 5 kilon pesukoneen luukun ja otan ulos pikkuisen haiskahtavat ja luvattoman märät pyykit, jotka eivät ole puhtaita nähneetkään (osa vaikuttaa siltä kun ne olisi vain kasteltu), niin ajattelen sitä uutta ja upeaa, jonka hankin uuteen kotiin.

Muistaako teistä kukaan sellaista pyykinpesukonemainosta, missä oli jättimäinen kasa pyykkiä ja vieressä pesukone. Mainos kuvasi sitä, miten paljon pyykkiä koneeseen kerralla mahtuu. Paljon. Näin tuota mainosta usein lehdissä ja siitä asti olen haaveillut sellaisesta. Jostain olen saanut päähäni, että se oli LG:n kone. No sellaista mentiin tänään vähän Prismareissulla tiirailemaan ja löysin juuri sen, minkä haluan!

Sisään mahtuu 1-11 kg (voi siis pestä vaikka vain yhdet farkut, eikä tarvitse potea huonoa omaatuntoa, että vettä kuluu, mutta tarvittaessa koneeseen voi ahtaa meidän kaikkien lakanat, eikä niitä enää tarvitse pestä kolmessa osassa), puhdistaa itse itsensä, hiljainen, puhdasta jälkeä hellävaraisesti. Kaikki vaatimukset mun listallani täyttyvät. Hinta tosin ei ole ihan halvimmasta päästä, vaan sieltä kalleimmasta. Mutta mulla on oudon intohimoni lisäksi kaksi muutakin perustelua: 1. meille ei tule kuivausrumpua, joten pesukone voi olla vähän tyyriimpi ja 2. Prismasta saa nyt tuplabonusta. Nyt toivotaan vain, että uuden kylppärin mittaukset näyttävät vihreää valoa tärkeimmälle hankinnalleni!

Tämän hehkutuspostauksen pituudesta voi päätellä, kuinka innoissani olen...

Meidän mökki

Olemme sellaisessa onnellisessa asemassa, että suvuillamme on yhteensä kolme mökkiä. Kaksi pääkaupunkiseudulla ja yksi Kuopiossa. Mulle tärkein on tietenkin se ainoa mökki mun puolelta, nimittäin mun siirtolapuutarhamökkini. Mökki ja sen puutarha on ollut jo parikymmentä vuotta mummini hellässä huomassa vaikka se siis paperilla onkin minun. Nyt kuitenkin sukupolvenvaihdos pikkuhiljaa hiipii kuvioihin ja mullekin riittää kesä kesältä enemmän hommaa (teininä otin siellä vain aurinkoa...).

Näin kotiäitiaikana töiden opetteleminen ja mökkeileminen onkin melko intensiivistä. Vietämme tyttöjen kanssa mökillä ainakin muutaman päivän viikossa. Tähän kevääseen on jo mahtunut mm. vadelmapensaiden harventamista, kasvimaiden laittoa, kompostin lapioimista, kukkapenkkien siistimistä ja kukkien istutusta. Nurmikkoakin on jo leikattu useaan otteeseen. On se jännä, miten ennen melko vastenmielisiltäkin tuntuneet puutarhatyöt nykyään ovat rentouttavaa puuhastelua. Selkeästi alan oppia siirtolapuutarhuriksi!