Vaatteidenostolakko

Olen pohdiskellut jälleen kriittisesti ostokäyttäymistäni. Konmaritin vaatteeni viisi vuotta sitten, ja sen jälkeen olenkin mielestäni harkinnut ostoksiani tarkemmin ja siirtynyt enenevässä määrin suosimaan suomalaisia merkkejä sekä shoppailemaan kirppiksillä. Vaatevarasto on kyllä silti päässyt paisumaan kuin varkain.

Lähiakoina olen myös ärsyyntynyt somekäyttäytymiseeni. Seuraan monia tyyliaiheisia tilejä insproitumismielessä ja etsin ideoita yhdistää jo olemassa olevia vaatteitani uudella tavalla, mutta aika ajoin huomaan päätyväni instasta/facebookista klikkailemaan kauppojen sivuille ja vakavasti harkitsemaan jonkin sellaisen vaatteen ostamista, jota en oikeastaan sitten kuitenkaan tarvitse. Sillä jos rehellisiä ollaan, niin en taida tarvita mitään. 

Tämän johdosta rupesin ensi kertaa harkitsemaan vakavasti vaatteiden ostolakkoa ja nyt päätinkin sellaisen aloittaa. Tavoitteena minulla on olla puoli vuotta hankkimatta mitään vaatteita itselleni. Muutamat lipsumiset ovat ok, mutta en aio etukäteen tehdä itselleni valmiiksi porsaanreikiä, vaan pohdiskelen mahdolliset poikkeukset sitten tapauskohtaisesti ja kriittisesti.

Liitän lakkoon vielä kaksi muutakin twistiä.

Twisti yksi: Siirsin juuri kesävaatteet laatikoihin, ja nyt vaatehuoneen hyllyillä ja henkareilla on vain syys- ja talvikauteen sopivia vaatteita. Henkareissa riippuvien vaatteiden osalta ajattelin lisäksi tarkastella niiden käyttöastetta ja kääntää henkarin toisin päin, jos vaatetta käytän. Puolen vuoden päästä sitten tsekkaan, onko henkareita kääntämättä ja siten vaatteita käyttämättä.

Ja sitten twisti kaksi (ehkä se kaikkein vaikein): yritän olla ostamatta puoleen vuoteen uusia lankoja. Neuloa toki saan, mutta lankavarastoistani jo valmiiksi löytyvillä langoilla (niitä on paljon, riittävästi isoihinkin projekteihin).

Lakko alkaa n, y, t, nyt ja päättyy 15. maaliskuuta 2022. Väliaikatietoja luvassa ainakin instassa ja viimeistään puolen vuoden päästä yhteenveto täällä blogissakin.

Liittykää ihmeessä mukaan, jos yhtään siltä tuntuu!

Omenoita, omppuja, omenia ja vähän luumujakin

 

Tämä hoitovapaalla olohan on varsin näppärä tapa saada mökin sadosta suurempi osa hyödynnettyä. Ainakin omenasadosta. Ison osan kuopuksen päikkäreistä olen nyt jo parin viikon ajan kuluttanut nimittäin omenoiden lohkomiseen soseita, hilloja ja mehua varten. Tällaisessa mittakaavassa omenahommiin ei ole aikaisemmin riittänyt aikaa, energiaa eikä innostustakaan. 

Mehun keittelen maijalla ja se juodaan jääkaappikylmänä parin päivän sisällä. Soseeseen tulevat omput höyrytän, soseutan ja pakastan jääpalamuoteissa pieniksi suupaloiksi, jotka on helppo lisätä puuroon, jogurttiin tai pirtelöön. Soseeseen en laita sokeria (koska vauva), mutta mahdollisesti ripauksen kanelia, inkivääriä tai vaniljaa. Makeampana vaihtoehtona kokeilussa on ollut uuniomenahillo, johon laitoin omenoiden lisäksi fariinisokeria ja kanelia. Ja sitten on tietenkin ne piirakat, puutarhurin lasten ystävät, joilla herkutellaan koko satokausi milloin milläkin täytteellä, nyt siis omenalla. Kaksi reseptien kestosuosikkia olen teille jo jakanutkin, ne löytyvät täältä ja täältä.

