Aloitin jokunen viikko sitten postaussarjan, jonka ensimmäinen osa löytyy täältä. Tarkoitus on kirjoitella teille mietteitäni muutamista bloggaamiseen liittyvistä aiheista. Ja nyt onkin vuorossa blogipohdintoja-sarjan toinen osa.
Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, ja osittain varmasti siksikin oman blogin kirjoittamisesta on tullut minulle niin tärkeä harrastus. Kun omassa työssä, joka sekin tietenkin liittyy kiinteästi kieleen ja kirjoittamiseen, lähestyy tekstiä eri tavalla luovasti, on blogiin kirjoittaminen ja ihan oman tekstin tuottaminen kivaa vaihtelua. Lisäksi koen sen myös tukevan ammattitaidon ylläpitämistä mukavalla ja helpolla tavalla.
Siksi minulle tärkeä osa blogikokonaisuutta on myös kieli ja oikeinkirjoitus. En nyt sentään käy tekstejäni läpi kielioppikirja toisessa kädessä, mutta pyrin kirjoittamaan virheetöntä suomea, sikäli kun se onnistuu ilman, että harrastukseen kuuluva rento fiilis kärsii. Täältäkin siis tarkkasilmäinen varmasti löytää pilkkuvirheitä, outoja ilmaisuja, erikoisia lauserakenteita ja yhdyssanavirheitäkin (tosin niitä yritän kyllä parhaani mukaan välttää). Joskus käyn korjaamassa myös huomaamani virheet (varsinkin nuo yhdyssanavirheet) vähin äänin jälkikäteen. Olen myös jossain vaiheessa päättänyt vetää linjaa, että en käytä vieraskielisiä ilmaisuja (esim. new in tai in action) ja pyrin keksimään tilalle jonkin suomalaisen vastineen.
Kirjoitustyylini on kehittynyt tällaiseksi tietynlaiseksi blogivuosien saatossa. Tuntuu, että se on "jalostunut" kirjakielisemmäksi alkuaikojen puhekielisyyksiä vilisseestä tilityksestä. Päiväkirjamaisemmin kirjoittaminen olisi varmastikin helpompaa, mutta toisaalta en tiedä, pystyisinkö enää palaamaan siihen. Tämä on se tyyli, millä haluan blogiani kirjoittaa. Sen sijaan haluaisin saada näihin teksteihini vielä enemmän persoonaani mukaan, niin sisällön kuin sanavalintojenkin kautta.
Toisten blogeissa minulle oikeaa kielioppia tärkeämpää on tekstin sujuvuus ja sisältö, mutta myönnetään, että varsinkin jotkut tietyt ikävästi aktiivikäytössä yleistyneet virheelliset ilmaisut ärsyttävät aika tavalla (ammattitauti vissiin). Noita muutamia silmiinpistäviä juttuja lukuun ottamatta väittäisin kuitenkin, että olen erilaisille kielioppivirheille melko sokeakin blogeja lukiessani. Sen sijaan ihailen useiden kanssabloggaajieni taitoa tuoda tekstissä esille oma persoonansa, kirjoittaa hyvin jäsenneltyjä kokonaisuuksia sekä kuvata elävästi arjen ja elämän tapahtumia.
Verkossa on se hyvä puoli, että jokainen saa kirjoittaa juuri niin kuin haluaa. Toisaalta se on myös verkon huono puoli. Tekstien monimuotoisuus kun ulottuu myös sille tekniselle tasolle, mikä vaatii myös lukijalta enemmän. Jos oikeasti haluaa ylläpitää omia äidinkielen taitojaan ja harjoittaa kielioppisilmäänsä, niin omalta lukulistalta ei kannata jättää pois myöskään painettua tekstiä.
Mikä teitä ihastuttaa tai vihastuttaa blogien tekstejä lukiessanne? Mikä teidän mielestänne tekee blogitekstistä hyvän ja onnistuneen?
Minua ei sitten taas häiritse virheet lainkaan...oma tekstinihän niitä vilisee...ei muutenkaan blogeissa mikään vihastuta...en vaan lue, jos teksti ja blogi ei ole mieleeni. Mielestäni on tosi mukavaa, että täällä kirjoittelee kaikenlaiset maijameikäläiset..:)
VastaaPoistaOlen kanssasi samaa mieltä. Se juuri on blogimaailman rikkaus ja paras puoli, että kaikki voivat jakaa ajatuksiaan, itselle sopivalla tavalla:-)
PoistaMinua blogeissa häiritsee enemmän kaupallistuminen. Ärsyttää lukea tekemällä tehtyjä postauksia, joissa kirjoitetaan esim. sokerimuroista, koska bloggaajan on pitänyt mainostaa tuotetta. Entistä vähemmän luen blogeja, joita seuratessa itselle tulee tarve hankkia juuri samanlaiset pastellin väriset kynttilänjalat.
