Vihdoinkin ulkona

Toistaiseksi merkittävimmäksi eroksi kesä- ja talvivauvan välillä on osoittautunut se, milloin vauvan kanssa saa lähteä ulkoilemaan. Kun kesävauvaa voi lähteä kärräämään ulkoilmaan oikeastaan heti, kun laitokselta on saavuttu kotiin, niin talvivauvan kanssa pitää pysytellä sisätiloissa peräti kaksi viikkoa. Tuota kahden viikon rajapyykkiä odotellessa omaan kärsimättömyyteen ovat vaikuttaneet lieventävästi alkupäivien jälkeen auringosta vesisateeseen vaihtuneet kelit, mutta fiilis oli siltikin aika mahtava, kun vauvan viimein toissapäivänä sai paketoida vaunuihin ja lähteä ulkoiluttamaan korttelin ympäri. Kamera tietenkin mukaan ja naamoille onnellinen virne. Itse päätähti, vaunukopan uumeniin vällyjen väliin (toinen ero talvi- ja kesävauvan välillä: pukeminen) kääritty mutrusuu nukkui autuaallisesti ohi ensimmäisen raitisilmakokemuksensa.

Sitten vielä sananen vaunuista. Lasten nuorimmalta serkulta käytettynä ostetut Brio Go -yhdistelmävaunut ovat omaa silmääni mahdottomasti miellyttävän mustavalkoisuutensa lisäksi vaikuttaneet varsin toimivilta näin ensimmäisten käyttökokemusten perusteella. Ne tärkeimmät kriteerit ulkonäon lisäksi ovat irrotettava/kannettava koppa, täyskumiset pyörät (joita EI tarvitse pumpata), kääntyvät etupyörät sekä helposti käsiteltävä ja säädettävä kuomu, josta saa lisäksi avattua kesäkuumalla verkollisen aukon.






Torkkupeiton kokoinen huivi

Keväisestä mielikuva-asusta inspiroituneena hankin minäkin vaatekaappiini jotakin ylisuurta. Muhkean huivin, jota muu perhe aluksi luuli torkkupeitoksi. Sohvalla hengaileva 3-vuotiaskin olisi nimittäin mielellään ottanut Asosin paketista kuoriutuneen vaatteen jalkojensa lämmikkeeksi, mutta äitipä kietoikin sen kaulaansa (törkeää). Huivi on päässyt käyttöön jo nyt (siis huivina, ei torkkupeittona), vaikka täällä odotetaan jo niitä vielä vähän lämpimämpiä kevätkelejä, jolloin sen saa pukea nahkatakin kaveriksi.





Kasvava kuvakollaasi

Sain ennen vauvan syntymää ruksattua tehtävälistaltani kohdan "kehitä lisää valokuvia portaiden kuvakollaasiin", ja seinälle löysi tiensä viisi uutta kuvaa. Kovin on kuitenkin vaatimaton vielä tuo kuvarypäs, jonka kunnianhimoisten suunnitelmieni mukaan pitäisi täyttää lähestulkoon koko seinä. Mutta ehkä hiljaa hyvää tulee? Eihän tähän kotiin muutosta ja projektin aloituksesta olekaan kuin yli kaksi ja puoli vuotta.

Kuvat on kiinnitetty seinään Commandin taulutarroilla (näköjään oikea nimitys on kiinnityspalat), jotka ainakin tässä huushollissa ovat palvelleet uskollisesti, suurin osa jo tuon reilut kaksi vuotta, ja pitäneet valokuvat ja taulut seinillä.
 




Ihmisten ilmoilla

Viikko lähestulkoon kokonaan neljän seinän sisällä, ja vaikka mökkihöperyys ei vielä vaivaakaan, niin täytyy myöntää, että pyrähdykset ihmisten ilmoille (kuten eilen neuvolaan) piristävät yhtä lailla kuin puolen tunnin päikkärit. Jopa siinä määrin, että tuolle yhteensä tunnin kestäneelle visiitille piti vähän laittautuakin. Tässä siis eilisen asua sekä muutamia asuun liittyviä huomioita, jotka paljastavat nykyisen elämäntilanteen.



