Työreppu


Tokaluokkalaisen ja eskarilaisen lisäksi meidän perheessä on nykyään kolmaskin reppuselkäinen. Kyllästyin raahaamaan kannettavaa mieheltä lainatussa olkalaukussa, kun lisäksi kädet olivat täynnä jos jonkinmoisia kasseja ja nyssäköitä. Eri reppuvaihtoehtoihin tutustuttuani (joita ei muuten ole juuri nimeksikään, jos läppäri on yli 15,6-tuumainen!) päädyin hankkimaan ihka ensimmäisen Kånkenini. Enkä ole päätöstä katunut, sillä etätyöpäivien logistiikkaongelmat saivat ratkaisun. Reppuun menee koneen lisäksi kaikki se muukin sälä, mitä ennen kanniskelin kangaskasseissa. Mökkitoimistossa vietetyn päivän päätteeksi sinne saa sullottua myös puutarhan antimet. Lisäksi enintään 17-tuumaiselle kannettavalle tarkoitettu reppu on niin iso, että siihen voi pakata työn ulkopuolella vaikka tamineet viikonloppureissua varten.


Vanhoja aarteita


Onpa ollut aikamoinen viikko! Tämäkin postaus on ollut kutakuinkin valmiina joo sunnuntaista, mutta aikaa ei vain yksinkertaisesti ole riittänyt sen läpikäymiseen ja julkaise-painikkeen painamiseen. Ensimmäinen kokonainen arkiviikko ja itsellekin kolahti työsähköpostiin sellainen projekti, että töitä on tullut paiskittua iltaisinkin. Nyt kuitenkin olisi tarkoitus rauhoittua viikonlopun viettoon ja minimoida työhommat kahdeksi seuraavaksi päiväksi. Jee, juhlistetaan sitä siis vielä kovin kesäisellä päivän asulla viime viikonlopulta.

Jos edellisen asupostauksen kimonoa on säilötty hartaudella vaatehuoneen perukoilla vuodesta toiseen, niin niin on totta vie tätäkin puseroa. Voitin vuonna 2007 Matka-messuilta Blue1:n lennot, jotka lopulta tulin käyttäneeksi yksikseni vuorokauden matkaan Kööpenhaminaan. Sieltä, Strøgetin varrella sijainneesta BikBokista (kyseinen kauppa oli 10 vuotta sitten vielä eksoottisempi kuin Tukholman Gina Tricot) löysin tämän puseron, jonka malli ja kuosi puhutteli heti. Ja niin se tekee vieläkin, vaikka unohtuukin joskus sinne vaatehuoneeseen pitkiksikin ajoiksi. Kyseisen vaatekappaleen lumovoima tepsii muuten myös esikoiseen, joka huokaili ihastuksesta, kun puin sen viime lauantaina osaksi synttärijuhla-asuani. Tiedänpä siis, minne tämä yksilö päätyy, jos joskus siitä päätän luopua (mitä siis tuskin tulee tapahtumaan).

Toppi BikBok / hame H&M / tennarit Gola / korvakorut Maanantaimalli / laukku Boden

2 x porkkanakakku


Tämän kesän juhlissa tarjoiluiden kuningattarena on loistanut porkkanakakku. Itse en juurikaan perusta täytekakuista, enkä niitä siitä syystä osaa edes tehdäkään. Joten meidän perheessä synttärikakku onkin sitten jotain muuta: suklaakakkua, juustokakkua tai sitten porkkanakakkua.

Mehevä ja maukas porkkanakakku on yksi parhaista herkuista, mitä tiedän, ja ajattelin jakaa teillekin nyt kaksi hyväksi havaittua porkkanakakkureseptiäni. Toinen on palvellut luottoreseptinäni jo usean vuoden ajan, sillä se onnistuu täydellisesti myös gluteenittomana. Toinen on tämän kesän uusi tuttavuus ja keräsi juhlavierailta aivan huiman määrän kehuja. Toinen kakkuresepti on kananmunaton, ja sen pohjan valmistaa helposti myös vegaanisena.

