Pipo ja laventelit


Tämän syksyn toinen pipo jo valmiina. Tämä Chunky Beanie on kyllä näihin kymppikeleihin ihan liian lämmin, mutta onpahan jotakin mitä odottaa sitten, kun ilmat kylmenevät. Lankana käytin tästä neuletakista yli jäänyttä haalean ja viileän turkoosia lankaa, ja koska tuo lanka saattaa hieman kutitella, niin neuloin kääntöpuolen takuuvarmasti pehmoisella langalla (eli tällä). Hyvä tuli! Ei ehkä ihan niin "chunky" kuin esikuvansa, mutta lämmin ja melko muhkea kuitenkin.

Ja nuo laventelit. Mökin terassilla kesän ruukussa kasvanut laventeli ei osoittanut minkäänlaisia paleltumisen merkkejä vielä syyskuun lopussakaan, joten siirsin sen hiljattain talvehtimaan parvekkeelle. Vielä en tiedä, selviääkö laventeli siellä koko talvea, mutta tällä hetkellä se ainakin kukkii yhtä innokkaasti kuin mökillä kesällä konsanaan.


Räikeä poikkeus


Täällä on meneillään peruslauantai. Esikoinen viedään kohta crossfitiin, ja muu perhe suunnistaa siksi aikaa tekemään tulevan viikon ruokaostoksia lähi-Prismaan. Illalla suunnitelmissa kokkailla itse tehtyjä falafelpyöryköitä ja ehkä voisi lisäksi tunnelmoida lokakuun märkyyttä ja pimeyttä parin kynttilän voimin.

Ja aamulla kuvailin päivän asua. Vaatekaapistani löytyy kesän alennusmyyntien jäljiltä tämä räikeä poikkeus muuten lähes yksinomaan valkoisesta, mustasta, harmaasta, vaaleanpunaisesta ja turkoosin eri sävyistä koostuvaan värimaailmaan. Esimerkki siitä, kuinka paljon kolahtava kuosi voi vaikuttaa (ja midimitta ja taskut). Ja oikeastaan aika osuva asuvalinta näihin syksynkin väreihin. Vastapainona värikkyydelle tietenkin äidiltä peritty musta poolo (miehen inhokki muuten, vaikutan siinä kuulemma jotenkin "kireältä"). Tuo poolo on kulkenut mukanani jo suurin piirtein parikymppisestä, opiskeluaikoina yhdistin sen usein Miss Sixty -farkkuihin (niihin, jotka palvelevat nykyään mökkishortseina).

hame Armedangels (2019) // poolo Arola (äidin vanha, minun käytössäni 2000-luvun alusta) // nahkatakki New Look (2014) // laukku PIHKA Collection (2019) // sukkikset Swedish Stockings (2018) // lenkkarit New Balance 997s (2019)

Syyskuu mökillä


Syyskuu alkoi aurinkoisena ja lämpimänä mutta päättyi sateisena ja kylmänä. Tämän vuoden mökkikausi tuntui loppuvan kuin seinään. Mökillä vietetyt etätyöpäivät ovat laskettavissa yhden käden sormilla ilmojen sekä työkiireiden vuoksi.

Käynnit mökillä olivat hengailun ja fiilistelyn sijaan täynnä tekemistä. Keräsin tomaattisatoa turvaan hallaöiltä, ihmettelin kompostiin levinnyttä krassia ja valmistelin mökkiä ja puutarhaa talven varalle. Omenasadon vaatimattomuus teki syystöistä varsin helppoja, mutta toisaalta omien puiden omenoita olisi mielellään syönyt enemmän kuin vain muutaman. Nyt mökki on jo talviteloilla ja odottaa luukut ikkunoissa satunnaisia haravointivisiittejä ja ensi kevättä.


Kerros kerrokselta


Vaikka säilönkin vaatehuoneen ylähyllyllä kahta laatikkoa, jotka kesällä ovat täynnä talvivaatteita ja talvella puolestaan kesävaatteita, niin yritän käyttää mahdollisimman suurta osaa vaatteistani ympäri vuoden. Kuten nyt vaikka tätä kesämekkoa, joka taipuu hyvin osaksi syksyistäkin asukokonaisuutta.

Tämä mekko on muuten toinen niistä kesän aikana tekemistäni mekko-ostoksista, joiden hankintapäätöksiin nämä mekkolenkkarit vaikuttivat vahvan puoltavasti (selkeästi ei kannata siis mennä niissä lenkkareissa sovituskoppiin, jos haluaa olla ostamatta mitään, tai siis oikeastaan ei kannata mennä sovituskoppiin/vaatekauppaan silloin ollenkaan).

Tässä mekossa puhuttelivat myös sen 50-lukulaisuus ja se seikka, että se istuu kuin hansikas. Niin ja väri, kangas, malli, helman pituus ja mitä näitä nyt on. Nuo kaikki seikat ilahduttavat vielä näin lokakuussakin. Ja tietenkin mekko muistuttaa mukavasti siitä heinäkuun aurinkoisesta koko perheen päiväseikkailusta Tallinnaan. Siltä reissulta tämä nimittäin löytyi.

mekko Tallinnasta (2019) // neule omatekemä (2017) // takki Ellos (2014) // huivi BeckSöndergaard (2017) // laukku kirppikseltä (2019) // lenkkarit New Balance (2019) // panta omatekemä (2015) // sukkikset Swedish Stockings (2018)

Takaisin mustaksi


Nämä Leen pari vuotta vanhat mustat farkut ovat ahkerassa käytössä kesät talvet (uusimpia asukuvia niistä täällä ja täällä), ja niiden väri olikin jo haalistunut kaikkea muuta kuin mustaksi. Harmahtavuus ei sinänsä olisi ehkä niin haitannut, ellei kulumisen jälkiä olisi ilmaantunut jokseenkin häiritseviin paikkoihin, kuten puolisääreen siihen kohtaan, mihin ilmeisesti kumisaappaat ovat hanganneet.

Olen joskus aikaisemminkin pyöritellyt mielessäni tätä haalistuneiden vaatteiden värien palauttamista värjäämällä. Aina se on kuitenkin tuntunut liian työläältä. Olen ajatellut, että pesukonevärjäystä en ainakaan uskalla kokeilla, ja vadissa värjääminen taas on vaikuttanut hitaalta ja sotkuiselta prosessilta.

Nyt kun syksyllä intoa kaikenlaisille projekteille näyttää olevan muutenkin enemmän, niin päätin viimein ryhtyä värjäyshommiin ja marssia lähiostarin Tokmannille ostamaan pienen purkin Nitorin mustaa all in one -tekstiiliväriä (hinta alle 6 euroa). Värjääminen osoittautuikin paljon pelkäämääni helpommaksi: väripussi ja farkut pesukoneeseen ja lopputuloksena uudestaan mustat lempifarkut. Ja pesukonekaan ei kärsinyt värjäysprojektista. Aivan naurettavan helppo tapa saada muuten täydellisille farkuille lisää käyttöaikaa.