Kodin seesteisempi osa


Näistä kuvista on rajattu pois se muussa kodissa vallitseva todellisuus. Pyyhkeillä päällystetty sohva, pois rullatut matot ja vielä kolme tuntia heräämisensä jälkeen pelkässä vaipassa tepasteleva pikkumies. Meillä on podettu epämääräistä vatsatautia jo useamman viikon ajan, tällä hetkellä puhti pois on taudin neljänneltä uhrilta. Toistaiseksi oireilta olen säästynyt ainoastaan minä, jolle onkin sitten langennut se hoivaajan ja huolehtijan osa. Ja siivoojan. Nyt on lattiat pyyhitty perusteellisesti (se hyvä puoli matottomuudessa on), kädet tuoksuvat kloorille ja lakanapyykkikin on tältä erää selätetty. Josko tämä tästä ja kaikki olisivat huomenna jo vapunviettokunnossa. Ellen sitten itse päädy seuraavaksi sairastamaan.

Kolmen ja puolen euron asu taaperolle


Olen lähiaikoina hankkinut kuopukselle vaatteita paljon kirpputorilta. Varsinkin erilaisia housuja on tullut hamstrattua kaappiin iso pino, sillä tällä hetkellä tuo aktiivinen poikanen kuluttaa pöksyistään polvet puhki alta aikayksikön. Sunnuntainen kirppispäivä Herttoniemessä oli täydellinen, kevätaurinko paistoi, miljöö oli ihana, ihmiset iloisia ja seurakin (meidän perheen miehet) mitä parhain. Lisäksi nämä vaatelöydöt pojalle (sekä pari muuta juttua) tekivät päivästä myös sen kirppistelyn osalta onnistuneen.

Oma kirppisfilosofiani on varsin yksinkertainen. Hankin kivannäköistä, hyväkuntoista ja edullista. Merkillä ei ole niin väliä, vaikka joskus esim. Polarn O. Pyretin vaatteita tulee ostettua hieman hintavampinakin. Silti tämä setti oli jo aika historiallinen. Farkkuhaalarit 2 euroa (vieläpä Villervallat), oman lapsuuden tyyliä henkivä takki euron ja body 50 senttiä. Supersöpöjä löytöjä, jos tältä äidiltä kysytään!

Perus


Eipä voi sanoa, että lähipäivinä olisi saanut nauttia nahkatakkikeleistä. Yllättäen se ei oikeastaan edes haittaa, koska ihan tyytyväisenä olen pukenut päälleni näitä hieman lämpimämpiä ja pidempiä takkimalleja. Tällä hetkellä nahkatakki tuntuu jostain syystä jotenkin kittanalta (adjektiivi, jota mummini viljeli ahkerasti nuoruudessani viitaten hänen mielestään liian pieniin vaatteisiini). Ehkä siksi, että alle on toistaiseksi puettava paksu villapaita.

Tässä kuitenkin asu, jossa pienin muunnoksin kuljin koko viikonlopun. Eilen ystäviä tapaamassa ja tänään perheen miesväen kanssa Herttoniemen pihakirppiksillä.

Takki Vila / farkut Gina Tricot / lenkkarit Nike / pusero H&M / huivi Pieces / laukku Boden

Punaa huulille


Vielä jokunen vuosi sitten olin vannoutunut huulikiiltojen käyttäjä (Juicy Tubes -tyttö), mutta huulipunainnostus on hiljalleen tarttunut minuunkin, ja punia löytyykin tällä hetkellä aktiivikäytöstä peräti neljä (huima määrä ihmiselle, joka ei ihan hirveästi ole kiinnostunut värikosmetiikasta). Vaikka huulia ei tulekaan punattua ihan joka päivä, niin täytyy todeta, että huulipuna on helppo tapa piristää kotiäidin nuhruista ilmettä ja fiilistä ihan tavallisenakin arkipäivänä puhumattakaan siitä, kuinka tärkeä rituaali huulimeikin tekeminen on valmistautuessani hartaasti odotettua treffi-iltaa varten.