Tässä siis reseptiä kumpaankin kakkupohjaan sekä yksi helppo kuorrutusresepti.

Gluteeniton porkkanakakku

4 munaa
350 g porkkanaraastetta
2,25 dl öljyä
4,25 dl gluteenittomia jauhoja
4,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
1 tl kanelia

1. Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Kuumenna uuni 175 asteeseen.
2. Vatkaa munat, öljy ja porkkanaraaste kuohkeaksi taikinaksi.
3. Sekoita keskenään jauhot, sokeri, leivinjauhe, ruokasooda, suola ja kaneli ja kääntele seos taikinaan.
4. Kaada taikina vuokaan ja paista 50 minuuttia. Kumoa kakku ja anna jäähtyä.

***

Kananmunaton porkkanakakku

4,5 dl hienoksi raastettua porkkanaa
3,5 dl fariinisokeria
2 dl rypsiöljyä
1,5 dl maitoa (tai vettä)
5,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl ruokasoodaa
0,5 tl suolaa
2 tl kanelia

1. Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Kuumenna uuni 175 asteeseen.
2. Sekoita kulhossa fariinisokeri, öljy ja maito.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään toisessa kulhossa.
4. Lisää neste kuivien ainesten joukkoon.
5. Lisää joukkoon vielä raastetut porkkanat (4,5 dl melko tiiviisti puristettuna) ja sekoita tasaiseksi.
6. Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua uunissa noin 45 minuuttia.

***

 Tuorejuustokuorrute

1 rasia maustamatonta tuorejuustoa (esim. Philadelphia)
1 dl creme fraichea
3 - 4 rkl tomusokeria

Sekoita tuorejuusto ensin kulhossa koostumukseltaan pehmeäksi (näin kuorrute ei jää kokkareiseksi kuten osassa kuvista) ja lisää joukkoon creme fraiche. Sekoita hyvin ja lisää vielä joukkoon tomusokeri. Levitä kuorrute jäähtyneen kakun päälle ennen tarjoilua.



Ennen myrskyä


Olimme viime lauantaina Anssin kanssa treffeillä ja istuimme kaikessa rauhassa ravintolassa Katajanokalla, kun Kiira-myrsky pyyhkäisi Helsingin yli. Kävimme ravintolan ovella kurkkaamassa, kuinka paljon sitä vettä oikein tuleekaan, mutta salamoita ja tuulenpuuskia emme juuri nähneet. Ukkosmyrskyn todellisen voiman ymmärsimme vasta suunnatessamme Katajanokalta Kaisaniemen puistoon, missä puita oli kaatunut, oksia katkennut ja autojen takalasejakin mennyt siinä rytäkässä rikki.

Myrskyä edeltävä päivä oli varmaankin tämän kesän lämpimin. Helle helli ja aurinko paistoi. Niissä fiiliksissä aloitimme treffi-iltamme, vaikka näitä kuvia ottaessa alkoikin jo uhkaavasti hämärtää. Illan asuksi valikoituivat culottesit ja kukallinen kimono. Vuodesta toiseen säilötty kimono kestää konmarinoinnit ja kirppiskarsinnat, vaikka se tänäkin kesänä on ollut päällä vain tämän yhden kerran.

Kimono H&M / culottesit Lindex / toppi Gina Tricot / kassi äidin vanha / sandaalit kirppikseltä / kello Daniel Wellinngton / korvakorut Tokyon joulumyyjäisistä

Mökillä kukkii ja kasvaa


Arjen osittaisesta alkamisesta huolimatta olemme esikoisen kanssa viettäneet tällä viikolla paljon aikaa mökillä mm. poimimassa vadelmia, jotka viimein tuottavat satoa normaalista aikataulusta lähes kuukauden myöhässä. Ja mikäs mökillä on ollessa, kun aurinko hellii ja palsta on värikkäimmillään. Työläppärin lisäksi olen kantanut nyt ahkerasti mukana myös kameraa, joten tässä onkin tarjolla runsas kuvapaketti puutarhan kukka- ja kasviloistoa.

