Tämä hoitovapaalla olohan on varsin näppärä tapa saada mökin sadosta suurempi osa hyödynnettyä. Ainakin omenasadosta. Ison osan kuopuksen päikkäreistä olen nyt jo parin viikon ajan kuluttanut nimittäin omenoiden lohkomiseen soseita, hilloja ja mehua varten. Tällaisessa mittakaavassa omenahommiin ei ole aikaisemmin riittänyt aikaa, energiaa eikä innostustakaan.
Mehun keittelen maijalla ja se juodaan jääkaappikylmänä parin päivän sisällä. Soseeseen tulevat omput höyrytän, soseutan ja pakastan jääpalamuoteissa pieniksi suupaloiksi, jotka on helppo lisätä puuroon, jogurttiin tai pirtelöön. Soseeseen en laita sokeria (koska vauva), mutta mahdollisesti ripauksen kanelia, inkivääriä tai vaniljaa. Makeampana vaihtoehtona kokeilussa on ollut uuniomenahillo, johon laitoin omenoiden lisäksi fariinisokeria ja kanelia. Ja sitten on tietenkin ne piirakat, puutarhurin lasten ystävät, joilla herkutellaan koko satokausi milloin milläkin täytteellä, nyt siis omenalla. Kaksi reseptien kestosuosikkia olen teille jo jakanutkin, ne löytyvät täältä ja täältä.
Luumujakin löytyy tänä vuonna ja ne olen pilkkonut omenoiden sekaan ja soseuttanut, sillä pelkistä luumuista tehty sose oli ilman sokeria melko karvasta.
Vielä kiinnostaisi tehdä ns. aikuisten omenahilloa (miksei luumukin), joka sopisi juustojen ja keksien kaveriksi. Yhden kokeiltavan reseptin jo sainkin, mutta nyt kaikkien omenareseptit jakoon, materiaalia meinaan riittää vielä. Puussa, maassa, mökissä ja parvekkeella.
Lähetä kommentti