Panta päässä

Olen nähnyt niistä kuvia ja hypistellyt kaupoissa, mutta pakottava tarve saada itsellekin pääpanta iski vasta, kun näin bussissa tytön, jolla oli sellainen. Eipä siinä sitten muuta kuin bussilla kotiin, pari minuuttia googlettelua eri malleista ja sitten lanka puikoille. Sileä neulos rullautuu reunoista, mutta hirveästi aikaa prässäämiselle en kuitenkaan malttanut uhrata, sillä panta oli ihan pakko saada tänään päähän. Värivalinta osui nappiin (tällä hetkellä petrooli ei vain voi mennä pieleen) ja ainakin näillä keleillä rinkulan lämmitysteho on varsin riittävä. Eli siis tykkään. Jopa näin hiukset auki, vaikka melko nopeasti rupeaakin muistuttamaan Björn Borgia.





Panta itse tehty / huivi Pieces / takki Vila / jogger jeans -farkut KappAhl / kengät Duffy / neule Asos

Pakkasaamu

Ihan vielä ei ensilumi ole satanut, mutta tänään aamulla oli jo sentään pakkasta ja maa jäässä. Tytöt odottavat jo kovasti talvea (ja joulua), mutta itselleni käy tämä syksykin mainiosti niin kauan kuin aurinko paistaa samalla tavalla kuin nyt. Enpä muista koska olisin nauttinut näin paljon tästä vuodenajasta. Uuden alun tunteesta, luonnon ja kaupungin väreistä, auringosta, lämpimämpien vaatteiden esiin kaivamisesta ja kotoilusta.

Uusi alku ei tosin liity ainakaan työkuvioihin, sillä tein juuri päätöksen jatkaa täysipäiväistä kotona olemista vielä ainakin ensi elokuuhun asti. Vaikka työjutut jo välillä mielessä pyörivätkin, niin nyt päätös tuntuu ainakin oikealta. Onneksi näin freelancerina tilanteen saa myös nopeasti muutettua ja työt aloitettua vaikka vain pienissä määrissä, jos tulen toisiin aatoksiin.





Polkkaa ja pilkkuja

Menojen täyteisen viikon ja tapahtumarikkaan viikonlopun jälkeen sitä on ihan hyvillään tällaisesta viikosta, kun kalenterissa ei ole mitään merkintöjä. Vaikka viime viikko ja varsinkin viikonloppu olivatkin aivan huippuja jo senkin takia, että onnistuin muutaman päivän sisällä näkemään hurjan monta rakasta ystävää ja minulle tärkeää ihmistä. Ja päästiinpä vieläpä miehen kanssa ihmisten ilmoille muutamaksi tunniksi ihan kahdestaankin.

Viime viikon keskiviikolle oli varattu myös kampaaja-aika, joka vaihtui "latvojen tasoitus" -ajasta "uusi tukka" -ajaksi hetken mielijohteesta ja Pinterestin inspiroimana pari tuntia ennen treffejä kampaajan kanssa. Uudesta polkkamallista ihastuneena innostuin sitä myös lauantaina ennen päivän menoja laittaamaan, ja viihdyin kylpyhuoneen peilin edessä föönin ja suoristusraudan kanssa peräti puoli tuntia. Oma henkilökohtainen ennätykseni, sillä aikaisemmin hermo on tainnut mennä siinä kymmenen minuutin kohdalla (siksi pidänkin hiuksiani niin usein kiinni).

Uuden polkan seuraksi päälle valikoitui lauantaina pilkkuja, kun sain hakea postista tämän Me&I-kutsuilta tilaamani puseron. Pilkut kiinnittivät huomiota jo ensi kertaa Me&I:n syysmallistoon tutustuessani, enkä vissiin ollut ainoa, sillä pusero ehdittiin välissä jo myydä loppuunkin ennen kuin viimein sain omani.








Pusero ja hame Me&I / sukkahousut Lindex / neuletakki H&M / nilkkurit Ecco / kello Daniel Wellington

Kahdeksan kuukautta

Onkohan kukaan pienen lapsen vanhempi koskaan sitä mieltä, että "vasta"? Ainakin itse olen huomannut lisääväni lähes kaikkiin vauvan ikää ja vauvavuoden kulkua käsitteleviin lauseisiin "jo". Hei hetkinen. Itse asiassa tänään kyllä käytin tuota vasta-adverbiä. Olimme nimittäin pikku-ukon kanssa tänään jo 8kk-neuvolassa, missä kuulin, että seuraava käynti onkin vasta yksivuotiaana.

Mutta siis. Meillä asuu jo kahdeksankuinen. Sellainen, joka tykkää kiljahdella, päristää huuliaan, papattaa kovaan ääneen, repiä äitinsä ja siskojensa hiuksia, tarrata muutenkin kiinni kaikkeen mahdolliseen, laittaa kaiken mahdollisen suuhunsa, hakata kaikkea mahdollista lattiaa ja muita kovia juttuja vasten (myös omaa päätään, tarkoituksella ja vahingossa) sekä nousta seisomaan.

