Lomakuulumisia

Äitiyslomasta on kunniakkaasti hurahtanut ohi jo kaksi ja puoli viikkoa. Siitä loppuraskaskauden malttamattomuudesta ja hitaasti kuluvasta ajasta ei vielä ole merkkiäkään. Ehkä sitä ei enää kolmannen lapsen kohdalla tulekaan tai sitten tässä täytyy vielä jonkin aikaa odotella, niin vauvaa kuin kärsimättömyyttäkin.

Puhuin ennen lomaa, että minulla oli odottamassa monen kohdan tehtävälista, jota nyt olenkin uskollisesti noudattanut. Blogissakin raportoidun ompeluvimman jälkeen olen kerennyt järjestää kaikki tämän huushollin paperit, hinkata kummankin kylppärin mustuneet kaakelisaumat, pitää viikon pöytää itsepalvelukirppiksellä, järjestää valokuvat ja teettää niitä, hoidella omia ja muidenkin asioita kaupungilla ja tarjota kahdenkeskistä laatuaikaa varsinkin esikoiselle. Vielä olisi tarkoitus ehtiä ainakin kokkailla ja leipoa jotain pakkaseen laiskojen päivien lounaiksi sekä vierasvaraksi, ja viettää laatuaikaa kuopuksen ja toivon mukaan myös aviomiehen kanssa.

Viime viikot kuulostavat omaankin korvaani aikamoiselta suorittamiselta (ja silti tuntuu, että en ole ehtinyt tehdä puoliakaan siitä, mitä alun perin suunnittelin), mutta kaiken touhuamisen lisäksi olen nukkunut päiväunia, lukenut joululahjakirjaa ja löhönnyt iltaisin sohvalla katsoen elokuvia tai perheen aikuisten tämän hetken suosikkisarjaa Beauty and the Beastia. Ja toisaalta myös kaikki tämä puuhailu ja pitkään mielessä muhineiden rästihommien toteuttaminen on minulle se paras tapa rentoutua ennen alun vauva-aikojen rauhoittumista ja vauhdin hidastumista.






Mielikuva-asu

Masun kanssa mennään vielä muutama viikko, mutta totta kai sitä alkaa jo miettimään, miten pukeutua, kun elämäntilanne ja oma kroppa taas pian muuttuu. Vaikka ihmisten ilmoilla liikkuminen onkin varmasti kevään aikana enimmäkseen leikkipuistoissa värjöttelyä ja vaunujen lykkimistä lähiympäristön ulkoilualueilla, niin toivon mukaan joskus vauvaa pääsee ulkoiluttamaan myös kaupungille lattekuppi toisessa kädessä keikkuen. Hah, ihana mielikuva tilanteesta, joka todellisuudessa ei todellakaan mene ihan niin, muistelisin nimittäin hämärästi, että vaunut ja lattekuppi on aika hankala yhdistelmä.

Mutta jos vauvan kanssa joskus kevään aikana kaupungin vilinään suuntaisin, niin jotain tällaista pukisin mieluusti päälleni. Ylisuurta, lämpöistä, mukavaa. Ja mustat pillifarkut ovat kyllä aika korkealla hankintalistalla jahka tilanne tästä muuttuu. Tosin legginsitkin ajavat saman asian ja huomattavasti mukavammin.



 


Postauksen linkit ovat mainoslinkkejä!

Musta ja valkoinen

Saamani kodin viisi väriä -haaste on jäänyt pahemman kerran roikkumaan vuodenvaihteen yli, ja aionkin nyt runnoa sen kyseenalaisella kunnialla loppuun yhdistämällä kaksi viimeistä väriä samaan postaukseen. Osittain ihan aiheellistakin, sillä mustaa meillä esiintyy tässä huushollissa oikeastaan pelkästään valkoisen parina. Ja kyseistä parivaljakkoa enimmäkseen alakerrassa. Sekä emännän pukeutumisessa, kuten pikainen inventaario vaatekaapin kuoseihin antoi ymmärtää. Mustavalkoinen on myös kuva kahdelle mummolle lihaksiaan pullistelevasta Arnold-sedästä, joka kaikessa sopimattomuudessaan on saanut tähdittää olohuoneen taulukollaasia pidempään kuin moni muu kuva tai printti.

Muistin virkistykseksi vielä: muut omat postauksensa ansainneet kotimme värit olivat siis turkoosi, vaaleanpunainen ja vihreä.








