Uusi pipo käytössä


Onpa muuten onnistunut tekele tämä villanokkospiponi. Se on päässyt valmistumisensa jälkeen tekijänsä päähän joka päivä. Suunnittelen jo innoissani tekeväni samanlaiset koko lapsikatraallekin. Tykkäisiköhän mieskin (ei kyllä taida välittää tuosta tupsusta)... Tosin vielä neljän pipon jälkeen varmasti kevätkin jo tulee vastaan.

Näissä kuvissa näkyy ensimmäistä kertaa myös joululahjatakkini. Tällaisen perään joskus syksyllä haikailin ja sainkin sen sitten osittain mieheltä, osittain itseltäni joululahjaksi. Vaikka vielä yhden villakangastakin hankkiminen ja sen käytettävyys talvisaikaan epäilyttikin, niin takin hankkiminen sittenkin osoittautui hyväksi päätökseksi. Tämä leuto ja aina välillä kuivakin talvi on tarjonnut monta villakangastakille sopivaa käyttöpäivää. Taisinpä käyttää sitä kerran myös tammikuun paukkupakkasilla.

Voi että, kun tykkään tästä piposta. Ja tupsukin on ihan täydellisen kokoinen.

Mukavaa viikonloppua<3

Pipo omatekemä / takki mint&berry / kassi Selected / huivi Pieces / kengät Duffy / hame H&M / neule H&M

Kuvia makuuhuoneesta


Nykyään sitä tulee kuvattua blogiin ennen kaikkea yksityiskohtia, tiettyjä kodin nurkkia (usein vieläpä niitä samoja), ei niinkään sitä yleisilmettä. Nämä makkarin kuvat ovat kuitenkin poikkeus, ja otinkin ne tammikuussa eri tarkoitusta varten. Ne antavat hyvän kokonaiskuvan makuuhuoneesta, joten päätin julkaista ne täällä bloginkin puolella kun niihin valokuvia järjestellessäni törmäsin.

Makuuhuoneessa ei ole tapahtunut suurempia muutoksia sen jälkeen, kun kuopuksen sänky koottiin valmiiksi paikalleen vuosi sitten joululomalla. Yöpöydät tosin vaihtuivat lokakuussa. Seuraavaksi pohdinnassa on saada jotain kehiteltyä tuohon piirongin päälle seinälle. Myös päätyseinän maalaminen tai tapetoiminen käy aina välillä mielessä. Sitten taas toisaalta tykkään ihan hirveästi huoneen seesteisestä ja raikkaasta tunnelmasta juuri näin, joten ehkä siksikin ne suuremmat muutokset ovat jääneet toistaiseksi tekemättä. Lisäksi on myös hyvin mahdollista, että kun kuopus vielä vähän kasvaa, niin kaikki lapset muuttavat tähän yläkerran isompaan huoneeseen ja me vanhemmat siirrymme nykyiseen lastenhuoneeseen. Jos muutoksia siis lähtee tekemään, niin sekin seikka kannattaa jo ottaa huomioon.

Täällä vietetäänkin seuraavat pari päivää perhe-elämää pienemmällä kokoonpanolla, sillä tytöt lähtivät serkkujensa kanssa mummilaan yökylään peräti kahdeksi yöksi. Saa nähdä, miten tuo pienin reagoi, kun viihdyttäjinä toimivatkin kahden vuorokauden ajan pelkät vanhemmat ja siskoja ei näy missään. 


Hiihtolomalla


Tytöt ovat tämän viikon hiihtolomalla ja mies etätöissä, joten kotona onkin harvinaisen paljon porukkaa näin keskellä arkipäivää. Toistaiseksi loma on kulunut mukavasti. Eilen me perheen naiset kävimme katsomassa uusimman Risto Räppääjän, ja muutakin vähän erityisempää lomaohjelmaa olisi luvassa.

Sain eilen illalla viimeinkin päätökseen pipoprojektini, joka jäi aikaisemmin villasukkien jalkoihin. Minulla oli vahva visio harmaaseen taittavasta haalean pinkistä tai liilaan taittavasta harmaansävyisestä tupsupiposta, mutta lankakaupassa matkaan tarttuikin tämä tummempi liila lanka, jossa on muuten luomuvillan lisäksi 30 % nokkosta! Piposta tuli varsin näppärä (ja pehmoinen, peukut nokkoselle), vaikka innostuinkin tekemään tupsusta melkoisen massiivisen. Kyllä kelpaa huidella ulkona hiihtoloma-aktiviteettien parissa.

