Itsenäisyyspäivän juhla-asu


Asulinjalla jatketaan, sillä itsenäisyyspäivänä tarjoutui viimein tilaisuus pukeutua ompelijalla muokattuun mummin mekkoon (lisää tarinaa mekosta täällä). Olisinpa tajunnut ottaa teille myös ennen-kuvan, sillä mekko on muuttunut varsin paljon yllättävän pienillä muokkauksilla. Ja voi että, kuinka pidänkään siitä nyt. Hihoista, pilkuista, röyhelöistä, mallista ja helman pituudesta. Täydellinen mekko hieman juhlavampiin menoihin, kuten vaikkapa juuri rakkaan kotimaan 100-vuotisjuhlintaan.

 Mekko mummin vanha / nilkkurit Ecco / laukku Oliver Bonas / korvakorut Kalevala Koru

Jotain suomalaista


Itsenäisen Suomen lähestyvän 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi mielessäni kyti jonkinsorttinen "suomalainen asu" -postaus, ja koitin kaivella vaatekaapistani aiheeseen sopivia (siis suomalaisia) vaatteita. Saalis oli ällistyttävän köyhä. Nopealla inventaariolla omistamistani vaatteista vain neljä näyttäisi olevan jotakin suomalaista merkkiä: Noshin hame, Seppälän neuletakki, Marimekon neuleesta tuunattu villatakki ja Arolan poolo. Ja noista kaksi viimeksi mainittua oikeastikin "made in Finland". Kummatkin tietenkin äitini peruja, joten suomalaista suosivaksi allekirjoittanutta ei ainakaan voi vaaterintamalla tituleerata (mutta tähän toivon mukaan tulossa pientä muutosta).

Tähän asuun valitsin sitten toisen niistä Suomessa valmistetuista, Arolan pooloneuleen, enkä voi taaskaan olla kuin ihmettelemättä vanhojen vaatteiden laatua. Suomalainen villakankaisiin, villaneuloksiin ja neulevaatteisiin erikoistunut Arola lopetti toimintansa vuonna 1990, joten tällä neuleella on ikää ainakin sen verran ja rohkenen väittää, että vielä vuosia siihen päälle. Ja se on kuin uusi. Ei nukkaa, ei silmäpakoja, ei mitään merkkejä käytöstä.

Tämä neule on siis sinnitellyt ensin äitini ja sitten minun vaatekaapissani varsin pitkään, käyden välillä kääntymässä kirppiskassissakin (onneksi vain kääntymässä!). Sitä se laatu ja ajaton malli teettää.

Hei ja on tässä asussa jotain muutakin suomalaista: Maanantaimallin Kaarella-korvikset. Asusteiden puolella suomalaisuus ei nimittäin onneksi ole ihan niin alakynnessä.

Miten on teidän vaatekaappienne laita, löytyykö henkareilta ja hyllyiltä suomalaisia merkkejä tai Suomessa valmistettuja vaatteita? Olisi kiinnostavaa kuulla!


 Pooloneule Arola / hame Asos / nilkkurit Vagabond / korvakorut Maanantaimalli

Adventtikynttilät


Ensimmäinen adventtisunnuntai ei valjennut ihan yhtä talvisissa merkeissä kuin eilinen ja nyt parhaillaankin sade rummuttaa ikkunaan. Mutta nyt jos koskaan tuntuukin ihanalta sytytellä vähän kynttilöitä. Aloitin pyhäpäivän siivoamalla koko huushollin, joten siitäkin syystä olo on raikas ja tyytyväinen ulkona vallitsevasta märästä harmaudesta huolimatta. Adventtikynttilöiksi valikoitui kodin väreihin sopivasti sointuva nelikko, jotka päätin mallailun jälkeen iskeä sittenkin irrallisiin kynttilänjalkoihin.

Loppupäiväksi on tiedossa lisää kotona hengailua sekä illemmalla keskimmäisen tulevan koulun adventtijuhla. Tunnelmallista ensimmäistä adventtia <3

Lukupäiväkirja: lokakuu ja marraskuu


Olen laiminlyönyt lukupäiväkirjamerkintöjen tekemistä viime kuukausina aika törkeästi johtuen siitä, etten ihan kamalan paljon ole lukenutkaan (neulominen on ahmaissut merkittävän osan siitä ajasta). Nyt olisi kuitenkin taas kaksi kirjaa luettuna. Kummastakin muuten tykkäsin kovasti.