Kolme kaverusta

Esittelyssä lisää viimeviikkoisten ompelukonesessioiden hedelmiä. Pilvimobilea väkertäessäni mielessä rupesi muhimaan ajatus värikkäästä vaunulelusta, ja nämä kaverukset piirustelin paperille jo samana iltana. Sen verran harjaantumaton olen ompelukoneen käyttäjänä, että kolmen pienen otuksen luomiseen saikin sitten kulutettua oikeastaan koko seuraavan päivän. Nappisilmät saavat luvan viihdyttää vauvaa niillä vaunumatkoilla, jolloin uni ei maistu ja maisemia ei vielä yllä ihailemaan.





Yllätetty

Eilen tämä odottava mamma yllätettiin pahemmin kuin kuuden ja puolen vuoden takaisena polttaripäivänään konsanaan. Peruslauantaihin valmistautuminen sai vaihtua herkulliseen kotibrunssiin mitä parhaimmassa seurassa, kun pahaa-aavistamattomana menin avaamaan ovea, jonka takaa paljastuikin kahdeksan ystävän joukko vaippakakkuineen päivineen. Eipä Anssikaan käytöksellään tullut paljastaneeksi näitä yllärisuunnitelmia, vaikka miehen epätavallista siivous- ja järjestelyvimmaa aikaisemmin aamulla ohimennen hieman ihmettelinkin. Ällistynyt äiti otti kyllä vauvajuhlistaan kuviakin, mutta - laitettakoon järkytyksen ja liikutuksen piikkiin - blogijulkaisukelpoisia niistä ei oikein tullut. Tässä kuitenkin ikuistettuna tuo mahtava ja elämäni ensimmäinen vaippakakku.  Miten tuota koskaan raaskii alkaa kuluttamaan?

Ihana päivä ja lähes kaikki rakkaat ystävät saman katon alla, kiitos vielä kullanmurut <3




Uskollinen palvelija

Asosin valkoinen pusero on yksi niistä vaatteista, joka on ollut käytössä useita vuosia ja mm. palvellut uskollisesti kaikkien kolmen raskauden aikana. Lisäksi puseron edestä armollinen malli ja napitus tekevät siitä myös oivallisen imetyspuseron. Omassa vaatekaapissani vuodesta toiseen miellyttävät kestosuosikit eivät todellakaan aina ole välttämättä niitä laadukkaimpia, ajattomimpia, yksinkertaisimpia tai tyyriimpiä hankintoja, vaan ne lempparit valikoituvat muilla perusteilla. Jotkut vaatteet vain kolahtavat vuodesta toiseen. Ja toisaalta, alkaahan tähän paitaan liittymään jo aikamoinen määrä muistojakin.





Pusero Asos / toppi Cubus / farkut Asos Maternity / kengät Duffy

Paikat polviin

Tyttöjen legginsit kuluvat polvista puhki alta aikayksikön. Tämä harmittaa varsinkin niiden mieluisimpien kohdalla, varsinkaan kun neidit eivät edes ole mitään lattialla koko ajan konttaavaa ja nuohoavaa sorttia. Eikä muuten ole äitikään, vaikka sama ongelma koskettaa myös omia kotilegginsejäni. Syyttävä sormi osoittaakin karheapintaiseen parkettiimme, joka polvien lisäksi kuluttaa myös sukanpohjat hämmästyttävällä vauhdilla.

Tyttöjen lempparilegginsit saivat nyt kuitenkin ainakin vähän lisäkäyttöaikaa, sillä ompelin niihin viikonloppuna paikat. Paikoiksi uhrattiin ne kaikista reikäisimmät ja värikkäimmät pöksyt. Neidit vaikuttavat varsin tyytyväisiltä lopputulokseen, vaikka näitä kuvia varten leggarit puettiin päälle vasta luvattuani lahjukseksi keksit...






