Omenavuosi


Mökin historiankirjoissa vuosi 2018 tullaan muistamaan vadelma- ja omenavuotena. Jos valtava vadelmasato saattoi hieman loppupäästä kuivahtaa kokoon kuivuuden vuoksi, niin omenapuut eivät näytä poikkeuksellisesta kesästä kärsineen. Palstan kolmesta omenapuusta jokainen on tuottanut / tuottaa tänä vuonna ennätysmäärän omenaa. Ensimmäinen puu on pian satonsa antanut, keskimmäisen oksat notkuvat punaisina juuri nyt ja kolmannen satokausi on vasta aluillaan.

Meillä on leivottu omenapiirakoita ja -paistoksia, laitettu omenoita smoothien joukkoon ja syöty niitä sellaisenaan. Lisäksi keittelen pari kertaa viikossa mehumaijalla omenamehua seuraavien päivien tarpeiksi. Ystäviä on kutsuttu omenanhakuvierailuille, portinpieleen on laitettu omenoita ohikulkijoille ja mitähän vielä. Lisäksi erinäiset tuulenpuuskat ovat aika ajoin pudotelleet nurmikon punaiseksi, ja huonokuntoisten pudokkaiden vieminen pois palstalta on oma lukunsa. Onneksi mökkialueellamme on järjestetty omenakeräys huonoille omenoille!

Mutta tiedättekö mitä. Tästä kaikesta huolimatta omenat eivät ainakaan vielä pursua korvista ulos. Omenamehu maistuu koko poppoolle, oma yleensä niukkasatoinen suosikkipuukin tarjosi ennätysmäärän makeita omenoitaan, ja omenoiden nuokkiminen puusta poimurilla kuuluu edelleen suosikkimökkipuuhiini. Ehkä kuukauden päästä asia on jo täysin toisin, mutta vielä ainakin oman puutarhan omenat ovat ihana juttu.


Välikausiasu


Täällä löhöillään sohvalla, syödään irtokarkkeja ja nautitaan aika mahtavasta perjantaifiiliksestä! Lapsista 2/3 on sängyssä valmiina nukkumaan, 3-vuotias katsoo Postimies Patea tuossa vieressä (päiväkodissa nukutut päikkärit venyttää iltaa usein lähes yhteentoista), mies on salilla ja vedin itsekin pari tuntia sitten varsin onnistuneen perjantaitreenin, jonka jälkeinen puna vielä viipyilee kasvoilla (kuulun niihin, jotka muuttuvat treenatessan kirkkaan punaisiksi, ja tarkoitan siis ihan oikeasti kirkuvan punaisiksi). Ja mikä parasta, ehdin viimeinkin päivittämään blogia kiireisen viikon jälkeen.

Viime viikkojen sää on sallinut todellisen välikausipukeutumisen, kesävaatteiden ja syksyisten elementtien yhdistelyn. Kesän suosikit yhdistettynä syyslemppareihin eli tennareihin ja neuleisiin. Tykkään! Nämäkin housut nimittäin pakataan kesävaatelaatikkoon ihan pian. Keväällä tehty neuletakki sen sijaan on päässyt ulkoilutukseen monen kuukauden tauon jälkeen. Keväällä se ei takin virkaa montaa kertaa ehtinytkään suorittaa, kun jo siirryttiin lämpimämpiin keleihin. Nyt olen suorastaan ollut innoissani viileistä aamuista, kun se vihdoinkin on ollut tarpeen.


t-paita Vero Moda // housut Only // neuletakki itse tehty // kengät Vagabond // kaulakoru Accessorize

Kodin nurkkia


Yhtäkkiä elokuu on ohi. Koulun aloitus, omat työkiireet, harrastukset ja arki ovat vieneet vauhdilla mennessään, ja mennyt kuukausi tuntuu kadonneen taivaan tuuliin. Nyt onkin jo syyskuu, ja vaikka mökillä jatkuvat varsinkin omenoihin liittyvät askareet vielä useamman viikon ajan, niin katse kääntyy kotiin päin. Siivosin perjantaina pitkästä aikaa hieman perusteellisemmin, ja otin samaan syssyyn muutamia kotikuvia. Yläkerran huonevaihdoksen lisäksi mietinnässä on olohuoneen seinän maalaaminen, mutta saa nähdä, kauanko vielä kestää ennen kuin seinä tosissaan vaihtaa väriä harmahtavan turkoosiksi.


