Omenoita, omppuja, omenia ja vähän luumujakin

 

Tämä hoitovapaalla olohan on varsin näppärä tapa saada mökin sadosta suurempi osa hyödynnettyä. Ainakin omenasadosta. Ison osan kuopuksen päikkäreistä olen nyt jo parin viikon ajan kuluttanut nimittäin omenoiden lohkomiseen soseita, hilloja ja mehua varten. Tällaisessa mittakaavassa omenahommiin ei ole aikaisemmin riittänyt aikaa, energiaa eikä innostustakaan. 

Mehun keittelen maijalla ja se juodaan jääkaappikylmänä parin päivän sisällä. Soseeseen tulevat omput höyrytän, soseutan ja pakastan jääpalamuoteissa pieniksi suupaloiksi, jotka on helppo lisätä puuroon, jogurttiin tai pirtelöön. Soseeseen en laita sokeria (koska vauva), mutta mahdollisesti ripauksen kanelia, inkivääriä tai vaniljaa. Makeampana vaihtoehtona kokeilussa on ollut uuniomenahillo, johon laitoin omenoiden lisäksi fariinisokeria ja kanelia. Ja sitten on tietenkin ne piirakat, puutarhurin lasten ystävät, joilla herkutellaan koko satokausi milloin milläkin täytteellä, nyt siis omenalla. Kaksi reseptien kestosuosikkia olen teille jo jakanutkin, ne löytyvät täältä ja täältä.

Luumujakin löytyy tänä vuonna ja ne olen pilkkonut omenoiden sekaan ja soseuttanut, sillä pelkistä luumuista tehty sose oli ilman sokeria melko karvasta. 

Vielä kiinnostaisi tehdä ns. aikuisten omenahilloa (miksei luumukin), joka sopisi juustojen ja keksien kaveriksi. Yhden kokeiltavan reseptin jo sainkin, mutta nyt kaikkien omenareseptit jakoon, materiaalia meinaan riittää vielä. Puussa, maassa, mökissä ja parvekkeella.

 

Cookierakkautta

Olin opiskeluaikoina töissä kahvilassa, jossa myytiin muiden herkkujen ohella maailman parhaita cookieita. Varsinkin silloin ne veivät kielen mennessään, kun joku otti ne uunista hieman liian aikaisin ja me työntekijät saimme syödä liian pehmeiksi jääneet hävikkikeksit. Siitä asti olen suhtautunut intohimoisesti cookieiden pehmeyteen. Sillä pehmeitä niiden todellakin kuuluu olla!

Tällä cookiereseptillä saa aivan taivaallista taikinaa (ihan kuin Ben&Jerry'sin jäätelössä, voin kertoa, että jääkapilla tuli käytyä aika tiuhaan) ja herkullisia keksejäkin, mutta paistoajan kanssa saa olla todella tarkkana, jotta koostumus pysyy pehmeänä. Resepti löytyy täältä, mutta tämä oma versioni poikkeaa hieman alkuperäisestä. Esimerkiksi tanskankielisessä reseptissä suklaata oli lähes tuplasti enemmän. Ja taikinan kannattaa tosissaan antaa tekeytyä vähintään 24 tuntia jääkaapissa. Leivoimme cookieita useassa osassa ja ne totta vie paranivat sitä mukaa kuin aikaa kului.

Suklaahippucookiet (n. 30 kpl)

480 g jauhoja
1 ¼ tl ruokasoodaa
1 ½ tl leivinjauhetta
1 ½ karkeaa suolaa
280 g margariinia
280 g fariinisokeria
240 g sokeria
2 isoa kananmunaa
2 tl vaniljasokeria
300 g tummaa suklaata

Ota margariini ja kananmunat huoneenlämpöön vähintään tunti aikaisemmin.
Sekoita jauhot, sooda, leivinjauhe ja suola keskenään kulhossa ja siirrä sivuun odottamaan.
Sekoita huoneenlämmössä pehmentynyt margariini ja sokerit (huom. sekä tavallinen sokeri että fariinisokeri) suuressa kulhossa sähkövatkaimella vaaleaksi ja ilmavaksi seokseksi (n. 3-5 minuutin ajan).
Lisää joukkoon kananmunat yksitellen ja hyvin sekoittaen.
Lisää joukkoon myös vaniljasokeri ja sitten muut kuivat ainekset hitaalla nopeudella. Sekoita taikinaa vain sen verran, että ainekset sekoittuvat.
Murskaa lopuksi suklaa paloiksi ja sekoita taikinaan.
Aseta muovikelmu tiiviisti taikinan päälle ja anna taikinan tekeytyä jääkaapissa 24-48 tuntia.