Meidän vauva ei vielä istu (osaisi kyllä, mutta ei malta), mutta on noussut tukea vasten ylös siitä asti kun täytti seitsemän kuukautta ja kolme viikkoa. Alas laskeutuminen ei oikein vielä suju, joten takaisin lattialle tullaan joko ryminällä tai sitten ruvetaan huutelemaan apua muilta, kun jalat väsyvät seisomiseen. Paikasta toiseen liikutaan ryömimällä, konttausasennossa käydään vain heilumassa.

Päivärytmi on hyvin samanlainen kuin puolivuotiaanakin. Kakkospäikkärit nukutaan usein jopa niinkin myöhään kuin seitsemän aikoihin, mikä luonnollisesti pitkittää nukkumaanmenoa lähemmäksi puolta yötä. Toisaalta ilman noita iltapäikkäreitä illan viimeiset tunnit olisivat yhtä väsykiukkua. Öisin poika herää edelleen sen kaksi tai kolme kertaa. Ensimmäisen kerran usein juuri, kun äiti on saanut unen päästä kiinni (hmmph), mistä seurauksena se, että omassa sängyssä käydään lähinnä vain vierailemassa ja sitten loppuyö nukutaankin äidin vieressä.

Että näin. Kovin ovat vanhemmat ihmeissään, kun kahden rauhallisen tyttösen (esikoista ei kiinnostanut pahemmin seisoskella vielä yksivuotiaanakaan, keskimmäisestä puhumattakaan) jälkeen meillä onkin pieni utelias pellavapää, jolla on vauhti päällä koko ajan.

Ai niin ja sitten vielä ne mitat: paino 9380 g (8490 g), pituus 72,5 cm (70 cm) ja päänympärys 46,1 cm (44,8 cm). Ja kun nyt kerran lähdettiin isosiskoihin vertailemaan, niin kerrottakoon, että samanikäisinä siskot olivat samanpituisia, mutta noin puolisen kiloa kevyempiä. Ja nukkuivat muuten jo täysiä yöunia...







Takkituskailun tulos

Toinen tämän syksyn trendivaatekappale, jossa mielelläni kulkisin, on pitkä villakangastakki vyöllä. Sellainen kylpytakkimalli, tiedättehän. Taas uudelle syys(/kevät)takille ei kuitenkaan ole tarvetta eikä perusteluitakaan, varsinkaan kun nämä syysaurinkoiset päivät pian vaihtunevat astetta märempiin keleihin. Sellaisiin, missä villakangastakissa ei todellakaan kuljeskella. Onneksi kaapista löytyi takki ja vyökin, jotka eivät ehkä ihan aja samaa asiaa, mutta saivat kuitenkin tyytyväiselle mielelle ja helpottivat kaikista pakottavinta kylpytakkihinkua.





Takki Ellos / vyö Mango / huivi Pieces / saappaat Bianco / hame Me&I / neule Asos / sukkikset Lindex / laukku Boden

Sunnuntaikahvit ja blogipohdintaa

Leivoin tänään syysloman viimeisen päivän ja appiukon vierailun kunniaksi gluteenittomia suklaamuffinseja. 4-vuotias autteli innokkaasti, ja odotti vielä innokkaammin sitä hetkeä, kun sai lusikoida loput taikinat kulhosta lusikalla suuhunsa. Ehkä vieläkin parempaa kuin ne valmiit muffinsit, jotka kyllä nekin onnistuivat varsin hyvin.

Podin syyskuussa pienoista blogikriisiä, ja harkitsin jo koko blogin lopettamista. On tämä kuitenkin sen verran kiva, rakas ja inspiroiva harrastus, että päätin jatkaa, mutta hieman eri spekseillä kuin aikaisemmin. Tästä lähin blogin on tarkoitus keskittyä ennen kaikkea meidän kotiin ja sisustukseen sekä omaan tyyliini. Nämä lokakuun postaukset antavat ehkä parhaiten osviittaa siitä mitä tuleman pitää. Toki muitakin aiheita varmasti vielä välillä postauksiin eksyy, mutta luultavasti aiempaa vähemmän. Tarkoitus on siis toisaalta palata juurille sisustusaiheisiin, toisaalta panostaa enemmän myös pukeutumiseen ja tyyliin liittyviin juttuihin. Vaikka useimmat ilmeisesti ovat tykänneet myös parin viime vuoden sillisalaattimeiningistä, niin itseäni varsinaisen punaisen langan puuttuminen on ajoittain häirinnyt jonkin verran. Lisäksi Kotisaari löytyy nykyään myös Instagramista nimellä kotisaariblogi.