Juhliin lähdössä


Farkkuhameenhakumatkalla mummin kellarista tarttui mukaan pari muutakin niin nappiin osunutta löytöä, että tuntuu kuin olisin ollut oikein olan takaa shoppailemassa ja saanut vaatekaappiin täydennystä usean uuden suosikin verran. Tosin fiilis on ehkä vielä parempi kuin onnistuneen ostosreissun jälkeen. Näistä kun ei tarvinnut pulittaa penniäkään, ne ovat käytettyjä, ja lisäksi uskon, että tällaisia helmiä en löytäisi tavallisten kauppojen hyllyiltä koskaan, enkä kirppiksiltäkään osaisi etsiä.

Näissä viikonloppuna napsaistuissa asukuvissa komeilee siis mummin vanha hame, jonka nipistin vyötäröltä sopivaksi. Se on pilkkuineen, vekkeineen ja alushameineen niin täydellinen, etten meinaa uskoa hyvää onneani. Juuri jotain tällaista midihamekokoelmaani kaipasinkin!

Lauantaina syntymäpäiväjuhliin puetun asun täydentävät kengät sen sijaan ovat uuden uutukainen hankinta. Kesän ajan päässä muhineet uudet kengät tulin ostaneeksi vasta siinä vaiheessa, kun lähes kaikki tämän kesän juhlat oli juhlittu. Toisaalta noissa juhlissa milloin missäkin epämukavissa kengissä kärvisteltyäni hankintapäätös oli tässä vaiheessa helppo. Tallan sirot puukengät ovat suomalaista käsityötä, ja veivät voiton mm. naapurimaan kilpailijasta yksinkertaisuudellaan, pohjan muodolla ja tietenkin kotimaisuudellaan.

Midihame mummin vanha // pilotti ja t-paita Vero Moda // kengät Talla // laukku MOIMOI // korvakorut Maanantaimalli

Mökillä 9. elokuuta


9. elokuuta. Peruskoulujen aloituspäivä. Muumin päivä (huomatiin sattumalta Tallinnanaukiolla kiemurteleva jono, ja tajusin vasta myöhemmin, mikä muki ihmiset oli saanut liikkeelle). Kuopuksen kolmas päivä uudessa päiväkodissa. Mutta tyttärille vielä yksi niistä vihoviimeisistä kesälomapäivistä. Kolmasluokkalainen jo kaipaa koulun penkille, ekaluokkalainen odottaa toistaiseksi vain tulevan viikonlopun kivoja juttuja. Suuntasimme päivällä kolmistaan mökille muutamaksi tunniksi, itselläni läppärin ja töiden lisäksi mukana myös kamera, jolle ikuistui täydellinen tomaatti, tyttöjen tämän kesän suosikkiajanvietteet mökillä (paperinuket, sarjakuvat ja pelikirja, tietenkin lisäksi myös kännykän räplääminen) sekä yksityiskohtia mökin sisätiloista.

Helle, yleinen lomalaiskuus sekä miehen loman alkaessa aloittama vanhojen tavaroiden läpikäynti -projekti ovat aiheuttaneet sen, että koti on ollut enemmän tai vähemmän räjähtäneessä kunnossa koko kesän. Kuumasta, tunkkaisesta ja sotkuisesta asunnosta on ollut suorastaan helpotus paeta mökille, jossa tavaraa on vain välttämätön määrä ja kaikilla asioilla oma paikkansa.