Kaksi ensimmäistä (kuvissa päällimmäisinä) ovat ns. arkipunia, joista varsinkin tuo Lumenen Wild Rose Lipstick sävy 19 Petals on sopivan neutraali ja huomaamaton lisäten silti väriä ja raikkautta meikkiin. Kuvissa ylimmäisenä oleva Estée Lauderin Pure Color 34 Lilac Lover on hieman vaaleampi ja sisältää pikkuisen myös helmiäisen hohdetta. Toinen arkipunasuosikki, joka kuitenkin viime aikoina on jäänyt vähemmälle käytölle. Oma lempparini on MACin Cremesheen-huulipuna sävy Speed Dial, joka pinkkiydessään herättää 80-luvun viboja. Ihan paras kesäpuna, joka saa harmaat silmät loistamaan. Tämä on sellainen fiiliksennostattajapuna (piristää kummasti myös arkena), joka lisäksi tuoksuu aivan taivaalliselta (!?). Selkeästi olen huulipunien käyttäjänä siirtynyt koko ajan rohkeampiin värisävyihin, sillä uusin hankintani on tuo tummin, MACin Mineralize Rich -huulipuna sävyssä Splurge. Tämä on se treffipuna ylitse muiden ja vaatii kyllä muussa käytössä vielä totuttelua tällaiselle arkajalalle.

Kaikki punat olen valinnut ammattitaitoisten myyjien avustuksella, sillä vaikka muuten luulen olevani melko hyvin perillä siitä, mitkä värit ja sävyt minulle sopivat, niin huulipunan ostaminen sokkona tuntuu liian isolta riskiltä otettavaksi.

Tällaista kosmetiikka-asiaa näin perjantai-iltaan. Kovasti vaikuttaa siltä, että tästä kuukausittaisesta kosmetiikkapostauksesta alkaa jo tulla jonkinlainen blogitapa. Ja tuo koko komeuteensa auennut pioni<3 Noita on kyllä pakko saada kasvamaan mökillekin.

Blogipohdintoja osa 2: blogi ja kieli


Aloitin jokunen viikko sitten postaussarjan, jonka ensimmäinen osa löytyy täältä. Tarkoitus on kirjoitella teille mietteitäni muutamista bloggaamiseen liittyvistä aiheista. Ja nyt onkin vuorossa blogipohdintoja-sarjan toinen osa.

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, ja osittain varmasti siksikin oman blogin kirjoittamisesta on tullut minulle niin tärkeä harrastus. Kun omassa työssä, joka sekin tietenkin liittyy kiinteästi kieleen ja kirjoittamiseen, lähestyy tekstiä eri tavalla luovasti, on blogiin kirjoittaminen ja ihan oman tekstin tuottaminen kivaa vaihtelua. Lisäksi koen sen myös tukevan ammattitaidon ylläpitämistä mukavalla ja helpolla tavalla.

Siksi minulle tärkeä osa blogikokonaisuutta on myös kieli ja oikeinkirjoitus. En nyt sentään käy tekstejäni läpi kielioppikirja toisessa kädessä, mutta pyrin kirjoittamaan virheetöntä suomea, sikäli kun se onnistuu ilman, että harrastukseen kuuluva rento fiilis kärsii. Täältäkin siis tarkkasilmäinen varmasti löytää pilkkuvirheitä, outoja ilmaisuja, erikoisia lauserakenteita ja yhdyssanavirheitäkin (tosin niitä yritän kyllä parhaani mukaan välttää). Joskus käyn korjaamassa myös huomaamani virheet (varsinkin nuo yhdyssanavirheet) vähin äänin jälkikäteen. Olen myös jossain vaiheessa päättänyt vetää linjaa, että en käytä vieraskielisiä ilmaisuja (esim. new in tai in action) ja pyrin keksimään tilalle jonkin suomalaisen vastineen.

