Seesteinen lauantaiaamu


Tänään oli kyllä aika onnistunut lauantaiaamu. Melko kaoottisen, mutta kohtuullisen myöhäisen (klo 9) herätyksen ja aamupuuron jälkeen ei ollut kiire minnekään ja kaikki syventyivät tekemään omia juttujaan. Mies luki, kuopus leikki autoilla ja tytöt helmillä. Itse karkasin takaisin yläkertaan neulomaan aamukahvin ja kameran kanssa. Puikoilla on nimittäin tällä hetkellä uusi neule, mutta vanha lanka. Vuoden vähäisen käytön jälkeen tämä neule nimittäin sai purkutuomion ja on nyt muotoutumassa uudeksi. Ja tällä kertaa on ihan oikea ohjekin. Kyllä on muuten helppoa, kun ei tarvitse itse laskeskella ja pähkäillä silmukoita ja mittoja. Sen kun seuraa vain (norjankielistä) ohjetta.

Finlaysonin värikkäiden lakanoiden lisäksi liinavaatekaapistamme löytyy tämä yksi valkoinen lakanasetti (joskus saatu kaupanpäällisenä H&M:n postimyynnistä, muistatteko vielä ne ajat?). Jotenkin nuo valkoiset lakanat tulee valittua aina silloin, kun kaipaa pikkuisen lisää ylellisyyttä. Vaikka pehmeät ja kuluneet lakanat ovatkin kaukana niistä jäykähköistä hotellilakanoista, ne ovat silti (tai ehkä juuri siitä syystä) ihan täydelliset.

Tyylimietteitä


Täällä on taas pohdittu omaa tyyliä ja kulutuskäyttäytymistä. Jostain syystä näitä juttuja tulee mietittyä aina näin syksyisin. Siitä on nyt melko tarkalleen vuosi, kun konmaritin vaatekaappini. Vuodessa on tullut hankittua uusiakin vaatteita, mutta vaatevarasto on silti pysynyt ilahduttavan suppeana ja toimivana.

Nyt syksyllä aloitin säästökuurin, jonka tarkoituksena on minimoida kaikki turhat menot. Tämä koskee myös vaatemenoja. Päätin pyrkiä ostamaan vähemmän, mutta laadukkaampaa, mahdollisuuksien mukaan ekologisempaa ja eettisempää (mielellään kotimaista). Yritän täydentää vaatekaappiani tästä lähtien päämäärätietoisemmin sellaisilla vaatteilla ja asusteilla, joilla todennäköisesti on käyttöä useiksi vuosiksi ja jotka myös kestävät yhtä kauan. Hankin harkiten ja vaalin niitä vaatteita, jotka minulla jo on.

En tykkää olla tällaisissa jutuissa kuitenkaan täysin ehdoton, joten varmasti tästä periaatteesta tulee tingittyä aika ajoin. Olen nimittäin sitä mieltä, että myös halpisvaate voi olla investointi useiksi vuosiksi, jos se puhuttelee ja istuu osaksi omaa tyyliä (tästä löytyy omastakin vaatekaapista lukuisia esimerkkejä). Ja toisaalta heräteostoskin voi olla täydellinen nappiostos. Mutta siis yllä toimintasuunnitelmaa ainakin suurimmaksi osaksi aikaa.

Näissä kuvissa muuten se lokakuun "harkittu hankinta", Becksöndergaardin harmaa villahuivi, josta olen haaveillut pitkään ja joka löytyi Hulluiltä päiviltä varsin tuntuvalla alennuksella.

Takki Ellos / huivi Becksöndergaard / housut Lindex / nilkkurit Vagabond / reppu Mango / pipo omatekemä

Helppo omenapaistos


Pikainen poikkeaminen tänne blogin puolelle näin perjantai-illan kunniaksi. Otin nämä omenapaistoskuvat jo jokunen viikko sitten, mutta jotenkin nyt tuntui oikealta hetkeltä julkaista tämä omenainen resepti. Tein nimittäin samaa paistosta tänään (nelinkertaisella annostuksella tosin) Nosh-kutsuille saapuneille kavereille ja naapureille. Lähes vihoviimeisistä oman puutarhan omenoista.