Treffi-illan asu


Pääsimme eilen treffeille pitkän kaavan mukaan ensimmäistä kertaa sitten kuopuksen syntymän. Ulos syömään JA elokuviin. Hampurilainen (Anssi) ja fajitakset (minä) vedettiin Hard Rock Cafessa ja elokuvaksi valittiin The Revenant. Sanomattakin ehkä selvää, että tällä kertaa miehellä oli enemmän päätäntävaltaa illan ohjelman suhteen. En kuitenkaan voi valittaa. Visiitti Hard Rock Cafessa oli kuin pikapyrähdys ulkomaille (ennen kun olemme yhdessä vierailleet ainoastaan Berliinin ja New Yorkin vastaavissa), ja illan elokuvakin oli kaikessa raakuudessaan, rankkuudessan ja osittain myös kauneudessaan varsin vaikuttava.

Erityisen illan asuksi valikoitui korot, pitsiä ja huulipunaa. Niin ja tietenkin nuo mustat housut, jotka ovat tämän kevättalven ehdottomasti puetuin vaatekappale.


Farkut Never Denim (BikBok) / pusero Vila / nilkkurit Ecco / neuletakki (tuunattu neulepuserosta) Marimekko

Uudet kevättossut


Alkuviikon aurinkoiset päivät latasivat aimo annoksen kevättä rintaan, ja juuri sopivasti samoihin aikoihin saapuivat myös uudet, hohtavan valkoiset kevätlenkkarini. Jokusen tovin merkkiä ja mallia pähkäiltyäni päädyin näihin kokovalkoisiin Niken Air Max Thea -töppösiin (nämä omani tilasin täältä*). Ja ne vaikuttavat ihan näin livenäkin varsin kivoilta. Lenkkarit ovat tarpeeksi sirot omaan makuuni ja lisäksi hurjan mukavat jalassa. Nyt sitten odotellaan niitä kevätilmoja ja kuivia katuja, joita näillä pääsee toivon mukaan piakkoin tallailemaan. Ja myönnetään, että vähän jopa jännittää, sillä en ole tainnut koskaan ennen omistaa valkoisia jalkineita.


*Postaus sisältää mainoslinkin.

1-vuotias


En vieläkään voi oikein ymmärtää, että meillä asustaa nykyään 1-vuotias tyyppi. Mihin se vuosi oikein meni? Ja sitten kun tuota 1 vuotta viime viikolla täyttänyttä katsoo, niin eihän se enää mikään vauva ole. Tai no on se, mutta ei sitten kuitenkaan.

Pojasta on kehittynyt varsin vilkas ja utelias tapaus, joka mielellään koluaa kaapit ja laatikot, heittelee kaukosäätimiä ja kurottaa pöydältä mielenkiintoisen näköisiä juttuja. Kovin kiinnostavia ovat myös kamera (näiden kuvien ottaminen olikin aika haasteellista, kun kuvattava teki räpsyvää mustaa möhkälettä kohti hyökkäyksiä joka välissä), astianpesukone ja kännykät. Myös ulos on kiva katsella ja samalla tutkailla sälekaihtimen narua. Toisaalta ihan lähiaikoina tutkmusmatkailun lisäksi omat lelutkin ovat alkaneet kiinnostaa uudella tavalla, niillä jopa vähän jo leikitään (ei pelkästään syödä ja maistella). Kävelysaldo on huikeat viisi askelta. Yleensä tosin otetaan se pari, jonka jälkeen heittäydytään (uhka)rohkeasti siihen suuntaan, missä jompikumpi vanhemmista (mahdollisesti, toivon mukaan) ottaa ilmalennolta tömähtävän vauvan vastaan. Taaperokärryä työnnellään ja ohjaillaan sen sijaan jo tottuneesti ympäri alakertaa, ja 1-vuotislahjaksi saatu mopo on myös kätevä työntötuki, jos poikanen haluaa päästä eteenpäin vaihteeksi jollain muulla tapaa kuin konttaamalla. Vauhdikas poika haluaa myös säännöllisin väliajoin äidin tai isän syliin rauhoittumaan, antaa pusuja pyydettäessä (aina enemmän kuin yhden) ja tykkää aamuisin pötkötellä varsinkin isän kainalossa.

Reilu kuukausi sitten meillä turvauduttiin unikouluun, kun katkonaiset yöt ja äidin hermot olivat päässeet siihen pisteeseen, että jotain oli tehtävä. Käytössä oli pistäytymisunikoulu (löytyy mm. Unihiekkaa etsimässä -kirjasta), joka tekikin parissa viikossa ihmeitä. Yöimetykset ja yöheräilyt lakkasivat lähes kokonaan, poika nukkuu nyt koko yön omassa sängyssään, ja ihanana bonuksena saimme myös aikaistettua pojan nukkumaanmenoaikaa peräti kahdella tunnilla. Nyt pikkumiehen unirytmi on lähes kellon tarkasti seuraava: yhdeksältä nukkumaan, herätys kuuden ja seitsemän välillä, päiväunet klo 12 - 15. Jos tyyppi sattuu öisin heräämään, niin melkein aina hänet saa takaisin uneen rauhallisesti puhelemalla/laulamalla ilman, että itse tarvitsee liikkua omasta sängystään minnekään. Poikkeusöitäkin tosin on.