Lokakuun kirja on Mikko Kamulan Metsän kansa -trilogian ensimmäinen osa Ikimetsien sydänmailla. 1400-luvun Suomeen sijoittuva kirja yhdistelee mielenkiintoisella tavalla historiaa ja kirjan sivuilla todelliseksi muuttuvaa suomalaista mytologiaa ja vanhan kansan uskomuksia. Erityisen kiehtovaa minusta oli salaperäiseksi ja voimalliseksi kuvattu luonto sekä monet nykyihmiselle hämärästi tutut sanat, jotka saavat kirjassa alkuperäisen merkityksensä.

Marraskuussa luin Kate Mortonin Hylätyn Puutarhan, jonka tapahtumat puolestaan sijoittuvat 1900-luvun vaihteesta nykyaikaan, Englantiin ja Australiaan. Kirjan naiskohtalot kietoutuvat vuosikymmenten yli ulottuvaksi arvoitukseksi, jota lukijakin saa olla mukana ratkomassa. Kirja koukutti aika ajoin melko pahastikin, ja loppua kohden tällainen nyyhkijä sai liikuttua lukiessaan useampaan kertaan.


Tämän hetken takkityyli


Jotain hyvää näissä nollan yläpuolella huitelevissa lämpöasteissa sentään on, kun ulkona pärjää paremmin kuin hyvin villakangastakilla (sadesää onkin sitten ihan eri juttu, onnea on silloin tämä). Tämä pitkä villakangastakki on talvitakkisuosikkini ja näiden kuvien asukokonaisuutta voikin tällä hetkellä tituleerata ulkounivormukseni. Becksöndergaardin huivi on ollut käytössä melkein joka päivä hankkimisestaan lähtien ja pipokokoelmani helmi on tällä hetkellä tuo itse tekemäni harmaa myssy.

Tuntuu, että talviaikaan sitä näyttää päivästä toiseen samalta ihmisten ilmoilla liikkuessaan. Silloin kannattaakin suosia niitä omia lemppareita, niin fiilis on ratkaisevalla tavalla parempi. Ja toinen, mikä piristää ja tekee arjesta juhlavampaa tai lisää sitä jotakin viikonloppuun on omalla kohdallani huulipuna.

Takki mint&berry / nilkkurit Pier One / huivi Becksöndergaard / pipo omatekemä / reppu Mango

Joulukauden aloitus ja joulukoti edellisvuosina


Meidän perheen joulukausi alkaa aina perinteisesti Aleksanterinkadun joulukadun avajaisista. Joulujutut siis hiipivät pikkuhiljaa mieleen ja kaivelin esiin postauksia ja kuvia edellisvuosien jouluista. Muutama viime joulu on ollut tyyliin sopivasti varsin pastellinen ja samoilla linjoilla sitä mennään varmasti tänäkin vuonna. Toisaalta myös hieman tummemmatkin sävyt kiinnostavat.

Joulukorteille ja niihin mahdollisesti otettaville kuville en ole vielä uhrannut ajatustakaan ja joulukalenterikaan ei ole vielä edes idea-asteella. Kyllä harmittaa, että tämän viimevuotisen kierrätyspaperisen version pussukat tuli kaikki hävitettyä. Ei sitä nimittäin oikein enää ehdi väsäillä ja suunnitella samalla tavalla kuin vuosi sitten vielä hoitovapaalla. Jouluista ja koko perheen yhteistä puuhaa voi onneksi järjestää ilman joulukalenteriakin.

Onneksi sentään suurin osa itse väsätyistä koristeista on tallella ja itse asiassa nuo hamahelmitähdet ovat koristaneet kotia kesät talvet valmistumisestaan lähtien. Myös viimejouluinen adventtikynttelikkö on helppo tarvittaessa toteuttaa uudelleen, jos en keksi uutta ideaa.


Mekon muodonmuutos


Älä osta mitään -päivän tiimoilta ajattelin kirjoitella tästä kuvien mekosta. Koluan vähintään kerran vuodessa isoäitini kaapit, ja yllättävän usein vieläkin niistä löytyy sekä mummini että äitini käyttämiä vaateaarteita. Tämän mekon mummini hankki alun perin vanhempieni häihin päätyen kuitenkin olemaan käyttämättä sitä sen synkän värin vuoksi. Bongasin mekon jo useita koluamiskertoja takaperin, mutta se on roikkunut vaatehuoneen tangolla käyttämättömänä useasta syystä.

Röyhelökaulus ja pilkullinen kangas ovat aina vedonneet allekirjoittaneeseen, mutta kaksi kokoa liian iso mekko ja jopa tälle midimittaa fanittavalle liiankin tanttamainen helman pituus ovat estäneet tehokkaasti käyttöaikeet. Kierrätykseenkään en ole ensin mainittujen ominaisuuksien vuoksi mekkoa raaskinut laittaa.

