Blogi ja koti vuonna 2015

Sitten lupailemani toinen yhteenvetopostaus. Asujen lisäksi blogiin on nimittäin kuluneen vuoden varrella taltioitunut melkoinen määrä kaikkea muutakin meidän perheen kuulumisista kodin eri nurkkien raportointiin.


Alkuvuosi meni kovi vauvamaisissa tunnelmissa. Ensin pienokaisen tuloa valmisteltiin raskaushormoneiden ja juuri alkaneen äitiysloman innoittamana. Sitten helmikuisena pakkaspäivänä tuo nyytti viimein saapui ja aika pysähtyi. Kevät menikin totutellessa elämään viiden hengen perheenä.


Loppukeväällä ja kesällä aikaa riitti jo enemmän kodillekin. 6-vuotiaan kaverisynttäreitä suunniteltiin ja juhlittiin hartaudella. Kesäloman muutamat lämpimät päivät ja koko elokuu vietettiin uudistetulla parvekkeella, ja kun nelikuiseksi kasvanut pötkylä siirtyi pinnasänkyyn, jaoin myös meidän kokemuksia vaavisängystä.


Loppuvudesta tartuttiin taas puikkoihin, hurahdettiin petrooliin, sisustettiin muuta vuotta huomattavasti innokkaammin mm. makuuhuonetta ja olohuonetta, ja blogikin koki hieman muutoksia liittyen niin ulkonäköön kuin sisältöönkin.

Huh, tuntuu, että aika on mennyt ihan hurjaa vauhtia. Vauvakin, se pieni rääpäle, on kohta 1-vuotias taapero. Jos alkuvuodesta tuntui, että elämä kolmen lapsen äitinä sujahti uomiinsa luonnollisesti ja helposti, niin nyt ennustan, että ne haastavimmat ajat ovat vasta tulossa. Siitä antaa esimakua jo nyt joka paikkaan ehtivä utelias nuorimmainen sekä isosiskonsa. Toivottavasti aikaa tälle mieluisalle harrastukselle jää kuitenkin myös vuonna 2016. Nyt oikein kivaa vuodenvaihdetta teille ja ensi vuonna tavataan taas<3

Asuja vuodelta 2015

Tänään päättyi meidän perheen yhteinen loma. Mies lähti aamulla töihin ja minä jäin kotiin lasten kanssa. Tässä päivän mittaan olen jo muutamaan otteeseen ihmetellyt, miten arkena tuntuu aikaa riittävän eri tavalla. Kaoottinen loma ja rauhallinen arki -vastakkainasettelu on aika selkeä ainakin näin kotiäidin kantilta katsottuna. Vaikka joululomaan mahtui niitä rauhallisiakin päiviä, niin aika paljon oltiin myös menossa. Ja meidän perheessä arkeen kuuluvat rutiinit ja aikataulut unohdetaan kyllä lomalla lähes kokonaan, nyt onkin siis ihan kiva taas palailla esim. säännöllisempiin ruoka-aikoihin.

Sitten asiaan. Vuosi 2015 lähenee nimittäin loppuaan ja ajattelin fiilistellä kulunutta vuotta perinteisesti ainakin parin postauksen verran. Alla olevissa kuvissa 18 asua vuoden varrelta. Aikamoista, että mukaan mahtuu pari masuasuakin. Musta näyttää edelleen olevan se lempiväri harmaan tullessa hyvänä kakkosena. Ja onhan siellä seassa pastellin sävyisiä väripilkkujakin (vaaleanpunainen rulettaa edelleen) sekä uusi ihastus petroolinsininen. Hameita ja farkkuja, mekot kun loistavat sattuneesta syystä poissaolollaan (ensi vuosi onkin sitten mekkovuosi, lupaan!). Minun asulemppareitani näistä ovat vitonen (tuo neuletakki muuten on kadonnut mystisesti vuoden aikana, ei mitään muistikuvaa minne), kahdeksan, yhdeksän ja neljätoista (tyllihame<3). Huikkailkaahan omia suosikkejanne kommenttilootaan, mielelläni niitä nimittäin kuulisin.