Neuvolassa mitat olivat seuraavat: 77 cm, 9950 g ja 47,6 cm. Hoikanpuoleinen poika, mikä selittyy (tauottomalla) liikkumisella. Ruoka nimittäin uppoaa poikkeuksetta hyvin (ihan kaikki kelpaa), ja äidin maitobaarillakin vieraillaan päiväsaikaan säännöllisesti.

Gluteeniton ja kananmunaton smoothiejuustokakku


Maanantain kunniaksi siis tarjolla nyt juustokakkuohjetta, olkaa hyvä! Ehkä vähän nyt naurattaa, että jaan teille täällä ohjetta kakkuun, jonka leipominen ei tosiaankaan sujunut ihan kömmähdyksittä (taisi siinä hajota tehosekoitinkin), mutta ehkäpä opitte minun virheistäni ;-) Sinänsä simppeli ohje, mutta useiden vaiheidensa vuoksi valmistelu kannattaa aloittaa vähintään juhlia edeltävänä päivänä.

 Pohja
(tämä pohjan ohje on siis itse asiassa näiden keksien ohje)

200 g leivontamargariinia
3 dl sokeria
2 rkl tummaa siirappia
3 tl vanilliinisokeria
5 dl gluteenittomia jauhoja
2 tl soodaa
Sekoita ja vaahdota sokeri ja löysäksi sulatettu voisula. Lisää vaahtoon 
siirappi. Sekoita toiseen vatiin keskenään vanilliinisokeri, jauhot ja sooda. 
 Lisää seos vaahtoon.
Tee pellille taikinasta kaksi pitkää pötköä.
Paista niitä uunissa 175 - 200 asteessa n. 10 - 15 min.
Keksi ovat valmiita, kun pinta rupeaa lohkeilemaan ja ruskistuu vähän.
Taikinan pitää myös jähmettyä niin, ettei se hölly uunista pois otettaessa. 
Leikkaa pötköt vinoiksi viipaleiksi kuumina ja anna jäähtyä.
Resepti oli siis oikeasti vehnäjauhoja varten ja muutin ohjetta ainoastaan sen verran, että korvasin vehnäjauhot gluteenittomilla. Lopputulemana se, että pellille laittamani taikinapötköt levisivät uunissa koko pellin kokoiseksi pehmeäksi keksiksi. Jonka sitten saksilla leikkasin pieniksi paloiksi ja palat painelin leivinpaperilla päällystetyn irtopohjavuoan pohjalle (pingota leivinpaperi pohjan päälle). Jälkikäteen tuli mieleen, että keksitaikinaa olisi voinut suoraan kaataa haluamansa määrän vuokaan ja paistaa se sitten siinä. Ensi kerralla ehkä sitten näin. Mutta siis kannattaa huomioida tuo leviäminen, jos käytät gluteenittomia jauhoja. 

Valkoinen täyte

4 liivatelehteä + kylmää vettä
3 dl kuohukermaa
200 g tuorejuustoa
½ dl sokeria
 1–2 tl vaniljasokeria

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon tuorejuusto. Mausta sokerilla ja vaniljasokerilla.
Lämmitä maito kuumaksi. Purista liivatelehdet kuiviksi ja liuota ne kuumaan maitoon. Älä keitä. Sekoita liivateseos ohuena norona juustoseokseen. Levitä täyte kunnolla jäähtyneen keksipohjan päälle. 
Laita kakku hyytymään viileään 2–3 tunniksi.

Smoothietäyte

n. 100g vadelmia
n. 100g mustikoita
200g luonnonjogurttia
sokeria oman maun mukaan 
6 liivatelehteä + kylmää vettä
1,5 rkl kiehuvaa vettä

Sekoita marjat ja luonnonjogurtti tehosekoittimella. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä n. 5 min ja liuota ne sitten kiehuvan kuumaan veteen. Lisää liivateseos varovasti smoothien joukkoon ja sekoita vielä tehosekoittimella. Levitä smoothietäyte kunnolla jähmettyneen valkoisen täytteen päälle ja anna hyytyä vielä viisi tuntia jääkaapissa.

Lisää valmiin kakun päälle koristeeksi kohmeisia mustikoita (miksei vadelmiakin) ja tarjoile.