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja muotoile taikinasta uunipellille leivinpaperin päälle reilun ruokalusikallisen kokoisia pyöreitä taikinanokareita. Älä paina nokareita litteiksi! Ripottele keksien pinnalle vielä halutessasi sormisuolaa.
Paista keksejä n. 15 minuuttia (jos siis haluat niistä pehmeitä, rapsakampia saat pidentämällä paistoaikaa muutamalla minuutilla), anna jäähtyä ja herkuttele.

Vuosi 2018

Vuosi 2018 lähenee loppuaan, ja siitä syystä olenkin käyttänyt tämän vuoden viimeisen sunnuntain rauhalliset tunnit kollaasien tekoon. Tykkään kollaaseista ja lisäksi postausten läpikäynti on oiva tilaisuus muistella, mitä kaikkea kuluneena vuonna on tapahtunut blogirintamalla. Seuraavaksi siis jälleen lyhyt katsaus tähän vuoteen aihepiireittäin jaoteltuna.

Varsinkin nyt loppuvuodesta kotona ovat pitkästä aikaa puhaltaneet myös muutamat muutoksen tuulet, kun yläkerrassa vaihtui huonejärjestys ja olohuoneen seinä sai uuden värin. Alkuvuodesta merkittävin kotiin ja blogiinkin liittyvä juttu oli Parhaat kotiblogit -lehdessä ilmestynyt artikkelini kodistamme. Yleisilmeeltään koti on pysynyt pastellisen hempeänä tänäkin vuonna.

Asu- ja tyylipostausten puolella olen raportoinut erilaisista mummila- ja kirppislöydöistä, suosinut entistä enemmän suomalaista, ja myös poikkeuksellisen helteinen kesä on vaikuttanut blogiin tallentuneisiin asuihin. Mutta yksi tai siis oikeastaan kaksi asiaa ovat ja pysyvät: tennarit ja midimitta!

Lapset ja perhe -tunnisteen alle on tallentunut mökkifiiliksiä (mm. ensimmäistä kertaa mökillä pidetyt kaverisynttärit), reportaasi kesän roadtripiltä sekä toinen, Unelmien talo ja koti -lehdessä ilmestynyt lehtijuttu meistä ja mökistämme.

Käsityöprojekteja vuoteen 2018 mahtuu melkoinen määrä. Isoja neuleita, huiveja, jämälankaprojekteja ja jopa yksi kesätoppi. Omatekemistä neuleista on tullut merkittävä osa omaa tyyliä ja neulomisesta rakas harrastus, joka piristää myös vuoden pimeimpään aikaan.

Ruoka ja leivonta -aihepiiri on selkeästi ollut niukimmin edustettuna tänä vuonna. Kesällä aloittelin mökkiruokaa-sarjaa, johon ennätin kuitenkin tehdä vain kaksi postausta. Muutenkin juuri mökin antimia hyödyntävien reseptien kirjaaminen tänne blogiin on ollut suunnitelmissani jo jonkin aikaa, toivotaan, että tähän riittäisi aikaa ja innostusta ensi vuonna.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä on vuorossa mökki. Päällimmäisenä mökkivuodesta on jäänyt mieleen helteiset kesäpäivät, valtava omenasato (viimeiset oman mökin omenat syötiin muuten vasta joulukuun puolella) ja onnistuneet idätykset. Varsinkin mökkipostauksia läpi käydessäni huomasin, että niitä on blogin puolella varsin vähän. Mökkifiiliksiä sekä myös pienempiä neuleprojekteja löytyy enemmän instagramin puolelta, minut löytää sieltä nimellä kotisaariblogi.