Huivi ei ole kaulassa vain näön vuoksi vaan siksikin, että jos vauvan nälkä yllättää, se tarjoaa sopivasti suojaa mahdollisesti julkisella paikalla suoritettavan ruokailuhetken ajaksi. Väljä neule lämmittää ja peittää tehokkaasti sen, mitä vauvamahasta ja raskauskiloista vielä on jäljellä (lisäksi takkimalli helpottaa imettämistä). Neuleen alle piiloutuu helposti imetystoppi, tällä kertaa Boobin luukkumalli. Ei se edustavin toppi pelkästään puettuna, mutta niin helppo. Hiuslenksu kädessä ei tällä kertaa ole siltä varalta, että hiukset saisi kiinni (nehän jo on), vaan auttaa huonomuistista mammaa muistamaan, kummasta rinnasta se vauva viimeksi söikään (ja tämän niksin tajusin vasta nyt, kolmannen kohdalla!). Ja housut ovat edelleen äitiysmallia (näihin saa vieläpä vyön, joten pysyvät taatusti ylhäällä). Omat farkut tuskin vielä mahtuisivat päälle ja sitä paitsi olen unohtanut, mihin ne puoli vuotta sitten jemmasin...

Tämä asu pienillä muunnoksilla valikoituu päälle melko varmasti seuraavat viikot aina silloin kun ulkomaailmaan tulee asiaa.


Neule H&M / toppi Boob / huivi Cubus / farkut H&M Mama / saappaat TopShop

Viikon vanha vauva

Vauva täyttää tänään viikon ja ajan huiman kulumisen (ja oman huonon muistini) kunniaksi päätinkin kirjata ylös ensimmäisen viikon tunnelmia. Näin pienen vauvan kohdalla mistään rytmistä on vielä turha puhua, ja asiat saattavat muuttua täysin erilaisiksi jo huomenna. Alla kuvatulla tavalla on kuitenkin elelty ensimmäisen viikon ajan.

Vauva nukkuu päivisin selkeästi pidempiä pätkiä kuin öisin (joskus kolmekin tuntia, väliin syönti ja sitten taas). Yöllä nimittäin syödään n. 1,5 tunnin välein aamuun asti, mutta toisaalta öisin vauva nukahtaa heti uudelleen syötön jälkeen. Tosin viime yönä ensimmäinen unipätkä oli lähes 4 tuntia, mikä oli aikamoista luksusta! Tarkoitus olisi, että ensimmäisen yöpätkän vauva nukkuisi omassa sängyssään ja siirtyisi sitten viereen kun nälkä ensimmäisen kerran yllättää, mutta toistaiseksi vauva sekä äiti ovat nukahtaneet jo "iltapalan" aikana, ja näin ollen vauva on jäänyt vanhempien sänkyyn saman tien. Päivisin kaiken nukkumisen vastapainoksi vauva saattaa jo olla valveilla reilun tunnin parikin kerrallaan. Sylin lisäksi myös sitteriä on jo kokeiltu ja siinä vauva viihtyy hyvin, jos muu perhe puuhailee tarpeeksi lähellä ympärillä. Nälkäkitinän lisäksi vauva osaa myös ilmaista jo tylsistymisensä päästelemällä kovaäänistä vikinää. Poika syö usein (tankkausvaiheitakin on), mutta ei koko ajan kuten siskonsa välillä samanikäisinä (tai ehkä äidin asenne vain on muuttunut?).

Muuten ensimmäinen viikko on elelty perheen kesken kotosalla isosiskojen menoja lukuun ottamatta, ja olenpa itsekin karannut pariin otteeseen naapuriin kauppaan ostamaan mm. sisustuslehden, lakuja ja tulppaaneita. Ulkoilua vauvan kanssa kevätauringossa joudutaan tosin odottamaan vielä viikon verran, joten toivotaan että kelit pysyttelevät keväisinä jatkossakin.





Kevättä ilmassa ja keittiössä

Syksyisin ja keväisin mustavalkoisuus ja värit tuntuvat käyvän meillä loputonta taistelua siinä määrin kuin se tässä kuitenkin ympäri vuoden melko värikkäässä huushollissa on mahdollista. Vaikka vielä loppusyksyllä karsin kotia mahdollisimman mustavalkoiseksi, niin nyt välittömästi kevätauringon ja ehkä vauvankin myötä värit valtaavat taas alaa.