1 / 2 / 3 / 4 / 5 / 6
7 / 8 / 9 / 10 / 11 / 12
13 / 14 / 15 / 16 / 17 / 18

Lahjoja ja tuliaisia


Olipa ihana aatto! Ja joulupäiväkin on alkanut mukavan leppoisasti. Eli löhöilemällä ja herkuttelemalla. Esikoinen on käyttänyt lähes kaiken valveillaoloaikansa pukin käynnin jälkeen legojen kokoamiseen, keskimmäinen legoilla ja muilla lahjoilla leikkimiseen ja kuopus omien lahjojensa maistelemiseen. Lasten lahjakasojen alta joulupukin säkin pohjalta paljastui muutama lahja allekirjoittaneellekin. Sohvalla on siis löhöilty lahjakirja käsissä ja uutta punaa huulissa. Huulipuna on muuten lahja minulta minulle (en oikein luottanut joulupukin tai aviomiehen valintataitojen lisäksi omiinikaan, joten täydellinen uusi väri löytyi Stockan Mac-pisteen ihanien myyjien avustuksella). Lisäksi viime päivien lepohetkiä on ilahduttanut ystävän Tanskasta tuoma yhden lempibloggaajani Emily Salomonin kirja Hverdagsglamour. Lisätään joulupäivän agendaan siis myös arjen glamouria ja tanskan luetun ymmärtämistä. Niin ja suklaakahvia.

Joulukoti ja -toivotukset


Tovi on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Täällä päässä on nimittäin keskitytty nautiskelemaan ja valmistelemaan joulua perheen kesken. On käyty hakemassa kuusi ystävän mailta Inkoosta, kuljeskeltu keskustassa piparkakkulatte kourassa, hankittu kinkku Hakaniemen hallista ja joulukukat torilta, leivottu herkkuja ja otettu vastaan pikavisiitille piipahtaneita ystäviä ja sukulaisia. Lasten kasvaneesta määrästä ja loman alkua lykänneestä työtehtävästä huolimatta olen onnistunut ottamaan tänä vuonna valmistelut tosi iisisti, mistä sain kiitosta ja ihmetystä mieheltäkin. Nyt koti alkaa olla joulukunnossa, lapset malttamattomia ja mieli korkealla. Illalla vielä kierros hautausmaalle kynttilöiden kanssa, mokkapalat uuniin ja me ollaan valmiita.

TUNNELMALLISTA JOULUA TEILLE KAIKILLE!

Kauneimmat joululaulut -asu


Niinhän tässä taas käy kuten joulukuussa joka vuosi. Yhtäkkiä siitä on jo puolet hujahtanut ohi ja jouluun on enää viikko (!) aikaa. Huomenna meidän perheen loppuosakin jää joululomalle ja toiveissa on, että ne kiireetkin vähän helpottaisivat. Tosin lupauduin ottamaan yhden työprojektin, joten ihan tässä ei pääse vielä täysin lomailemaan ja jouluilemaan. Toivon mukaan leipomiselle, askartelulle, siivoamiselle ja yleiselle joulufiilistelyllekin jää aikaa.

Jouluperinteisiimme kuuluu, että käymme kirkossa hoilaamassa kauneimpia joululauluja. Niin myös viime sunnuntaina, ja jos ei laulut jo saaneet virittäytymään oikeaan tunnelmaan, niin ainakin sitten se, että ulos astuttuamme maa oli valkoinen ja lisää raskaita, märkiä lumihiutaleita leijaili asfaltille. Tämä asu ja nämä hämärässä otetut valokuvat (nyt tuo rakeisuus alkaa häiritsemään jopa minuakin) ovat siis tuolta valkoista joulua hetkellisesti lupailleelta sunnuntailta. Nyt ulkona sataa kaatamalla vettä, ja se valkean joulun todennäköisyys on laskenut reippaasti alle kymmenen prosentin.


Mekko Object / sukkahousut Lindex / kaulakoru ystävän tekemä / kengät Duffy

Kymmenen kuukautta


Meidän poikanen on jo kymmenen kuukautta. Nyt viimeistään se pötköttelevä vauva on lopullisesti muuttunut ikilikkujaksi, jota kiinnostaa kaikki, mutta yksi juttu kerrallaan vain hetken aikaa (poikkeuksena imuri, jota voi tutkailla pidempäänkin). Jemmailijaksi, joka piilottaa sukat roskiksiin, kylpykalat vessanpönttöön ja pallot muiden perheenjäsenten kenkiin. Kiipeilijäksi, joka niin mieluusti kiipeäisi portaita ylös ja varmasti kohta pääsee omin avuin jo sohvallekin. Kirkujaksi, joka kiljahtelee niin surusta kuin ilostakin, niin kovaa, että sitä luulee jo lasin särkyvän. Höpisijäksi, joka tuttujen tavujen lisäksi käyttää myös jänniä kurkkuäänteitä. Yökukkujaksi, joka valvoo puoleen yöhön ja herää kahdeksan tunnin yöunien aikana kolme tai neljä kertaa, mutta nukkuu päivisin unia helposti neljäkin tuntia putkeen. Pikkuveljeksi, joka saa isosiskoiltaan valtavan määrän halauksia, pusuja ja rakkautta.