Mökkiruokaa: grilliperunoita ja kylmäsavupaistisosetta

Kun mainostin tätä postausta toukokuussa Instagramissa, tulin maininneeksi, että kyseessä olisi hyviä ja suht helppoja mökkiruokia esittelevän postaussarjan ensimmäinen osa. Sarjan toinen osa tulee vasta nyt, yli kaksi kuukautta myöhemmin, siitä syystä, että mökkiruoka on tämän kesän aikana koostunut suurista suunnitelmistani huolimatta lähinnä makkarasta/nakeista, halloumista, uusista perunoista ja salaatista.

Eilen siis kuitenkin mökkiruokalistalta löytyi grilliperunoita ja kylmäsavupaistisosetta. Grilliperunoita kokeilimme ensimmäistä kertaa tätä ohjetta mukaillen. Emme tosin maustaneet perunoita kuin ripottelemalla joukkoon hieman suolaa ja pippuria. Sose puolestaan on oma bravuurini, jota syömme yleensä uuniperunoiden lisukkeena, mutta se toimii myös grilliperunoiden kanssa.

Kylmäsavupaistisose

1 - 2 100 g:n pakkausta HK:n ohuen ohutta härän kylmäsavupaistia pilkottuna
purkki kermaviiliä
purkki pippurituorejuustoa

Sekoita ainekset yhteen ja anna vetäytyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua.

Sose on muuten tosi maukasta myös ruisleivän tai ruisnappien päällä.

Mökkiruokaa: kreikkalaiset kanavartaat

Mökillä ruoka maistuu lähes poikkeuksetta hyvältä. Silti sen tekeminen kaikkien mökki- ja puutarhahommien päälle on joskus tosi työlästä, ellei sitten mökkipäivän ensisijainen tarkoitus ole laittaa ruokaa ja herkutella. Tänään kokeilimme helpottaa kokkailun osuutta mökin päässä ja valmistimme helatorstain juhlalounaan mahdollisimman valmiiksi jo kotona. Kun paikan päällä tehtäväksi jäi vain kanan pujottelu grillitikkuihin, grillaus, kattaus ja tiskit, konsepti oli varsin onnistunut. Ja aikaa jäi hääriä puutarhassakin.

Listalla tänään kreikkalaiset kanavartaat (marinadin ohje täällä, suosittelen! Meidän versiossa tuore rosmariini vaihtui tosin kuivatuksi), itse tehty hummus, kaupan tsatsiki, fetasalaatti ja valkoista leipää.

Lapsuuden nimikkokeksit

Meillä sairastelut sen kuin jatkuivat viime viikolla, joten viikon puolivälissä pieni piristys oli tarpeen. Ryhdyimme toipilaan kanssa siis leivontahommiin. Omassa lapsuudessani kaneliässät olivat lähes yhtä suurta herkkua kuin kaurakeksitkin ja kumpiakin leivottiin säännöllisesti.

Sittemmin en ole kaneliässiä tainnut leipoakaan, kunnes nyt aika tuntui kypsältä noille klassikkokekseille. Nämä kuuluvat niihin herkkuihin, joihin ainekset löytyvät lähes aina kotoa valmiina akuutin makeanhimon iskiessä. Respeti löytyi netistä täältä, mutta voi vaihtui leivontamargariiniksi ja taikinan koko pieneni puoleen.

Kaneliässät (n. 40 kpl)

100 g leivontamargariinia
1 dl sokeria
1 muna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

sekä 1 tl kanelia ja 1,5 rkl sokeria

Ota margariini pehmenemään huoneenlämpöön joitakin tunteja ennen tai sulata sitä mikrossa. Lisää margariinin joukkoon sokeri ja vatkaa seosta, kunnes se vaalenee. Lisää muna ja vatkaa kuohkeaksi. Lisää taikinaan keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe. Sekoita taikina tasaiseksi ja anna sen jähmettyä jääkaapissa ainakin tunnin verran.