Ennen raskautta haaveilin, että olisi ihanaa, kun vauva syntyisi kevättalvella. Ajattelin, etteivät ne yövalvomisetkaan tuntuisi niin pahoilta kun mennään kohti valoisaa aikaa. Toistaiseksi sälekaihtimien välistä tällä viikolla pilkistänyt aamuaurinko onkin saanut unohtamaan läpi yön jatkuneet syöpöttelyt, mutta uskoisin, että asiaan vaikuttavat merkittävästi myös hormonihuurut ja se toistaiseksi vielä hieman epätodelliselta tuntuva vauvakupla, jonka sisään meidät melkein viikko (jo melkein viikko!) sitten singottiin.

Keittiön pöydän uusi pöytäliina on parin viikon takaiselta reissulta Ikeaan. Silloin sen värikkyys hieman vielä pohditutti, mutta nyt värikäs valinta tuntuu juuri oikealta tähän vuodenaikaan ja elämäntilanteeseen.







Vauva

Niinpä se meidän pieni poikanen pääsi vain perheensä yllättämään. Supistusten sijaan kaikki alkoikin lapsiveden menolla myöhään viime tiistaina, ja 12 tuntia myöhemmin meidät otettiin Kätilöopistolle odottelemaan ja hengailemaan vielä epäsäännöllisistä ja kovin heikoista supistuksista huolimatta. Perusteluna se, että edelliset synnytykset olivat kuitenkin edenneet suhteellisen nopeasti. Niin tämäkin sitten, kun sen aika tuli. Tapahtumaan alkoi kuitenkin vasta iltaseitsemältä, mutta silloin vauhdilla, ja pieni söpö poikamme syntyi yhdeksältä keskiviikkoiltana 11. helmikuuta. Kolme päivää ennen laskettua aikaa, tätä päivää.

Myös äidin kokoarvio yli nelikiloisesta vauvelista meni sen verran pieleen, että tämä vauva olikin meidän kolmesta kevyin 3,7 kilollaan. Ihan oman näköinen, mutta kuitenkin samalla jotenkin niin siskojensa oloinen. Toistaiseksi rauhallinen ja tyytyväinen. Kotiin pääsimme eilen iltapäivällä, ja täällä totutellaan nyt elämään viiden hengen perheenä tuon mielettömän suloisesti tuhisevan ja nukahtaessaan silmiään pyörittelevän ja tahattomia hymyjä väläyttelevän, välillä kitisevän pienen suuren ihmeen kanssa <3





Viikko 39

Viralliseen laskettuun aikaan eli ystävänpäivään on enää vajaa viikko. Kun on malttamattomana ensisynnyttäjänä joutunut odottamaan esikoistaan 10 päivää yli lasketun ajan, niin nyt väkisinkin suhtautuu melko varauksella siihen, että tämäkään vauva olisi saapumassa vielä ainakaan ennen tuota maagista lauantaita. Mitään varsinaisia merkkejäkään lähestyvästä ei vielä ole ilmaantunut, kuin että vauvelin möyrinnästä voisi päätellä, että tila äidin masussa alkaa hiljalleen käydä ahtaaksi. Huvittavinta on, että oikeastaan kaikki ne pienetkin raskauden aikana vaivanneet jutut ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen viimeisten parin viikon aikana. Korvaongelmat, närästys ja harjoitussupistukset. Toisaalta kummatkin edellisetkin synnytykset alkoivat ilman minkäänlaisia ennakkovaroituksia. Kuopuksen syntymäpäivänä kahden aikaan yöllä herätessäni kaikki oli vielä täysin normaalisti. Noin kaksi tuntia myöhemmin alkoivat lähes saman tien säännölliset supistukset. Jännittäviä aikoja siis elellään, mahdollisesti pelkästään seuraava viikko tai sitten sinne maaliskuuhun asti... Fiiliksetkin vaihtelevat kutkuttavasta odotuksesta jännitykseen, rauhalliseen mieleen, huoleenkin. Miten synnytys menee, onhan vauva kunnossa, miten uusi tulokas vaikuttaa perheeseemme ja elämäämme, ja ennen kaikkea, millainen tyyppi sieltä oikein maailmaan putkahtaa.