Aikamoinen pakkaus siis. Täynnä iloa, omaa tahtoa, uteliaisuutta ja energiaa.


Älä koskaan sano ei koskaan


Olen aikojen saatossa pariin otteeseen joutunut toteamaan, että mitään muotivillitystä ei kannata liikaa halveksia, sillä saattaapa hyvinkin käydä niin, että vielä joku päivä sitä hurahtaa samaan juttuun itsekin. Aikaisemmin olisin tähän lisännyt vielä "mutta leveälahkeisia farkkuja en kyllä ihan oikeasti koskaan ala käyttää". Hah. Sitten päätin jokin aika sitten vaatekutsuilla myyjän ehdotuksesta kokeilla kyseisen mallisia farkkuja vitsillä. Ja päädyin ostamaan ne. Ja vieläpä pitämäänkin ne.

Nyt kun mietin, mikä sai minut kääntämään kelkkani näin radikaalisti, niin syitä on useita:
1. Miehen suustaan suoltamat ylistyssanat näyttäessäni hankintaani hänelle.
2. Farkkujen materiaali ja syvänsininen väri, jotka saavat ne tuntumaan hitusen juhlallisemmilta kuin muut perusfarkkuni (siksipä pääsivätkin päälle viime perjantain juhlamenoihin).
3. Tervetullut vaihtelu ikilemppareihin pillifarkkuihin.
5. Kyseisestä mallista löytyi juuri oikea koko, joka istuu kuin hansikas (tosin joudun ehkä fiksamaan lahkeisiin hitusen lisää pituutta).
4. Ne oikeastaan näyttävät aika hyvältä.

Nyt voisin tähän sitten todeta, että en sitten muuten koskaan aio yhdistää näitä pöksyjä tiukkaan pooloon, mutta enpä taida uskaltaa.


Farkut Me&I / pusero Vila / nilkkurit Wonders / laukku Boden / korvakorut Snö of Sweden

Pastellijoulu


Meille on näköjään kehkeytymässä koristelun puolesta kovin pastellinen joulu. Ehkä ihan luonnollistakin meidän kodissa, mutta silti tämä tuli jotenkin yllätyksenä. Tai ainakin sen kummempia tämän joulun värimaailmaa miettimättä. Näihin tämän ohjeen mukaan tehtyihin tähtiin tarvittava paperi valikoitui askartelukaupassa pelkästään fiiliksen mukaan. Koska rohmusin papereita ja muutakin tarpeistoa samalla kertaa enemmänkin, niin nuo tuon kyseisen päivän värit tulevat näkymään muissakin koristeissa tänä jouluna.

Taas siis kiireinen viikko takana ja tämäkin päivä vielä kovin aikataulutettu (nytkin pitäisi tehdä ihan jotain muuta kuin istua koneella), mutta illalla tiedossa jotain erityisempääkin, sillä päästään miehen kanssa pitkästä aikaa vähän tuulettumaan. Mukavaa perjantaita!

Jännittäviä aikoja


Tästä asusta on jo aikaa reilu viikko. Käytiin ensimmäisenä adventtisunnuntaina ottamassa ensituntumaa esikoisen tulevaan kouluun ja nähtiinpä samalla pari tulevaa luokkakaveriakin. Visiitti sai eskarilaisen jännittämään tulevaa ihan hirmuisesti parin päivän ajan, mutta nyt mielen on tainneet vallata nämä vähän ajankohtaisemmat asiat. Kuten joulukuusen koristelu ja joulupukki. Niitä 6-vuotias tällä hetkellä kuulemma eniten odottaa ja jännittää.


Neule äidin tekemä / hame Me&I / kengät Duffy / kello Daniel Wellington

Itsenäisyyspäivä


Tulin vain toivottamaan teille tunnelmallista itsenäisyyspäivän iltaa! Me asetutaan nyt asemiin television ääreen ja ruvetaan tiirailemaan linnan juhlia koko perheen voimin.

Joululahjoja Suomesta

Rakas Joulupukki! 
Tänä jouluna toivoisin lahjoja kekseliäiltä ja lahjakkailta suomalaisilta. Sellaisia, joista tulee hyvä mieli, ei pelkästään siksi, että ne ovat ihania vaan myös siksi, että ne ovat lähtöisin Suomesta ja niiden valmistusprosessi ja raaka-aineet kestävät tarkempaakin tarkastelua. Lahjoja, jotka kestävät niin käyttöä kuin aikaakin<3

Onpa ollut aikamoinen viikko. Kiirettä on pitänyt niin, ettei blogiinkaan ole ehtinyt. Ensi viikko vaikuttaa kovin samanlaiselta, mutta väliin mahtuuu onneksi hieman rauhallisempi viikonloppu. Kokosinkin tänään huomisen Itsenäisyyspäivän kunniaksi pientä lahjatoivelistaa kotimaisilta yrityksiltä. Tyttöjen kirjeet joulupukille on jo kirjoitettu, ja tämän vuoden lahjatoiveet olivat kovin Lego Friends -voittoisia, mahtuipa mukaan pari Disneyn elokuvaakin. Äiti sen sijaan toivoisi lapsille niitä pehmeitä paketteja, itselleen koruja ja luonnonkosmetiikkaa ja kotiin ihanuuksia kotimaisilta suunnittelijoilta.