Leivo taikinasta tankoa, jonka halkaisija on reilu 1 cm. Käytä tangon pyörittelyssä tarvittaessa jauhoja apuna. Leikkaa tangosta 8 cm:n mittaisia paloja, pyörittele niitä lautasella kaneli-sokeriseoksessa ja asettele leivinpaperin päälle pellille s:n muotoon. Paista ässiä 175-asteisessa uunissa n. 12 minuuttia.

Keksit voi tarvittaessa myös pakastaa, jos eivät katoa kokonaan saman tien.

Minikokoiset kinkkupiiraat

Suloista ystävänpäivän iltaa teille! Kävimme tänään tapaamassa erästä hurmaavaa pientä tyyppiä ja leivoin viemisiksi Quiche Lorraine -tyyppisiä minikokoisia kinkkupiiraita. Tässä vielä samalla tästä piirasreseptistä mukailtu resepti tännekin:

Pienet kinkkupiiraat (12 - 14 kpl)

Pohja:
100 g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
3 rkl vettä

Täyte:
300 g saunapalvikinkkua
2 dl ruokakermaa
1,5 dl ranskankermaa
3 kananmunaa
150 g emmentaljuustoa raastettuna
0,5 tl mustapippuria
1 rkl tuoretta silputtua timjamia

Nypi aavistuksen pehmennyt voi, jauhot ja suola murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Tee taikinasta tanko ja leikkaa se 12 - 14 yhtä suureen osaan. Pyörittele paloista pallot ja painele ne muffinssivuokien pohjalle ja reunoille. Laita vuoat puoleksi tunniksi jääkaappiin ja esipaista niitä sitten 5 - 10 minuuttia uunin alatasolla 200 asteessa.

Pilko kinkku ja ripottele se vuokiin. Vatkaa muut täyteainekset keskenään ja lusikoi täyte kinkkupalojen päälle. Paista muffinsseja uunin alatasolla n. 20 minuuttia, kunnes niiden pinta on ruskistunut.

Vuosi 2017

Joulu sujahti ohi kuin varkain ja nyt elellään jo vuoden viimeisiä päiviä. Päätin tavoilleni uskollisena taas käydä hieman läpi kulunutta (blogi)vuotta ja kokosin kollaaseja blogin eri aihealueisiin liittyen.

Vuosi 2017 on ollut varsin hyvä blogin ulkopuolellakin. Heti tammikuussa kuopus aloitti päiväkodin ja itse palasin yrittäjäksi, keväällä alkoi ensimmäinen kokonainen kausi mökillä sen uuden alun jälkeen, kesällä täytin 35 vuotta ja syksyllä pohdiskelin erään työmahdollisuuden tiimoilta enemmänkin tämänhetkistä työtilannetta ja arkeamme päätyen lopulta siihen lopputulokseen, että juuri näin on hyvä.

"Näin on hyvä" -teema näyttää vallinneen kotioloissakin, sillä koti ei ole kokenut sen suurempia muutoksia tämän vuoden aikana. Ainoa merkittävä mullistus oli työhuoneen uudelleenjärjestely ja samalla työpöydäkseni tuunautunut vanha Lundian kirjahylly (joka on muuten toiminut työoloissa täydellisesti).

Pukeutumisessa on selkeästi tänäkin vuonna miellyttänyt midimitta, niin helmoissa kuin lahkeissakin. Rakastuin palavasti keväällä hankkimiini culottes-housuihin ja ne ovatkin olleet ahkerassa käytössä siitä lähtien. Nyt syksyllä aloin kiinnittää entistä enemmän huomiota omaan kulutuskäyttäytymiseeni, mikä varmastikin näkyy omassa tyylissä ja vaatekaapissa jatkossa.

Perheen kanssa pääsimme reissaamaan Sveitsissä ja Italiassa. Matkakuulumisten lisäksi lapset & perhe -tunnisteen alle päätyi mm. jälleen raportti tyttärien kesäkuisista kaverisynttäreistä.

Alkuvuosi oli käsitöiden osalta melko hiljainen, mutta kesän jälkeen innostuin neulomaan itselleni puseroita, joista kummatkin esittelin myös täällä blogissa (petrooli ja harmaa).

