Vapaapäivä

Tämä uupunut ja vähän kipeäkin kotiäiti sai tänään nauttia vapaapäivästä, kun mies ja lapset lähtivät päiväksi Espoon mökille. Vapaapäivän teemaan kuului, että teen vain sitä mitä huvittaa. Kotitöiden osuus jäi siis olemattomaksi (silitin lakanat) ja lounaankin hain Stockmannilta. Lähinnä aika kului lukemiseen. Harrastus, joka on jäänyt aivan liian vähälle viime vuosina.


Sain ystävältäni lainaksi Anna-Leena Härkösen kirjan Heikosti positiivinen. Oikein viihdyttävä ja juuri sopivan kevyttä luettavaa kotiäidin vapaahetkiin. Yksi elämänviisauskin on kirjan sivuilta jo bongattu: ”Kun mies tulee väsyneenä töistä, häntä pitää ruokkia ja ymmärtää. Ainakin tunnin ajan. Sen jälkeen voi alkaa pikkuhiljaa kuormittaa häntä erilaisilla asioilla.”

Tosin tuo ei päde kyllä meidän huushollissa. Anssi-parka tekee itse ruokansa (usein meidänkin) ja mä taidan heti alkaa kuormittaa niillä asioilla… Itsetutkiskelun paikka.


Lukemisen ja nukkumisen lisäksi ehdin myös mm. vähän ommella Finlaysonilta hankkimistani kankaista. Kaksi tyynyliinaa työhuoneen petiä varten on nyt valmiina. Tällä kertaa ompeluohje löytyi täältä.

Hakaniemen torilla

Kävimme Hakaniemen torilla hakemassa kukkia mökille ja käytin samalla tilaisuutta hyväkseni hankkiakseni pari asiaa myös tulevalle parvekkeelle.


Suosittelen kyllä kesäisiä torivierailuja, meillä ne ovat jo jokavuotinen perinne. Tarjonnan tarkka syynääminen, mieleisten kukkien valitseminen ja sitten vielä piipahdus torikahvilaan ennen kuin koko kukkameri kuljetetaan varoen metrolla mökille asti.


Tänä vuonna ostettavaa oli niin paljon, että Helmi sai olla keikan ajan hoidossa, jotta vaunuihin mahtui enemmän kukkia. Armi nautti täysin rinnoin ja lumosi muita torilla asioivia kahden hampaan hymyllään.


Uuteen kotiin ostin siis jo valmiiksi orvokkeja amppeliin ja yrttejä. Ne on sijoitettu väliaikaisesti mökille ja tänne vanhaan kotiin ennen lopullista määränpäätänsä.


Lisää verhokankaita

Vaikka en siis tällä hetkellä yhtään varma meidän verhoista olekaan, niin löysin jälleen pari herkullista vaihtoehtoa. Ylempi vaikkapa makuuhuoneeseen. Pistetään mietintään. Nämä Marimekon kesäiset Kaivo-kankaat ovat nimittäin aika herkullisia. Kuvia olen nähnyt niistä jo aikaisemmin, mutta kunnolla ne tunkeutuivat tietoisuuteeni nähtyäni ne livenä Espan myymälän ikkunassa.


Kuvat Marimekko

Miten se onkin, että juuri tämän kesän uutuusvärit kankaissa ovat kuin mulle tehtyjä...

Se oikea

Tämä on nyt vähän säälittävää myöntää, mutta muuttoon liittyy yksi asia, jota odotan aivan hirmuisesti. Ehkä eniten. Odotan sitä, että saan uuden pyykinpesukoneen.

Se oikea on LG:n F1443KD


Joka ikinen kerta, kun avaan tuon meidän vanhan, korkeintaan 5 kilon pesukoneen luukun ja otan ulos pikkuisen haiskahtavat ja luvattoman märät pyykit, jotka eivät ole puhtaita nähneetkään (osa vaikuttaa siltä kun ne olisi vain kasteltu), niin ajattelen sitä uutta ja upeaa, jonka hankin uuteen kotiin.