Luumujakin löytyy tänä vuonna ja ne olen pilkkonut omenoiden sekaan ja soseuttanut, sillä pelkistä luumuista tehty sose oli ilman sokeria melko karvasta. 

Vielä kiinnostaisi tehdä ns. aikuisten omenahilloa (miksei luumukin), joka sopisi juustojen ja keksien kaveriksi. Yhden kokeiltavan reseptin jo sainkin, mutta nyt kaikkien omenareseptit jakoon, materiaalia meinaan riittää vielä. Puussa, maassa, mökissä ja parvekkeella.

 

Sateen jälkeen

 

Viime viikko oli niin sateinen ja syksyinen, että jännitimme tosissamme, millaista säätä viikonloppu toisi tullessaan. Onneksi säätiedotus piti sunnuntain osalta paikkansa ja saimme juhlia 10-vuotiaan kaverisynttäreitä lämpimässä säässä auringonkin pilkistäessä aika ajoin pilvien takaa. Viime vuonna moiset juhlallisuudet jäivät koronan vuoksi välistä, mutta sitäkin ihanampaa oli taas valmistella lastenjuhlia ja kattaa värikkäästi omenapuun alle. Vapaamuotoisen ohjelman lisäksi kehittelin tytöille suunnistuksen, jossa etsittiin mm. vaaleanpunaista mökkiä, pinkkiä postilaatikkoa ja päärynöin koristeltuja portteja. Koska siirtolapuutarha-alueemme on iso, rajasin kartalle siitä vain osan. Kakuksi päivänsankari tilasi mutakakun.

Kesäkaudella lähes viikko poissa mökiltä on pitkä aika, joten siksikin oli ihana taas käyskennellä puutarhassa ja nauttia lämpimästä loppukesän päivästä.

Kesähattara

Nimensä mukaisesti tämän neuleen tekemiseen menikin sitten melkein koko kesä. Oikeastaan projekti on muhinut mielessä vieläkin kauemmin, sillä ohjeen tähän Hip Knit Shopin Bloom mohair genser -neuleeseen tilasin jo vuosi sitten. Langat klikkailin ostoskoriin samalla kuin tämänkin neuleen langat eli keväällä. Ja lankana siis Hip Knit Shopin oma Hip Mohair värissä Minty Breeze.

Lyhyt ja leveä malli on täydellinen kesä- ja syyshuitula, joka toimii varsinkin mekkojen ja tunikoiden (sekä varmasti myös korkeavyötäröisten shortsien, mutta niiden aika taitaa olla tältä kesältä ohi) kanssa. Seuraavaksi kovasti kiinnostelisi neuloa tällä hetkellä niin kovin trendikäs slipoveri, vielä kun löytäisi kivan ohjeen, vinkatkaapa jos tiedätte!

Tämän hetken suosikkituotteet

 

Hiphei, täällä jälleen. Ajattelin nimittäin jakaa teille pari kosmetiikkavinkkiä esittelemällä omat suosikkituotteeni.

Ensimmäisenä Hohde-kosmetiikan BB-voide, joka on ollut varsin positiivinen yllätys. Miellyttävästi ihoon imeytyvä voide on täydellinen arkikäyttöön meikkivoiteen sijasta ja tekee ihosta kauniin kuulaan. Muutenkin tykkään Hohteen kotimaisesta luonnonkosmetiikasta, vaikka pääosin puhelinmyyntinä myytävät tuotteet nostavat varmastikin monilla karvat pystyyn. Hinta-laatusuhde on näissä kuitenkin mielestäni erinomainen, olen käyttänyt myös saman sarjan tehovoidetta jo vuosikaudet.