Kesä mökillä oli mahtava kyseenalaisista kesäkeleistä huolimatta (kyllä sitä aurinkoakin on näköjään riittänyt ainakin näiden kuvien perusteella). Mökillä vietettyjen kesälomapäivien lisäksi nautin suunnattomasti myös työpäivistä kesätoimistossani. Lienee sanomattakin selvää, että uuden mökkikauden odotus on jo alkanut.

Ruoka & leivonta -tunnuksen alta löytyy tältä vuodelta erilaisia leivonnaisia ja yksi pastakin.

Huomisen jälkeen toivotetaankin sitten tervetulleeksi vuosi 2018. Jännä nähdä, mitä kaikkea kivaa se tuo tullessaan!

Helppo omenapaistos

Pikainen poikkeaminen tänne blogin puolelle näin perjantai-illan kunniaksi. Otin nämä omenapaistoskuvat jo jokunen viikko sitten, mutta jotenkin nyt tuntui oikealta hetkeltä julkaista tämä omenainen resepti. Tein nimittäin samaa paistosta tänään (nelinkertaisella annostuksella tosin) Nosh-kutsuille saapuneille kavereille ja naapureille. Lähes vihoviimeisistä oman puutarhan omenoista.

Tätä paistosta onkin tullut leivottua syksyisin siitä saakka, kun resepti vajaa kymmenen vuotta sitten eteeni ilmestyi. Helpossa paistoksessa on niin yksinkertaiset ainekset, että ne löytyvät aina jopa tästä huushollista. Lisäksi reseptillä saa juuri sopivan kokoisen herkun meidän viisihenkiselle perheellemme.

Murea omenapaistos (n. 4 annosta)

n. 1,5 vehnäjauhoja
0,5 dl kaurahiutaleita
3 rkl sokeria
100 g margariinia

4 pientä omenaa
2 rkl fariinisokeria
1 tl kanelia

1. Sekoita jauhot, kaurahiutaleet, sokeri ja sulatettu margariini ryynimäiseksi seokseksi.
2. Kuori omenat ja poista niistä siemenkodat. Leikkaa omenat viipaleiksi tai lohkoiksi.
3. Voitele uuninkestävä vuoka ja pane omenapalat siihen.
4. Ripottele omenoiden päälle fariinisokeria ja kanelia. Levitä murotaikina päällimmäiseksi.
5. Paista paistosta 225-asteisen uunin keskiosassa 20 minuuttia tai kunnes paistoksen pinta on saanut hieman väriä.
6. Tarjoile paistos haaleana vaniljajäätelön kanssa.

Suosikkiruoka juuri nyt: sitruunainen fetapasta lehtikaali-kalkkunahöystöllä

Vietin ystävieni kanssa tyttöjen mökkiviikonloppua alkukuusta ja siellä ystäväni Veera loihti meille lounaaksi sitruunaisen pastan, jonka joukkoon kipattiin jääkaapista löytyneistä kalkkunaleikkeistä ja lehtikaalista valmistettu höystö. Ensinnäkin tuo improvisoitu lounaspasta oli aivan mahdottoman hyvää ja toisekseen älyttömän helppo ja maukas tapa syödä lehtikaalia, joka ainakin allekirjoittaneella tökkii muuten jopa pirtelöissä.

Kyseistä ruokaa on tullut valmistettua tuon mökkireissun jälkeen useaan kertaan, ja se uppoaa jopa lapsiin (tosin ilman lehtikaalia). Tässä siis suuntaa-antavaa reseptiä, jonka määriä voi muokata oman maun mukaan, sillä se on vain arvio käyttämistäni määristä. Ja hei, toimii myös kasviksena, kun kalkkunan jättää pois.