Muistaako teistä kukaan sellaista pyykinpesukonemainosta, missä oli jättimäinen kasa pyykkiä ja vieressä pesukone. Mainos kuvasi sitä, miten paljon pyykkiä koneeseen kerralla mahtuu. Paljon. Näin tuota mainosta usein lehdissä ja siitä asti olen haaveillut sellaisesta. Jostain olen saanut päähäni, että se oli LG:n kone. No sellaista mentiin tänään vähän Prismareissulla tiirailemaan ja löysin juuri sen, minkä haluan!

Sisään mahtuu 1-11 kg (voi siis pestä vaikka vain yhdet farkut, eikä tarvitse potea huonoa omaatuntoa, että vettä kuluu, mutta tarvittaessa koneeseen voi ahtaa meidän kaikkien lakanat, eikä niitä enää tarvitse pestä kolmessa osassa), puhdistaa itse itsensä, hiljainen, puhdasta jälkeä hellävaraisesti. Kaikki vaatimukset mun listallani täyttyvät. Hinta tosin ei ole ihan halvimmasta päästä, vaan sieltä kalleimmasta. Mutta mulla on oudon intohimoni lisäksi kaksi muutakin perustelua: 1. meille ei tule kuivausrumpua, joten pesukone voi olla vähän tyyriimpi ja 2. Prismasta saa nyt tuplabonusta. Nyt toivotaan vain, että uuden kylppärin mittaukset näyttävät vihreää valoa tärkeimmälle hankinnalleni!

Tämän hehkutuspostauksen pituudesta voi päätellä, kuinka innoissani olen...


Meidän mökki

Olemme sellaisessa onnellisessa asemassa, että suvuillamme on yhteensä kolme mökkiä. Kaksi pääkaupunkiseudulla ja yksi Kuopiossa. Mulle tärkein on tietenkin se ainoa mökki mun puolelta, nimittäin mun siirtolapuutarhamökkini. Mökki ja sen puutarha on ollut jo parikymmentä vuotta mummini hellässä huomassa vaikka se siis paperilla onkin minun. Nyt kuitenkin sukupolvenvaihdos pikkuhiljaa hiipii kuvioihin ja mullekin riittää kesä kesältä enemmän hommaa (teininä otin siellä vain aurinkoa...).


Näin kotiäitiaikana töiden opetteleminen ja mökkeileminen onkin melko intensiivistä. Vietämme tyttöjen kanssa mökillä ainakin muutaman päivän viikossa. Tähän kevääseen on jo mahtunut mm. vadelmapensaiden harventamista, kasvimaiden laittoa, kompostin lapioimista, kukkapenkkien siistimistä ja kukkien istutusta. Nurmikkoakin on jo leikattu useaan otteeseen. On se jännä, miten ennen melko vastenmielisiltäkin tuntuneet puutarhatyöt nykyään ovat rentouttavaa puuhastelua. Selkeästi alan oppia siirtolapuutarhuriksi!


Kohtalokas Itäkeskus

Kävin äsken yksin asioilla Itäkeskuksessa. Tarkoitus oli ostaa aurinkorasvaa ja palauttaa Helmille ostamani mekko Lindexille. No tietenkin Lindexillä piti myös hieman katsella, varsinkin kun Helmi tarvitsi lyhytvartisia nilkkasukkia. Matkalla sukkaosastolle näin jotain todella houkuttelevaa.


Yleensä Lindexiltä löytyy kivoja juttuja kovin harvoin. Varsinkaan Helmille. Mutta Armin kokoiselle on aina välillä jotain ihanan värikästä tarjolla. Niin kuin nyt. Ja silloin en voi hillitä itseäni. Kesäyökkäreitä meidän kuumaverinen vauveli oikeasti tarvitsikin, mutta noita muita en voi perustella mitenkään muuten, kuin että ne vain oli pakko saada.


Muuttokirje

Tänään se sitten viimein odotti eteisen lattialla postikasan päällimmäisenä. Se kauan ja hartaasti kaivattu muuttokirje! Riemullani ei ollut rajoja. Meille niin tärkeä päivämäärä mustana valkoisella. Uusi kotimme on muuttovalmis torstaina 28.6. klo 12.00.