Sitten vanha suosikki The Ohm Collectionin deodorantti, jota myy ainakin Nudge. Tämä jauhemainen dödö ei ole pettänyt edes tämän kesän helteillä (talvisin yhdistäminen ihoa vasten oleviin tekokuituihin on sen sijaan suurempi haaste). Itse tykkään paljon tästä Cedar-tuoksusta, mutta kannattaa huomioida, että tuoksut ovat todella mietoja ja itse haistan ne lähinnä vain tuotteen levitysvaiheessa.

Viimeisenä vielä suomalaisen Atopikin Sensitive-sarjan rauhoittava kauravoide, jota käytän päivävoiteena. Tämä toimii täydellisesti omalle herkälle ja ohuelle iholleni ja todellakin rauhoittaa tehokkaasti. Atopikin tuotteet ovat siitä käteviä luonnonkosmetiikkatuotteita, että niitä saa ihan apteekeista. Varsinkin näin korona-aikana arvostan sitä, että voideostoksille ei tarvitse lähteä omaa lähikauppakeskusta kauemmas.

Siinä ne vinkit sitten olivatkin, olkaa hyvät :-) Olivatko nämä teille vanhoja tuttuja tuotteita vai kenties ihan uusia juttuja?

Jämälankapaita

 

Käsityökorin pohjalla on lojunut jämäkeriä vauvan neuleprojekteista, joten päätin neuloa niistä pikkuneidille perusneuleen. Ohje on mukailtu vanhasta käsityölehden ohjeesta. Neule ei ihan kestä lähempää tarkastelua, sillä langat ovat varsin eripaksuisia, mutta värit ovat ainakin ihanat! Täydellinen oversize-neule legginsien kanssa viileämpinä kevät- ja kesäpäivinä.

Ruskeaa, kiitos!

 

Vauvan vaatekaappiin on kuulunut joitakin ruskeita vaatekappaleita odotusajasta asti, ja vielä nykyäänkin ruskea yhdistettynä vaaleanpunaiseen tai laventeliin miellyttää silmää kovasti. Enpä silti ollut ajatellut, että tuo väri tunkeutuisi elämäni muillekin osa-alueille. Sinänsä vähäpätöinen mutta meidän huushollissa merkittävä askel ruskean voittokulussa on kuitenkin se, että nyt väriä löytyy jo olohuoneestakin. Vieläpä kaikkein pyhimmästä eli sohvalta. Ja kuinka se tuossakin näyttää tosi hyvältä vaaleanpunaisen parina! Mihinkähän tässä vielä oikein joudutaan.

P.S. Vauvan pöksyt kirppikseltä ja tyynyliina H&M Home.

Muhkuneule

 

Päätin tehdä vaihtelun vuoksi vauvaneulenäpertelyjen väliin itselleni nopean neuleen paksuilla puikoilla ja kaksinkertaisella villalangalla. Malliksi valikoitui Chunky Brioche Sweater ja neule oli nimensä mukaisesti todella niin "chunky", että rupesin jo hieman epäilemään koko projektia matkan varrella. Mielessä kävi tekeleen purkaminen ja pohdin, että tekisin langasta sittenkin mm. tällä hetkellä niin kovin trendikkään kaulurin. Onneksi päätin sinnitellä loppuun saakka, sillä viimeistelyn ja kastelun jälkeen neule on juuri sellainen kuin pitkin. Onhan se paksu, mutta siksi juuri täydellinen takin korvike jahka kevätkeli tästä vielä hitusen lämpenee.

Ohje Witre Design ja langat HiKnitShopin Hip Wool sävyssä Foggy Light Grey Blend. Kuka sitä nyt kauluria tarvitsee, kun on täydellinen muhkuneule ja vieläpä aivan täydellisessä harmaan sävyssä <3

P.S. Alimmissa kuvissa vilahtavat vauvan lisäksi myös mun uudet kevätlenkkarit, jotka löytyivät lähistölle hiljattain avatulta Moody Monday -kirppikseltä pääsiäisenä. Olen jo aikaisemmin kuolannut juuri tuota mallia ja nimenomaan tuossa värissä, ja siellä ne odottivat Vallilassa priimakunnossa!