Kirjoitustyylini on kehittynyt tällaiseksi tietynlaiseksi blogivuosien saatossa. Tuntuu, että se on "jalostunut" kirjakielisemmäksi alkuaikojen puhekielisyyksiä vilisseestä tilityksestä. Päiväkirjamaisemmin kirjoittaminen olisi varmastikin helpompaa, mutta toisaalta en tiedä, pystyisinkö enää palaamaan siihen. Tämä on se tyyli, millä haluan blogiani kirjoittaa. Sen sijaan haluaisin saada näihin teksteihini vielä enemmän persoonaani mukaan, niin sisällön kuin sanavalintojenkin kautta.

Toisten blogeissa minulle oikeaa kielioppia tärkeämpää on tekstin sujuvuus ja sisältö, mutta myönnetään, että varsinkin jotkut tietyt ikävästi aktiivikäytössä yleistyneet virheelliset ilmaisut ärsyttävät aika tavalla (ammattitauti vissiin). Noita muutamia silmiinpistäviä juttuja lukuun ottamatta väittäisin kuitenkin, että olen erilaisille kielioppivirheille melko sokeakin blogeja lukiessani. Sen sijaan ihailen useiden kanssabloggaajieni taitoa tuoda tekstissä esille oma persoonansa, kirjoittaa hyvin jäsenneltyjä kokonaisuuksia sekä kuvata elävästi arjen ja elämän tapahtumia.

Verkossa on se hyvä puoli, että jokainen saa kirjoittaa juuri niin kuin haluaa. Toisaalta se on myös verkon huono puoli. Tekstien monimuotoisuus kun ulottuu myös sille tekniselle tasolle, mikä vaatii myös lukijalta enemmän. Jos oikeasti haluaa ylläpitää omia äidinkielen taitojaan ja harjoittaa kielioppisilmäänsä, niin omalta lukulistalta ei kannata jättää pois myöskään painettua tekstiä. 

Mikä teitä ihastuttaa tai vihastuttaa blogien tekstejä lukiessanne? Mikä teidän mielestänne tekee blogitekstistä hyvän ja onnistuneen?

Kevätaurinkoa ja kesämekkoja


Tuntuu, että täällä on meneillään todelliset ruuhkaviikot. Kaikenlaista tekemistä ja ohjelmaa on kalenteri täynnä, ja tietenkin juuri tälle viikolle sattui myös aikaisemmin varaamani kirppispöytä, joka sekin tuo oman lisänsä viikko-ohjelmaan. Ja samalla kun kaappeja tyhjennetään, niin niitä myös täytetään. Aurinkoisessa olohuoneessa oli kiva tutustua ensimmäistä kertaa POMPdeLUXin vaatteisiin ja muutamia kesäisiä juttuja tytöille lähti tilaukseenkin. Tällä hetkellä tuollaiset hempeät värit ja herkät printit kolahtavat äidin lisäksi myös tyttäriin.

Vaikka koti kylpee näinä päivinä auringossa, ei sisustusaiheisille postauksille oikein ole riittänyt inspiraatiota. Nytkin piti tehdä melkein tikusta asiaa, sillä vieroitusoireet bloggaamisesta alkoivat olla jo sen verran kovat, että jotain täytyi päästä teille kirjoittelemaan. Tällaisia lauantaikuulumisia siis tällä kertaa, kivaa viikonlopun jatkoa teille täältä Kotisaaresta!

Kevätasun tunnusmerkit


Kevät on sitä aikaa kun voi kulkea nilkat paljaana ja pipo päässä. Tai paksu huivi kaulassa ja takki auki. Toisaalta uhmata kylmää ja sitten toisaalta varustautua vielä lämpimästi talvesta opitulla tavalla. Tämä takki ja huivi -yhdistelmä on ollut suosikkini jo monta päivää putkeen. Lämmin huivi on se, mistä yleensä viimeiseksi maltan kevään lämmössä luopua.