Mökillä kukkivat tällä hetkellä monet perinteiset perennat (mm. harmaakäenkukka, tarha-alpi, harmaamalvikki, syyskaunosilmä ja kirjokuunlilja), jotka ovat koristaneet palstaa jo mummin ajoista lähtien. Tänä vuonna mukaan mahtuu myös terassin ruukkutarha ja viime vuonna kylvetyt sormustinkukat. Tämän kesän uutuuksia ovat Annalan taimitorilta ostettu valkoinen myskimalva sekä keväällä idätyshyllyllä idätetyt kiiltomalvat ja kermanvalkoinen samettikukka. Terassi, kasvimaa ja laatikkoviljelmät ovat tuottaneet sadoksi jo salaattia, retiisiä, pinaattia, perunaa, tomaattia, kesäkurpitsaa, valkosipulia, porkkanaa ja yrttejä

Hei ja myös salkoruusuprojektini edistyy lupaavasti. Alkukesästä huolestuttavan pieniltä näyttäneet taimet ovat kasvaneet isoiksi ja elinvoimaisiksi lehtiruusukkeiksi (viimeinen kuva), ja salkoruusuja harrastava mökkinaapurikin ennusti niillä olevan hyvät mahdollisuudet selvitä talvesta ensi kesään.


Mökillä juhlittiin jälleen


Seurasin koko viime viikon huolestuneena ja tiiviisti tämän sunnuntain säätiedotuksia ja fiilikseni vaihtelivat sen mukaan, luvattiinko sadetta vai poutaa. Syynä tähän oli jälkikasvun 6- ja 8-vuotissynttärit sukulaisille, jotka oli päätetty pitää tänään. Säästä riippuen joko kotona tai mökillä. Itse toivoin hartaasti mökkijuhlakelejä, sillä kotona järjestettävät pippalot olisivat vaatineet huomattavasti massiivisempia valmisteluja mm. siivouksen muodossa. Toinen, ehkä jopa painavampi, syy oli se, että mökillä näyttää juuri nyt niin ihanalta, että se on täydellinen paikka juhlia.

Aamun ilman ja säätiedotuksen perusteella päädyimme mökille. Aurinko jaksoi pitää sadepilvet loitolla reilu kaksituntisten juhlien ajan, kunnes kaatosade saatteli viimeiset vieraat kotimatkalle ja rummutti kotoisasti mökin ikkunoihin tiskatessani astioita. Ja juhlat olivat juuri niin ihanat kuin toivoinkin.

Elokuun juttuja


Vaikka elokuu onkin vielä ihan täysivaltainen kesäkuukausi, niin kesäloman loppuminen saa mielen kääntymään jo syksyä kohti. Toisaalta sitä nauttii edelleen kesästä, juuri nyt ihanan värikkäänä kukkivasta puutarhasta ja lämpimistä elokuun päivistä, mutta sitten toisaalta sitä valmistautuu jo tulevaan. Juuri tästä kertoo jotain se, että  innostuin jälleen kevät- ja kesätauon jälkeen neulomaan. Projekti putkahti mieleen jo jokunen viikko sitten, mutta päätin sinnitellä syksympään ennen sen aloittamista. Näin pitkälle pääsin. Enää syysneuleen neulominen ei tuntunut liian aikaiselta.

Tästä kuusta alkaen seuraavina kuukausina arkea piristää myös pieni hemmottelu, sillä päätin tilata itselleni JolieBoxin. Ajatus joka kuukauden alussa saapuvasta luonnonkosmetiikkaylläristä kiehtoi sen verran, että päätin kokeilla boksin tilausta, ja ensimmäinen toimitus sattuikin sopivasti ensimmäiselle arkiviikolle. Elokuun tuotteiden avulla olisi tarkoitus palata ruotuun myös ihonhoidossa huolettoman kesän jälkeen.

Mutta onhan tämä elokuu aika kivaa aikaa. Kesä hellii vielä (ainakin tänään), mutta jokasyksyinen uuden alun fiilis hiipii mieleen. Mikäs siinä on neuloessa syysvillapaitaa aurinkotuolissa ja suunnitellessa kivoja juttuja tulevaksi vuodeksi.