Sitruunainen fetapasta kalkkuna-lehtikaalihöystöllä (neljälle)

250 g pastaa
60 g fetaa
n. puolikkaan sitruunan mehu (riippuen siitä, kuinka sitruunaisen aterian haluaa)
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
kaksi valkosipulinkynttä
kolme vartta lehtikaalia
100 g kalkkunaleikettä

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Lisää sen joukkoon sitten murskattu feta, sitruunamehu, loraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Kuutioi kalkkunaleikkeet ja revi lehtikaalin lehdet varresta sopivan kokoisina suupaloina. Kaada paistinpannulle loraus öljyä ja raasta/murskaa joukkoon valkosipuli. Paista kalkkunaa ja lehtikaalia öljyssä, kunnes lehtikaali on rapeaa. Lisää pasta-annoksen päälle tai sivuun ja herkuttele.

2 x porkkanakakku

Tämän kesän juhlissa tarjoiluiden kuningattarena on loistanut porkkanakakku. Itse en juurikaan perusta täytekakuista, enkä niitä siitä syystä osaa edes tehdäkään. Joten meidän perheessä synttärikakku onkin sitten jotain muuta: suklaakakkua, juustokakkua tai sitten porkkanakakkua.

Mehevä ja maukas porkkanakakku on yksi parhaista herkuista, mitä tiedän, ja ajattelin jakaa teillekin nyt kaksi hyväksi havaittua porkkanakakkureseptiäni. Toinen on palvellut luottoreseptinäni jo usean vuoden ajan, sillä se onnistuu täydellisesti myös gluteenittomana. Toinen on tämän kesän uusi tuttavuus ja keräsi juhlavierailta aivan huiman määrän kehuja. Toinen kakkuresepti on kananmunaton, ja sen pohjan valmistaa helposti myös vegaanisena.

Tässä siis reseptiä kumpaankin kakkupohjaan sekä yksi helppo kuorrutusresepti.

Gluteeniton porkkanakakku

4 munaa
350 g porkkanaraastetta
2,25 dl öljyä
4,25 dl gluteenittomia jauhoja
4,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
1 tl kanelia

1. Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Kuumenna uuni 175 asteeseen.
2. Vatkaa munat, öljy ja porkkanaraaste kuohkeaksi taikinaksi.
3. Sekoita keskenään jauhot, sokeri, leivinjauhe, ruokasooda, suola ja kaneli ja kääntele seos taikinaan.
4. Kaada taikina vuokaan ja paista 50 minuuttia. Kumoa kakku ja anna jäähtyä.

***

Kananmunaton porkkanakakku

4,5 dl hienoksi raastettua porkkanaa
3,5 dl fariinisokeria
2 dl rypsiöljyä
1,5 dl maitoa (tai vettä)
5,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl ruokasoodaa
0,5 tl suolaa
2 tl kanelia

1. Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Kuumenna uuni 175 asteeseen.
2. Sekoita kulhossa fariinisokeri, öljy ja maito.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään toisessa kulhossa.
4. Lisää neste kuivien ainesten joukkoon.
5. Lisää joukkoon vielä raastetut porkkanat (4,5 dl melko tiiviisti puristettuna) ja sekoita tasaiseksi.
6. Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua uunissa noin 45 minuuttia.

***

 Tuorejuustokuorrute

1 rasia maustamatonta tuorejuustoa (esim. Philadelphia)
1 dl creme fraichea
3 - 4 rkl tomusokeria

Sekoita tuorejuusto ensin kulhossa koostumukseltaan pehmeäksi (näin kuorrute ei jää kokkareiseksi kuten osassa kuvista) ja lisää joukkoon creme fraiche. Sekoita hyvin ja lisää vielä joukkoon tomusokeri. Levitä kuorrute jäähtyneen kakun päälle ennen tarjoilua.

Piirakkakahvit

Juhlimme viime viikolla kotiinpaluuta ja loman jatkumista raparperipiirakalla (resepti piirakkaan löytyy täältä). Muuten viime viikko kului varsin vauhdikkaissa ja mukavissa merkeissä. Tänään oli tarkoitus suunnata auton nokka seuraavaksi kohti Mikkeliä ja Kuopiota, mutta eipä sitten jaksettukaan. Lomalla on onneksi ihan OK muuttaa suunnitelmia, ja koska lomailua on vielä kaksi viikkoa jäljellä, niin kotimaanmatkailua voi halutessaan harrastaa vaikka ylihuomenna tai ensi viikolla.