Kevättä on tällä hetkellä kuitenkin rinnassa aimo annos jo ihan noiden mökkijuttujenkin vuoksi. Nyt näyttää nimittäin siltä, että mökkiremppa saattaa päästä alkamaan jo ennen vappua! Jotenkin hassua, että joku asia, josta on ajatellut "sitten joskus ehkä", tapahtuukin NYT. Näköjään kaikki talven aikana tapahtunut vatvominen ei ollutkaan turhaa, kun se sai lopulta käyntiin tämän tapahtumaketjun.

Takki Ellos / huivi Pieces / kengät Vagabond / farkut Crocker / neule Vila / laukku Boden

Takinkääntäjä



Olen täällä blogissakin aika ajoin maininnut mökkini ja muutamalla lauseella kertonut, millaista elämämme siirtolapuutarhassa on. Lähinnä niitä positiivisia kokemuksia ja juttuja. Tosiasiassa ison palstan hoitaminen on tosi rankkaa. Niin rankkaa, että viime kesänä loppui usko. Tokihan silloin vielä pieni vauva vaikeutti asiaa väliaikaisesti, mutta silti tuntui, että työmäärä on niin valtava, että en siitä pysty selviämään. Tuntui, että minua ei ehkä sittenkään ole luotu siirtolapuutarhuriksi ja seuraamaan vanhempieni ja mummini viitoittamaa tietä. Koko syksyn ja talven olen siis kypsytellyt sitä haikeaa ja vaikeaa päätöstä, että yli kaksikymmentä vuotta meidän perheen omistuksessa ollut mökki on tänä keväänä laitettava myyntiin.

Mutta.

Maanantaina menin käymään mökillä ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Totesin kotona jo etukäteen, että se on varmasti haikea käynti. Mökin pihassa rupesin itkemään ja samalla tiesin, että en voi tehdä sitä. Mökin myyminen olisi suuri virhe. Vaikka järki edelleen muistutteli edellisten kesien stressistä, rehkimisestä ja epätoivostakin, niin sydän sanoi, että en voi luovuttaa. En halua sittenkään luovuttaa.

Monen asian on kuitenkin muututtava, ettei syksyllä olla taas samassa pisteessä. Työnteon määrän, mökin, puutarhan ja ennen kaikkea asenteeni. Mökki on minun, en pidä sitä ja sen puutarhaa kunnossa vanhempieni ja mummini vuoksi, vaan itseni ja meidän perheen (tämän nykyisen) vuoksi. Minulla on ollut jo vuosia mökkiin liittyviä unelmia ja nyt on tullut aika myös toteuttaa niitä. Jotta meidän siirtolapuutarhapalstasta todella tulisi se unelmien kesäkeidas eikä pelkkä stressaava työleiri. Ensimmäinen askel siihen suuntaan on mökin remontoiminen asumiskuntoon. Tapaan mahdollisen urakoitsijan maanantaina. Myös puutarhaan liittyen minulla on haaveita. Salainen puutarha kuvaa ehkä toivomaani tunnelmaa parhaiten. Tiedän, että kaikkia suunnitelmia ei toteuteta vielä tänä kesänä, ei ehkä seuraavanakaan, mutta pikkuhiljaa, omien voimavarojen mukaan. Sillä haluan, että tällä kertaa tämä onnistuu.

Tällä hetkellä jännittää ja hirvittää, silti olen onnellinen, ja ihan valtavan innoissani. Tiedän tehneeni oikean päätöksen.

Viime päivät ovat kuluneet mm. Pinterestissä mökkiin ja sen puutarhaan liittyvää inspiraatiota etsien. Näistä kuvista voi saada jotain vihiä siitä, miltä haluaisin unelmien mökkini ja puutarhani näyttävän.

Jatkoa tähän tarinaan seuraa kevään ja kesän mittaan...