Pilvimobile

Taivas on pilvinen ja lämpötila taas nollassa. Melkoisen edestakaisin sahaavaa tämä talven keli. Pilvisissä tunnelmissa mennään täällä sisätiloissakin, sillä eilen illalla sain väsättyä valmiiksi vauvan sängyn yläpuolelle tulevan mobilen. Lelu toteutettiin "mitä kotoa sattuu löytymään" -periaatteella, sillä kärsivällisyys ei olisikaan riittänyt askasrtelukauppaan asti, kun valmista piti saada heti. Pilvet siis jämäkankaista ja vanhoista tyynyliinoista, täyte edellisistä projekteista, rautalanka työkalupakista ja päälle vain valkoista puuvillalankaa. Miehen mukaan mobilesta tuli "säälittävällä tavalla hellyttävä" (en loukkaantunut, olen itse ihan samaa mieltä), ja 5-vuotiaskin sentään tunnisti nuo roikkuvat heti pilviksi, kun äiti asiaa sydän pamppaillen esikoiseltaan tiedusteli.

Ompelukonesulkeiset jatkuvat vielä ainakin tänään, ehkä huomennakin, sillä lisää ideoita syntyy sitä mukaan kun edellisiä toteuttaa. Ideaa ja inspiraatiota tähän pilvimobileen löytyi mm. täältä ja täältä.




Muutoksia työhuoneessa

Työhuoneessa pöytä siirtyi ikkunan ääreen jo jokunen viikko sitten kesken erään työpäivän. Paikan vaihdos piristi kummasti työskentelyä, ja lisäsi pikkuisen valonkin määrää, kumma ettei ole tullut mieleen aikaisemmin. Tänään puolestaan pöydällä työkone vaihtui ompelukoneeseen ensimmäisen varsinaisen lomapäivän kunniaksi. Onpa muuten mennyt päivä nopeasti! Tuntuu, etten saanut aikaiseksi puoliakaan siitä, mitä olin suunnitellut. Jotain kuitenkin. Ompelin nimittäin vauvalle pussilakanan ja pieniä pehmoisia pilviä mobilea varten, ja mikä tärkeintä, päikkäritkin tuli nukuttua.





Viimeistä viedään

Työpäivää nimittäin. Meillä ei siis normiarki pyörinytkään kuin sen kolme päivää joululoman jälkeen. Nyt vielä viimeinen työprojekti palautukseen ja sitten alkaa äitiysloma. Haikeaa, jännittävää ja ihanaa. Viimeisen työpäivän kunniaksi oli tietenkin puettava jotain kivaa päälle ja houkuteltava etätyöpäivää tekevä mies ulos lounaalle.

Tytöt jatkavat päiväkodissa osan viikkoa ja itse ajattelin käynnistää vauvavalmistelut oikein urakalla. Tehtävälistaa onkin jo laadittu parin kuukauden ajan. Tiedossa olisi ommeltavaa, kudottavaa, järkkäiltävää, leivottavaa ja kokattavaa. Ei ainakaan siis luulisi, että odottavan aika tulisi pitkäksi.

Sama mekko, huomattavasti pienemmällä mahalla ja ilman vyötä, löytyy ikuistettuna täältä.





Mekko H&M / sukkikset H&M Mama / trikoovyö Me&I:n neuletakista / saappaat Bianco / neuletakki Seppälä

Vauvan tuleva nurkkaus

Tulevan vauvan on tarkoitus nukkua meidän vanhempien makuuhuoneessa ainakin ensimmäisen ikävuotensa ajan. Paikkakin on katsottuna jo valmiiksi, jolloin äidin korut ja laukut saavat lähteä kuten pukeutumispeilikin (huokaus). Suunnitelmissa oli, että pinnasänky haettaisiin kellarista ja kasattaisiin äitiysloman alussa, mutta innokas (ja ilmeisesti joululoman toimettomuudesta lisäenergiaa saanut) isä yllättikin, ja vauvan sänky odottaa jo nyt valmiina yläkerran eteisessä. Makuuhuoneen päätyä odottaa siis lähiviikkoina muodonmuutos vauvan omaksi sopeksi, josta lisää myöhemmin kunhan se loma alkaa ja pääsen toteuttamaan vauvanhuuruista tehtävälistaani.





Väliaikatietoja raskausviikolla 34

Sanomattakin selvää, että viikot ovat taas hurahtaneet ohi huimaa vauhtia, ja jos joku spontaanisti kysyisi, millä raskausviikolla nyt mennään, niin en varmasti osaisi vastata (paitsi tietenkin nyt, kun tarkistin viikot kalenterista useaan kertaan tätä postausta varten). En muista, menikö aika näin nopeasti muissakin raskauksissa, mutta toisaalta luulen sen nyt hidastuvan merkittävästi, kun laskettu aika lähenee...