Tämä tarkoittaa siis sitä, että muuttopäivä on 30.6. (ja vanha asunto luovutettava 2.7.). Seuraava kuukausi onkin sitten kiireinen. Siivoamista, pakkaamista, paperisotaa. En malta odottaa! Nyt se on menoa!

Aurinkolahti

Tehdään usein kevät- ja kesäsunnuntaisin ajelu Vuosaaren Aurinkolahteen. Kävellään rantabulevardia pitkin, haetaan kahvit kesän ajaksi Jääpuistosta rantaan siirretystä Robert's Coffeesta ja pysähdytään pieneen leikkipuistoon leikkimään. Ranta on usein tuulinen, mutta kuitenkin ihana ja samalla voi ihailla hulppeita kerrostaloja ja kuvitella, millaista sellaisessa olisi asua. Olemme usein suunnitelleet, että poikkeaisimme ihan mielenkiinnosta katsomaan, jos alueella sattuisi olemaan juuri siihen aikaan asuntonäyttöjä. Toistaiseksi emme ole suunnitelmaa toteuttaneet.


Nyt on muuten jo ihan kesä! Ihanaa! Miten se kesä kuitenkin tuli melkein varkain, vaikka niin kovasti sitä oltiin odotettukin. Onnistuin jopa polttamaan käsivarteni ensimmäistä kertaa vuosiin eilen mökillä vadelmapensaiden kimpussa ahertaessani.

Lahja 30-vuotiaalle minulle

Mulla on välillä tapana ostaa lahjoja itselleni. Esim. syntymäpäivänä saatan ostaa itselleni jotain, mitä en ehkä muuten raaskisi ostaa. Joten totta kai haluaisin antaa itselleni myös 30-vuotislahjan. Ja koska syntymäpäivä ajoittuu lähes yksiin muuttopäivän kanssa, niin haluaisin sen olevan jotain sisustamiseen liittyvää. Jotain ajatonta ja kaunista. Sellaista, joka ilahduttaa vuosien jälkeenkin. Ehdokkaita on tällä hetkellä kaksi.

Toinen niistä on String-hylly.

Kuva täältä


Ja toinen joku kaunis valaisin, esimerkiksi tämä Lundian Hehku, johon tutustuin viimeviikkoisella vierailullani.

Tuo valkoinen vasemmalla


Huolimaton orkideankasvattaja

En ole mikään viherpeukalo enkä huonekasvien ylin ystävä, mutta kolme orkideaa mulla on. Kaikki lahjaksi saatuja. Saamishetkellä tämä mulle suotu vastuu tuntui valtavalta. Miten ikinä onnistuisin pitämään nuo kauniit kasvit hengissä. Orkideat kun tunnetusti ovat vissiin aika vaativia.


Nyt nuo kasvit ovat olleet "hellässä" huomassani yksi kaksi ja kaksi reilun yhden vuoden. Ja kukkaa pukkaa. Valitettavasti en voi tästä kunniaa ottaa, koska kastelen kukkia silloin kun satun muistamaan ja aina suoraan juureen. Lannoketta annoin talvella kerran ja lisäksi jokainen orkidea on pudonnut perheenjäsentemme toimesta lattialle muutamaan otteeseen.


Syytän tästä menestyksestä ilmeisen ihanteellista kasvupaikkaa. Meidän olohuoneen päätyikkunaa, johon iltaisin paistaa laskeva aurinko vinosti muutaman tunnin ajan. Ilmeisesti orkideat saavat siinä sopivan määrän aurinkoa ja varjoa. Jännityksellä odotan, mitä muutto tuo tullessaan. Mihin nuo uudessa kodissa laitan ja miten ne ylipäätään selviävät muuton aiheuttamasta shokista.

