Asu ennen helteitä

Syksy ja arki on alkanut omalta osaltani sairastelulla. Ensin kärsin silmätulehduksesta ja sitten epämääräisestä vatsataudista. Lisäksi perheen nuorimmaiseen iski flunssa, joka vaikutti radikaalisti meidän kahden yöuniin. Nyt kuitenkin yöt ovat rauhoittuneet ja oma olokin parantunut, joten tässä alkaa taas tuntua omalta itseltä. Sairastelujen välissä eksyin mökkireissulla Itikseen tutustumaan kauppojen syysuutuuksiin sillä seurauksella, että jotain tarttui melko ex tempore -meiningeissä mukaankin. Niistä asukuvia tulossa piakkoin, mutta ensi hätään tämä kesäasu arkistojen kätköistä. Tässä asussa kuljeskelin jo lomalla, ennen elokuun helleaaltoa, mutta nyt ilmojen aavistuksen viilennyttyä se on taas hyvinkin ajankohtainen.





Pusero Vero Moda / imetystoppi Lindex / housut Me&I / huivi BeckSöndergaard / sandaalit Turkista / korvakorut Etsy / kassi Selected Femme / kello Daniel Wellington

28 viikkoa synnytyksestä

Vauvan kuulumisia on päivittynyt blogiin kuukausittain, mutta raskausajan tilannepäivitysten jälkeen en ole kauheasti kertonut omia kuulumisiani. Nyt kun vauvelikin on jo puolivuotias, ajattelin hieman kirjata ylös, mitä äidille kuuluu.

Ketään ei varmaan yllätä, kun sanon että väsyttää. Toisaalta koen, että saan ihan hyvin nukutuksi, mutta katkonaiset yöunet tekevät kuitenkin tehtävänsä. Vauva herää öisin n. kolme kertaa ja sen lisäksi herään itse vielä pari kertaa, joten yön pisin unipätkä on usein kahden tunnin luokkaa. Päivisin olen suht pirteä, mutta hiukkasenkin tuota edellä mainittua "normaalia" huonommin nukuttu yö ilmenee todella lyhyenä pinnana, hajamielisyytenä ja yleisenä höperyytenä. Niin ja sanoinko jo, että lyhytpinnaisuutena.


Imetys on sujunut alusta asti tosi hyvin (eika tyttöjen vauva-aikoina vaivanneita 40 asteen kuumeen rintatulehduksia ole tullut ollenkaan) ja siihen niin kuin aika moneen muuhunkin vauva-aikaan liittyvään juttuun voin todeta, että kolmannen kanssa on todellakin rennompaa. Jos ensimmäisen kanssa on jokseenkin pihalla ja toisen kohdalla totuttelee vauva-arkeen isosisaruksen kanssa, niin kolmannen kanssa kaikki palaset loksahtavat paikoilleen. Silloin jo tietää olla stressaamatta turhia, tietää, että useimmat negatiiviset jutut ovat vain vaiheita ja osaa suhtautua niihin iisimmin. Tietenkin meidän kohdalla asiaa auttaa myös se, että isosiskot ovat jo isompia, omatoimisia ja tosi innoissaan osallistumaan vauvan hoitoon. Tokihan aluksi oli totuttelemista uuteen elämäntilanteeseen ja mustasukkaisuuttakin, mutta nyt jo on sellainen fiilis, että neljän hengen perheestä on kuin huomaamatta muotoutunut toimiva viisikko, ja elämä ennen tuota viidettä perheenjäsentä tuntuu tosí epätodelliselta.


Raskauskiloista on jäljellä kaksi, enkä ole tehnyt vielä mitään niiden eteen. Muutama kuukausi sitten kävin salilla toteamassa, että vatsalihakset ainakin ovat kadonneet. Toistaiseksi liikunta on koostunut kävelystä, puutarhatöistä ja vauvan kanniskelusta. Aluksi kannoin poikaa usein rintarepussa, mutta koska kundi on jo melko painava, tuo kantoratkaisu alkoi tuntumaan selässä, ja nyt olenkin käyttänyt aktiivisesti kantoliinaa, joka on saanut pölyttyä vaatehuoneen ylähyllyllä esikoisen vauva-ajoista aina näihin päiviin asti. Mikä ei toiminut esikoisen eikä keskimmäisen kanssa, toimii nyt loistavasti kuopuksen kanssa.


Alkuvaikeuksien jälkeen vauva suostuu nykyisin syömään myös tuttipullosta ja niinpä olen pariin otteeseen päässyt yksin tuulettumaan ja tapaamaan kavereita. Kesällä pääsimme jopa miehen kanssa kerran elokuviin, mutta muuten meistä vanhemmista vähintään jompi kumpi on aina ollut paikalla. Laatuaikaa onkin sitten vietetty noilla täälläkin mainituilla hotellilomilla, joille nuorimmainen on päässyt mukaan. Kolmen lapsen perheessä kun tuo liikkuminen pelkästään yhden lapsen kanssa on melkoista lomaa jo sekin.