Verrattuna viikon 26 kuulumisiin (jotka löytyvät täältä) olo on kutakuinkin samanlainen. Tosin joulukuun aikana tuli sairastettua ensin viikon mittainen nuhaflunssa (ilman kuumetta) ja joulun alla vielä 24 tuntia kestänyt vastatauti, joka ei onneksi tarttunut muuhun perheeseen. Tulevia tauteja varten varauduin viime neuvolakäynnillä ottamalla influenssarokotteen, kun kuulin sen suojaavan vauvaakin, jonka on määrä syntyä pahimpaan flunssa-aikaan.


Olen myös saanut kokea ensimmäisiä kesä- ja talviraskauden välisiä eroja, kun sen sijaan, että viilettäisin ulkona löysissä mekoissa ja helposti jalkaan sujahtavissa läpysköissä (kuten kahdella edelliskerralla), olen joutunut kerrospukeutumaan ja ähkimään talvikenkien kanssa. Maha on tiellä varsinkin sukkia ja kenkiä jalkaan laittaessa tai tyttöjen haalarinlahkeita korjatessa. Ja talvitamineissa tulee kaupassa heti niin kuuma ja tukala, että rupeaa pyörryttämään.

Ennen joulua tunsin myös satunnaisesti lieviä harjoitussupisteluja noustuani esim. portaat tai käveltyäni reippaasti. Ilmeisesti olen kuitenkin joululomalla pystynyt ottamaan aika iisisti, koska nyt supistuksia ei ole tainnut tuntua pariin viikkoon.


Lattialla istuminen (ja legoilla leikkiminen) onnistuu vielä, mutta ylös könyäminen voi olla jo aika hankalaa. Olo on siis selkeästi vaivaisempi jo tässä vaiheessa edellisraskauksiin verrattuna.

Yksi jatkuva häiriötekijä, josta en viimeksi tainnut mainita, on jo aikaisista viikoista asti jatkunut pieni nuha / nenän tukkoisuus. Asia ei sinänsä haittaa eikä häiritse mutta aiheuttaa sen, että korvani menevät lukkoon säännöllisen epäsäännöllisesti. Täytyy sanoa, että kun on kuunnellut omaa ääntään ja hengitystään kaikuna pään sisässä tunninkin verran ja muiden vaimeita ääniä kohisevan kuplan ulkopuolella, niin kyllä rupeaa ärsyttämään.


Yöllä olen saanut toistaiseksi vielä ihan hyvin nukuttua (vaikka vauva yleensä liikkuukin aktiivisimmin juuri nukkumaanmenoaikaan) ja olo on energinen, vaikka päiväunet ovatkin silti usein tervetullutta luksusta.

Tulevaakin olen ruvennut jonkin verran aprikoimaan. Syntyykö vauva reilusti yli lasketun ajan niin kuin vanhempi isosiskonsa, vai suurin piirtein laskettuna aikana kuten nuorempi isosiskonsa. Kuopus painoi syntyessään lähes 4,2 kiloa, joten mikään pieni kaveri sieltä ei varmaan tälläkään kertaa ole tulossa.

Pehmeitä paketteja ja aleostoksia

Vanhempi tytär sai jouluna myös pari pehmeää pakettia, joista osa oli minun paketoimiani. Sukkahousuvarastoja täydennettiin Riemulin pirteän värisillä kestosuosikeilla ja joulunalusalekoodin rohkaisemana tein myös tuttavuutta Mangon lastenvaatemallistoon, josta pakettiin ehti tähtivillatakki.

Bodenin valikoimissa koko pitkän syksyn tätä äitiä ihastuttaneet mekko ja hame kotiutuivat meille viimein, kun pääsin niitä alesta juuri ennen joulua tilaamaan. Ilmeisesti en ollut ainoa, sillä mekosta kaavailemani isompi koko (7-8y) katosi ostoskorista kesken shoppailujen. Kummatkin ovat siis nyt kokoa 6-7y, mikä onneksi näyttää mahtuvan 120 cm pitkälle tytölle ainakin toistaiseksi hyvin. 5-vuotias ihastui uusiin värikkäisiin vaatteisiinsa ja stailasi uuden hameen turkooseilla sukkahousuilla ja kissapaidalla. Näköjään kuoseja ja värejä ei voi koskaan olla liikaa.