Vaatekärry

  Kun kuopus oli syntynyt, serkkuni tuli vierailulle ja toi pienokaiselle lahjaksi suloisia vaatteita. Hän myös totesi, että laitan varmastikin tytön vaatteita esille ja osaksi sisustusta. Hyvinpä se rakas serkku minut tuntee, sillä juuri sellaisia suunnitelmia mielessäni muhi ja nyt viimein sain vauvan vaatteet pois vaatehuoneen hämärästä. Tarvittiin vain taas tanskalaisten sisustuslehtien selailua (miten se aina auttaakin!) ja vähän aikaa, niin toteutus hioutui lopulliseen muotoonsa. Siinä ovat vauvan vaatteet nyt säntillisessä järjestyksessä (sillä myöskin minut tuntecat tietävät himoni viikkailuun) ja hyvin saatavilla. Tilaakin on kuitenkin sen verran rajatusti, että vaatevarastot (toivon mukaan) pysyvät maltillisen kokoisina.

Cookierakkautta

Olin opiskeluaikoina töissä kahvilassa, jossa myytiin muiden herkkujen ohella maailman parhaita cookieita. Varsinkin silloin ne veivät kielen mennessään, kun joku otti ne uunista hieman liian aikaisin ja me työntekijät saimme syödä liian pehmeiksi jääneet hävikkikeksit. Siitä asti olen suhtautunut intohimoisesti cookieiden pehmeyteen. Sillä pehmeitä niiden todellakin kuuluu olla!

Tällä cookiereseptillä saa aivan taivaallista taikinaa (ihan kuin Ben&Jerry'sin jäätelössä, voin kertoa, että jääkapilla tuli käytyä aika tiuhaan) ja herkullisia keksejäkin, mutta paistoajan kanssa saa olla todella tarkkana, jotta koostumus pysyy pehmeänä. Resepti löytyy täältä, mutta tämä oma versioni poikkeaa hieman alkuperäisestä. Esimerkiksi tanskankielisessä reseptissä suklaata oli lähes tuplasti enemmän. Ja taikinan kannattaa tosissaan antaa tekeytyä vähintään 24 tuntia jääkaapissa. Leivoimme cookieita useassa osassa ja ne totta vie paranivat sitä mukaa kuin aikaa kului.

Suklaahippucookiet (n. 30 kpl)

480 g jauhoja
1 ¼ tl ruokasoodaa
1 ½ tl leivinjauhetta
1 ½ karkeaa suolaa
280 g margariinia
280 g fariinisokeria
240 g sokeria
2 isoa kananmunaa
2 tl vaniljasokeria
300 g tummaa suklaata

Ota margariini ja kananmunat huoneenlämpöön vähintään tunti aikaisemmin.
Sekoita jauhot, sooda, leivinjauhe ja suola keskenään kulhossa ja siirrä sivuun odottamaan.
Sekoita huoneenlämmössä pehmentynyt margariini ja sokerit (huom. sekä tavallinen sokeri että fariinisokeri) suuressa kulhossa sähkövatkaimella vaaleaksi ja ilmavaksi seokseksi (n. 3-5 minuutin ajan).
Lisää joukkoon kananmunat yksitellen ja hyvin sekoittaen.
Lisää joukkoon myös vaniljasokeri ja sitten muut kuivat ainekset hitaalla nopeudella. Sekoita taikinaa vain sen verran, että ainekset sekoittuvat.
Murskaa lopuksi suklaa paloiksi ja sekoita taikinaan.
Aseta muovikelmu tiiviisti taikinan päälle ja anna taikinan tekeytyä jääkaapissa 24-48 tuntia.

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja muotoile taikinasta uunipellille leivinpaperin päälle reilun ruokalusikallisen kokoisia pyöreitä taikinanokareita. Älä paina nokareita litteiksi! Ripottele keksien pinnalle vielä halutessasi sormisuolaa.
Paista keksejä n. 15 minuuttia (jos siis haluat niistä pehmeitä, rapsakampia saat pidentämällä paistoaikaa muutamalla minuutilla), anna jäähtyä ja herkuttele.