Inspiraatiokäynnillä Lundiassa

Sain jokin aika sitten Lundialta yhteydenoton, joka poiki tänään toteutuneen vierailun heidän uudistuneeseen myymäläänsä Lanternaan. Olipa muuten sitten todella inspiroiva käynti. Meiltähän löytyy noita perinteisen Lundian (Classic-sarjan) edustajia kotoa useampiakin ja niistä ainakin kaksi kirjahyllyä seuraa uuteen kotiin. Nyt kuitenkin ihastuin totaalisesti uuteen Fuuga-sarjaan (livenä vieläkin parempi kuin aikaisemmin vilkuilemani kuvat tuoteluettelossa). Sarjan osista voi muunnella juuri sellaisen kuin itse haluaa ja tarvitsee, vain mielikuvitus on rajana. Yksityiskohdissakin löytyy omaan makuun sopivia vaihtoehtoja. Ja ulkonäkö miellyttää ainakin mun silmää oikein kovasti.


Lisäksi tuotteiden esillepano myymälässä oli ihana. Joitakin kokonaisuuksia olisin voinut ottaa meille kotiin somisteineen saman tien. Nyt kuitenkin koetan pitää innokkaan pääni kylmänä, vaikka olohuoneen kirjahyllyksikin olisi houkutteleva ehdokas tarjolla. Ja makuuhuoneen liinavaatekaapiksi. Ja tyttöjen leluhyllyksi.


Kotiseuturakkautta


Lenkkeilimme tänä aamuna koko perheen voimin. Anssi juoksi ja työnsi vaunuja, mä kävelin. Sanomattakin selvää, että jäin jälkeen ja sain lenkkeillä ihan itsekseni yli puolet ajasta. Hetken kesti ärtymystä ("miks tässä taas kävi näin") ja sitten keksinkin ihan kivaa oheistoimintaa. Rupesin räpsimään kännykällä kuvia meidän kodin lähiympäristöstä. Muistoksi. Tässä ne nyt sitten on. Kuvia talomme länsipuolelta. Odotettavissa siis vielä joskus ehkä kuvia itäpuolelta...



Lasitavaraa

Kun ottaa huomioon, että olemme ns. "nuori perhe", niin meiltä löytyy kaikenlaista lasitavaraa aika huikea määrä. Suomi-suunnittelusta matkamuistoihin. Käyttöastioista koriste-esineisiin. Esimerkkinä vaikka nämä Mariskoolit. Niitä on viisi. Kolme olen saanut perintönä, yhden saimme kihlajaislahjaksi ja yhden ostin itse Viking Linelta (?!).


Nyt on taas se aika vuodesta, kun uutta ylioppilasta juhlimaan kutsutut miettivät kuumeisesti lahjaideoita ja iltapäivälehtien suositut-listoissa juuri tuo Mariskooli usein rankataan viimeiselle sijalle. Pyydän anteeksi kaikilta viimeisten kymmenen vuoden aikana kirjoittaneilta ystäviltä ja sukulaislta, jotka lähes poikkeuksetta ovat saaneet tältä suunalta lahjaksi juuri tuon kyseisen lasiesineen. Ilmeisesti asumisympäristö on tehnyt tehtävänsä ja herättänyt minussa rakkauden suomalaiseen lasidesigniin ja Marimekkoon. Tätä sanomaa olen sitten jakanut Mariskoolin muodossa myös niille, jotka eivät ole asiasta välttämättä niin innostuneita...


Minusta Mariskooli on nimittäin ajaton ja monikäyttöinen aarre. Se toimii kukkaruukkuna, kynttilänjalkana, tuikkukuppina ja tarjoiluastiana muutamia käyttöesimerkkejä mainitakseni. Ja sitten vielä ne kaikki ihanat värit!

P.S. Itse en saanut ylioppilaslahjaksi yhtään Mariskoolia, mutta Aalto-maljakon kylläkin.



P.P.S. Ja Kivi-tuikkuja ei voi koskaan olla liikaa! Valikoimamme kasvoi eilen yhdellä, kun Sampo Pankki lahjoitti meille sellaisen sinisen onnistuneiden asuntokauppojen kunniaksi. Meidän koti on nyt siis ihan kokonaan myyty!