Omat ompelijan taidot eivät mekon tarvittavaan muokkaukseen ole riittäneet, mutta viimeinkin sain vietyä sen ammattilaisen muokattavaksi, kun eräs perhetuttu vinkkasi pätevää ja kohtuuhintaista ompelijaa. Ja siinä se pilkullinen unelma nyt odottaa sopivaa tilaisuutta päästäkseen käyttöön minun päälläni. Istuvaksi pienennettynä, helma lyhennettynä.

Ja mitenkö tämä liittyy tämän päivän teemaan? No vaikka niin, että aina ei kannata hankkia uutta, vaan katsella omia vaatteitaan myös sillä silmällä, että niistä itse tai taitavamman avustuksella saattaa saada muokattua sellaisen, että sille löytyy käyttöä. Sen sijaan, että etsii uuden (mahdollisesti lähes samanlaisen) tilalle.


Seesteinen lauantaiaamu


Tänään oli kyllä aika onnistunut lauantaiaamu. Melko kaoottisen, mutta kohtuullisen myöhäisen (klo 9) herätyksen ja aamupuuron jälkeen ei ollut kiire minnekään ja kaikki syventyivät tekemään omia juttujaan. Mies luki, kuopus leikki autoilla ja tytöt helmillä. Itse karkasin takaisin yläkertaan neulomaan aamukahvin ja kameran kanssa. Puikoilla on nimittäin tällä hetkellä uusi neule, mutta vanha lanka. Vuoden vähäisen käytön jälkeen tämä neule nimittäin sai purkutuomion ja on nyt muotoutumassa uudeksi. Ja tällä kertaa on ihan oikea ohjekin. Kyllä on muuten helppoa, kun ei tarvitse itse laskeskella ja pähkäillä silmukoita ja mittoja. Sen kun seuraa vain (norjankielistä) ohjetta.

Finlaysonin värikkäiden lakanoiden lisäksi liinavaatekaapistamme löytyy tämä yksi valkoinen lakanasetti (joskus saatu kaupanpäällisenä H&M:n postimyynnistä, muistatteko vielä ne ajat?). Jotenkin nuo valkoiset lakanat tulee valittua aina silloin, kun kaipaa pikkuisen lisää ylellisyyttä. Vaikka pehmeät ja kuluneet lakanat ovatkin kaukana niistä jäykähköistä hotellilakanoista, ne ovat silti (tai ehkä juuri siitä syystä) ihan täydelliset.

Tyylimietteitä


Täällä on taas pohdittu omaa tyyliä ja kulutuskäyttäytymistä. Jostain syystä näitä juttuja tulee mietittyä aina näin syksyisin. Siitä on nyt melko tarkalleen vuosi, kun konmaritin vaatekaappini. Vuodessa on tullut hankittua uusiakin vaatteita, mutta vaatevarasto on silti pysynyt ilahduttavan suppeana ja toimivana.

Nyt syksyllä aloitin säästökuurin, jonka tarkoituksena on minimoida kaikki turhat menot. Tämä koskee myös vaatemenoja. Päätin pyrkiä ostamaan vähemmän, mutta laadukkaampaa, mahdollisuuksien mukaan ekologisempaa ja eettisempää (mielellään kotimaista). Yritän täydentää vaatekaappiani tästä lähtien päämäärätietoisemmin sellaisilla vaatteilla ja asusteilla, joilla todennäköisesti on käyttöä useiksi vuosiksi ja jotka myös kestävät yhtä kauan. Hankin harkiten ja vaalin niitä vaatteita, jotka minulla jo on.

En tykkää olla tällaisissa jutuissa kuitenkaan täysin ehdoton, joten varmasti tästä periaatteesta tulee tingittyä aika ajoin. Olen nimittäin sitä mieltä, että myös halpisvaate voi olla investointi useiksi vuosiksi, jos se puhuttelee ja istuu osaksi omaa tyyliä (tästä löytyy omastakin vaatekaapista lukuisia esimerkkejä). Ja toisaalta heräteostoskin voi olla täydellinen nappiostos. Mutta siis yllä toimintasuunnitelmaa ainakin suurimmaksi osaksi aikaa.

Näissä kuvissa muuten se lokakuun "harkittu hankinta", Becksöndergaardin harmaa villahuivi, josta olen haaveillut pitkään ja joka löytyi Hulluiltä päiviltä varsin tuntuvalla alennuksella.

Takki Ellos / huivi Becksöndergaard / housut Lindex / nilkkurit Vagabond / reppu Mango / pipo omatekemä

Helppo omenapaistos


Pikainen poikkeaminen tänne blogin puolelle näin perjantai-illan kunniaksi. Otin nämä omenapaistoskuvat jo jokunen viikko sitten, mutta jotenkin nyt tuntui oikealta hetkeltä julkaista tämä omenainen resepti. Tein nimittäin samaa paistosta tänään (nelinkertaisella annostuksella tosin) Nosh-kutsuille saapuneille kavereille ja naapureille. Lähes vihoviimeisistä oman puutarhan omenoista.