Hitaasti etenevä dominoefekti

 

Perheemme kellarikomerovastaava Anssi sai viikonloppuna järkkäilyinspiraation (ihan käytännön syistä, alkoi olla ahdasta). Verkkokellarista lähti jälleen jotakin kiertoon, mutta osa löysi tiensä takaisin myös tänne asuntoon. Esimerkiksi televisiotason vaihdoksen yhteydessä kellariin päätyneet stereot (vauvalle pitää kuulemma soittaa Abbaa, kuten isosiskollekin 11 vuotta sitten). Ja siitähän se sitten lähti: stereoille tila kirjahyllyyn -> kirjojen läpikäyntiä ja hyllyn järkkäilyä. Ja kun kerta tähän pienimuotoiseen sisusteluun ryhdyttiin, niin hienosäädin paria muutakin kohtaa olohuoneessa: ensin viherkasviasetelmaa ja sen seurauksena String-hyllyä. Ihan piristävää, kun vuoteen muutoksen kourissa ei ole ollut kuin sohvan yläpuolinen taulukollaasi. 

Homma on tietenkin vielä kesken (varsinkin kirjahyllyn osalta, koska esim. sisustuslehtien läpikäyminen niitä selailemalla on aika hidasta), joten jatkoa seuraa. Tähän kuvitukseksi pari tarkoin rajattua kuvaa, sillä muu sisustus on kuorrutettu epämääräisella tavarakerroksella. 

Ehkä ihan hyväkin, että talvi vielä hetken jatkuu, koska täällä kotona on selkeästi vielä tehtävää ennen kuin huomion ja energian voi siirtää mökille. Nyt pölyjä pyyhkimään.

Mökkikesä 2020

 

Aurinko lämmittää, tiet ovat jo paikoin sulia ja kalenterikin on kääntynyt ensimmäiseen viralliseen kevätkuukauteen. Mökkikuume ja kesäkaipuu saavat aivan uusia kierroksia. Ennen kuin on aika kohdistaa huomio tulevaan kesään, niin kokosin teille hieman kuvia nähtäväksi viime kesältä.

Mökistä muodostui muun maailman myllerryksen keskellä turvasatama, johon pääsi pyörällä silloinkin, kun julkisilla ei uskaltanut kulkea ja Uusimaa suljettiin. Keskikesäksi tilanne rauhoittui ja kutsuimme ystäviä kylään lähes normaaliin tapaan. Itse asiassa taisimme tavata ystäviä ja sukua mökillä edellisvuosia enemmän, kun ulkotilat ja oma puutarha tuntuivat koteja ja julkisia tiloja paremmalta vaihtoehdolta tapaamispaikaksi. Elokuun hämärissä sain myös toteutettua unelmani tunnelmallisista elojuhlista.

Viime kesästä on jäänyt koronan lisäksi mieleen ennätyksellisen suuri vadelmasato, yli kaksimetrisiksi venähtäneet tuoksuherneet, juhlavieraille tarjoilemani helpot mutakakkukerroskakut ja odotusaika, joka ei kuitenkaan juuri estänyt puutarhahommia. Vauvan lokakuulle ajoittunut laskettu aika oli täydellinen siirtolapuutarhurille. Kitkin aidanvierustaa kontillani vielä kuukausi ennen h-hetkeä. Sitten toisaalta ehdin hengailla mökillä enemmän ihan muuten vainkin, istahtaa sohvalle (sohvan hankinta oli muuten myös yksi viime kesän merkittävä juttu!) omenapuun alle, neuloa ja nukkua päikkäreitä.

Lämmöstä ja auringosta saatiin nauttia pitkälle syksyyn ja silti tuntuu, että viime kesästä on vierähtänyt ikuisuus. Tulevana kesänä edessä on perusmeiningin lisäksi ainakin kurtturuususavotta ja liian korkeaksi venähtänyt omenapuu. Ja tiedossa on myös nuorimmaisen ensimmäinen mökkikesä. En malta odottaa!