VastaaPoistaJoskus myös harmittaa blogien kliinisyys ja se, ettei kirjoiteta kuin pintapuolesta (tosin ymmärrän tämän hyvin, mutta pintapuolesta voi kirjoittaa monella tavalla). Olen myös miettinyt sitä, mitä tulevaisuuden ihmiset meistä ajattelevat niiden jälkien perusteella, joita jätämme jälkeemme. Olemmeko vain kiiltokuvaa ja pinnan alle on vaikea päästä?
Sinun blogistasi pidän! Kielestä, estetiikasta ja aiheista.
Jep, tuo kaupallisuus on yksi aihe, mikä minua myös mietityttää. Niin kuvailemasi yhteistyöt kuin jo ihan mainoksetkin. Ja lisäksi se yleinen kulutushysteria, mihin on niin helppo lähteä mukaan itsekin, kun näkee jossain lukemassaan blogissa jotain ihanaa. Parhaita ovat ne blogit, joista inspiroituu muokkaamaan kotiaan jo olemassa olevilla elementeillä tai saa ideoita pukeutumiseensa ilman, että tarvitsee sitä varten hankkia jotain uutta.
PoistaJa sitten tuo pinnallisuus myös. Jännä ajatella, että blogien kehitys on mennyt tähän suuntaan niistä ns. virtuaalisista päiväkirjoista, mitä ne ihan aluksi taisivat olla. Myönnän tosin, että itsekin nautin oman arjen keskellä niistä iloisia asioita ja kepeitä aiheita käsittelevistä blogeista, mutta kyllähän tuokin pistää miettimään.
Ja kiitos vielä sanoistasi<3
Nyt tuli paineita :D
VastaaPoistaOlen monesti miettinyt että mitähän lukijat miettivät minun kirjoitustaidoistani, mikäli blogin perusteella sitä tarkastelee. Kirjoitan tekstin aina sitä sen kummemmin miettimättä, enkä tarkista juurikaan kirjoitusvirheitä. Toivon ettei kenellekkään tule virheistä oloa, että aliarvioin lukijoita tai olen välinpitämätön. Työssäni kirjoitan virallisia sepustuksia, blogissa en jaksa skarpata. Näin teksteistäni tulee kenties myös persoonallisempia.
Hei ei paineita! En usko, että kovin moni lukija kiinnittää kieleen teknisellä tasolla niin paljon huomiota (kuten en yleensä minäkään, vaikka asiaa välillä pohdiskelenkin). Sisältö se kuitenkin on mikä ratkaisee:-)
PoistaJa ymmärrän hyvin tuon pointtisi työ vs. vapaa-aika eli blogi! Luulen, että omakin suhtautumiseni omaan tekstiini olisi erilainen ja rennompi, jos kirjoittaisin ammatikseni.
Itse olen tykännyt lukea pienestä asti paljon, ja tykkään kauniista kielestä. Kun jäin miettimään, mistä pidän blogissa, niin se on kyllä kaunis kieli. Itselläni on luki-häiriö, ja nimenomaan kirjoittamisen kanssa ongelmia. Kirjoittaminen on aina tuntunut hankalalta, ja vaikka kirjoitusvirheet saan korjattua itsekin pois (tiedän mitkä kirjaimet tipahtelevat helpoiten pois, ja sanoja tulee paljon tavattua, jotta saan ne oikein). Kun kirjoittamisessa menee itsellä paljon energiaa itsestään selvyyksien kuntoon saamisessa, niin rahkeet eivät itsellä enää riitä kirjoittaa kauniisti. Ihailen kyllä muiden kaunista kieltä, joka tuntuu itselleni olevan vain kaukainen haave.
VastaaPoistaItseänikin ärsyttää blogeissa kaupallisuus. Aina pitäisi olla jotain uutta ja ihmeellistä tai uutta kaunista. Itse haluaisin löytää ja nähdä sen kauneuden ja ihanuuden, joka jo on. Huomata, että kauneus, ilo ja rauha ovat jo täällä.
Kaunis kieli ja hyvin kirjoitettu teksti saavat minussa aikaan samanlaista ihailua kuin upeat valokuvat, ehkä vielä enemmänkin. Kuitenkin kaikista eniten ihailen blogeja, joista löytyy molempia, missä visuaalinen ilme ja teksti ovat tasapainossa.
PoistaKaupallisuus on varmastikin aihe, mikä blogeissa puhututtaa eniten. Oikeastaanhan blogit vain peilaavat tätä nykyistä kulutusyhteiskuntaa, missä pitäisi koko ajan hankkia jotain uutta. Vaikka en nyt minäkään aina ole mikään maltillinen shoppailija, niin huomaan itsekin yhä useammin miettiväni tuota samaa, että voisi olla tyytyväinen siihen mitä on nyt, eikä koko ajan tarvitsisi lisää.