Tätä paistosta onkin tullut leivottua syksyisin siitä saakka, kun resepti vajaa kymmenen vuotta sitten eteeni ilmestyi. Helpossa paistoksessa on niin yksinkertaiset ainekset, että ne löytyvät aina jopa tästä huushollista. Lisäksi reseptillä saa juuri sopivan kokoisen herkun meidän viisihenkiselle perheellemme.

Murea omenapaistos (n. 4 annosta)

n. 1,5 vehnäjauhoja
0,5 dl kaurahiutaleita
3 rkl sokeria
100 g margariinia

4 pientä omenaa
2 rkl fariinisokeria
1 tl kanelia

1. Sekoita jauhot, kaurahiutaleet, sokeri ja sulatettu margariini ryynimäiseksi seokseksi.
2. Kuori omenat ja poista niistä siemenkodat. Leikkaa omenat viipaleiksi tai lohkoiksi.
3. Voitele uuninkestävä vuoka ja pane omenapalat siihen.
4. Ripottele omenoiden päälle fariinisokeria ja kanelia. Levitä murotaikina päällimmäiseksi.
5. Paista paistosta 225-asteisen uunin keskiosassa 20 minuuttia tai kunnes paistoksen pinta on saanut hieman väriä.
6. Tarjoile paistos haaleana vaniljajäätelön kanssa.


Pipopolkka


Komensin torstaina etäpävää kotona tekevän miehen taloyhtion saunan terassille kuvaamaan uutta polkkatukkaani. Pituus, jonka päätin leikkauttaa hetken mielijohteesta matkalla kampaajalle. Ensimmäisenä päivänä epäilytti, ehkä jopa kaduttikin, mutta yhden yön nukuttuani päätös ja uusi tukka tuntui juuri oikealta ja olen edelleen fiiliksissä. Polkka on mielestäni nimittäin täydellinen pipokauteen, kun myssyn alla nököttävä ponnari näyttää tyhmältä nutturasta nyt puhumattakaan.

Ja tietenkään en näitä kuvia varten sitten kuitenkaan tullut laittaneeksi hapsujani mitenkään. Siinä ne nyt ovat sitten luonnontilassa, suoristamattomina, toinen puoli taipuneena vasemmalle ja toinen oikealle. Lytyssä juurikin sen pipon jäljiltä.
T-paita Gina Tricot / neuletakki Lindex / tekonahkahame Vero Moda / nilkkurit Pier One / kaulakoru ystävän tekemä

Suosikkiruoka juuri nyt: sitruunainen fetapasta lehtikaali-kalkkunahöystöllä


Vietin ystävieni kanssa tyttöjen mökkiviikonloppua alkukuusta ja siellä ystäväni Veera loihti meille lounaaksi sitruunaisen pastan, jonka joukkoon kipattiin jääkaapista löytyneistä kalkkunaleikkeistä ja lehtikaalista valmistettu höystö. Ensinnäkin tuo improvisoitu lounaspasta oli aivan mahdottoman hyvää ja toisekseen älyttömän helppo ja maukas tapa syödä lehtikaalia, joka ainakin allekirjoittaneella tökkii muuten jopa pirtelöissä.

Kyseistä ruokaa on tullut valmistettua tuon mökkireissun jälkeen useaan kertaan, ja se uppoaa jopa lapsiin (tosin ilman lehtikaalia). Tässä siis suuntaa-antavaa reseptiä, jonka määriä voi muokata oman maun mukaan, sillä se on vain arvio käyttämistäni määristä. Ja hei, toimii myös kasviksena, kun kalkkunan jättää pois.

Sitruunainen fetapasta kalkkuna-lehtikaalihöystöllä (neljälle)

250 g pastaa
60 g fetaa
n. puolikkaan sitruunan mehu (riippuen siitä, kuinka sitruunaisen aterian haluaa)
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
kaksi valkosipulinkynttä
kolme vartta lehtikaalia
100 g kalkkunaleikettä

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Lisää sen joukkoon sitten murskattu feta, sitruunamehu, loraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Kuutioi kalkkunaleikkeet ja revi lehtikaalin lehdet varresta sopivan kokoisina suupaloina. Kaada paistinpannulle loraus öljyä ja raasta/murskaa joukkoon valkosipuli. Paista kalkkunaa ja lehtikaalia öljyssä, kunnes lehtikaali on rapeaa. Lisää pasta-annoksen päälle tai sivuun ja herkuttele.