Tuo keksipohja muuten kostuu sitten aika tavalla ja ainakin meillä se oli tarjoiluvaiheessa kivan toffeinen. Sopisi varmasti siis myös kakkuun, jossa olisi täytteenä vaikkapa puolukoitakin!

Juhlien jälkeen



Eilen siis juhlittiin 1-vuotiasta ja olipa juhlat! Ihanaa porukkaa paikalla ja tunnelma mitä parhain<3 Samalla kuitenkin tuli jälleen kerran todettua, että blogiin kuvaaminen juhlahulinan keskellä ei oikein allekirjoittaneelta luonnistu. Eikä käynyt mielessä kuvailla kattausta etukäteenkään, sillä jynssäsin liettä siinä vaiheessa kun ensimmäiset vieraat jo kopistelivat eteisessä. Nämä poikasen ensimmäiset synttärit jäävät siis mieleen ehdottomasti eniten viime tinkaan jääneistä valmisteluista, mutta myös varsin onnistuneesta lopputuloksesta.

Synttärikakkua, gluteenitonta ja kananmunatonta kolmen eri reseptin viritelmää smoothiejuustokakkua tein peräti kaksin kappalein ja niinpä sitä jäi palaset nautittavaksi näin juhlien jälkimaininkeihin ystävänpäivänkin kunniaksi. Jos tämän herkun resepti kiinnostaa, niin pysykäähän kuulolla! Nyt on kuitenkin aika rientää rakkaan ystävän luo brunsseilemaan.

Mukavaa ystävänpäivää ihanaiset!

Pitkäikäinen piristys


Täytyy kyllä sanoa, että tästä kahden ja puolen euron hintaisesta salaperäisesti nimettömänä pysyttelevästä (kukkakaupan myyjä nimen kyllä kertoi, mutta arvatkaapa muistanko mikä se oli) oksasta on ollut iloa pitkäksi aikaa. Ensin tuoreena ja nyt vielä käppyräksi kuivettuneena. Blogiinkin se pääsee jo peräti toistamiseen.

Saimme viikonloppuna osamme kauden taudeista, kun me perheen aikuiset sairastuimme vuoron perään vatsatautiin. Huh. Miten päivän tauti voikin vetää voimat pois niin totaalisesti. Onneksi toipuminen on nyt lähtenyt käyntiin, ja energiaa löytyy arjen pyörityksen lisäksi jo odin järkkäilyyn ja minulle tyypilliseen tauottomaan hyörimiseen. Kyseinen hyöriminen (ei muuten niitä parhaita piirteitäni armaan aviomieheni mielestä, pitäisi kuulemma joskus olla ihan paikoillaankin) on tällä hetkellä ehkä jopa astetta raivokkaampaa, sillä viikonloppuna olisi tarkoitus juhlia kuopuksen ykkösiä (nyt sormet ristiin, ettei meille kulkeudu sitä ennen enempää tauteja). Vaikka päätimmekin pitää tällä kertaa tavallista "pienemmät" synttärit ja kutsua paikalle vain perheet ja kummit, niin järjestelemistä riittää silti. Vieraiden määrä kun joka tapauksessa lähentelee kahtakymmentä.

Housukausi


Housukausi, se täällä näköjään on meneillään. Tänään päälle valikoituivat leveälahkeiset farkut silläkin uhalla, että märkä ja luminen keli ei ehkä ollut niille se ihanteellisin. Vaikka näistä farkuista hurjasti tykkäänkin, niin edelleen tällaisella pillimallien ahkeralla käyttäjällä uusi malli vaatii totuttelua. Tällä kertaa kokeilin farkkuja matalien kenkien kanssa. Ehkäpä keväämmällä sitten ne valkoiset lenkkarit...


Leveälahkeiset farkut Me&I / neule Selected Femme / kengät Duffy / huivi Pieces / takki Vila

Jäänne joulusta



Helmikuun ensimmäinen ja aurinkokin paistaa niin kauniisti, että siitä tietää heti, että ollaan menossa kohti kevättä. Ja mitä minä teen? Kuvailen hyllyn päälle jämähtäneitä joulukoristeita. Jotenkin vain olen tykästynyt noihin tähtiin niin valtavasti, että niiden pakkaaminen laatikkoon ja vieminen kellariin on tuntunut liian ylivoimaiselta. Kevättalven auringon innoittamana päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista, taltioida pastelliset tähtöset vielä kerran kameralla ja siivota ne sitten pois. Nyt on nimittäin aika keväistää kotia, synttäritkin (1-vuotis sellaiset) kun tulossa tässä kuussa ja kaikkea. Ihanaa ja toivon mukaan aurikoista helmikuuta!