Kollaasien kuvat ja niiden lähteet löytyvät Pinterestistä

Coruu-arvonnan voittajat


Coruu-arvonnan onnekkaat on nyt arvottu ja lahjakorttien saajat tulevat tässä.

Korvakorulahjakortti: Veera V.
Rannekorulahjakortti: Syvältä.Sanna
Kaulakorulahjakortti: Satu S.

Onnea voittajille (teille tulee pian sähköpostia/viesti Facebookin kautta) ja kiitos kaikille osallistuneille!

P.S. Coruu-verkkokauppaan on tullut jokunen päivä sitten muutamia ihania uutuuksia, mm. nuo alemman kuvan Aster-korvakorut. Lisäksi verkkokaupassa on tällä hetkellä näkyvillä etukoodi, jolla kaulakorun tai kaksien korvakorujen tilaaja saa vielä yhdet korvakorut kaupan päälle :-)

Alkuvuoden asut ja arvontamuistutus


Sunnuntai on sujunut toistaiseksi varsin leppoisasti: salitreenit, lounaaksi jauhelihakeittoa ja jälkiruoaksi miehen paistamia lettuja, nam! Nyt hetki koneella, ja sitten tytöt ja legoleikit odottavat.

Kokosin teille tähän postaukseen kaikki tämän vuoden alkupuoliskolla julkaistut päivän asut. Tykkään lueskella muissa blogeissa näitä yhteenvetoja ja lisäksi on ihan kiinnostavaa nähdä itsekin kaikki asukokonaisuudet yhdellä kertaa. Kolmessa kuukaudessa asuja on kertynyt peräti kymmenen ja värimaailma on näissä selkeästi aika yhdenmukainen. Ja näissä kuvissa on nähtävissä, että ainakin näin talvikuukausina tyylini on tosi paljon yksinkertaisempi kuin esimerkiksi vielä noin reilu vuosi sitten raskausaikana ja varsinkin sitä ennen. Luulenpa myös, että kevät tuo mukanaan enemmän värejä (tosin eipä niitä kauheasti tämän enempää vaatekaapistani löydy) ja hameita sekä mekkoja.

Hei ja sitten vielä muistuttelisin blogissa ensi keskiviikkoon asti jatkuvasta arvonnasta, jossa kolme onnekasta voittaa lahjakortin Coruu-verkkokauppaan. Ovathan kaikki halukkaat muistaneet jo osallistua? Mukaan arvontaan pääset tästä tai klikkaamalla sivupalkissa olevaa kuvaa.

Mukavaa sunnuntaita <3

Uusia printtejä


Meille kotiutui joulun paikkeilla uusia printtejä, enkä ole tainnut niitä sen kummemmin vielä esitellä, vaikka kuvissa ovatkin jo vilahdelleet. Aarrekartat tilasin Muita ihania -blogin Tiinalta ja vaikka suunnittelin niitä alkujaan tyttöjen huoneeseen niin eiväthän ne yläkertaan päässeet ollenkaan, vaan löysivät paikkansa olohuoneen kollaasista.

Nuo kaksi muuta taasen ovat No home without you -blogin Kaisan taidonnäytteitä ja hankittu hänen Kaunis Decoration -nettipuodistaan. Spectra päätyi ruokailutilan tauluhyllylle, mutta tuo vaaleanpunainen Space Stairways on vielä vailla kehyksia ja omaa paikkaa. Alkuperäinen suunnitelma oli sijoittaa se makuuhuoneeseen, mutta nyt hiljattain mielessä on käynyt jo useampaan otteeseen tuon olohuoneen taulukollaasin uudelleensijoittaminen ja muokkaaminen, joten voi olla, että tuo printti päätyykin sitten sinne.

Ja meillä on muuten kaikki taulut (aika isotkin) kiinnitetty Command-kiinnityspaloilla. Toistaiseksi yksikään ei ole tullut alas, vaikka osa tauluista on ollut seinässä jo lähes neljä vuotta. Eikä mene taulut vinoon niin helposti. Suosittelen!