Perhepotretti

Juhlat, kaikilla parasta päällä ja valokuvaajiakin paikalla. Täydellinen tilaisuus viimein ottaa se ensimmäinen virallinen kuva meistä viiden hengen perheenä. Näin.


P.S. Oranssi helma kuvan vasemmassa laidassa on kuusivuotias, joka kyllästyi poseeraamiseen sekunnin murto-osissa ja lähti huitelemaan kiukkuisesti mutisten heittäen rekvisiittana toimineen ilmapallon mennessään.

P.P.S. Ja tämä tosiaan on se ainoa kuva, mikä saatiin otettua.

Intiaanikesä

Arki alkoi, mutta ei ole selkeästi vielä ihan asettunut uomiinsa. Onko syynä sitten epätavallisen kesäinen elokuu, mökin lähes kuukausi edellisvuosia myöhemmin kypsynyt marjasato, oma yöheräilyiden vuoksi poukkoileva mieli vai mikä, mutta tuntuu, että siirtymäkausi loman jälkeen saattaa tällä kertaa kestää normaalia pidempään. Kun jo haluaisi rauhoittua syksyyn ja sen puuhiin, mutta kesä ei päästä vielä otteestaan. 






Lauantain hengailuasu ja uudet pokat

Kutsuin eilen ystäviäni meille istumaan iltaa ja muu perhe lähti anoppilaan evakkoon. Tytöt jäivät peräti yökylään (juuri tulleen tiedon mukaan vielä toiseksikin yöksi - wow, historiallista!), mutta mies ja poika palasivat illalla kotiin. Tänään ollaankin sitten vietetty verkkaista lauantaita kolmistaan. Hengailtu, höpsötelty ja syöty eiliseltä yli jääneitä herkkuja.

Tämän vuoden syksy ei omalta osaltani tuo elämään mitään varsinaista uutta, sillä kotiäiteily jatkuu samaan malliin kuin keväällä ja kesälläkin. Johonkin uudistumishalu ja muutoksen kaipuu oli kuitenkin kanavoitava ja hommasin itselleni uudet silmälasit. Jo oli aikakin. Edelliset ovat palvelleet uskollisesti melkein neljä vuotta, ja niiden vanhojen linssien läpi katseltuna maailma näyttikin jo jokseenkin harmaalta.

No niin, taidanpa palata takaisin tuon miesväen pariin ja tuunata oman pakastepizzani valmiiksi uunia varten. Aurinkoista lauantain jatkoa teille!





 T-paita Asos / (puklutahrainen) maksihame New Look / kehykset Dolce & Gabbana

Eskarilainen, puolivuotias ja yksi siltä väliltä

Meillä alkoi arki eilen vähän uudenlaisissa merkeissä, kun tuo 6-vuotias aloitti esikoulun. Vaikka eskariryhmä on tutussa päiväkodissa, tuttujen opettajien vetämä ja ryhmästäkin on vanhoja tuttuja liki 90 prosenttia, niin lähetin aamulla isän ja siskon kanssa matkaan kauhusta kankean eskarilaisen. Onneksi iltapäivällä päiväkodin pihalta löytyi iloinen ja tyytyväinen tyttö, jota nyt vaan tällaiset "uudet alut" tuppaavat kovasti jännittämään. 4-vuotias sen sijaan siirtyi uuteen ryhmäänsä tomerasti, ja jos neiti itse olisi saanut päättää niin olisi jäänyt päiväkotiin kavereiden luokse saman tien putkeen useammaksikin vuorokaudeksi. Eikä muuten hirveästi innostunut siitäkään, että loppuviikko onkin sitten taas vietettävä kotosalla äidin ja pikkuveljen seurassa. Ja sitten tuo vauva, joka alkuviikosta täytti kuusi kuukautta. Edelleen suurimman osan ajasta oma aurinkoinen itsensä, vaikkakin tuloaan tekevät hampaat vetävät välillä suun mutruun ja otsan lämpöiseksi.





Lomalaiset

Tulin näköjään pitäneeksi kahden viikon blogiloman. Täysin suunnittelemattoman sellaisen. Syyt moiselle ovat kuitenkin helposti tunnistettavissa. Anssin kaksi viikkoa sitten alkaneet työt, minä kotona kolmen lapsen kanssa päivät, mökillä koittanut vadelma-aika ja lisäksi viimein saapuneet kesäkelit. Päivisin ei ole siis hirveästi ehtinyt koneen ääreen istahtaa ja iltaisin on houkuttanut huomattavasti enemmän jo lomalla aloittamamme projekti katsoa digiboksille (jo useamman vuoden ajan) tallennettuja elokuvia läpi. Nyt kuitenkin helteistä huolimatta mieli alkaa siirtymään syksyyn ja arkeen, joten lienee paikallaan saada hieman eloa tännekin.

Helteisinä lomapäivinä iltapäiväkahvi on välillä korvautunut jäätelökahvilla, joka tehokkaasti parantaa niin kahvihampaan kolotuksen kuin makeanhimonkin. Yhteen annokseen tarvitaan 1,5 tl pikakahvijauhetta, 1,5 dl maitoa ja pari siivua vaniljajäätelöä (sekä tehosekoitin tai vastaava). Nam!