 Tunika Gugguu // Korvakorut Poola Kataryna // Sisustustyyny Kauniste // Kasvoseerumi Flow kosmetiikka // Pipo Papu



Kalenteri Saana ja Olli // Korvakorut RIEMUpuoti // Body Nosh // pöytäliina&peitto Lapuan Kankurit // Legginsit Papu

Viikonlopun löpinät


Täällä on meneillään melko tavallinen lauantai-ilta. Mies ja lapset lähtivät happihyppelylle ja itse näköjään päädyin siksi aikaa koneelle blogin pariin. Toinen mahdollisuus olisi ollut heittäytyä sohvalle pötköttämään, mutta johtuneekohan sitten päivän aikana nautituista useista kahvikupillisista vai aamupäivän salitreenistä, niin nyt energiaa tuntuu riittävän muuhunkin kuin torkkumiseen. Salilla ei ole tullut kolmannen syntymän jälkeen käytyä ennen tätä aamua kuin kerran (!), mutta nyt alkoi tuntua siltä, että aika on kypsä. Ja sen verran hyvä fiilis tuosta tuli, että toivon innostusta riittävän tästä lähin vähän säännöllisempiinkin salivisiitteihin. Nyt taidan klikata tuota julkaise-painiketta ja sen jälkeen vielä katsella hetken sisältöä lasten pehmeisiin joululahjapaketteihin. Sitten kana marinoitumasta ja butter chickenin tekoon (resepti löytyi kerran neuvolan odotustilassa olleesta lehdestä). Mukavaa ensimmäisen adventtisunnuntain aattoa!

P.S. Näissä kuvissa muuten näkyy aika hyvin, millä tolalla tämän kodin jouluvalmistelut ovat. Tähdet on sentään otettu esille ja yksi pikkuisen jouluisempi tyynyliinakin tehty yli jääneestä joululiinakankaasta. Mutta siinäpä se onkin sitten toistaiseksi.



Päätä ei palella

Kunnioitimme viime sunnuntaina perheemme jouluperinteitä ja värjöttelimme Aleksanterinkadun varrella, kun sen jouluvalot syttyivät ja jouluinen paraati hevosineen, vanhoine paloautoineen ja joulupukkeineen kulki ohi. Aikaisempina vuosina olen pukenut päälle suosiolla talvitakin, mutta tänä vuonna päätin pärjätä villakangastakissa. Silkasta turhamaisuudesta. Ja kylmähän siellä tuli. Päätä ei sen sijaan paleltanut, sillä tässä vuosia sitten hankitussa villapipossa on fleecevuori, joka kylmän lisäksi blokkaa ja vaimentaa äänet niin, että hiljaisempia keskustelukumppaneita on vaikea kuulla. Pipo on lisäksi ainoa tällä hetkellä käytössä oleva päähine, jota en ole tehnyt itse. Mistä päästäänkin sopivasti seuraavaan pipoprojektiin, joka voisi olla jotakin tämänsuuntaista.



Takki Vila / farkut Crocker / poolo (oikeasti mekko) Object / nilkkurit Wonders / pipo Accessorize / laukku Mango

Päivän pituinen talvi



Tulihan sitä lunta pikkuisen tänne eteläiseenkin Suomeen ja pakkastakin ainakin pari astetta. Ja sitten vielä aurinkokin paistoi tänään niin, että valoa riitti jopa olohuoneen pimeimpään nurkkaan, joka siis kuvattuna tässä. Huomiseksi onkin sitten taas luvattu plusasteita, joten kovin lyhyeksi jää tämä kylmempi kausi. Havahduin yhtäkkiä siihen, että ensi sunnuntaina on jo ensimmäinen adventti. Joulu on siis jo lähempänä kuin luulinkaan. Tai siis onhan siihen vielä kokonainen kuukausi, mutta tuo joulukuu tuppaa yleensä vilahtamaan ohi melko nopeasti. Nyt kuitenkin kutsuu keittiö, sillä tänään on ruokana herkkkua, jota meillä yleensä syödään vain viikonloppuisin. Yrttimarinoitua kanaa, fetakorianterikastiketta ja ranskalaisia. Nam!