Tätä paistosta onkin tullut leivottua syksyisin siitä saakka, kun resepti vajaa kymmenen vuotta sitten eteeni ilmestyi. Helpossa paistoksessa on niin yksinkertaiset ainekset, että ne löytyvät aina jopa tästä huushollista. Lisäksi reseptillä saa juuri sopivan kokoisen herkun meidän viisihenkiselle perheellemme.

Murea omenapaistos (n. 4 annosta)

n. 1,5 vehnäjauhoja
0,5 dl kaurahiutaleita
3 rkl sokeria
100 g margariinia

4 pientä omenaa
2 rkl fariinisokeria
1 tl kanelia

1. Sekoita jauhot, kaurahiutaleet, sokeri ja sulatettu margariini ryynimäiseksi seokseksi.
2. Kuori omenat ja poista niistä siemenkodat. Leikkaa omenat viipaleiksi tai lohkoiksi.
3. Voitele uuninkestävä vuoka ja pane omenapalat siihen.
4. Ripottele omenoiden päälle fariinisokeria ja kanelia. Levitä murotaikina päällimmäiseksi.
5. Paista paistosta 225-asteisen uunin keskiosassa 20 minuuttia tai kunnes paistoksen pinta on saanut hieman väriä.
6. Tarjoile paistos haaleana vaniljajäätelön kanssa.


Pipopolkka


Komensin torstaina etäpävää kotona tekevän miehen taloyhtion saunan terassille kuvaamaan uutta polkkatukkaani. Pituus, jonka päätin leikkauttaa hetken mielijohteesta matkalla kampaajalle. Ensimmäisenä päivänä epäilytti, ehkä jopa kaduttikin, mutta yhden yön nukuttuani päätös ja uusi tukka tuntui juuri oikealta ja olen edelleen fiiliksissä. Polkka on mielestäni nimittäin täydellinen pipokauteen, kun myssyn alla nököttävä ponnari näyttää tyhmältä nutturasta nyt puhumattakaan.

Ja tietenkään en näitä kuvia varten sitten kuitenkaan tullut laittaneeksi hapsujani mitenkään. Siinä ne nyt ovat sitten luonnontilassa, suoristamattomina, toinen puoli taipuneena vasemmalle ja toinen oikealle. Lytyssä juurikin sen pipon jäljiltä.
T-paita Gina Tricot / neuletakki Lindex / tekonahkahame Vero Moda / nilkkurit Pier One / kaulakoru ystävän tekemä

Suosikkiruoka juuri nyt: sitruunainen fetapasta lehtikaali-kalkkunahöystöllä


Vietin ystävieni kanssa tyttöjen mökkiviikonloppua alkukuusta ja siellä ystäväni Veera loihti meille lounaaksi sitruunaisen pastan, jonka joukkoon kipattiin jääkaapista löytyneistä kalkkunaleikkeistä ja lehtikaalista valmistettu höystö. Ensinnäkin tuo improvisoitu lounaspasta oli aivan mahdottoman hyvää ja toisekseen älyttömän helppo ja maukas tapa syödä lehtikaalia, joka ainakin allekirjoittaneella tökkii muuten jopa pirtelöissä.

Kyseistä ruokaa on tullut valmistettua tuon mökkireissun jälkeen useaan kertaan, ja se uppoaa jopa lapsiin (tosin ilman lehtikaalia). Tässä siis suuntaa-antavaa reseptiä, jonka määriä voi muokata oman maun mukaan, sillä se on vain arvio käyttämistäni määristä. Ja hei, toimii myös kasviksena, kun kalkkunan jättää pois.

Sitruunainen fetapasta kalkkuna-lehtikaalihöystöllä (neljälle)

250 g pastaa
60 g fetaa
n. puolikkaan sitruunan mehu (riippuen siitä, kuinka sitruunaisen aterian haluaa)
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
kaksi valkosipulinkynttä
kolme vartta lehtikaalia
100 g kalkkunaleikettä

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Lisää sen joukkoon sitten murskattu feta, sitruunamehu, loraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Kuutioi kalkkunaleikkeet ja revi lehtikaalin lehdet varresta sopivan kokoisina suupaloina. Kaada paistinpannulle loraus öljyä ja raasta/murskaa joukkoon valkosipuli. Paista kalkkunaa ja lehtikaalia öljyssä, kunnes lehtikaali on rapeaa. Lisää pasta-annoksen päälle tai sivuun ja herkuttele.