Pojan paikka

Kuukausi sitten podin vielä pienoista haikeutta tietäessäni joutuvani luopumaan makuuhuoneessa majailleesta pukeutumispeilistäni sekä sen ympäristöön kerääntyneistä muista naisellisista jutuista. Nyt kuitenkin muutos on tapahtunut, ja samainen osa makuuhuoneestamme on valmis vauvan tuloa varten. Pinnasänky on siis paikoillaan, samoin sängyn päälle asetettava hoitoalusta, joululomalla virkkaamani vaippakori ja muut härpäkkeet. Vauvan vaatteille on varattu hylly viereisestä kaapista ja muita tarpeellisia juttuja on säilötty naulakon päällä oleviin laatikoihin. Ennen-kuvat löytyvät täältä ja täytyy myöntää, että sille pukeutumispeilille en ole uhrannut ajatustakaan tämän lapsellisemman nurkkauksen valmistuttua.







Onhan kaikki varmasti mukana?

Sain parisen viikkoa sitten testattavakseni Insjö BagInBag -sisälaukun. Käytän lähinnä pienehköjä olkalaukkuja tai sitten säkkimäisiä kasseja, joten sisälaukuista se pienempi malli, grafiitinharmaa Inari, oli kuin minulle tehty. Napakalta meikkilaukulta näyttävä pussukka on oikea tilaihme ja nielaisee sisäänsä ja lukuisiin pikkuisiin sivutaskuihinsa hurjan määrän tavaraa. Minun tapauksessani kaiken tarpeellisen kuiteista ja kanta-asiakaskorteista pullistelevasta lompakosta kalenteriin ja meikkeihin.

Sisälaukun tarkoitus on helpottaa arkea ja eri laukkujen vaihtelua varmistaen, että kaikki tärkeä siirtyy kätevästi mukana laukusta toiseen. Lisäksi oman kokemukseni mukaan tavarat pysyvät sisälaukussa paljon paremmassa järjestyksessä kuin muuten. Sisälaukku sujahti omiin laukkuihini ilahduttavan sutjakkaasti ja tosiaan vähentää tarvittavien kamojen epätoivoista etsiskelyä ja kaivelua varsinkin niistä säkkimäisistä kassimalleista. Ennustan lisäksi, että oma Insjöni on korvaamaton apu myös siinä vaiheessa, kun olkalaukku vaihtuu hoitolaukkuun, ja imetys ja hormonit vievät mennessään sen vähäisenkin muistin rippeet.

Jos oma Insjö-sisälaukku kiinnostaa, niin nyt koodilla SAMI1 voit klikata sellaisen itsellesi ilman postituskuluja tämän kuukauden ajan ;-)








Pilkullinen jalkapallo

5-vuotias katseli eilen mietteliäänä juhlatamineisiin sonnustautunutta äitiään ja totesi sitten, että "näyttää ihan siltä kuin äitin vatsassa olisi jalkapallo". Elävä jalkapallo, joka möngertää ja muuttaa mahan muotoa kuin "alien" (miehen sanomaa), ja joka kärsii usein hikasta, joka saa koko vatsan hytkymään.

Muuten pallosta saadut kommentit ovat lähiaikoina olleet vähintäänkin ristiriidassa keskenään: "eihän toi nyt vielä niin iso olekaan", "en mä edes tajunnut, että sä olet noin raskaana, kun sun maha on niin pieni" ja "ihan kun se olisi vielä isompi kuin edelliskerroilla". Vertailukuvat edellisistä raskauksista ovat ulkoisen kovalevyn uumenissa, josta en ole niitä vaivautunut kaivelemaan (vielä), mutta näin lonkalta olisin ehkä taipuvainen olemaan sitä mieltä, että masu on kuin onkin pienempi kuin tyttöjä odottaessa näillä viikoilla.

No olipa sitten vatsapallo iso tai pieni, niin sopivien vaatteiden löytäminen kaapista alkaa olla päivä päivältä haastavampaa, ja erikoistilaisuuksiin pukeutumisen suunnittelu kannattaa ihan koko perheen hermojenkin vuoksi aloittaa jo edellispäivänä.





Pusero Lindex / toppi H&M / trikoovyö Me&I:n neuletakista / farkut H&M Mama / nilkkurit Wonders / korvakorut Kooky Gems