Toivottavasti viihdytte blogini parissa jatkossakin ja muistakaahan, että postaustoiveita ja muuta palautetta saa aina jättää!




Odotettu uusi tuleminen

Tämän syksyn trendeistä minut sai huokailemaan ihastuksesta vanhan kunnon poolokauluksen paluu. Mikäpä olisikaan parempi syysasu kuin väljä poolokaulusneule. Tosin itse päädyin hankkimaan poolokauluksisen neulemekon järkeiltyäni ensin, että midimittaisesta kaavusta saisi tarvittaessa myös neuleen pienellä tuunailulla. Pujotinkin mekon helmaan ensitöikseni kuminauhan, minkä avulla sen pituutta voi säätää ja ilmettä muuttaa esim. pussittamalla helman kuten näissä asukuvissa.

Tämän päivän merkittävin ohjelmanumero ja koko syysloman huipennus oli visiitti sirkukseen tyttöjen ja keskimmäisen kummitädin kanssa. Kolmeen ensikertalaiseen Sirkus Finlandian näytös ainakin teki vaikutuksen.





Neulemekko Object / villasukkikset Lindex / nahkatakki New Look / huivi Asos / lenkkarit Nike Pegasus 83 / kassi Selected Femme / korvakorut Kalevala Koru

Vaiheessa

Tämän syksy on siis tuonut mukanaan melkoisen uudistusinnon kodin ja sen sisustuksen suhteen, ja tällä hetkellä tuntuu, että lähes jokainen huone on jonkinlaisessa välitilassa. Vanhaan järjestykseen on kajottu, mutta mikään ei ole vielä valmista. Melko tuskastuttavaa siis.

Sama on tilanne myös olohuoneessa kirjahyllymme suhteen. Sen keventämisen aloitin toissailtana siirtämällä puolet lehtikokoelmistani taloyhtiön kierrätyshyllyyn naapureiden luettavaksi. Tuo vanha kellastunut Lundia olisi tarkoitus maalata valkoiseksi, kunhan pääsisin maalikauppaan asti. Joten tämäkin projekti on siis, no, vaiheessa. Kuvasin kuitenkin tämän vanhan uskollisen palvelijamme kesken muodonmuutoksen, jotta maalausprosessin jälkeen olisi niitä kuuluisia ennen-kuvia, mihin sitä lopputulosta voisi sitten vertailla.







Petroolinsininen aarre

Tätä äitini tekemää neuletta olen säilönyt kaapissani vuosikaudet. Päälle se on valikoitunut oikeastaan ainoastaan niinä kaikkein kylmimpinä pakkaspäivinä, sillä aikaisemmin tuo väri ei ole vakuuttanut, vaikka puserolla onkin valtavasti tunnearvoa. Nyt kuitenkin kun tuo petroolikynnys selkeästi on ylittynyt, ja kyseinen väri yhtäkkiä kolahtaakin, niin neule on ollut lempivalinta jo kirpeinä syyspäivinäkin. Ja onpa muuten ihania tämä syksy ja nämä aurinkoiset päivät. Niiden soisi jatkuvan vaikka jouluun saakka.





Neule äidin tekemä / farkut Crocker / takki Vila / huivi Pieces / saappaat Bianco / laukku Boden

Uudet yöpöydät

Vai pitäisikö sanoa yötuolit. Kuten aikaisemmin oli puhetta, niin täällä on näpytelty innokkaasti vanhoja huonekaluja ja tavaroita myyntiin ja kiertoon. Myös yöpöytinä palvelleet Palaset-lokerikot löysivät itselleen paremman kodin. Suuret suunnitelmani kuutioiden maalaamisesta ja kiinnittämisestä seinään eivät koskaan ottaneet tuulta alleen ja niinpä ne ovat jököttäneet muutosta asti makkarin lattialla likaisen valkoisina. Nyt ne pääsivät kuulemma osaksi kirjahyllyä neljäntoista muun palasen seuraksi.

Ilman yöpöytiä ei meidän tarvinnut sinnitellä kuin yksi yö, sillä tilalle saapuivat eilen miehen isovanhempien vanhat tuolit ja täytyy sanoa, että kylläpä tykkään! Ja niin tykkää muuten mieskin, helpottaa kuulemma imurointia.






Lempiasusteet juuri nyt

Tämän hetken uskollisimmat palvelijani asusterintamalla sujahtaisivat ongelmitta osaksi virallisempaakin bisnestyyliä, mutta toimivat näemmä kotiäidilläkin. Uudet lasit ovat alun totuttelukauden jälkeen osoittautuneet nappihankinnaksi ja rannekello on yllättävän tärkeä apulainen, kun liikkuu lasten kanssa paljon julkisilla (pienoinen rasite vaipanvaihdossa tosin). Ja kun kyse on lähes joka päivä käytössä olevista yksityiskohdista, niin luotan (silloinkin) mustaan ja hopeaan.