Pyykkipäivä

Ulkona ihana aurinkoinen pakkasilma ja meidän yskästä kärsivä perhe on joutunut jököttämään suurimmaksi osaksi sisällä. Ihanteellinen pyykkipäivä siis. Tuntee tekevänsä edes jotain hyödyllistä, kun pesukone jylisee taustalla. Ja minähän siis nautin pyykin pesemisestä. Kaikkein parasta on viikata kuivunut puhdas pyykki ja laittaa vaatteet kaappiin. Voisin jopa sanoa (myönnetään, kuulostaa säälittävältä), että pyykkääminen (ja viikkaaminen) on yksi harrastuksistani. Erityisen ihanaa on pestä tyttöjen vaatteita (niitä saakin tietenkin pestä usein) ja viikata ne sitten tyttöjen omaan vaatekaappiin.

Ehkä juuri tämän erityisen pyykkäysmieltymyksen vuoksi harvinaisen sitkeä tahra jossakin vaatteessa on todella ärsyttävää ja mieltä järkyttävää. Nykyään pesen tyttöjen pyykin Pikkuväen LV:llä, eikä tarvitse olla enää joka kerta kuohuksissaan, kun ripustaa pyykkiä kuivumaan (vähän mainosta, jos jossain on pyykin yhtä tosissaan ottava äiti kuin minä).

Tämä ei nyt kuitenkaan ole se tyttöjen vaatekaappi, vaan meidän liinavaatekaappi...

Koska pyykkäys on mulle näin tärkeä asia, niin totta kai haaveilen myös tässä suhteessa uudesta kodista: isosta, vähintään 7 kg:n pesukoneesta (nykyinen taitaa olla puolta pienempi tilanpuutteen vuoksi) kaikenlaisine erikoistoimintoineen ja kätevästä pyykinkuivausjärjestelmästä. Kuivausrumpua en halua, mutta en myöskään haluaisi jatkaa tätä, että olohuoneessa on pyykkipäivinä kuivaustelineitä ahtauteen asti. Pitääkin siis pitää silmät auki tässäkin suhteessa sisustuslehtiä ja -blogeja lukiessa…